Trumpin vaikutus

Käännös artikkelista. Tällainen on Trump:

Brittiläinen kirjailija kirjoittaa parhaan lukemani kuvauksen Trumpista.
”Miksi jotkut britit eivät pidä Donald Trumpista?” Nate White, englantilainen selkeäsanoinen ja nokkela kirjoittaja, kirjoitti seuraavan vastauksen:

Muutama asia tulee mieleen. Trumpilta puuttuu tiettyjä ominaisuuksia, joita britit perinteisesti arvostavat. Häneltä puuttuu esimerkiksi luokkaa, viehätysvoimaa, viileyttä, uskottavuutta, myötätuntoa, nokkeluutta, lämpöä, viisautta, hienovaraisuutta, herkkyyttä, itsetuntemusta, nöyryyttä, kunniaa eikä armoa – kaikki nämä ominaisuudet ovat kumma kyllä ​​ominaisuuksia, joilla hänen edeltäjänsä Obama oli avokätisesti siunattu. Joten meille tämä jyrkkä kontrasti pikemminkin tuo Trumpin rajoitukset nolosti esiin.

Lisäksi pidämme naurusta. Ja vaikka Trump saattaa olla naurettava, hän ei ole kertaakaan sanonut mitään ironista, nokkelaa tai edes hieman huvittavaa – ei kertaakaan. En sano sitä retorisesti, tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti: ei kertaakaan, ei koskaan. Ja tämä tosiasia on erityisen häiritsevä brittiläiselle herkkyydelle – meille huumorin puute on lähes epäinhimillistä. Mutta Trumpin kohdalla se on tosiasia. Hän ei edes näytä ymmärtävän, mitä vitsi on – hänen mielestään vitsi on törkeä kommentti, lukutaidoton loukkaus, välinpitämätön julmuuden osoitus.

Trump on trolli. Ja kuten kaikki trollit, hän ei ole koskaan hauska eikä koskaan naura; hän vain maukuu tai pilkkaa. Ja pelottavaa kyllä, hän ei vain puhu raakoja, typeriä loukkauksia – hän todella ajattelee niillä. Hänen mielensä on yksinkertainen bottimainen algoritmi, joka koostuu pikkumaisista ennakkoluuloista ja refleksipohjaisesta ilkeydestä.

Siinä ei ole koskaan mitään ironian, monimutkaisuuden, vivahteiden tai syvyyden alla olevaa kerrosta. Kaikki on pintaa. Jotkut amerikkalaiset saattavat pitää tätä virkistävän suorana. No, me emme. Me näemme sen sellaisena, jolla ei ole sisäistä maailmaa, ei sielua. Ja Britanniassa olemme perinteisesti Daavidin, emme Goljatin puolella. Kaikki sankarimme ovat rohkeita altavastaajia: Robin Hood, Dick Whittington, Oliver Twist. Trump ei ole rohkea eikä altavastaaja. Hän on täysin sen vastakohta. Hän ei ole edes hemmoteltu rikas poika tai ahne lihava kissa. Hän on enemmänkin lihava valkoinen etana. Etuoikeutettujen Jabba Hutt.



Ja mikä pahinta, hän on briteille anteeksiantamattomin kaikista asioista: kiusaaja. Paitsi silloin, kun hän on kiusaajien joukossa; silloin hän yhtäkkiä muuttuukin itkeväksi apuriksi. Tähän on olemassa äänettömät säännöt – Queensberryn perussäädyllisyyden säännöt – ja hän rikkoo niitä kaikkia. Hän lyö alaspäin – mitä herrasmiehen pitäisi, tekisi, ei koskaan voisi tehdä – ja jokainen hänen tähtäämänsä isku on vyön alapuolelle. Hän potkaisee erityisesti haavoittuvia tai äänettömiä – ja hän potkaisee heitä, kun he ovat maassa.

Joten se, että merkittävä vähemmistö – ehkä kolmannes – amerikkalaisista katsoo, mitä hän tekee, kuuntelee, mitä hän sanoo, ja ajattelee sitten: "Kyllä, hän vaikuttaa minun tyyppiseltäni", on jonkin verran hämmennystä ja melkoinen ahdistus briteille, kun otetaan huomioon, että:
• Amerikkalaisten oletetaan olevan mukavampia kuin me, ja useimmat ovatkin.
• Ei tarvitse erityisen tarkkaa silmää yksityiskohdille havaitakseen muutamia puutteita miehessä.

Tämä viimeinen seikka hämmentää ja tyrmää erityisesti brittejä ja monia muitakin; hänen virheensä tuntuvat olevan aika hemmetin vaikea olla huomaamatta. Loppujen lopuksi on mahdotonta lukea yhtäkään twiittiä tai kuulla hänen puhuvan lausetta tai kahta tuijottamatta syvälle kuiluun. Hän muuttaa taiteettomuuden taidemuodoksi; hän on pikkumaisuuden Picasso; paskan Shakespeare. Hänen virheensä ovat fraktaaleja: jopa hänen virheillään on virheitä, ja niin edelleen loputtomiin. Jumala tietää, että maailmassa on aina ollut tyhmiä ihmisiä ja paljon ilkeitä ihmisiä. Mutta harvoin tyhmyys on ollut niin ilkeää tai ilkeys niin tyhmää. Hän saa Nixonin näyttämään luotettavalta ja George W:n älykkäältä. Itse asiassa, jos Frankenstein päättäisi tehdä hirviön, joka kootaan kokonaan inhimillisistä virheistä – hän tekisi Trumpin.

Ja katuva Tohtori Frankenstein vetäisi esiin isoja hiustukkoja ja huutaisi tuskissaan: "Voi luoja... mitä... olen... luonut?" Jos ääliönä oleminen olisi tv-ohjelma, Trump olisi se kokoelma.

Minä toivon taas päinvastaista.