Oma pieni lapseni luuli lomamatkallamme Vatikaanissa pappia Jeesukseksi. Oikaistiin tietust. Nyt hänen lapsensa selittää että papilla (Jeesuksella) on Isä korkealla taivaassa. Jeesus lapsen jouluertomuksista ymmärtää ja rakkauden lapsiin. Opetamme lapsille pienenä Jeesuksen rakkautta suhteutettuna järkeen.
Itse kasvoin vapaissa suunnissa ankarasti joissa oli tarkat käsitykset. Nainen oli tehty isin kylkiluusta. Vuosien tarkkuudella sovellettiin Raamatun opetus mitä oli käynyt. Myös lopun aika oli konkreettisesti läsnä ja odotin Jeesuksen tuloa ja petyin aina. Jokainen haluaa Jeesuksen tulevan omana aikanaan! Lauloimme rakettilaulua. Rakenteilla taivaaseen ohi Marsin ja Venuksen 70 luvulla. Pelottavaakin oli kun pelkäsin Jeesuksen häneen vanhemmat pois kun tulin koulusta
Kaikki oli hyvin selkeä ja suoraviivaista.
Itse kasvoin vapaissa suunnissa ankarasti joissa oli tarkat käsitykset. Nainen oli tehty isin kylkiluusta. Vuosien tarkkuudella sovellettiin Raamatun opetus mitä oli käynyt. Myös lopun aika oli konkreettisesti läsnä ja odotin Jeesuksen tuloa ja petyin aina. Jokainen haluaa Jeesuksen tulevan omana aikanaan! Lauloimme rakettilaulua. Rakenteilla taivaaseen ohi Marsin ja Venuksen 70 luvulla. Pelottavaakin oli kun pelkäsin Jeesuksen häneen vanhemmat pois kun tulin koulusta
Kaikki oli hyvin selkeä ja suoraviivaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hakeneen vanhemmat pois
Lapsia kannattaa varoittaa Jeesuksen kaltaisista lähentelijöistä.
Voi että, kuulostaa siltä että sulle on lapsena annettu usko kuin pakollinen rokotus – mutta ilman suostumusta ja vähän väärään lihakseen.
Totta kai lapsi voi nähdä papissa Jeesuksen, ihan niin kuin voi nähdä pilvessä norsun. Mielikuvitus on lapsen luonnollinen kieli. Mutta siihen ei vielä tarvita jumalallista johdatusta – eikä varsinkaan aikuisen kiirettä kaataa valmis maailmankuva pikkuiseen päähän.
Kun lapselle opetetaan, että "Jeesus rakastaa sua", eikä samalla opeteta mitä rakkaus ylipäätään on, ollaan liukkaalla tiellä. Vielä liukkaammalla ollaan, jos siihen sekoitetaan pelottelua ja lopun aikojen rakettisuunnitelmia. Siinä ei rakennu usko vaan ahdistus.
Kyllä mä sanon, että lapset tarvitsevat enemmän vapautta ajatella kuin valmiiksi muotoiltua pelastussuunnitelmaa. Jos usko on totta ja kestävää, niin eikö se kestä myös sen, että lapsi saa ensin kasvaa, kysyä, kyseenalaistaa ja valita?
Kaikki eivät löydä itseään seurakunnasta – eikä tarvitsekaan. Eikä lapselle tarvitse antaa kristinuskon karttaa käteen ennen kuin se osaa edes lukea.
Antakaa niiden kasvaa rauhassa ja muodostaa omat käsityksensä, ilman tuputtamista ja pakkosuuntaa.
Terveisin,
Enkeli Mäntä – mieluummin vapaasti vaeltava ajattelija kuin lapsena teljetty uskon siivouskomeroon