Olen köyhä ja yksinäinen

Soita kuitenkin vaikka vastaanottoon, ainakin sairaanhoitajan kanssa voit keskustella ja hän pystyy arvioimaan tilanteesi!

Nykyinen vointisi ei kyllä lääkärille riitä.
Onko sinulla ketään omaisia jotka voisivat käydä sinua katsomassa
ja juttelemassa?

Väsymys tekee tuota itselle. Samoin jos ei juo vettä. Muuten elämä onkin tavallista itselläni.
Onko sinulla ystäviä joille voit puhua?
Mene kävelylle -edes vähän. Ja juo 1/2 litraa kylmää vettä. Tule kertomaan että auttoiko.

Mene pihalle seisomaan 3 tunniksi päivittäin parantaa ryhtiä ja kasvattaa henkistä kanttia patsastella paikallaan.

Pitää hakeutua johonkin mieleiseen harrastukseen, niin kavereita löytyy.

Lähteä kotoa pois ja jos fyysistä oiretta niin kirjastoon vaikka lueskeleen lehtiä.Pahin on se että kotona vaan murheineen.Keskustelee netissä tekoälyn kanssa.Kynä ja paperia niin kirjoittelee asioita.

Paljon ei tuohon ole sanottavaa...

mutta nyky yhteiskunta jonka tulisi huolehtia omistaan ei tee sitä niin kuin ennen.

Puhutaan sosiaaliturvasta joka on nyky yhteiskunnan tapa huolehtia toisistaan sen sijasta kuin muinoin tehtiin .

Ennen teollistumista ihmiset huolehtivat yhteiskunnassa vanhuksista perheissä.

Toimeentulosta jakamalla maata viljeltäväksi kylä yhteisöissä aurinko viljelyksen kautta ja myöhemmin maan huuto oikeuden kautta joka lakkautettiin myöhäisimmillään 1900 luvulla.

Akrikääri kulttuuri vallitsi maassa ja vaikutti jopa ww2 jälkeen ,jolloin tuo toimeentulo mahdollisuus tuli turvata ja sodan seurauksena jaettiin maata ,niin rintama miehille kuin kotinsa menettäneille pakolaisille.

Ikävä kyllä tuo kansalaisten toimeentulon mahdollisuuksien turvaaminen on nyky yhteiskunnassa unohdettu ,jopa viimesijaisen sosiaaliturvan puitteissa, joka on luotu ihmisoikeuksien ja kansalaisten viimesijaisen toimeentulon turvaksi vastaamaan yhteiskunnan kehitystä ja hyvinvoinnin turvaksi.

Jos on perheenjäsen kuollut ja itse joutuu kaikki läheisen kuolemaan liittyvät asiat selvittämään niin se on suuri stressin aiheuttaja. Äitini kuoli iäkkäänä muutama vuosi sitten ja hautajaisten järjestäminen, perunkirjoitus, äidin asunnon tyhjentäminen, äidillä oli mökki ja sen myynti ym. sai minut kärsimään unettomuudesta. Vähän on edelleen sumuinen kuva tuosta ajasta. Lisäksi olin varaton juuri jäänyt työttömäksi. En tiedä, mutta jostain sain voimavaroja järjestää nuo kaikki asiat. Se, jos löytyy joku sukulainen auttaa noissa asioissa, helpottaa jo paljon, ettei kaikki jää yhden ihmisen järjestettäväksi..

On noi prosesseja kun tulee kohdalle,kuolema,avioero,työttömyys mutta tärkeintä olisi toimiminen.Jotkut vajoaa ja vaikka alkoholisoituun.

Nyt vaan soitto terveydenhuoltoon!! Kerrot tilanteesi!! Tämä ei oikee paikka !

Olen värillinen työtön veronmaksaja kun turpa oluen hölrpimisestä polsanpunaisena ostan päivittäin kaljaa Salesta. Tietysti savossa!
Unelma Tupanen, hautavaara.savo

Jos fyysisesti huonossa kunnossa eikä viitsi mennä lääkäriin ja läheinen kuollut niin on sitten vaan.Soittaa edes diakonille niin saa ajatuksia tuosta kun läheinen kuollut.Kontaktia terveyden huoltoon.Ei siinäkään mitään järkeä että yksin jää pähkäileen asioitansa.

Kannattaa lähteä metsään samoilemaan niin tulee hyvä mieli ja saa raikasta ilmaa
kiduksiinsa ja sen myötä päähänsä uusia ajatuksia.

Kyllä ja ylipäätänsä se että avaa oven ja lähtee ulos ettei vaan kotona istuskele ja kelaa samoja asioita.

Jos liikuntarajoitteinen niin oletko työelämässä ja minkä ikäinen.

Voihan sitä laatia vaikka minkälaisen listan tahansa mitä ei pysty tekeen ja rutista koko ajan ettei ole rahaa.Sitä en tarkoita jos pyörätuolipotilas niin sillon ei välttämättä pääse tuosta vaan liikkeelle.

Nykyaikana on televisio, älypuhelin, tabletti ja läppäri ja suoratoistosta maksullista katsottavaa, niin näitä hyödyntäisin, jos ei pääse liikkeelle omin jaloin.
Itsekin olen joutunut miettimään, että jos ei pääse liikkumaan, vaan täytyisi oleskella asunnossa, niin noita edellä mainittuja hyödyntäisin.
Masennukseen ei ole neuvoja kuin, että itse tekee tarvittavat ettei antaisi masennukselle tilaa, muuttaa mitä muuttaa voi omassa ajatusmaailmassaan.
Sitä on monesti tyytyminen sellaiseen mihin ei itse olisi halunnut, niin täytyisi tehdä parhaansa silti niissäkin mihin on joutunut syystä tai toisesta.
Minulla ilmeni viime kesänä polvissa vaivaa, että en aina päässyt polkupyörällä ajamaan ja sauvakävelyäkään en voinut harrastaa jokapäivä johtuen polvivaivoista, niin ei se tosiaan mukavaa ole, kun yhtä-äkkiä ei pääse enää tekemään mukaviksi tuntemiaan juttuja, että niitä siis joutuu karsimaan pois tai vähentämään ja tuolloin ei ollut minulla edes autoa, niin eipä se elämä tuntunut mukavalta.
Nyt on yhä polvissa häikkää välillä enemmän ja tuossa talvella pääsin aika hyvin polkupyörällä käymään kaupassa ja huviajeluakin, kun hankin sähköpyörän.
Ja nyt olen saanut autonkin hankittua, niin sillä pääsen liikkumaan helposti, että nyt näyttää hyvältä näin takuueläkeläisenä ollessa, mutta kyllä siis olen ehtinyt ajatella, että kotonakin oleskelusta, jos ei pääse liikkuun, niin pitäisi yrittää selviytyä fyysisesti ja henkisesti hyvällä tavalla, että ei ajattelisi kovin kielteisesti kaikesta vaan yrittäisi jollakin tavalla sopeutua siihen ja tehdä niitä asioita, jotka edes vähän tuovat iloa elämään.

Kyllä se sellaselle kova paikka kuka tottunut liikuun ja justiin jos jotkut polvet renkkaa,sähköavusteinen pyörä ihan ok ja auto.