Olisitko uskonut lapsuudessa, että kohtalonasi tulee olemaan yksinäisyys/syrjäytyminen aikuisena?

Anonyymi-ap

AIkuun mainittakoon, että en tarkoita yksinäisyydellä/syrjäytymisellä mitään pahaa. Olen itsekin yksinäinen ja syrjäytynyt, ollut jo vuosikymmeniä. Käytännössä elämä on mennyt yksinäisenä jostain yläasteen alkamisesta ja ala-asteen loppumisesta lähtien. Elämämme nykypäivänä kulttuurissa, jossa moni rakastaa loukkaantua ja käsittää asioita tahallaan väärin. Ehkä jollain tasolla uhriutumisen aikakausi. On niitäkin, jotka varmaan kokevat yksinäisyyden hyvänä juttuna, mutta itse olen vakaasti sitä mieltä jonkinlaisena "kokemusasiantuntijana", että ihminen tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä, eikä yksinäisyys pitkällä tähtäimellä mitään hyvää kenellekään tee. Jossain vaiheessa ne seinät alkavat väistämättä kaatumaan päälle ja kupoli leviää. On eri asia olla koukussa yksinäisyyteen ja kehittää siitä uusi normaali olotila/turvapaikka itselleen, kuin on aidosti nauttia siitä. Moni ihminen, joilla on normaali sosiaalinen kiireinen elämä, varmasti nauttii yksinäisyydestä, moni joilla ei ole sosiaalista elämää tuskin kovinkaan paljon. Pieninä annoksina yksinäisyys tekee hyvää, mutta vuosien mittaisina jaksoina ei niinkään. Harva oikeasti nauttii alkoholismista, peliriippuvuudesta tai vaikka huumeaddiktiosta, mutta on miljoonia ihmisiä, jotka ovat koukussa alkoholiin, uhkapelaamiseen ja huumeisiin. Ihminen on valmis valitsemaan jatkuvan kärsimyksen, jos saa palkinnoksi edes hetken mielenrauhan, jossa mieli on täysin tyhjä kaikista ajatuksista. Näin ainakin itse koen addiktiot, jonkinlaisena kokemusasiantuntijana niissäkin. Niihin pakenee jollain tasolla asioita, joita ei saa osaa käsitellä. Etsii jotain takaporttia, jota ei ole olemassakaan, mutta tyytyy lopulta kompromissina hetken mielenrauhaan. Vähän niin kuin joku kauppa, joka mainostaa tuotetta, jota ei ole olemassakaan hyvällä hinnalla, mutta ihmisten tullessa sankoin joukoin ostoksille nämä tuotteet ovatkin "yllättäen" loppu, mutta jotain samankaltaista ei niin hyvää tuotetta onkin yllättäen myynnissä vähän kovemmalla hinnalla. Yksinäisyyden kanssa vähän sama homma, jonkinlainen kompromissi se loppupeleissä on. Siinä on omat hyvät puolensa, kun saa sosiaalisissa ympyröissä vain kuraa niskaan, niin yksinäisyys alkaa tuntumaan hyvältä varteenotettavalta ostopäätökseltä.

Mitä tulee otsikon kysymykseen, niin itse en olisi uskonut lapsena yksinäisyyttä tai syrjäytymistä omaksi kohtalokseni. Olin lapsena toinen ääripää. Ylisosiaalinen, aktiivinen ja vilkas lapsi, joka oli aina menossa kavereiden kanssa. Muistan lapsuudesta sen, että minusta puhuttiin todennäköisempänä kandidaattina, joka joutuu vankilakierteeseen aikuisena. Lapsena pidin tätä jollain tasolla hienona saavutuksena, aikuisena en niinkään. Ehkä jollain naiivilla tasolla jopa koin tarvetta kasvaa tähän rooliin, jota minulle kaavailtiin ja pyrkiä sitä kohti koska en ymmärtänyt mistään mitään. En lapsena loistanut koulussa, mutta mitättömällä yrittämisellä pysyin kyydissä mukana, jos olisin vaivautunut yrittämään ja saanut jotain kannustusta/tukea omilta porukoilta, niin olisin pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin kaikki muutkin. Muistan tehneeni usein koululäksyt koulumatkalla, joskus aamulla koulun vessassa ennen tuntien alkua. En koe olleeni laiska, asiat eivät vain kiinnostaneet minua millään tasolla, eikä vanhempiakaan kiinnostanut, kun koulu sujui kuitenkin jotenkin. En ollut paras, en ollut huonoin, olin jossain välissä. Kaikki aikani meni urheiluharrastuksissa ja kavereiden kanssa. Olen aina miettinyt, että onkohan minulla joku adhd tai ehkä autismi. Asiat, jotka kiinnostavat itseäni kykenee oppimaan erittäin helposti ja niihin kehittää lähes pakkomielteisen kiinnostuksen. Vaikka jonkun mielenkiintoisen kirjan kykenee lukemaan alusta loppuun yhdeltä istumalta ja asioita tutkimaan yötä päivää viikkokausia menettämättä niihin mitään mielenkiintoa. Ihan sama kuinka älyttömistä aiheista ja asioista puhutaan. Asiat, jotka eivät kiinnosta itseäni millään tasolla, niitä ei kykene opiskelemaan millään tai pitämään mielenkiintoa yllä 5 minuuttia pidempään. Koulussa putosin kärryiltä aineissa, jotka eivät kiinnostaneet itseäni. Mutta aineet, jotka kiinnostivat itseäni, kykeni hoitamaan ilmaan minkäänlaista vaivaa ja jopa olemaan niissä luokan parhaimmistoa. Jollain tasolla mieleni on kuin hydraulinen puristin, jolla on oma tahtonsa.

1/2

2

336

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mitä tulee yksinäisyyteen ja syrjätymiseen kohtalona, koen että pikkuhiljaa elämän vastoinkäymiset vain muovasivat minut toiseen ääripäähän siitä mitä olin lapsena. Jostain yläasteen aikana koetusta koulukiusaamisesta vielä toipui jollain tasolla hyvin, mutta työpaikkakiusaamisesta ei niinkään. Lapsien kohdalla on helppo uskotella itselleen, että he eivät tiedä mitä tekevät, aikuisten kohdalla ei tiedä enää mitä itsekään uskoa. Sama homma niiden omien vanhempien kanssa. Jos kasvatus on jatkuvaa lyttäämistä ja nälvimistä, niin ei se kovin paljon tervettä itsetuntoa/itseluottamusta kasvata. Jos olisin päässyt sillä vielä lapsena jonkin aikaa omatulla terveellä itsetunnolla/itseluottamuksella elämänsyrjään kiinni, niin olisin varmaan pärjännyt ihan hyvin.

      Myös perussairauksia on riesana ja jotenkin näitäkään ei käsitellyt koskaan, työnsi vain kaiken syrjään ja yritti unohtaa. Mielenterveydellisiä diagnooseja saisi varmaan myös vinon pinon, mutta en ole jaksanut edes vaivautua valittamaan vaivojani tai avautumaan kokemuksistani. Eiköhän ratkaisu ja lääke kaikkeen olisi joku pillerikuuri, joka vetää loppupeleissä vielä enemmän paskaksi ja toimintakyvyn vieläkin alemmaksi. Tavallaan tuntuu, että on elänyt kaksi elämää. Toisen elämän suosittuna lapsena ja toisen elämän syrjäytyneenä aikuisena. Onhan tässä aikuisenakin tullut tiettyjä pätkiä, että on päässyt jotenkin elämänsyrjään kiinni, mutta koska oma pääkoppa ja traumat ovat mitä ovat, niin ne päättyvät aina loppuunpalamiseen.

      Elämä on ollut vähän niin kuin olisi jossain Buffalo Billin kaivossa vankina. Sitä kerää aina kaivon pohjalla voimia ja valaa itseensä uskoa, joiden innoittamana lähtee kiipeämään kaivosta pois, mutta juuri kun on onnistumassa kipuamaan kaivosta vapauteen, putoaa takaisin kaivon pohjalle. Sitten taas uusi yritys, kun onnistunut nuolemaan haavansa kuntoon. Jonkinlainen loputon taistelu, jonka lopputuloksen tietää etukäteen, mutta silti kokee tarvetta yrittää. En tiedä mikä tähän on motivaattori, ehkä tyhmyys, ehkä näyttämisen halu, ehkä kaipuu johonkin parempaan, ehkä tarve miellyttää omia vanhempia tai ehkä kombinaatio kaikkia näitä. Olisin varmaan fyysisesti ja henkisesti miljoona kertaa paremmassa kunnossa, jos olisin päättänyt tehdä oloni mahdollisen mukavaksi kaivon pohjalla ja luopunut suosiolla yrityksistä kiivetä vapauteen.

      2/2

    • Anonyymi

      Kun on elänyt lapsuutensa pikkukylässä ja vielä syrjässä muista kylän taloista, niin on oppinut olemaan yksin ja vieläpä viihtyykin yksin ilman negatiivisia ajatuksia.
      Kun sitten aikuisena äkkiä repäistäänkin kaupunkielämään niin sopeutuminen
      vie melkoisen pitkän aikaa. Oikeastaan parhaiten viityy edelleen yksin.
      Jotenkin piti vaan kehittää sellainen kompromissi, missä tuntee olevansa
      jotenkin siedettävässä tilanteessa. Edelleen tekee mieli olla yksin, mutta
      toisaalta touhuan ryhmissä ja yhdistyksissä yksinäisyyden vastapainona.
      Löytyi myös jo vuosikymmeniä sitten sopiva harrastus eli tuo karavaanitouhu,
      missä voi olla yksin niin kauan kuin haluaa tai sitten menet alueen baarille tai
      kioskille, missä riittää juttukaveria yllin kyllin. Se antaa mukavasti tasapainoa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävöin sinua kokoyön!

      En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun
      Ikävä
      43
      3034
    2. Kova karman laki

      Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko
      Hindulaisuus
      508
      1887
    3. Päivieni piristys, missä olet?

      Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei
      Ikävä
      17
      1860
    4. Näen jatkuvasti Sompasaunalla alastomia miehiä ja naisia

      jotka menevät siihen viereiseen rantaan myös uimaan alasti. Sompasaunat on siis Mustikkamaalla Helsingissä, ja kuljen si
      Maailman menoa
      75
      1521
    5. Älä mahdollisesti ota itseesi

      En voinut tietää. Sitäpaitsi.. niin
      Ikävä
      17
      1464
    6. Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin

      Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo
      Tunteet
      43
      1348
    7. Ota nainen yhteyttä ja tee Tikusta asiaa?

      Niin sitten minä teen Takusta asiaa.
      Ikävä
      25
      1300
    8. Millainen kaivattusi luonne on?

      Millaisia luonteenpiirteitä arvostat kaivatussa? Oletteko samanlaisia luonteeltanne?
      Ikävä
      80
      1249
    9. UPM suunnittelee paperintuotannon lopettamista LPR:ssa

      Ilta-Sanomissa oli uutinen. Metsäyhtiö UPM suunnittelee paperintuotannon lopettamista Kaukaan-tehtaalla Lappeenrannassa
      Lappeenranta
      101
      1071
    10. Metsästysmökki

      Metsästyskortti saapui. Lisäksi metsästysmökki varata!
      Kuhmo
      31
      1068
    Aihe