Paljonko raiskaukseni seurauksineen on tullut maksamaan yhteiskunnalle/veronmaksajille?

Kunpa en olisi koskaan syntynytkään, ajattelin tänään.

"Miksi synnytit minut?", sanoin ja itkin äidille aikoinaan. Äiti kuoli jo kolme? vuotta sitten. Äiti-rakas.

Elämäni kronologia ei ole enää toiminut aivoissani sen jälkeen, kun minut raiskattiin. Kaikki on sekavaa mössöä ajallisesti raiskauksieni jälkeen. On ollut sekavaa jo kohta 27 vuotta. 36 vuotta elämäni kronologia ehti olla kunnossa. Kiitos edes siitä, ajattelen tänään katkerasti, vaikka en ole katkeroitunut elämästä. Tänään voin vaan jälleen kerran niin huonosti, johtuen raiskauksista. Ensimmäisen raiskauksen jälkeen aloin elämään jonkin verran itsetuhoisesti. Sitten tuli muitakin raiskauksia.

Muutamia raiskaajien nimiä muistan tarkalleen, vaikka olisin halunnut unohtaa ne, mutta elämä ei mene niin. On monta kertaa tehnyt mieli laittaa ne nimet nettiin. On tehnyt mieli tehdä heille vaikka mitä pahaa. Olisin voinut maksaa siitä, että heidät pahoipideltäisiin ja että heidän jäseniään murskattaisiin, jmv. Olisin halunnut tehdä heille sellaista, joka olisi satuttanut ja tuhonnut heitä ja siten myös heidän läheisensä. Kuten minullekin ja läheisilleni kävi. Tykkään elokuvissa naisista, jotka kostavat kunnolla kaltoinkohtelunsa. Miksi niin ei voi olla oikeassa elämässä? Mitä pelkään?

Sain itsemurhayritykseni jälkeen vakavaan masennukseen sähköhoitoa 6? kertaa. Se laittoi elämäni kronologian sekaisin ajalta ennen raiskausta. Katsoin valokuvia albumissani ja kirjoitin kuvien viereen arvioita siitä, että minä vuonna kuvat oli otettu. Se koski elämäni vuosia, kun olin 15-36-vuotias? En halua enää katsoa valokuvia elämästäni ja ihmisistä elämässäni. Ennen raiskausta tykkäsin katsella valokuviani ja näyttää niitä ihmisille.

"Terapiaakin" minä ole saanut. Se piti minut hengissä. Surkeita terapeuteiksi itseään kutsuvia on ainakin Helsingissä.

Paljonko raiskaukseni seurauksineen on tullut maksamaan yhteiskunnalle/veronmaksajille?

Raiskauksen jälkeen 36-vuotiaana jouduin lopettamaan työni tekemisen. En enää pystynyt siihen. Kaikki koulutukset menivät hukkaan. En pystynyt enää kouluttautumaan uuteen ammattiin. Keskittymiskykyni meni täysin rikki, mieleni meni rikki ja minuuteni hajosi. Oireilin vakavasti vuosikausia: mm. PTSD, vakava masennus ja epävakaa persoonallisuus. Oireilen edelleen, jos/kun jokin laukaisee traumat. 10 vuotta raiskauksen jälkeen elin kuntoutustuella ja sen jälkeen minut laitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle, koska en toipunut, vaan olin rikki. Eivät jaksaneet enää rääkätä minua enempää.

Kaltaisiani naisia on paljon Suomessa. Miksi kukaan ei saa lasketuksi raiskauksien kustannuksia yhteiskunnalle? Jos joku tekisi sen, niin ehkä se satojen miljoonien eurojen summa muuttaisi jotain tässä maassa. Ihmishengen hinta oli 2,56 miljoonaa euroa Suomessa vuonna 2021.

Elämästäni on mennyt pilalle 2/3. Se tekee 1,7 miljoonan euron laskua yhteiskunnalle.

Malmilla kolme ukrainalaista miestä raiskasi vahvasti päihtyneen 17-vuotiaan tytön vaginaan, peräaukkoon ja suuhun. Oikeus vapautti miehet syytteistä. Tuomarina oli nainen ja lautamiehet olivat kai naisia myös.

Tämä on järkyttävä juttu ja asia, mutta niin tyypillistä juuri Suomessa. Miksi raiskauksiin suhtaudutaan niin myönteisesti Suomessa. Ex-presidentti Niinistökin vastusi raiskauksen kriminalisoinnin poistamista, kun se koski avioliittoa. Vieläköhän hän raiskaa Jenni Haukiota, jos sille päälle sattuu?

"Kunpa olisivat tappaneet minut mieluummin tai kunpa olisivat tappaneet minut raiskauksien jälkeen.", ajattelee ehkä se joukkoraiskattu tyttö. Minä ainakin ajattelisin.

Olisin mieluummin kuollut kuin tullut raiskatuksi, ajattelen omasta elämästäni. En olisi halunnut jäädä eloon raiskauksien jälkeen, ajattelen myös omasta elämästäni.

Olen ollut masentunut siitä lähtien (ke?, to?), kun luin joukkoraiskaus-jutusta netistä (HS, IS, Murha.fi).

Yritin itsemurhaa juuri siksi, että minut oli raiskattu.