Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat

Monesti toimitaan juuri päinvastoin kun sana ohjaa.

Tai yleensä.

Tarkoittaa lähinnä "tyhjästä sanasta". Sellaisista mitä poliitikot puhuu vaalipuheissaan.

Suomen uskonnolliseen historiaan kuuluu pitkälti vallankäyttö. Raamattua on käännetty monessa kohtaa ankarammin kuin muissa kielissä koska on haluttu vakaa pohja vallankäytölle. Lainataan puheissa aina mieluummin Paavalin puheita, jotka tukee pappien valtaa kuin niitä armon sanoja, joita Jeesus puhuu pienille ihmisille.

Eniten Jeesus tuomitsi puheissaan vallan käyttäjiä mutta suomalaiset saarnaajat tykkää tuomita "alaisiaan" vahvistaakseen valtaansa ja tulojaan.

Ehkä siksi suomalaisilla on yleisesti negatiivinen asenne uskoon ja Jumalaan.

Sen sijaan amerikassa on yleisempää uskoa liiankin kanssa kaikkeen memestykseen, jonka Jumala "antaa" siksi lienee siellä puolestaan liiankin positiivinen asenne puhua Jumalasta.

Euroopassa taas palvotaan ihmistä, paavia ja ollaan sillä tavoin uskonnollisia vaikka ei välitettäisi Jumalasta mitään.

Monenlaista käsitystä eri maissa. Mutta Suomi lienee ainoa jossa asiaan liittyy orjuus?

No, me tavalliset ihmiset olemme armollisempia. Tässä maailmassa on enemmän turhuutta kuin välttämätöntä. Raamatussakin on turhia sanoja loputtomiin.

Turhat sanat on suomennettuna sitä, että me emme kohtaa todellisuutta suoraan vaan teemme siitä monelaisia kuvia, lakeja, uhkakuvia, mielikuvia, toiveita, epäaitoja tarpeita, fiktioita ja rakennamme jopa instituutioita, joista tulee itsetarkoitus. Maailmasta on tehty liian monimutkainen ja ristiriitainen. Se aiheuttaa ahdistusta, ja siinä on meidän tuomiomme.