Tarinoita terapeutille

Lähes kaikki aloitukset täällä ovat kuin terapeutin muistikirjasta, jossa potilaat avautuvat pakkomielteisistä käsityksistä. Yleinen ajatustapa, sanoisin virhe, on ihmisten jakaminen poliittisesti, uskonnollisesti ja yleensä aatteellisesti ryhmiin, hyviin ja toisiin pahoihin. Tämä on opittu tapa ajatella. Vastakkainasettelu tekee tyhmäksikin, koska kritiikki ei koske enää itse asiaa. Ei väitellä asioista vaan siitä kuka on mitäkin jonkun mielestä. Ja kun asiallista keskustelua ei synny, ei välity tietoakaan, jolla olisi merkitystä ja mikä lisäisi ymmärrystä. Työstä puhutaan kuin kyse olisi vain laiskuudesta ja ahkeruudesta, ei tajuta kuinka vaativia monet ammatit ovat teknisesti. Uskonto on vain uskomista, mutta mitään elämänfilosofiaa ei sen takaa löydy, ei saa löytyä.

Jos tämä jankuttaminen loppuisi, voisin sanoa, että on kuitenkin hyvä että kirjoitellaan. Monellakaan ei todennäköisesti ole oikeaa ihmistä keskustelukumppaninaan. Jankuttaminen on kuitenkin merkki siitä että kirjoittamisesta puuttuu vuorovaikutus, vaikka vastaajia onkin. Toivottavasti kirjoittajilla on kuitenkin omaa elämää muuallakin kuin netissä ja television ääressä.

Mun mielestä koko foorumi joutaisi lopettaa. Ei näiden pidäkään olla ikuisia. Se tervehdyttäisi ainakin suurimman osan kirjoittajista.