Vasemmistoa ei voi edes etäisesti pitää politiikan uudistajana ja rakentajana, koska on fokusoitunut vastustamaan ja rikkomaan. He eivät tarjoa mitään ajanmukaista, modernia, syväluotaavaa, kehityskelpoista, vaan kyttäävät kilpailijoiden tekemisiä ja etsivät niistä virheitä, joista saavat mahdollisuuden tehdä lyömäaseita ja leimakirveitä.
Vasemmiston retoriikan radikaalius ja itsepintainen epärehellisyys kertoo sen, mitä vasemmisto on.
Vasemmisto tavoittelee yhteiskunnan perinpohjaista muutosta, erityisesti kapitalistisen järjestelmän perusteiden murentamista ja korvaamista heidän ideologiaan sopivilla elementeillä vahvoilla väittämillä, että "he pystyvät parempaan". Mutta kuitenkaan järjestelmän reformoinnista ei nykyään ole enää edes etäistä muistoa.
Alati radikaIisoituva vasemmisto tavoittelee valtaa projisoimalla vähäosaisten kohtaloa, epätasa-arvoa, sortoa yms. yhteiskunnan ongelmia niiden tahojen ja ihmisten synneiksi, jotka he haluavat canceloida ja menettää kannatuksensa ja suosionsa. Tällaiset tavoitteet tietenkin vaativat voimakasta ja kärjistettyä käytöstä, retoriikkaa, sekä vääristelyä ja valehtelua, jotta he saavat itselleen huomiota, jotta kykenevät johdattelemaan yleistä keskustelua, tiedottamista, uutisointia jne. sellaiseen suuntaan, että se saa suuren yleisön koukutettua ja vedettyä omaan vihan maailmaansa. Siinä maailmassa ihmisille syötetään toistuvasti epätosia väittämiä ja muuta informaatiota ja niin intensiivisesti, että se kehittyy ihmisten mielessä "totuudeksi".
Vasemmiston epärehellisyys on läpinäkyvää, mutta vasemmistomyönteinen valtamedia antaa sille tilaa ja huomiota.
Vasemmistoa on perustellusti kritisoitu ja arvosteltu siitä, että se käyttää aggressiivista lähestymistapaa, esim. perättömiä syytöksiä sisältävää kieltä poliittisia vastustajia kohtaan, esimerkiksi leimaamalla heitä fasisteiksi tai rasisteiksi ilman riittäviä perusteita, sekä muokkaamalla heidän kirjoituksiaan uusiksi, jotta saavat niiden merkityksen vääristeltyä ja siten palvelemaan vasemmiston pyrkimyksiä.
Tällainen vasemmistolainen retoriikka ja mentaliteetti ei kuitenkaan rakenna ja kehitä yhteiskuntaa, vaan pirstoo sitä, tulehduttaa poliittista keskustelua, lisää vastakkainasettelua ja vähentää luottamusta politiikkaan.
Lisäksi vaalikampanjoissa vasemmisto on pyrkinyt usein peittämään todelliset arvonsa ja tavoitteensa mahdollisimman monia miellyttävän retoriikan, eli puppupopulismin, taakse. Tällä he kuitenkin ampuvat omaan jalkaansa, koska mikään valhe ja vääristely ei kestä loputtomiin. Usein nämä valheet ammutaan alas viimeistään vaalikeskusteluissa. Vaikka eriasteinen epärehellisyys on yleistä koko poliittisella kentällä, niin tässä lajissa vasemmisto on kiistatta härskein ja häpeämättömin.
Populistinen retoriikka; eriarvoistaminen, vastakkainasettelu, syyllistäminen....
Vasemmistopopulismissa on tyypillistä yhdistellä hyveitä, teennäistä moralismia, sekä kilpailijoiden demonisointia kansaa kiihottavaksi retoriikaksi. Tässä luotetaan kansan naiiviuteen ja helppoon koukutettavuuteen; heille tarjoillaan harhaanjohtavia monimutkaisten asioitten yksinkertaistuksia, kärjistyksiä ja mustavalkoisuutta. joka tiivistetään syyllistäväksi retoriikaksi, joka projisoidaan aina toisten syyksi, eli kilpailijoiden syyksi. Omat viat, tehdyt virheet, huonot tulokset jne., niistä pestään kädet ja vaietaan, ikään kuin vasemmisto olisi "virheetön", "se oikea ja paras poliittinen vaihtoehto". Vaikka kuitenkin ovat suomalaisille se oikeasti vahingollinen, petollinen ja kaikkea rikkova poliittis-ideologinen Iahko.
Vasemmisto on kiistatta koko yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia murentava poliittis-ideologinen Iahko, joka hyödyntää omaksi edukseen itsensä aiheuttamia vahinkoja, projisoiden ne toisten syyksi. Koska se on vasemmiston elämäntarkoitus ja ydintehtävä!
Vasemmiston retoriikan radikaalius ja itsepintainen epärehellisyys kertoo sen, mitä vasemmisto on.
Vasemmisto tavoittelee yhteiskunnan perinpohjaista muutosta, erityisesti kapitalistisen järjestelmän perusteiden murentamista ja korvaamista heidän ideologiaan sopivilla elementeillä vahvoilla väittämillä, että "he pystyvät parempaan". Mutta kuitenkaan järjestelmän reformoinnista ei nykyään ole enää edes etäistä muistoa.
Alati radikaIisoituva vasemmisto tavoittelee valtaa projisoimalla vähäosaisten kohtaloa, epätasa-arvoa, sortoa yms. yhteiskunnan ongelmia niiden tahojen ja ihmisten synneiksi, jotka he haluavat canceloida ja menettää kannatuksensa ja suosionsa. Tällaiset tavoitteet tietenkin vaativat voimakasta ja kärjistettyä käytöstä, retoriikkaa, sekä vääristelyä ja valehtelua, jotta he saavat itselleen huomiota, jotta kykenevät johdattelemaan yleistä keskustelua, tiedottamista, uutisointia jne. sellaiseen suuntaan, että se saa suuren yleisön koukutettua ja vedettyä omaan vihan maailmaansa. Siinä maailmassa ihmisille syötetään toistuvasti epätosia väittämiä ja muuta informaatiota ja niin intensiivisesti, että se kehittyy ihmisten mielessä "totuudeksi".
Vasemmiston epärehellisyys on läpinäkyvää, mutta vasemmistomyönteinen valtamedia antaa sille tilaa ja huomiota.
Vasemmistoa on perustellusti kritisoitu ja arvosteltu siitä, että se käyttää aggressiivista lähestymistapaa, esim. perättömiä syytöksiä sisältävää kieltä poliittisia vastustajia kohtaan, esimerkiksi leimaamalla heitä fasisteiksi tai rasisteiksi ilman riittäviä perusteita, sekä muokkaamalla heidän kirjoituksiaan uusiksi, jotta saavat niiden merkityksen vääristeltyä ja siten palvelemaan vasemmiston pyrkimyksiä.
Tällainen vasemmistolainen retoriikka ja mentaliteetti ei kuitenkaan rakenna ja kehitä yhteiskuntaa, vaan pirstoo sitä, tulehduttaa poliittista keskustelua, lisää vastakkainasettelua ja vähentää luottamusta politiikkaan.
Lisäksi vaalikampanjoissa vasemmisto on pyrkinyt usein peittämään todelliset arvonsa ja tavoitteensa mahdollisimman monia miellyttävän retoriikan, eli puppupopulismin, taakse. Tällä he kuitenkin ampuvat omaan jalkaansa, koska mikään valhe ja vääristely ei kestä loputtomiin. Usein nämä valheet ammutaan alas viimeistään vaalikeskusteluissa. Vaikka eriasteinen epärehellisyys on yleistä koko poliittisella kentällä, niin tässä lajissa vasemmisto on kiistatta härskein ja häpeämättömin.
Populistinen retoriikka; eriarvoistaminen, vastakkainasettelu, syyllistäminen....
Vasemmistopopulismissa on tyypillistä yhdistellä hyveitä, teennäistä moralismia, sekä kilpailijoiden demonisointia kansaa kiihottavaksi retoriikaksi. Tässä luotetaan kansan naiiviuteen ja helppoon koukutettavuuteen; heille tarjoillaan harhaanjohtavia monimutkaisten asioitten yksinkertaistuksia, kärjistyksiä ja mustavalkoisuutta. joka tiivistetään syyllistäväksi retoriikaksi, joka projisoidaan aina toisten syyksi, eli kilpailijoiden syyksi. Omat viat, tehdyt virheet, huonot tulokset jne., niistä pestään kädet ja vaietaan, ikään kuin vasemmisto olisi "virheetön", "se oikea ja paras poliittinen vaihtoehto". Vaikka kuitenkin ovat suomalaisille se oikeasti vahingollinen, petollinen ja kaikkea rikkova poliittis-ideologinen Iahko.
Vasemmisto on kiistatta koko yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia murentava poliittis-ideologinen Iahko, joka hyödyntää omaksi edukseen itsensä aiheuttamia vahinkoja, projisoiden ne toisten syyksi. Koska se on vasemmiston elämäntarkoitus ja ydintehtävä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.