Profetointia ei ole enää

Nelisenkymmentä vuotta jaksoin seurailla mitä erilaisimpia profetioita monista eri suunnista kunnes kyllästyin. Ne, joissa oli annettu päivämääriä ja vuosia, jäivät 100 % toteutumatta ja loput olivat niin ympäripyöreää jaarittelua vailla Jumalan auktoriteettia, ettei niistä saanut mitenkään kiinni. Niinpä päädyinkin siihen luterilaiseen käsitykseen, että armolahjat loppuivat alkuseurakunnan ajan jälkeen.

Profeetta ei Raamatun aikana ollut sellainen henkilö, joka olisi kerran, pari vuodessa noussut seisomaan jumalanpalveluksessa ja ilmoittanut, että nyt alkaa tulla sanomaa. Ei, profeetta oli ammattinimike kokopäiväiselle julistajalle ja vain hyvin harvojen kutsumuksena. Se oli työtä. Heillä julistuksen pääsanomana oli epäjumalanpalveluksen hylkääminen, hallitsijoiden röyhkeys ja pahuus ja yhteiskunnallisen sorron vastustaminen.

Profetoimisen armolahja oli sitten kokonaan toinen asia, se oli tilapäistä, hetkittäistä ja pistemäistä salaisen tiedon kertomista, joka myös toteutui. Sellaistakaan profetointia ei ole esiintynyt melkein 2000 vuoteen.