sisäinen vitutus

Olen uskossa Jeesukseen ja olen antanut koko elämäni Jesukselle.
Mutta mua härnätään ja pilkataa koulussa ja muut uskiksetki pitää mua ihan pöpiksenä.

Mun päälle syljetään, mua kivitetään jne.
Isommat uskovaiset vain sanoo, että tollaista se uskovaisen elämä on. Ja että pitäs kestää jatkuva pilkka. Mua lähinnä vain vituttaa tollainen toisten törkeä käytös. Miks ei saa uskoa Jeesukseen, tai miks olen muiden mielest pöpis?

Miks edes uskikset ei ymmärrä mua. Ei tää henkinen kärsimys oo yhtään kivaa. Oon hirveen kiltti, enkä uskalla sanoo kellekään pahaa. sisälläni vain kuohuu. Jonain päivänä pimahdan vielä totaalisesti.
Herra jiesus mää en jaksa enää.
Pitääko jatkaa uskomista Jeesukseen, vaikka sisäinen vitutus kalvaa mieltä ja rauhaa?

Rakkaat uskovaiset, ohjatkaa mua oikeaan ja neuvokaa mulle tie..
14734
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

En tiedä mikä on nyt "oikein" ja mikä "väärin", mutta sen tiedän että, syntien tiet eivät anna mitään

yritä vain olla uskossa pilkkaamisista huolimatta

mutta mikäpä tässä nykypäivänä on sitten "oikein" ja mikä "väärin"

Äänestä

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, mutta v*matta muistuttaisin Noidan Voimasta, joka moniosaisena koostuu siitä, että
tuntee, tietää, tahtoo, tohtii ja tukkii turpansa. Siis: helmiä pujotellaan kaulanauhaan, ei sioille.

Muuta käytöstäsi, äläkä selitä niille, jotka eivät välitä kuulla.

Äänestä

...sisäisestä vitutuksesta! Harva uskaltaa vain sen tunnustaa kun pitää näytellä hyvää ihmistä tai mikä vielä pahempaa: hyvää uskovaista!

Äänestä

esimerkiksi tämän palstan huurupäiden juttuja, niin ei todellakaan ole ihme, että kiusataan. Säälittäväähän se on, kiusaaminen noin yleensä on väärin oli uskossa tai ei.

Äänestä

Sinun olisi otettava koulusi kuraattoriin yhteyttä, sillä taidat kuulua koulukiusattuihin.

Uskontokunnasta riippumatta sinulla on henkilökohtaisen koskemattomuuden oikeus.

Pidä pintasi alkavana lukuvuonna.

Äänestä

Aikaisempiin eri "uskonto"palstoilla käytyihin keskusteluihin viitaten(lapsikaste keskustelut)sinua kiusaavat uudesti- syntyneet "kristityt".Valtaosa Suomalaisista koululaisiosta on saanut lapsi-kasteen kautta Hyhän Hengen,ja näin ollen kokeneet uudesti syntymän. Eli sinua ehkä kiusaavat uskikset,jotka eivät ehkä tiedä olevansa uskossa. No se ei ole uutta,että lapset voivat olla erittäin julmia.Olen ehkä kauan sitten lapsuudessani kokenut jotain vastaavaa,mutta vain Äitini uskon tähden.Onneksi minulla oli myös kavereita,joten kiusaaminen ei saanut niin suuria mittasuhteita.

Äänestä

"Olen uskossa Jeesukseen ja olen antanut koko elämäni Jesukselle."

koko elämäsikö? et ole. tosi antautuminen johtaa toisenlaiseen mielentilaan ja ajatuksiin kuin mitä kirjoituksessasi tuot esille.


"Pitääko jatkaa uskomista Jeesukseen, vaikka sisäinen vitutus kalvaa mieltä ja rauhaa?"

jos jeesus asuu sussa henkensä kautta niin sulla pitäisi olla sisäinen rauha.

oletkohan vain leikkimielellä kirjoittelemassa?

Äänestä
  • Meidän aina tulee suhtautua avunpyyntöihin ymmärtävästi ja uskoen niiden olevan totta. En voisi antaa itselleni anteeksi, jos joku minun vähättelyjeni vuoksi tekisi itsemurhan.

    Oletko Epäileväinen uskossa? Miksi vähättelet lähimmäisesi olotilaa.

    Kristuksen armo olkoon teidän kummankin osananne.

    Äänestä

  • "koko elämäsikö? et ole. tosi antautuminen johtaa toisenlaiseen mielentilaan ja ajatuksiin kuin mitä kirjoituksessasi tuot esille."

    Tällaisilla neuvoilla ei saa mitään muuta aikaan kuin lisää pahaa mieltä.

    Ei ole mitään sellaista tietynlaista mielentilaa mihin "tosi antautuminen" Jeesukselle johtaa. Totta on että esim. itse olen kokenut sellaista rauhaa Jeesuksen seurassa jota tämä maailma ei pysty tarjoamaan. Mutta ettäkö se uskonelämä olisi jatkuvaa rauhan aalloilla keinumista? Ei se ole. Ihmisen elo on myrskyä ja tyyntä, kuivaa ja keidasta. Joskus meistä näyttää siltä että meidän Herramme vain nukkuu veneemme keulassa. Silloin usein hätäännymme, niinkuin opetuslapsetkin aikanaan.

    Tunteet ja usko on pidettävä erillään. Ei niin, etteikö tunteilla olisi meille väliä ja etteivätkö ne olisi tärkeitäkin meille ihmisille. Mutta usko ei lepää tunteiden ja tuntemusten päällä. Tai jos lepää, niin sellainen usko ei kauaa kestä. Usko Jeesukseen on Jumalan meille lahjoittamaa. Se on kokonaan Jumalan teko.

    Jeesus sanoo:
    Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

    Luota vaan Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Siinä on kestävä pohja elämälle. Se ei horju, vaikka meidän mielemme ja tunteet horjuvatkin.

    =)

    Äänestä

  • Ana kirjoitti:

    "koko elämäsikö? et ole. tosi antautuminen johtaa toisenlaiseen mielentilaan ja ajatuksiin kuin mitä kirjoituksessasi tuot esille."

    Tällaisilla neuvoilla ei saa mitään muuta aikaan kuin lisää pahaa mieltä.

    Ei ole mitään sellaista tietynlaista mielentilaa mihin "tosi antautuminen" Jeesukselle johtaa. Totta on että esim. itse olen kokenut sellaista rauhaa Jeesuksen seurassa jota tämä maailma ei pysty tarjoamaan. Mutta ettäkö se uskonelämä olisi jatkuvaa rauhan aalloilla keinumista? Ei se ole. Ihmisen elo on myrskyä ja tyyntä, kuivaa ja keidasta. Joskus meistä näyttää siltä että meidän Herramme vain nukkuu veneemme keulassa. Silloin usein hätäännymme, niinkuin opetuslapsetkin aikanaan.

    Tunteet ja usko on pidettävä erillään. Ei niin, etteikö tunteilla olisi meille väliä ja etteivätkö ne olisi tärkeitäkin meille ihmisille. Mutta usko ei lepää tunteiden ja tuntemusten päällä. Tai jos lepää, niin sellainen usko ei kauaa kestä. Usko Jeesukseen on Jumalan meille lahjoittamaa. Se on kokonaan Jumalan teko.

    Jeesus sanoo:
    Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

    Luota vaan Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Siinä on kestävä pohja elämälle. Se ei horju, vaikka meidän mielemme ja tunteet horjuvatkin.

    =)

    Kiva kuulla, ettei usko tuo täydellistä mielenrauhaa.

    Oivalsin, että tärkeintä on se, että kuoleman jälkeen pääsen taivaaseen!

    siunausta!

    Äänestä

Okei! Nyt ensin haluan tehdä yhden asian selväksi. Älä ihmeessä kuvittele olevasi millään tavalla huonompi ihminen kuin kiusaajasi. Sanon vain tämän siksi koska useimmilla koulukiusatuilla tää on aika yleistä ja siksi ne ei uskalla taistella vastaan.

Tässä nyt sitten hyviä vaihtoehtoja:

1. Mene kertomaan kuraattorille. Äläkä yhtään häpeä tätä vaihtoehtoa, koska sitä ne kiusaajasi just haluaakin.

2. Haasta ne kiusaajat oikeauteen henkisistä ja psyykkisistä kärsimyksistä. Ihan oikeesti! Mutta varmista että sulla on todistajia (silminnäkijöitä) kiusaamisesta. Tämä vaihtoehto on taloudellisesti paras, jos tajuat mitä mä tarkotan.

3.Jos kumpikaan edelläolevista vaihtoehdoista ei miellytä, niin kestä sit kuin mies. Minä aikoinani valitsin tämän. Kyllä se härnääminen sit loppuu aikanaan. Sitten lopussa on siisti fiilis kun kesti loppuun saakka!

Muista! Sinä olet elämäsi päähenkilö! Ja sinä päätät miten sinua kohdellaan!

Äänestä
  • Miten reagoit siihen härnäämiseen ja pilkkaamiseen? Saavatko pilkkaajat sinut hermostumaan ja pois tolaltasi? Opettele tarkkailemaan omia reaktioitasi ja muuttamaan niitä. Tarkkaile myös pilkkaajia ja mieti mikä saa heidät pilkkaamaan ja millaisen reaktion he yrittävät saada sinussa aikaan. Kokeile täysin päinvastaista reaktiota kuin tähän asti. Suuttuminen on yleensä pahin mahdollinen reaktio, koska silloin et pysty ajattelemaan järkevästi. Jos pystyt säilyttämään malttisi, voit oppia pysymään aina niskan päällä ja pelaamaan kiusaajiesi kanssa eräänlaista sosiaalista peliä.

    Minä koin jonkin verran kiusaamista aikanaan alakoulussa, ei tosin uskon takia vaan muista asioista, mutta ei siitä tullut minulle ongelma (koululaiset tosin olivat hieman kiltimpiä siihen aikaan). Huomasin että pilkkaajat vähitellen luopuivat kun eivät saaneet minua millään suuttumaan. Myöntelin vain kaikki ja kuittasin huumorilla.

    Sinä et pysty muuttamaan härnääjiäsi millään muulla tavalla kuin muuttamalla omaa käytöstäsi. Mieti, onko sinulla joitakin tapoja jotka ärsyttävät heitä. Yritätkö todistaa uskostasi ihmisille, jotka eivät halua kuulla? Se ei kannata, koska Jeesuskin sanoi, että se on kuin heittäisi helmiä sioille. Onko sinulla 'tarttis tehdä jotain' -oireyhtymä. Olet ehkä seurakunnassa kuullut, että jokainen uskova on evankelista ja että uskostaan pitää todistaa sopivassa ja sopimattomassa paikassa. Tämä ei pidä paikkansa. Kristuksen ruumiissa on monta jäsentä ja kaikilla eri tehtävä. Minulla oli tämä oireyhtymä melkein parikymmentä vuotta, ja yritin aina keksiä jotain hengellistä tekemistä kelvatakseni Jumalalle. Vapauduin tästä vasta sitten, kun opin ns. hiljaisen rukouksen ja kohtasin sen kautta armollisen ja rakastavan Jumalan. Silloin tajusin, että minähän olen Jumalan lapsi eikä minun tarvitse enää ansaita yhtään mitään kun kaikki on jo ansaittu.

    Minusta sinunkin kannattaisi opetella hiljainen rukous. Mene hiljaiseen ja yksinäiseen paikkaan, laita kädet ristiin ja silmät kiinni. Aloita vaikka rukoilemalla Isä meidän hyvin rauhallisesti ja hitaasti ja ajatuksen kanssa. Kun saat mielesi rauhoittumaan, pyri keskittymään mielessäsi Jumalaan ja rukoile ajatuksissasi omin sanoin, mutta älä yritä kovasti muotoilla rukoustasi vaan anna ajatusten tulla itsestään. Älä kuitenkaan keskity omiin asioihisi vaan Jumalaan. Aluksi kannattaa kiittää Jumalaa kaikesta kauniista ja hyvästä mitä Hän on elämääsi antanut. Tiedän ettei tämä ole helppoa, koska olet vielä nuori ja mielesi on levoton. Kokeile ensin rukoilla varttitunti. Kun opit keskittymään ja rauhoittamaan mielesi, voit vähitellen pidentää aikaa, mutta ei yli tunniksi.

    Kerron tämän siksi, että tällainen rukous auttaa sinua myös hallitsemaan mieltäsi ja säilyttämään malttisi ikävissä tilanteissa. Tulokset eivät tosin näy kovin pian - ehkä muutaman kuukauden päästä voi jo tuntua helpommalta.

    Yksi asia, jonka olen oppinut elämän koulussa on, että ystävällisyydellä saa ihmeitä aikaan - ei tosin hetkessä vaan ajan kanssa. Se vaatii sinnikkyyttä, mutta jos et luovuta, voit lopulta jopa voittaa härnääjät puolellesi.

    Äänestä

  • ensiks kokeilen muuttaa käyttäytymistä. Jos en onnistu vähentämään kiusaamistani menettelen noin, kuin sinä neuvoit.

    Jospa se kiusaaminen saataisiin kohdallani loppumaan..

    Äänestä

Jos sinua pilkataan Jeesuksen tähden, niin sehän on Raamatussa luvattukin. Jeesusta pilkattiin ja niin pilkataan meitä Hänen seuraajiaan. On opittava olemaan ottamatta tämä pilkka henkilökohtaisesti, koska se ei kohdistu varsinaisesti sinuun, vaan Jeesukseen. Kun opettelee suhtautumaan siihen oikein, voi Jumalan johdatuksessa sitten toimia niinkuin pitää kussakin tilanteessa. Ota tämä kuin toisena kouluna, hengellisenä kouluna, jossa kasvat hengellisesti. Ja iloitse myös siitä, että taivaassa on luvattu erityisiä palkintoja, niille jotka kärsivät pilkkaa.

Jumala voi sitten joissain tilanteissa johtaa vastaamaan vihaisesti, napakasti, lempeästi, olemaan vastaamatta jne.

Pääasia, ettet sekoita lihaasi siihen ja ala katkeroitua, kostaa, mielistellä, syyllistyneenä lyhisty toisten armoille, ala joo-mieheksi jne.

Koulu on maallinen laitos, jossa on esimiehet, joiden tehtävä on pitää yllä järjestys ja hyvä oppimisilmapiiri, siitä heille palkka maksetaan. Koulussa tai koulumatkoilla tapahtuvasta kiusaamisesta esim. kivien heitosta, ota heti yhteys koulun opettajiin ja jos ei tehoa, rehtoriin, jos sekään ei tehoa, niin poliisiin. Jos rehtori, opettaja tai kuraattori on tietoinen kiusaamisestasi ja antaa sen jatkua, mitä se koulu opettaa toisille oppilaille? Kiusatkaa, halveksikaa, tuottakaa ruumiillista kipua toisille, jos he eivät teitä miellytä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä uskovainen kirjoitti:

Olen uskossa Jeesukseen ja olen antanut koko elämäni Jesukselle.
Mutta mua härnätään ja pilkataa koulussa ja muut uskiksetki pitää mua ihan pöpiksenä.

Mun päälle syljetään, mua kivitetään jne.
Isommat uskovaiset vain sanoo, että tollaista se uskovaisen elämä on. Ja että pitäs kestää jatkuva pilkka. Mua lähinnä vain vituttaa tollainen toisten törkeä käytös. Miks ei saa uskoa Jeesukseen, tai miks olen muiden mielest pöpis?

Miks edes uskikset ei ymmärrä mua. Ei tää henkinen kärsimys oo yhtään kivaa. Oon hirveen kiltti, enkä uskalla sanoo kellekään pahaa. sisälläni vain kuohuu. Jonain päivänä pimahdan vielä totaalisesti.
Herra jiesus mää en jaksa enää.
Pitääko jatkaa uskomista Jeesukseen, vaikka sisäinen vitutus kalvaa mieltä ja rauhaa?

Rakkaat uskovaiset, ohjatkaa mua oikeaan ja neuvokaa mulle tie..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu