Sammumattoman tulen uuni

Voiko helvetti edes olla muuta kuin ikuinen, koska se sijaitsee ajan tuolla puolen - ikuisuudessa?

Armollisuus päätty kun silmä sulkeutuu tässä ajassa, ilman jeeusken hyvyttä. Mitä on kylvänyt sitä niittä ajan lopussa.

Älä esitä viisasta kun et siihen pysty

Ei voikka mutta Raamatun san voi, sen mukaa kaikki tapahtuvat tässä ajassa, sanasta ei katoa pieninkään piirto,ennekun kaikki on tapahtunut.

Kyllä paha saa palkkansa vaikka helvettiä ei ole. Hyvä aivopieru.

Aivan samalla tavalla pahat saisivat palkkansa tässä ajassa kun vankiloita ei olisi eikä mitään keinoa rangaista ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä paha saa palkkansa vaikka helvettiä ei ole. Hyvä aivopieru.

Aivan samalla tavalla pahat saisivat palkkansa tässä ajassa kun vankiloita ei olisi eikä mitään keinoa rangaista ketään.

Lue lisää

Kyllä helvettiä ei ole,se on kirkon keksimä pitää kurissa ihmiset.
Kuoelman jälkeen on pahe jos olet paha,tieämpi elämä mitä tämä elämä on.
Sieltäkin voi nousta mutta usko on avain.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä helvettiä ei ole,se on kirkon keksimä pitää kurissa ihmiset.
Kuoelman jälkeen on pahe jos olet paha,tieämpi elämä mitä tämä elämä on.
Sieltäkin voi nousta mutta usko on avain.

Lue lisää

Tuo on varmasti uskomuksesi, mutta eipä se perustu edes Raamattuun.

syykin on selvä , haluaa ihmisten omaisuuden ja rahat 🤔

Anonyymi kirjoitti:

syykin on selvä , haluaa ihmisten omaisuuden ja rahat 🤔

Ei kaikilla ole tuollaisia sinulle luontaisia ketunhäntiä kainalot täynnä.

Kuolema on kuolema, ei elämä missään olosuhteessa. Pelastumattomat joutuvat toiseen kuolemaan.

1234567---

Onko helvetti kaikille samaa? Missä niin lukee vai teitkö vain perättömän oletuksen?

Ihan on kotiprofeetan omia uskomuksia nuo.

Kaikki eivät uhkaile ikuisella piinatulella.

1234567---

”Luodaan uudet taivaat ja uusi maa…” ja muita analogioita eri lähteiden kesken

”Justinus kirjoittaa, kuinka jo Platon opetti, että Jumala loi maailman; stoalaisten mukaan maailma tuhoutuu tulessa ja seuraa uusi luominen; filosofit ja runoilijat kertoivat ihmisen kuoleman jälkeisen kohtalon määräytyvän sen mukaan, miten he olivat eläneet. Zeuksella oli useita poikia, joista monet kärsivät. Hermestä kutsuttiin Jumalan sanaksi (logos). Perseus syntyi neitseestä; Asklepios teki parannusihmeitä, kuoli ja nousi taivaaseen. samoin taivaaseen nousivat kuoltuaan tai muuten vain maanpäällisen vaelluksensa päätteeksi Dionysos, Herakles, Perseus, Bellerofon, dioskuurit Kastor ja Polydeukes ja Ariadne. Jopa Rooman keisareista kuultiin väitettävän samaa.” (Apologia 20–22). (Lapinkivi 2001)

Otteita maailman johtavan uusassyrialaisen kulttuurin tutkijan, professori Simo Parpolan haastattelusta (Kotimaa 27.5.2005):
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

"Raamatussa sanotaan jossain kohtaa: "
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.

Harhaanjohtava ajattelutapa on raamatunhistorian näkeminen eräänlaisena pyhänä historiana, jonka henkilöt Abrahamista Moosekseen, Jeesukseen ja Paavaliin sekä tapahtumat luomisesta apostolien tekoihin kulkevat omalla myyttisellä ja tarunhohtoisella radallaan ja jota varten tarvitaan oma kartta (”Raamatun maat”) ja historiafilosofia. Raamatun henkilöiden ja tapahtumien historia on kuitenkin samalla maankamaralla kuin muukin historia ja sitä voi tutkia samoilla edellytyksillä.” (Nissinen 2001.)

TOTUUS EI KOSKAAN SAA KETÄÄN TUNTEMAAN OLOAAN EPÄVARMAKSI TAI KYLVÄMÄÄN PELKOA YMPÄRILLEEN. TOTUUS EI LEVITÄ PELKOA.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.


"Raamatussa sanotaan jossain kohtaa: "

Ei Raamatussa eikä koko kristinuskossa ei ole mitään uutta, kaikki on otettu muualta, jopa kuolleista henkiin heräämiset, vedenpaisumukset, "pyhät" ehtoooliset, kastaminen vedellä, "pyhä henki", juhlapyhät, ylösnousseet "pelastusjumalat" - kaikki tämä on ollut olemassa tuhansia vuosia ennen kristinuskoa.

Yksinoikeusasenteensa ja yleisten ylpeän ylivertaisuuden tunteidensa vuoksi kristinusko on pikemminkin menettänyt aikoinaan hyvin tunnettujen totuuksien tarkat selitykset ja pitää nyt hallussaan vain hämäräperäisiä heijastuksia muinaisesta viisaudesta. Niin monet Raamatun tarinat kietoutuvat yhteen naapurikulttuureista lainattujen tarinoiden kanssa, ja lukuisat kristilliset rituaalit ja symbolit on otettu aiemmista muinaisista tavoista ja perinteistä. Kristittyjen tulisi siis katsoa nykyajan kristinuskon pinnallisuutta pidemmälle.



Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita, kopioitu sumerilaisilta ja muualta, vain nimet ja paikannimet muutettu. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.

Kaikki muinaisista suurista saavutuksista kertovat asiakirjat ovat kuulopuheiden perusteella kirjoitettuja vaikutelmia, joita on monta kertaa vääristelty hetken vaatimusten mukaan

Ja kuitenkin näiden tarinoiden ja uudelleenkertomusten pohjalta on rakennettu laaja filosofinen ja ontologinen käsite, jonka väitetään tulleen itse Jumalan käsistä. Mikään ei kuitenkaan voi muuttaa sitä tosiasiaa, että kristinuskonnon perustana on usko, ei tieto.

Anonyymi kirjoitti:

TOTUUS EI KOSKAAN SAA KETÄÄN TUNTEMAAN OLOAAN EPÄVARMAKSI TAI KYLVÄMÄÄN PELKOA YMPÄRILLEEN. TOTUUS EI LEVITÄ PELKOA.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.


"Raamatussa sanotaan jossain kohtaa: "

Ei Raamatussa eikä koko kristinuskossa ei ole mitään uutta, kaikki on otettu muualta, jopa kuolleista henkiin heräämiset, vedenpaisumukset, "pyhät" ehtoooliset, kastaminen vedellä, "pyhä henki", juhlapyhät, ylösnousseet "pelastusjumalat" - kaikki tämä on ollut olemassa tuhansia vuosia ennen kristinuskoa.

Yksinoikeusasenteensa ja yleisten ylpeän ylivertaisuuden tunteidensa vuoksi kristinusko on pikemminkin menettänyt aikoinaan hyvin tunnettujen totuuksien tarkat selitykset ja pitää nyt hallussaan vain hämäräperäisiä heijastuksia muinaisesta viisaudesta. Niin monet Raamatun tarinat kietoutuvat yhteen naapurikulttuureista lainattujen tarinoiden kanssa, ja lukuisat kristilliset rituaalit ja symbolit on otettu aiemmista muinaisista tavoista ja perinteistä. Kristittyjen tulisi siis katsoa nykyajan kristinuskon pinnallisuutta pidemmälle.



Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita, kopioitu sumerilaisilta ja muualta, vain nimet ja paikannimet muutettu. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.

Kaikki muinaisista suurista saavutuksista kertovat asiakirjat ovat kuulopuheiden perusteella kirjoitettuja vaikutelmia, joita on monta kertaa vääristelty hetken vaatimusten mukaan

Ja kuitenkin näiden tarinoiden ja uudelleenkertomusten pohjalta on rakennettu laaja filosofinen ja ontologinen käsite, jonka väitetään tulleen itse Jumalan käsistä. Mikään ei kuitenkaan voi muuttaa sitä tosiasiaa, että kristinuskonnon perustana on usko, ei tieto.

Lue lisää

Tässä yhteydessä on tehtävä varauma, että kristillisen kirkon helmassa on kaikkina aikoina ollut todella pyhiä ihmisiä. He eivät ole pyhiä siksi, että he ovat selvästi ja koko sydämestään noudattaneet kaikkia uskonnon periaatteita, vaan siksi, että he ovat tehneet siirtymän uskomisesta Jumalan tuntemiseen.


He eivät enää usko, mutta nyt he tietävät. Ja se, että he käyttävät kristillistä terminologiaa kuvaillessaan kokemuksiaan, johtuu tavasta ja tarpeesta löytää sanoja kuvaamaan sanoinkuvaamattomia ilmestyksiään.

Hurskaan tilan saavuttaminen ei ole kristillisen opetuksen ansiota eikä vanhurskaan elämän tulos.

Ihmiset ovat päässeet samaan tilaan ilman uskonnollisten opetusten välittämistä.

KAIKISSA MAAILMAN USKONNOISSA ON SELLAISIA IHMISIÄ, IHAN KAIKISSA POIKKEUKSETTA.


Valaistuminen, yhteyden palauttaminen Jumalaan, on seurausta rehellisyydestä itseään kohtaan ja tuen etsimisestä sisältä, omasta psykologisesta kokemuksesta, ei ulkoisista opetuksista ja säännöistä. Kristinusko väittää, että vain ne, jotka tottelevat sitä, pelastuvat ja kaikkia muita rangaistaan.

KRISTINUSKO ON PAAVALILAISUUS.

"Pelastuksen"ja sen uskonnollisen instituution todellisten arvojen välillä, jollaiseksi kristinuskon nykyään tunnemme, on siis valtava kuilu.

Ja jos uskonto parhaissa aikomuksissaan todella haluaa auttaa tämän kuilun ylittämisessä, käytännössä se osoittautuu aivan päinvastaiseksi - se vain estää ihmisen pelastumisen.

Kuten kaikki muutkin mysteerit, varhaiskristinusko oli käytännöllinen opetus. Se ei ollut uskoa uskon vuoksi, vaan käytännön tiedon järjestelmä, jolla oli oma kielensä ja omat tekniikkansa "herättämiseksi unesta". Ja vain koulutetuilla ja arvokkailla oli pääsy tähän mystiseen tietoon. Henkisten totuuksien hienovaraisuuksien paljastamista profaaneille pidettiin vaarallisena, mitä kuvaa ihmeellisesti tarina itse Jeesuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä yhteydessä on tehtävä varauma, että kristillisen kirkon helmassa on kaikkina aikoina ollut todella pyhiä ihmisiä. He eivät ole pyhiä siksi, että he ovat selvästi ja koko sydämestään noudattaneet kaikkia uskonnon periaatteita, vaan siksi, että he ovat tehneet siirtymän uskomisesta Jumalan tuntemiseen.


He eivät enää usko, mutta nyt he tietävät. Ja se, että he käyttävät kristillistä terminologiaa kuvaillessaan kokemuksiaan, johtuu tavasta ja tarpeesta löytää sanoja kuvaamaan sanoinkuvaamattomia ilmestyksiään.

Hurskaan tilan saavuttaminen ei ole kristillisen opetuksen ansiota eikä vanhurskaan elämän tulos.

Ihmiset ovat päässeet samaan tilaan ilman uskonnollisten opetusten välittämistä.

KAIKISSA MAAILMAN USKONNOISSA ON SELLAISIA IHMISIÄ, IHAN KAIKISSA POIKKEUKSETTA.


Valaistuminen, yhteyden palauttaminen Jumalaan, on seurausta rehellisyydestä itseään kohtaan ja tuen etsimisestä sisältä, omasta psykologisesta kokemuksesta, ei ulkoisista opetuksista ja säännöistä. Kristinusko väittää, että vain ne, jotka tottelevat sitä, pelastuvat ja kaikkia muita rangaistaan.

KRISTINUSKO ON PAAVALILAISUUS.

"Pelastuksen"ja sen uskonnollisen instituution todellisten arvojen välillä, jollaiseksi kristinuskon nykyään tunnemme, on siis valtava kuilu.

Ja jos uskonto parhaissa aikomuksissaan todella haluaa auttaa tämän kuilun ylittämisessä, käytännössä se osoittautuu aivan päinvastaiseksi - se vain estää ihmisen pelastumisen.

Kuten kaikki muutkin mysteerit, varhaiskristinusko oli käytännöllinen opetus. Se ei ollut uskoa uskon vuoksi, vaan käytännön tiedon järjestelmä, jolla oli oma kielensä ja omat tekniikkansa "herättämiseksi unesta". Ja vain koulutetuilla ja arvokkailla oli pääsy tähän mystiseen tietoon. Henkisten totuuksien hienovaraisuuksien paljastamista profaaneille pidettiin vaarallisena, mitä kuvaa ihmeellisesti tarina itse Jeesuksesta.

Lue lisää

Myöhemmin, kun kristinusko alkoi yleistyä, kristinuskon pääkomponentti kaiverrettiin siitä väkisin pois. Mysteerinä kristillisellä opetuksella pyrittiin saavuttamaan sama mielentila kuin Jeesuksella. Mutta muutama vuosisata Jeesuksen kuoleman jälkeen alkuperäisestä kristinuskosta oli jäljellä vain turmeltunut usko anteeksiantoon ja vanhurskaille luvattuun "pelastukseen."

Uusi kristinusko tarjosi rentoutumista ja luottamusta - "pelastamiseksi" riitti nyt, että uskoi "Jumalaan". Kristinusko tarjosi ilmaista apua niille, joita ei olisi päästetty lähellekään pyhää tietoa mysteereissä. Ei ole yllättävää, että näin kätevä uskonto saavutti suosiota hyvin nopeasti.
Kristinuskon alkuperäinen mystinen puoli säilyi gnostilaisissa opetuksissa, jotka olivat linkki varhaisen kristinuskon ja vanhempien mysteerien välillä.

Gnostilaisuus julistettiin kuitenkin pian harhaopiksi, ja kirkko teki suuria ponnisteluja sen hävittämiseksi. Lähes kaikki asiakirjatodisteet hävitettiin, ja vasta vuonna 1945 Egyptistä löydettiin gnostilaisia tekstejä, jotka paljastivat esoteerisen näkemyksen kristillisestä opetuksesta.


Varhaisessa kristinuskossa on tietoa jälleensyntymisestä.

Myös Juudaksen rooli on tärkeää tässä näytelmässä.


Alussa kristinuskossa oli paljon gnostilaisuutta, jota nyt vihataan, mutta se oli alun perin läsnä siinä opetuksissa.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Myöhemmin, kun kristinusko alkoi yleistyä, kristinuskon pääkomponentti kaiverrettiin siitä väkisin pois. Mysteerinä kristillisellä opetuksella pyrittiin saavuttamaan sama mielentila kuin Jeesuksella. Mutta muutama vuosisata Jeesuksen kuoleman jälkeen alkuperäisestä kristinuskosta oli jäljellä vain turmeltunut usko anteeksiantoon ja vanhurskaille luvattuun "pelastukseen."

Uusi kristinusko tarjosi rentoutumista ja luottamusta - "pelastamiseksi" riitti nyt, että uskoi "Jumalaan". Kristinusko tarjosi ilmaista apua niille, joita ei olisi päästetty lähellekään pyhää tietoa mysteereissä. Ei ole yllättävää, että näin kätevä uskonto saavutti suosiota hyvin nopeasti.
Kristinuskon alkuperäinen mystinen puoli säilyi gnostilaisissa opetuksissa, jotka olivat linkki varhaisen kristinuskon ja vanhempien mysteerien välillä.

Gnostilaisuus julistettiin kuitenkin pian harhaopiksi, ja kirkko teki suuria ponnisteluja sen hävittämiseksi. Lähes kaikki asiakirjatodisteet hävitettiin, ja vasta vuonna 1945 Egyptistä löydettiin gnostilaisia tekstejä, jotka paljastivat esoteerisen näkemyksen kristillisestä opetuksesta.


Varhaisessa kristinuskossa on tietoa jälleensyntymisestä.

Myös Juudaksen rooli on tärkeää tässä näytelmässä.


Alussa kristinuskossa oli paljon gnostilaisuutta, jota nyt vihataan, mutta se oli alun perin läsnä siinä opetuksissa.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

Lue lisää

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.
Kristityt puhuvat nykyään kovasti rakkaudesta, joka todellisuudessa on suunnatonta vihaa, inhoa ja raivoa muita uskontoja kohtaan, kristityt ovat muuttuneet tyranneiksi ja despooteiksi, pakkokäännyttämällä "oikeaan uskontoon" aikaisemman todellisen rakkauden uskonnon, raunioilla.

Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.


Neljännellä vuosisadalla jKr. alkaa kristinuskon historia täysivaltaisena uskontona. Rooman keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon tasavertaiseksi muiden tuolloin vallinneiden uskontojen kanssa. Hän itse pysyi kuitenkin lähes kuolemaansa asti pakanana ja joidenkin kertomusten mukaan hän vietti elämäntapaa, joka ei ollut edes keisarin eikä kristityn arvoinen.

Saman vuosisadan lopulla keisari Theodosius I vakiinnutti lopulta kristinuskon Rooman valtionuskonnoksi. Hieman myöhemmin pakanuus kiellettiin virallisesti, ja alkoi pakanoiden joukkokäännyttäminen ja pakkokäännyttäminen uuteen uskontoon.

On aivan ilmeistä, että kristinusko ei saanut valtiollista tukea sen totuudellisuuden vuoksi eikä siksi, että Rooman keisarit löysivät siitä sopusoinnun omien hengellisten pyrkimystensä kanssa. Se oli alusta alkaen sosiaalipoliittinen kysymys.

Massoja oli hallittava, ja kristinusko sopi siihen parhaiten. Sitä paitsi se oli jo saanut laajaa kansan tunnustusta. Valtion oli vain otettava ohjakset käsiinsä ja päästettävä vaunut oikeaan suuntaan. Kristinuskon etuna oli myös se, että se sisälsi selkeän hierarkian, jonka ansiosta koko uskonnollinen instituutio voitiin pitää selkeän valvonnan alaisena.

Kristinuskon tavoin Raamattu ei syntynyt yhdessä yössä. Pyhän kirjoituksen teksti muotoutui useiden vuosisatojen ajan, mutta myös sen lopullinen muoto oli jossain kolmannella tai neljännellä vuosisadalla jKr.

Anonyymi kirjoitti:

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.
Kristityt puhuvat nykyään kovasti rakkaudesta, joka todellisuudessa on suunnatonta vihaa, inhoa ja raivoa muita uskontoja kohtaan, kristityt ovat muuttuneet tyranneiksi ja despooteiksi, pakkokäännyttämällä "oikeaan uskontoon" aikaisemman todellisen rakkauden uskonnon, raunioilla.

Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.


Neljännellä vuosisadalla jKr. alkaa kristinuskon historia täysivaltaisena uskontona. Rooman keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon tasavertaiseksi muiden tuolloin vallinneiden uskontojen kanssa. Hän itse pysyi kuitenkin lähes kuolemaansa asti pakanana ja joidenkin kertomusten mukaan hän vietti elämäntapaa, joka ei ollut edes keisarin eikä kristityn arvoinen.

Saman vuosisadan lopulla keisari Theodosius I vakiinnutti lopulta kristinuskon Rooman valtionuskonnoksi. Hieman myöhemmin pakanuus kiellettiin virallisesti, ja alkoi pakanoiden joukkokäännyttäminen ja pakkokäännyttäminen uuteen uskontoon.

On aivan ilmeistä, että kristinusko ei saanut valtiollista tukea sen totuudellisuuden vuoksi eikä siksi, että Rooman keisarit löysivät siitä sopusoinnun omien hengellisten pyrkimystensä kanssa. Se oli alusta alkaen sosiaalipoliittinen kysymys.

Massoja oli hallittava, ja kristinusko sopi siihen parhaiten. Sitä paitsi se oli jo saanut laajaa kansan tunnustusta. Valtion oli vain otettava ohjakset käsiinsä ja päästettävä vaunut oikeaan suuntaan. Kristinuskon etuna oli myös se, että se sisälsi selkeän hierarkian, jonka ansiosta koko uskonnollinen instituutio voitiin pitää selkeän valvonnan alaisena.

Kristinuskon tavoin Raamattu ei syntynyt yhdessä yössä. Pyhän kirjoituksen teksti muotoutui useiden vuosisatojen ajan, mutta myös sen lopullinen muoto oli jossain kolmannella tai neljännellä vuosisadalla jKr.

Lue lisää

Raamattu ei ole pyhä kirja eikä jumalan sana.

Kukaan ei kirjoittanut Raamattua. Tuntemamme paksu kirja on kokoelma hajallaan olevia kertomuksia, jotka on järjestetty historialliseen ja semanttiseen järjestykseen. Näiden tarinoiden kirjoittajia ei tunne kukaan - yksi kertoi ne, toinen välitti niitä eteenpäin, kolmas kirjoitti ne muistiin. Mutta suurin vaikutus oli viimeisellä - hänellä, joka sisällytti tarinan liiton tekstiin.

Raamatun kanonisen tekstin muodostuminen ei tapahtunut jumalallisella määräyksellä, vaan tiettyjen elävien ihmisten tahdosta, jotka päättivät, mitä he tunnustavat jumalalliseksi totuudeksi ja mitä he pitävät vaarallisena harhaoppina.

Raamattu on tulosta tietoisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta, jossa valittiin tekstejä, jotka olivat hyväksyttäviä kehittyvälle kirkolle, ja jätettiin pois sellaiset tekstit, jotka kyseenalaistivat kirkon välttämättömyyden.

Raamattu ja sen asema jumalallisena totuutena tekivät lopullisesti lopun varhaisen kristinuskon ihanteista ja arvoista ja saattoivat päätökseen siirtymän suorasta Jumalan tuntemisesta uskoon häneen.

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Raamattu ei ole pyhä kirja eikä jumalan sana.

Kukaan ei kirjoittanut Raamattua. Tuntemamme paksu kirja on kokoelma hajallaan olevia kertomuksia, jotka on järjestetty historialliseen ja semanttiseen järjestykseen. Näiden tarinoiden kirjoittajia ei tunne kukaan - yksi kertoi ne, toinen välitti niitä eteenpäin, kolmas kirjoitti ne muistiin. Mutta suurin vaikutus oli viimeisellä - hänellä, joka sisällytti tarinan liiton tekstiin.

Raamatun kanonisen tekstin muodostuminen ei tapahtunut jumalallisella määräyksellä, vaan tiettyjen elävien ihmisten tahdosta, jotka päättivät, mitä he tunnustavat jumalalliseksi totuudeksi ja mitä he pitävät vaarallisena harhaoppina.

Raamattu on tulosta tietoisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta, jossa valittiin tekstejä, jotka olivat hyväksyttäviä kehittyvälle kirkolle, ja jätettiin pois sellaiset tekstit, jotka kyseenalaistivat kirkon välttämättömyyden.

Raamattu ja sen asema jumalallisena totuutena tekivät lopullisesti lopun varhaisen kristinuskon ihanteista ja arvoista ja saattoivat päätökseen siirtymän suorasta Jumalan tuntemisesta uskoon häneen.

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.

Lue lisää

Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

He [juutalaiset] ovat vääristäneet arvot keksimällä moraalisia ihanteita, jotka - niin kauan kuin niihin uskotaan - tekevät heikkoudestaan voimaa ja olemattomuudestaan arvoa.

Kristinusko houkuttelee heikkoa sielua kahdella tavalla. Ensinnäkin, vastoin omia sääntöjään, se tyydyttää ylpeyttä ja luo tunteen jumalallisen maailmaan kuulumisesta - eräänlaisen tivolihenkisyyden. Toiseksi kristinusko julistaa aineellisten arvojen maailman, jota orja ei voi saavuttaa, paheelliseksi ja syntiseksi - se halventaa sitä.

Silloin syntyy jokaiselle neuroottiselle suloinen tunne itseriittoisuudesta: ”Olen heikko ja köyhä vain siksi, että olen aineellisten arvojen yläpuolella. Olen hengellinen!” Osoittautuu, että vapaus, voima ja usko itseen devalvoituvat täysin, ja infantiilin psyyken ominaisuudet - alistuminen, epäily, vastuuttomuus, korkeaksi hengellisyydeksi naamioitu itsesääli - tulevat etusijalle.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Mooseksen sanotaan saaneen nämä käskyt suoraan Jumalalta. Vaikka tätä ei otettaisikaan kirjaimellisesti ja oletettaisiin, että kyseessä on ”tavallinen” mystinen oivallus, yksi perustavanlaatuinen kysymys jää jäljelle - mitä tekemistä nykyajan Raamattuun kirjatuilla sanoilla on sen kanssa, mitä Mooses todella sai Jumalalta?

Meille perille tulleet käskyt ovat käyneet läpi muutokset täynnä vääristäviä tekijöitä.

Ensinnäkin sanat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niillä voida ilmaista mitään syvällistä oivallusta.

Toiseksi, uudelleenkertomukset, käännökset ja uudelleenkäännökset - rikkinäinen puhelinmekanismi, jossa kertoja sijoittaa korostuksia mielensä mukaan ja jättää alkuperäisestä informaatiosta vain vähän jäljelle. Kolmanneksi poliittinen tekijä - Raamatun lopullisessa tekstissä käskyt muotoiltiin siten, että uuden uskonnon yleinen sosiaalipoliittinen linja voitiin säilyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

He [juutalaiset] ovat vääristäneet arvot keksimällä moraalisia ihanteita, jotka - niin kauan kuin niihin uskotaan - tekevät heikkoudestaan voimaa ja olemattomuudestaan arvoa.

Kristinusko houkuttelee heikkoa sielua kahdella tavalla. Ensinnäkin, vastoin omia sääntöjään, se tyydyttää ylpeyttä ja luo tunteen jumalallisen maailmaan kuulumisesta - eräänlaisen tivolihenkisyyden. Toiseksi kristinusko julistaa aineellisten arvojen maailman, jota orja ei voi saavuttaa, paheelliseksi ja syntiseksi - se halventaa sitä.

Silloin syntyy jokaiselle neuroottiselle suloinen tunne itseriittoisuudesta: ”Olen heikko ja köyhä vain siksi, että olen aineellisten arvojen yläpuolella. Olen hengellinen!” Osoittautuu, että vapaus, voima ja usko itseen devalvoituvat täysin, ja infantiilin psyyken ominaisuudet - alistuminen, epäily, vastuuttomuus, korkeaksi hengellisyydeksi naamioitu itsesääli - tulevat etusijalle.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Mooseksen sanotaan saaneen nämä käskyt suoraan Jumalalta. Vaikka tätä ei otettaisikaan kirjaimellisesti ja oletettaisiin, että kyseessä on ”tavallinen” mystinen oivallus, yksi perustavanlaatuinen kysymys jää jäljelle - mitä tekemistä nykyajan Raamattuun kirjatuilla sanoilla on sen kanssa, mitä Mooses todella sai Jumalalta?

Meille perille tulleet käskyt ovat käyneet läpi muutokset täynnä vääristäviä tekijöitä.

Ensinnäkin sanat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niillä voida ilmaista mitään syvällistä oivallusta.

Toiseksi, uudelleenkertomukset, käännökset ja uudelleenkäännökset - rikkinäinen puhelinmekanismi, jossa kertoja sijoittaa korostuksia mielensä mukaan ja jättää alkuperäisestä informaatiosta vain vähän jäljelle. Kolmanneksi poliittinen tekijä - Raamatun lopullisessa tekstissä käskyt muotoiltiin siten, että uuden uskonnon yleinen sosiaalipoliittinen linja voitiin säilyttää.

Lue lisää

Voiko kristillisiin käskyihin luottaa tämän jälkeen? Sisältävätkö ne todella Jumalan äänen, vai sisältävätkö ne vain kristillisen papiston ”hyviä” aikomuksia? Viittaan käskyjen tekstiin, jotta en toistaisi niitä tässä: Kymmenen käskyä.

Katso, ainakin puolet käskyistä on puhtaasti sosiaalisia asenteita. Sääntöjä, joiden avulla voi elää mukavasti yhteisössä. Ja toinen puoli on itse uskonnon etujen puolustamista ja olemassa olevien perinteiden ylläpitämiseen liittyvää leikkiä.

Jos kaivaa syvälle, voi arvata joidenkin käskyjen esoteerisen perustan, mutta harva tekee niin. Yleensä käskyt ymmärretään kirjaimellisesti. Edistyneemmät uskovat menevät pidemmälle ja ymmärtävät käskyt laajemmin, mutta sekään ei muuta mitään. Pointti pysyy samana: käskyt ovat sosiaalisen koneiston voiteluaine, eivät väline pelastamiseksi.

Käskyt ovat kieltojen järjestelmä. Ne eivät kerro, mitä pitää tehdä, vaan ainoastaan, mitä ei pidä tehdä. Ne ovat vanhempien ohjeita, jotka on jätetty lapsille, jotka muutoin kääntävät kaiken päälaelleen.

Tällaisia kieltoja tarvitaan silloin, kun ihmisiin ei ole luottamusta - ja tästä pääsemme taas vanhaan logiikkaan - orja, joka jätetään ilman valvontaa, riehuu.

Siksi tarvitsemme käskyjen ja "Jumalan" vihan kapulaa, joka roikkuu aina näkyvällä paikalla.

Näin muodostuu ja vahvistuu sosiaalisen painostuksen tärkein väline. Vain kristinusko menee tavallista psykologiaa pidemmälle. Kristinusko vaatii noudattamaan niitä liittoja, joita se on omasta vapaasta tahdostaan pitänyt tärkeinä.

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Tässäkin toimii tunnettu ansa. Jos valistunutta ihmistä tarkkaillaan pitkään, voidaan jäljittää joitakin tyypillisiä reaktiomalleja. Voi esimerkiksi huomata, että hän ei halua tappaa ketään, että hän ei yritä tehdä aviorikosta, ei varasta, ei kadehdi, ei valehtele... - yleisesti ottaen hän elää vanhurskaasti.

Sitten voimme päätellä, että kyse on vain näiden yksinkertaisten sääntöjen noudattamisesta. Älkää tappako, älkää valehdelko, älkää varastako - ja kaikki on hyvin, teistä tulee yhtä hengellisiä ja onnellisia. Mutta tämä on hyvin suuri virhe, koska syy ja seuraus ovat tässä sekaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Voiko kristillisiin käskyihin luottaa tämän jälkeen? Sisältävätkö ne todella Jumalan äänen, vai sisältävätkö ne vain kristillisen papiston ”hyviä” aikomuksia? Viittaan käskyjen tekstiin, jotta en toistaisi niitä tässä: Kymmenen käskyä.

Katso, ainakin puolet käskyistä on puhtaasti sosiaalisia asenteita. Sääntöjä, joiden avulla voi elää mukavasti yhteisössä. Ja toinen puoli on itse uskonnon etujen puolustamista ja olemassa olevien perinteiden ylläpitämiseen liittyvää leikkiä.

Jos kaivaa syvälle, voi arvata joidenkin käskyjen esoteerisen perustan, mutta harva tekee niin. Yleensä käskyt ymmärretään kirjaimellisesti. Edistyneemmät uskovat menevät pidemmälle ja ymmärtävät käskyt laajemmin, mutta sekään ei muuta mitään. Pointti pysyy samana: käskyt ovat sosiaalisen koneiston voiteluaine, eivät väline pelastamiseksi.

Käskyt ovat kieltojen järjestelmä. Ne eivät kerro, mitä pitää tehdä, vaan ainoastaan, mitä ei pidä tehdä. Ne ovat vanhempien ohjeita, jotka on jätetty lapsille, jotka muutoin kääntävät kaiken päälaelleen.

Tällaisia kieltoja tarvitaan silloin, kun ihmisiin ei ole luottamusta - ja tästä pääsemme taas vanhaan logiikkaan - orja, joka jätetään ilman valvontaa, riehuu.

Siksi tarvitsemme käskyjen ja "Jumalan" vihan kapulaa, joka roikkuu aina näkyvällä paikalla.

Näin muodostuu ja vahvistuu sosiaalisen painostuksen tärkein väline. Vain kristinusko menee tavallista psykologiaa pidemmälle. Kristinusko vaatii noudattamaan niitä liittoja, joita se on omasta vapaasta tahdostaan pitänyt tärkeinä.

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Tässäkin toimii tunnettu ansa. Jos valistunutta ihmistä tarkkaillaan pitkään, voidaan jäljittää joitakin tyypillisiä reaktiomalleja. Voi esimerkiksi huomata, että hän ei halua tappaa ketään, että hän ei yritä tehdä aviorikosta, ei varasta, ei kadehdi, ei valehtele... - yleisesti ottaen hän elää vanhurskaasti.

Sitten voimme päätellä, että kyse on vain näiden yksinkertaisten sääntöjen noudattamisesta. Älkää tappako, älkää valehdelko, älkää varastako - ja kaikki on hyvin, teistä tulee yhtä hengellisiä ja onnellisia. Mutta tämä on hyvin suuri virhe, koska syy ja seuraus ovat tässä sekaisin.

Lue lisää

Henkisen kehityksen taso on aina etusijalla - tämä taso muokkaa käyttäytymistä. Tätä mekanismia on mahdotonta kääntää päinvastaiseksi. Vaikka kuinka teeskentelisit olevasi valaistunut ihminen, henkisyys ei lisäänny, vaan pikemminkin jopa katoaa.

Valaistunut ihminen ei näytä vanhurskaalta siksi, että hänellä olisi tarpeeksi lujuutta ja tahdonvoimaa noudattaa kaikkia kuviteltavissa olevia käskyjä. Eikä syntisestä tule vähemmän syntistä siksi, että hän puristaa hampaansa yhteen eikä anna itselleen lupaa rikkoa vakiintunutta lakia.

Todellinen vanhurskas ihminen elää täysin ilman sääntöjä - hänellä ei ole enää motivaatiota, joka syntipukkien tekoihin synnyttää, joten hän näyttää vanhurskaalta. Mutta samaan aikaan hän voi tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat täysin ristiriidassa kristillisten käskyjen kanssa, eikä se silti ole hänelle syntiä, koska jokaisen hänen tekonsa takana on Jumala itse (Itse).

No, ja syntinen on syntinen, koska hän elää vain sääntöjen mukaan, eikä voi itse päättää, mikä on pahaa ja mikä hyvää. Vaikka hän kuinka yrittäisi, vaikka hän teeskentelisi, niin kauan kuin hän noudattaa muiden ihmisten käskyjä, hän pysyy syntisenä.

Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.

Kristinuskosta tulee usein heikkojen lapsellisten turvapaikka, ja siksi se tekee kompromisseja joka käänteessä. Se lupaa antaa hengellisiä etuja kaikille, jotka liittyvät uskovien joukkoon.

Ja "pelastumiseen" ilman ponnisteluja ja yleensä ”ilmaiseksi” uskovat ne, jotka ovat vielä hyvin kaukana valaistuneesta tilasta.

Henkinen kasvu vaati kaikkina aikoina suurta rohkeutta ja kohtuuttomia ponnisteluja, joihin harvalla on varaa. Jotta voi todella ottaa askeleen henkisyyden suuntaan...

Anonyymi kirjoitti:

Henkisen kehityksen taso on aina etusijalla - tämä taso muokkaa käyttäytymistä. Tätä mekanismia on mahdotonta kääntää päinvastaiseksi. Vaikka kuinka teeskentelisit olevasi valaistunut ihminen, henkisyys ei lisäänny, vaan pikemminkin jopa katoaa.

Valaistunut ihminen ei näytä vanhurskaalta siksi, että hänellä olisi tarpeeksi lujuutta ja tahdonvoimaa noudattaa kaikkia kuviteltavissa olevia käskyjä. Eikä syntisestä tule vähemmän syntistä siksi, että hän puristaa hampaansa yhteen eikä anna itselleen lupaa rikkoa vakiintunutta lakia.

Todellinen vanhurskas ihminen elää täysin ilman sääntöjä - hänellä ei ole enää motivaatiota, joka syntipukkien tekoihin synnyttää, joten hän näyttää vanhurskaalta. Mutta samaan aikaan hän voi tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat täysin ristiriidassa kristillisten käskyjen kanssa, eikä se silti ole hänelle syntiä, koska jokaisen hänen tekonsa takana on Jumala itse (Itse).

No, ja syntinen on syntinen, koska hän elää vain sääntöjen mukaan, eikä voi itse päättää, mikä on pahaa ja mikä hyvää. Vaikka hän kuinka yrittäisi, vaikka hän teeskentelisi, niin kauan kuin hän noudattaa muiden ihmisten käskyjä, hän pysyy syntisenä.

Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.

Kristinuskosta tulee usein heikkojen lapsellisten turvapaikka, ja siksi se tekee kompromisseja joka käänteessä. Se lupaa antaa hengellisiä etuja kaikille, jotka liittyvät uskovien joukkoon.

Ja "pelastumiseen" ilman ponnisteluja ja yleensä ”ilmaiseksi” uskovat ne, jotka ovat vielä hyvin kaukana valaistuneesta tilasta.

Henkinen kasvu vaati kaikkina aikoina suurta rohkeutta ja kohtuuttomia ponnisteluja, joihin harvalla on varaa. Jotta voi todella ottaa askeleen henkisyyden suuntaan...

Lue lisää

Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

Klassinen myytti sankarin syntymästä, joka kristillisessä perinteessä esitetään samoilla symboleilla ja kuvilla kuin monissa muissa kulttuureissa ja uskonnoissa, opettaa sielun heräämistä unesta.


Raamatussa niin värikkäästi kuvattu Jeesuksen elämänmatka on symbolinen heijastus valon ja pimeyden välisestä taistelusta, joka käydään meissä jokaisessa.


Kristinusko sen sijaan on kaikkein vaarallisin, koska se on vakaumuksen puute ja alisteinen yhteiskunnan eduille.

Olipa asia miten tahansa, valistus ja yhteiskunnalliset arvot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan barrikadin vastakkaisilla puolilla.

Tässä eturistiriidassa moderni kristinusko pettää tarkoituksensa ja valitsee yhteiskunnan puolen - se pettää itsensä ja ihmiset, jotka ovat luottaneet siihen.

Kristinusko ei enää johda ihmisiä heidän pelastukseensa, vaan sillä on liian kiire pelastaa itsensä.


Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Ikuisen helvettiopin saarnaaja on evankelista Saatana.

Hindujen keskustelupalstoilla kristityt ääriainekset tyrkyttävät väkisin Saatanan evankeliumia, kristinuskon ” ilosanomaa” . Oppia ikuisesta helvetistä.

Vaikka tämä ei ole edes kristinuskon palsta, hindujen ahdistelu, vainoaminen ja pelottelu on täydessä vauhdissa. He tunkeutuvat tänne julistamaan Saatanan evankeliumia.

Sen väittäminen, että ihmiset kirjaimellisesti palavat kurjuudessa koko ikuisuuden, kun taas pyhät laulavat Hallelujaa, on suoraan sanottuna sadismia.

Vain SAATANA olisi voinut keksiä tämän, jos se olisi olemassa.

FUNDAMENTALISTISET ÄÄRILIIKKEET JA DOGMAATTISET FANAATTISET JULMAT KRISTITYT SAARNAAVAT TIETÄMÄTTÄÄN SAATANAN EVANKELIUMIA, eivätkä Kristuksen evankeliumia.

He kertovat sinulle, että jos hylkäät JEESUKSEN, päädyt kidutuskammioon, josta ei ole ulospääsyä ja jota odottaa koko helvetti. Eikö tämä ole kiristystä?

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.


Tilastotieteilijät kertovat, että viimeisten 6 000 vuoden aikana maapallolla on elänyt noin 160 miljardia ihmistä.

”Ikuisen rangaistuksen” oppi julistaa, että kaikki ne, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen viettävät ikuisuuden väistämättömässä, loputtomassa helvetissä.

Jos muutama prosenttia koko maapallon ihmisistä uskoi Jeesukseen Kristukseen, loput 144 miljardia ihmistä joutuvat viettämään ikuisuuden rangaistuna.

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle!

Ilman tietoa Jumalan armosta ja laupeudesta voisimme tuskin sanoa, että tämä kuvastaa oikeudenmukaisuuden Jumalaa.

Kun meillä on korkeampi ilmoitus Jumalan ”agape”-rakkaudesta, voimmeko nyt hyväksyä tämän opin olevan sopusoinnussa rakkauden Jumalan kanssa?

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.

144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.

LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Ikuisen helvettiopin saarnaaja on evankelista Saatana.

Hindujen keskustelupalstoilla kristityt ääriainekset tyrkyttävät väkisin Saatanan evankeliumia, kristinuskon ” ilosanomaa” . Oppia ikuisesta helvetistä.

Vaikka tämä ei ole edes kristinuskon palsta, hindujen ahdistelu, vainoaminen ja pelottelu on täydessä vauhdissa. He tunkeutuvat tänne julistamaan Saatanan evankeliumia.

Sen väittäminen, että ihmiset kirjaimellisesti palavat kurjuudessa koko ikuisuuden, kun taas pyhät laulavat Hallelujaa, on suoraan sanottuna sadismia.

Vain SAATANA olisi voinut keksiä tämän, jos se olisi olemassa.

FUNDAMENTALISTISET ÄÄRILIIKKEET JA DOGMAATTISET FANAATTISET JULMAT KRISTITYT SAARNAAVAT TIETÄMÄTTÄÄN SAATANAN EVANKELIUMIA, eivätkä Kristuksen evankeliumia.

He kertovat sinulle, että jos hylkäät JEESUKSEN, päädyt kidutuskammioon, josta ei ole ulospääsyä ja jota odottaa koko helvetti. Eikö tämä ole kiristystä?

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.


Tilastotieteilijät kertovat, että viimeisten 6 000 vuoden aikana maapallolla on elänyt noin 160 miljardia ihmistä.

”Ikuisen rangaistuksen” oppi julistaa, että kaikki ne, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen viettävät ikuisuuden väistämättömässä, loputtomassa helvetissä.

Jos muutama prosenttia koko maapallon ihmisistä uskoi Jeesukseen Kristukseen, loput 144 miljardia ihmistä joutuvat viettämään ikuisuuden rangaistuna.

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle!

Ilman tietoa Jumalan armosta ja laupeudesta voisimme tuskin sanoa, että tämä kuvastaa oikeudenmukaisuuden Jumalaa.

Kun meillä on korkeampi ilmoitus Jumalan ”agape”-rakkaudesta, voimmeko nyt hyväksyä tämän opin olevan sopusoinnussa rakkauden Jumalan kanssa?

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.

144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.

LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.

Lue lisää

JUMALA ON HYVÄ, MUTTA KRISTITYT TEKEVÄT HÄNESTÄ SADISTIN.

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?

Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.

Jotkut ovat väittäneet, että lunastamattoman ihmisen synnit ovat äärettömän rangaistuksen (eli ikuisen kidutuksen) arvoisia, koska ne on tehty ääretöntä majesteettia vastaan.

Tämä argumentti on saattanut olla etäisesti uskottava luokkatietoisempina aikoina, kuten keskiajalla, mutta se ei toimi nykyään.

Miettikääpä, perustammeko rangaistuksen ankaruuden uhrin kunniaan - ikään kuin kuvernöörin murhaaminen olisi pahempaa kuin vahtimestarin murhaaminen?

Anonyymi kirjoitti:

JUMALA ON HYVÄ, MUTTA KRISTITYT TEKEVÄT HÄNESTÄ SADISTIN.

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?

Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.

Jotkut ovat väittäneet, että lunastamattoman ihmisen synnit ovat äärettömän rangaistuksen (eli ikuisen kidutuksen) arvoisia, koska ne on tehty ääretöntä majesteettia vastaan.

Tämä argumentti on saattanut olla etäisesti uskottava luokkatietoisempina aikoina, kuten keskiajalla, mutta se ei toimi nykyään.

Miettikääpä, perustammeko rangaistuksen ankaruuden uhrin kunniaan - ikään kuin kuvernöörin murhaaminen olisi pahempaa kuin vahtimestarin murhaaminen?

Lue lisää

KRISTITTY MUUTTAA JUMALAN SADISTIKSI, JOTEN HÄN ITSEKIN ON SADISTI.

Ajatus loputtomasta tietoisesta tuskasta on vaistomaisen moraalisen ja oikeudellisen aistimme mielestä niin äärimmäisen vastenmielinen, että sitä voisi kutsua sopivasti perimmäiseksi pahuudeksi.

Jos suhtaudumme asiaan rehellisesti, se on juuri sitä. Onko loppujen lopuksi mahdollista keksiä pahempaa ajatusta kuin ikuinen tulinen tietoinen kärsimys - ilman armollista hengähdystaukoa tai loppua kärsimykselle?

Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta kiihkottomasti.

Ne, jotka kannattavat vakaasti ikuista paahtokidutusta? Tuskin on mahdollista olla tämän moraalittoman ja epäoikeudenmukaisen opin vankka kannattaja ilman, että sillä on vakavasti kielteinen vaikutus omaan luonteeseen. Miksi? Koska, jälleen kerran, ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos he uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

Anonyymi kirjoitti:

KRISTITTY MUUTTAA JUMALAN SADISTIKSI, JOTEN HÄN ITSEKIN ON SADISTI.

Ajatus loputtomasta tietoisesta tuskasta on vaistomaisen moraalisen ja oikeudellisen aistimme mielestä niin äärimmäisen vastenmielinen, että sitä voisi kutsua sopivasti perimmäiseksi pahuudeksi.

Jos suhtaudumme asiaan rehellisesti, se on juuri sitä. Onko loppujen lopuksi mahdollista keksiä pahempaa ajatusta kuin ikuinen tulinen tietoinen kärsimys - ilman armollista hengähdystaukoa tai loppua kärsimykselle?

Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta kiihkottomasti.

Ne, jotka kannattavat vakaasti ikuista paahtokidutusta? Tuskin on mahdollista olla tämän moraalittoman ja epäoikeudenmukaisen opin vankka kannattaja ilman, että sillä on vakavasti kielteinen vaikutus omaan luonteeseen. Miksi? Koska, jälleen kerran, ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos he uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

Lue lisää

Tosiasioiden valossa on selvää, että näiden ihmisten hengellisessä kehityksessä on jossain vaiheessa mennyt jotain pahasti pieleen. Ei voi olla säälimättä heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

Useimmissa kristillisissä piireissä aborttia pidetään nyky-yhteiskunnassa suurena pahana - - mutta näkemys ikuisesta kidutuksesta tekisi abortista itse asiassa hyveellisen teon. Loppujen lopuksi lapsen tappaminen kohdussa takaisi hänen pelastumisensa ikuiselta olemassaololta täydellisessä tuskassa.

Itse asiassa loputon tietoinen tuska on niin törkeän paha ajatus, että olisi parempi olla hankkimatta lapsia lainkaan. Miksi synnyttää lapsia, jos on todennäköistä, että he päätyvät elämään ikuisesti ikuisessa paahteisessa kidutuksessa?

Parempi olla ottamatta edes riskiä.

Voisi ajatella, että samoja argumentteja voitaisiin käyttää ikuisen tuhon näkemystä vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiasioiden valossa on selvää, että näiden ihmisten hengellisessä kehityksessä on jossain vaiheessa mennyt jotain pahasti pieleen. Ei voi olla säälimättä heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

Useimmissa kristillisissä piireissä aborttia pidetään nyky-yhteiskunnassa suurena pahana - - mutta näkemys ikuisesta kidutuksesta tekisi abortista itse asiassa hyveellisen teon. Loppujen lopuksi lapsen tappaminen kohdussa takaisi hänen pelastumisensa ikuiselta olemassaololta täydellisessä tuskassa.

Itse asiassa loputon tietoinen tuska on niin törkeän paha ajatus, että olisi parempi olla hankkimatta lapsia lainkaan. Miksi synnyttää lapsia, jos on todennäköistä, että he päätyvät elämään ikuisesti ikuisessa paahteisessa kidutuksessa?

Parempi olla ottamatta edes riskiä.

Voisi ajatella, että samoja argumentteja voitaisiin käyttää ikuisen tuhon näkemystä vastaan.

Lue lisää

Vääristymä käännöksessä

Ihmiset pitävät kiinni ”iankaikkisen rangaistuksen” opista, koska King Jamesin Raamattu (ja muut sen vaikutuksen alaiset Raamatut) yhdistävät sanan ikuinen rangaistukseen ja tuhoon.

On leksikoita ja sekä kreikankielisiä että hepreankielisiä sanatutkimuksia, koska mikään käännös ei vastaa täydellisesti alkuperäisiä käsikirjoituksia.

Kuningas Jaakon Raamattu käänsi kreikankielisen substantiivin ”aion” ja sen adjektiivimuodon ”aionios” eri tavoin sanoilla maailma, aikakausi, ikuinen.

Yhtä sanaa ei pitäisi kääntää niin monella erillisellä merkityksellä, kun on olemassa erityisiä kreikankielisiä sanoja, joilla on nämä merkitykset.

Aikakausi tarkoittaa määrittelemätöntä ajanjaksoa, jolla on alku ja loppu, ja se on oikein käännetty sanoilla ”salaisuus, joka on ollut kätkettynä aikakausista [aion] ja sukupolvista asti.

Jotkut ehdottavat, että kreikankielinen muoto, jossa adjektiivia ”aionios” käytetään, mahdollistaa käännöksen ”ikuinen”.

Kieliopin peruslait kieltävät tämän.

Sanan adjektiivimuodon merkitys riippuu sen substantiivin merkityksestä, josta se on johdettu, ja vastaa sitä.

Kohtuullinen vastaväite voi hyvinkin olla ”miksi King Jamesin kääntäjät eivät kääntäneet oikein.

Sana ”aion” tarkoittaa aikakautta tai sitä, mikä kuuluu aikakausiin.

Aikakausilla on alku ja loppu. Niiden kesto on määrittelemätön ajanjakso.

Ikuisuudessa ei ole mitään aikaelementtiä, ja siksi sana ikuinen on täysin sopimaton käännös.

__________________________

Oppi ”ikuisesta rangaistuksesta” kasvattaa uskovissa itsevanhurskasta, kostonhimoista henkeä.

Kirkkohistoria on täynnä inkvisitioita ja marttyyrikuolemia, jotka ilmentävät sadistista jumalakuvaa.

Äärimmäinen esimerkki on Englannin kuningatar Maria (1516-1558), joka sai tittelin ”verinen Maria” kiduttamalla ja murhaamalla ei-katolisia.

Hän perusteli tekojaan julistamalla: ”Koska harhaoppisten sielut palavat tämän jälkeen ikuisesti helvetissä, ei voi olla mitään sopivampaa kuin jäljitellä jumalallista kostoa polttamalla heidät maan päällä”.

Bloody Maryn jumalakuva elää tänään. Alentuvat, farisealaiset asenteet, oikeuttavat itsensä vääristyneellä jumalakuvalla.

Kristinuskon rappio

”Ikuisen rangaistuksen” oppi rinnastaa kristinuskon maailman pakanallisiin uskontoihin. Pakanallinen uskonto rekrytoi ja hallitsee jäseniään pelolla.

Pakanallisen uskonnon yhteisenä teemana on, että uskontoon kuulumattomat eivät miellytä vihaista jumalaa ja joutuvat siksi viettämään ikuisuuden kidutettuina ja piinattuina helvetin liekeissä.

Pakanallinen jumala hallitsee uhkaamalla ja pelottelemalla.

Saarnamiehet, joiden on käytettävä ”ikuisen rangaistuksen” pelkoa saadakseen ihmiset tulemaan alttarille, ja kristityt, jotka tarvitsevat ”ikuisen rangaistuksen” oppia, paljastavat valitettavasti, ettei heillä ole todellista suhdetta Jumalaan, jonka rakkaus karkottaa pelon, sillä pelko on piinaava.

Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta
IKUISESTA helvetistä kiihkottomasti.

”Miettikääpä hieman, armoton tohtori, mikä kaitselmuksen teatteri tämä on: ylivoimaisesti suurin osa ihmiskunnasta palaa liekeissä ikuisesti. Voi mikä näyttämönäytelmä, joka on Jumalan ja enkelien yleisön arvoinen! Ja sitten korvan iloksi, samalla kun tämä onneton joukko täyttää taivaan ja maan itkulla ja ulvonnalla, on todella jumalallinen harmonia.” - Thomas Burnet, De Statu Mortuorum Et Resurgentium Tractatus
_______________________

Kun Martti Lutherilta kysyttiin, eivätkö pelastuneet ole surullisia nähdessään rakkaittensa kidutettavan helvetissä, hän vastasi: ”Eivät lainkaan.”

1600-luvun johtava luterilainen teologi Johann Gerhard totesi, että ”autuaat näkevät ystävänsä ja sukulaisensa kadotettujen joukossa niin usein kuin haluavat, mutta ilman vähäisintäkään myötätuntoa”. Hän esitti joukon retorisia kysymyksiä: ”Voiko uskova aviomies taivaassa olla onnellinen epäuskoisen vaimonsa kanssa helvetissä?”.

Voiko uskova isä taivaassa olla onnellinen epäuskoisten lastensa kanssa helvetissä? Voiko rakastava vaimo taivaassa olla onnellinen epäuskoisen miehensä kanssa helvetissä?”
Jonathan Edwards vastasi hiljaa mutta riemukkaasti: ”Minä sanon teille: kyllä! Hänen oikeustajunsa on sellainen, että se pikemminkin lisää kuin vähentää hänen autuuttaan”

Tällaiset sydämettömät teologiset tunteet ovat edelleen olemassa. Kuten kanadalainen pappi ja teologi J. I. Packer hiljattain vakuutti, ”rakkaus ja sääli helvetin asukkaita kohtaan eivät pääse sydämiimme.

Tuo dogmi ja perheellinen sydämettömyys, joka Edwardsissa ja muissa kääntyy teologian nimissä vaimoa, miestä ja lapsia vastaan, oli yhä toiminnassa 1800-luvun lopulla, kun kuubalainen arkkipiispa Anthony Mary Claret kirjoitti espanjaksi sarjan 35 mietiskelyä Ignatian hengellisistä

Anonyymi kirjoitti:

Vääristymä käännöksessä

Ihmiset pitävät kiinni ”iankaikkisen rangaistuksen” opista, koska King Jamesin Raamattu (ja muut sen vaikutuksen alaiset Raamatut) yhdistävät sanan ikuinen rangaistukseen ja tuhoon.

On leksikoita ja sekä kreikankielisiä että hepreankielisiä sanatutkimuksia, koska mikään käännös ei vastaa täydellisesti alkuperäisiä käsikirjoituksia.

Kuningas Jaakon Raamattu käänsi kreikankielisen substantiivin ”aion” ja sen adjektiivimuodon ”aionios” eri tavoin sanoilla maailma, aikakausi, ikuinen.

Yhtä sanaa ei pitäisi kääntää niin monella erillisellä merkityksellä, kun on olemassa erityisiä kreikankielisiä sanoja, joilla on nämä merkitykset.

Aikakausi tarkoittaa määrittelemätöntä ajanjaksoa, jolla on alku ja loppu, ja se on oikein käännetty sanoilla ”salaisuus, joka on ollut kätkettynä aikakausista [aion] ja sukupolvista asti.

Jotkut ehdottavat, että kreikankielinen muoto, jossa adjektiivia ”aionios” käytetään, mahdollistaa käännöksen ”ikuinen”.

Kieliopin peruslait kieltävät tämän.

Sanan adjektiivimuodon merkitys riippuu sen substantiivin merkityksestä, josta se on johdettu, ja vastaa sitä.

Kohtuullinen vastaväite voi hyvinkin olla ”miksi King Jamesin kääntäjät eivät kääntäneet oikein.

Sana ”aion” tarkoittaa aikakautta tai sitä, mikä kuuluu aikakausiin.

Aikakausilla on alku ja loppu. Niiden kesto on määrittelemätön ajanjakso.

Ikuisuudessa ei ole mitään aikaelementtiä, ja siksi sana ikuinen on täysin sopimaton käännös.

__________________________

Oppi ”ikuisesta rangaistuksesta” kasvattaa uskovissa itsevanhurskasta, kostonhimoista henkeä.

Kirkkohistoria on täynnä inkvisitioita ja marttyyrikuolemia, jotka ilmentävät sadistista jumalakuvaa.

Äärimmäinen esimerkki on Englannin kuningatar Maria (1516-1558), joka sai tittelin ”verinen Maria” kiduttamalla ja murhaamalla ei-katolisia.

Hän perusteli tekojaan julistamalla: ”Koska harhaoppisten sielut palavat tämän jälkeen ikuisesti helvetissä, ei voi olla mitään sopivampaa kuin jäljitellä jumalallista kostoa polttamalla heidät maan päällä”.

Bloody Maryn jumalakuva elää tänään. Alentuvat, farisealaiset asenteet, oikeuttavat itsensä vääristyneellä jumalakuvalla.

Kristinuskon rappio

”Ikuisen rangaistuksen” oppi rinnastaa kristinuskon maailman pakanallisiin uskontoihin. Pakanallinen uskonto rekrytoi ja hallitsee jäseniään pelolla.

Pakanallisen uskonnon yhteisenä teemana on, että uskontoon kuulumattomat eivät miellytä vihaista jumalaa ja joutuvat siksi viettämään ikuisuuden kidutettuina ja piinattuina helvetin liekeissä.

Pakanallinen jumala hallitsee uhkaamalla ja pelottelemalla.

Saarnamiehet, joiden on käytettävä ”ikuisen rangaistuksen” pelkoa saadakseen ihmiset tulemaan alttarille, ja kristityt, jotka tarvitsevat ”ikuisen rangaistuksen” oppia, paljastavat valitettavasti, ettei heillä ole todellista suhdetta Jumalaan, jonka rakkaus karkottaa pelon, sillä pelko on piinaava.

Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta
IKUISESTA helvetistä kiihkottomasti.

”Miettikääpä hieman, armoton tohtori, mikä kaitselmuksen teatteri tämä on: ylivoimaisesti suurin osa ihmiskunnasta palaa liekeissä ikuisesti. Voi mikä näyttämönäytelmä, joka on Jumalan ja enkelien yleisön arvoinen! Ja sitten korvan iloksi, samalla kun tämä onneton joukko täyttää taivaan ja maan itkulla ja ulvonnalla, on todella jumalallinen harmonia.” - Thomas Burnet, De Statu Mortuorum Et Resurgentium Tractatus
_______________________

Kun Martti Lutherilta kysyttiin, eivätkö pelastuneet ole surullisia nähdessään rakkaittensa kidutettavan helvetissä, hän vastasi: ”Eivät lainkaan.”

1600-luvun johtava luterilainen teologi Johann Gerhard totesi, että ”autuaat näkevät ystävänsä ja sukulaisensa kadotettujen joukossa niin usein kuin haluavat, mutta ilman vähäisintäkään myötätuntoa”. Hän esitti joukon retorisia kysymyksiä: ”Voiko uskova aviomies taivaassa olla onnellinen epäuskoisen vaimonsa kanssa helvetissä?”.

Voiko uskova isä taivaassa olla onnellinen epäuskoisten lastensa kanssa helvetissä? Voiko rakastava vaimo taivaassa olla onnellinen epäuskoisen miehensä kanssa helvetissä?”
Jonathan Edwards vastasi hiljaa mutta riemukkaasti: ”Minä sanon teille: kyllä! Hänen oikeustajunsa on sellainen, että se pikemminkin lisää kuin vähentää hänen autuuttaan”

Tällaiset sydämettömät teologiset tunteet ovat edelleen olemassa. Kuten kanadalainen pappi ja teologi J. I. Packer hiljattain vakuutti, ”rakkaus ja sääli helvetin asukkaita kohtaan eivät pääse sydämiimme.

Tuo dogmi ja perheellinen sydämettömyys, joka Edwardsissa ja muissa kääntyy teologian nimissä vaimoa, miestä ja lapsia vastaan, oli yhä toiminnassa 1800-luvun lopulla, kun kuubalainen arkkipiispa Anthony Mary Claret kirjoitti espanjaksi sarjan 35 mietiskelyä Ignatian hengellisistä

Lue lisää

Tuo dogmi ja perheellinen sydämettömyys, joka Edwardsissa ja muissa kääntyy teologian nimissä vaimoa, miestä ja lapsia vastaan, oli yhä toiminnassa 1800-luvun lopulla, kun kuubalainen arkkipiispa Anthony Mary Claret kirjoitti espanjaksi sarjan 35 mietiskelyä Ignatian hengellisistä harjoituksista (käännetty englanniksi vuonna 1955 nimellä The Golden Key to Heaven). Jotkin mietiskelyt ovat ihailtavia, mutta käsitellessään ”helvetin tuskia” Claret totesi, että ”ikuisesti” tuomittu ”raukka” on ystäviensä hylkäämä, ilman ”ystävällistä sanaa”. Pikemminkin ”he tyytyvät näkemään hänet liekeissä Jumalan oikeudenmukaisuuden uhrina. He inhoavat häntä. Äiti katsoo paratiisista omaa tuomittua poikaansa liikuttumatta, aivan kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan häntä.”

Anonyymi kirjoitti:

Tuo dogmi ja perheellinen sydämettömyys, joka Edwardsissa ja muissa kääntyy teologian nimissä vaimoa, miestä ja lapsia vastaan, oli yhä toiminnassa 1800-luvun lopulla, kun kuubalainen arkkipiispa Anthony Mary Claret kirjoitti espanjaksi sarjan 35 mietiskelyä Ignatian hengellisistä harjoituksista (käännetty englanniksi vuonna 1955 nimellä The Golden Key to Heaven). Jotkin mietiskelyt ovat ihailtavia, mutta käsitellessään ”helvetin tuskia” Claret totesi, että ”ikuisesti” tuomittu ”raukka” on ystäviensä hylkäämä, ilman ”ystävällistä sanaa”. Pikemminkin ”he tyytyvät näkemään hänet liekeissä Jumalan oikeudenmukaisuuden uhrina. He inhoavat häntä. Äiti katsoo paratiisista omaa tuomittua poikaansa liikuttumatta, aivan kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan häntä.”

Lue lisää

JA SITTEN KRISTITYT KEHTAAVAT VIELÄ PUHUA JUMALAN HYVYYDESTÄ. HÄVETKÄÄ, TE TEKOPYHÄT. JOS JEESUS OLISI TODELLAKIN OLLUT SELLAINEN KUIN RAAMATUSSA KUVATAAN, ON AIVAN VARMAA, ETTÄ HÄN OLISI ASETTUNUT OMAA ISÄÄNSÄ VASTAAN JA KÄRSINYT IHMISTEN KANSSA YHDESSÄ IKUISESSA HELVETISSÄ.

Anonyymi kirjoitti:

JA SITTEN KRISTITYT KEHTAAVAT VIELÄ PUHUA JUMALAN HYVYYDESTÄ. HÄVETKÄÄ, TE TEKOPYHÄT. JOS JEESUS OLISI TODELLAKIN OLLUT SELLAINEN KUIN RAAMATUSSA KUVATAAN, ON AIVAN VARMAA, ETTÄ HÄN OLISI ASETTUNUT OMAA ISÄÄNSÄ VASTAAN JA KÄRSINYT IHMISTEN KANSSA YHDESSÄ IKUISESSA HELVETISSÄ.

Lue lisää

Niin monen helvetintulen ja sen piinaamisesta iloitsemisen jälkeen voimme löytää hengähdystauon valistusjärjen virkistävän äänestä, vaikka se onkin perinteentutkijoille rienaavaa.

Teistisillä nimityksillä Jumalalle, kansalais- ja siviilioikeudellisilla nimityksillä, on, toisin kuin lahkolaiskonfliktien ja teologisen hiustenhalkomisen äänellä ja raivolla, kaunistelevaa viehätystä.

Kun hetkeksi jätämme sivuun historiallisen kristinuskon vihaisen Jumalan...

KUINKA PALJON TÄMÄ SADISTINEN OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON TUHONNUT IHMISTEN ELÄMIÄ KAUTTA HISTORIAN. KUINKA PALJON VÄKIVALTAA KRISTITYT TEKEVÄT TOISILLE.

EN VOI RAKASTAA SITÄ, JOTA PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ SITÄ, JOTA RAKASTAN.

JOS OLISI OLEMASSA IKUINEN HELVETTI, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO SAATANAA VAI JUMALAA. MUTTA SAATANA EI LÄHETÄ KETÄÄN SINNE, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA.

JOTEN KRISTITYT, JOTKA USKOVAT TUOHON JULMAAN OPPIIN, JA KRISTITYT, JOTKA HALUAVAT TEHDÄ MUISTAKIN IHMISISTÄ ITSENSÄ KALTAISIA SADISTEJA JA ZOMBEJA, OVAT TEHNEET JUMALASTAAN KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAN HIRVIÖN.

PALVOTTE SAATANAA, MUTTA KUTSUTTE HÄNTÄ JUMALAKSI. MUTTA ETTE YMMÄRRÄ SITÄ ITSE.

Anonyymi kirjoitti:

Niin monen helvetintulen ja sen piinaamisesta iloitsemisen jälkeen voimme löytää hengähdystauon valistusjärjen virkistävän äänestä, vaikka se onkin perinteentutkijoille rienaavaa.

Teistisillä nimityksillä Jumalalle, kansalais- ja siviilioikeudellisilla nimityksillä, on, toisin kuin lahkolaiskonfliktien ja teologisen hiustenhalkomisen äänellä ja raivolla, kaunistelevaa viehätystä.

Kun hetkeksi jätämme sivuun historiallisen kristinuskon vihaisen Jumalan...

KUINKA PALJON TÄMÄ SADISTINEN OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON TUHONNUT IHMISTEN ELÄMIÄ KAUTTA HISTORIAN. KUINKA PALJON VÄKIVALTAA KRISTITYT TEKEVÄT TOISILLE.

EN VOI RAKASTAA SITÄ, JOTA PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ SITÄ, JOTA RAKASTAN.

JOS OLISI OLEMASSA IKUINEN HELVETTI, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO SAATANAA VAI JUMALAA. MUTTA SAATANA EI LÄHETÄ KETÄÄN SINNE, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA.

JOTEN KRISTITYT, JOTKA USKOVAT TUOHON JULMAAN OPPIIN, JA KRISTITYT, JOTKA HALUAVAT TEHDÄ MUISTAKIN IHMISISTÄ ITSENSÄ KALTAISIA SADISTEJA JA ZOMBEJA, OVAT TEHNEET JUMALASTAAN KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAN HIRVIÖN.

PALVOTTE SAATANAA, MUTTA KUTSUTTE HÄNTÄ JUMALAKSI. MUTTA ETTE YMMÄRRÄ SITÄ ITSE.

Lue lisää

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on SADISMIA.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on SADISMIA.

Lue lisää

JUMALA ON HYVÄ, MUTTA KRISTITYT TEKEVÄT HÄNESTÄ SADISTIN.

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.

Joka uskoo ja jopa saarnaa oppia, jonka mukaan Jumala on sadisti, siis oppi ikuisesta helvetistä, palvoo Saatanaa, ei Jumalaa. Tässä opetuksessa saatanan nimi on vaihdettu Jumalan nimeksi. On outoa, etteivät he itse tiedä sitä.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?

Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.

Jotkut ovat väittäneet, että lunastamattoman ihmisen synnit ovat äärettömän rangaistuksen (eli ikuisen kidutuksen) arvoisia, koska ne on tehty ääretöntä majesteettia vastaan.

Ikuinen tietoinen kidutus on sadismi.KRISTITTY MUUTTAA JUMALAN SADISTIKSI, JOTEN HÄN ITSEKIN ON SADISTI.
Ajatus loputtomasta tietoisesta tuskasta on vaistomaisen moraalisen ja oikeudellisen aistimme mielestä niin äärimmäisen vastenmielinen, että sitä voisi kutsua sopivasti perimmäiseksi pahuudeksi.

Anonyymi kirjoitti:

JUMALA ON HYVÄ, MUTTA KRISTITYT TEKEVÄT HÄNESTÄ SADISTIN.

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.

Joka uskoo ja jopa saarnaa oppia, jonka mukaan Jumala on sadisti, siis oppi ikuisesta helvetistä, palvoo Saatanaa, ei Jumalaa. Tässä opetuksessa saatanan nimi on vaihdettu Jumalan nimeksi. On outoa, etteivät he itse tiedä sitä.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?

Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.

Jotkut ovat väittäneet, että lunastamattoman ihmisen synnit ovat äärettömän rangaistuksen (eli ikuisen kidutuksen) arvoisia, koska ne on tehty ääretöntä majesteettia vastaan.

Ikuinen tietoinen kidutus on sadismi.KRISTITTY MUUTTAA JUMALAN SADISTIKSI, JOTEN HÄN ITSEKIN ON SADISTI.
Ajatus loputtomasta tietoisesta tuskasta on vaistomaisen moraalisen ja oikeudellisen aistimme mielestä niin äärimmäisen vastenmielinen, että sitä voisi kutsua sopivasti perimmäiseksi pahuudeksi.

Lue lisää

Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi kirjoitti:

Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Lue lisää

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Anonyymi kirjoitti:

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Lue lisää

Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?

Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta


Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.

Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.

Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Perustuuko Jeesus muinaisen Egyptin jumalaan Horukseen?

Tarkastelemme väitettä, jonka mukaan Jeesus on vain muinaisegyptiläisen Horus-jumalan kopio.
Jeesuksen tarina ja Horuksen tarina:
Horus syntyi neitsyt Isiksestä 25. joulukuuta luolassa.
Hänellä oli maallinen isä nimeltä Seb, joka tarkoittaa suomeksi Joosefia.
Hänen syntymänsä ennusti idässä oleva tähti, jota kolme viisasta miestä seurasi nähdäkseen hänet.
Hänet kastoi Anup Kastaja.
Horuksella oli 12 opetuslasta.
Horus teki ihmeitä, kuten herätti El-Osiriksen kuolleista ja käveli vetten päällä.
Hän piti vuorisaarnan.
Heidät molemmat ristiinnaulittiin kahden varkaan välissä ennen kuin heidät haudattiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin.
Molemmat tunnettiin seuraavilla nimillä: Kristus, voideltu, tie, totuus ja valo, messias, ihmisen poika.
Kristinuskon lainaukset Isiksen kultilta


Sisällöltään Isiksen ja Osiriksen kultin kanssa samankaltaisia olivat Syyrian Adoniksen ja Astarten kultti, Vähä-Aasian Cybelen ja Attiksen kultti, Babylonian Tammuzin kultti ja monet muut. Kaikissa näissä kulteissa suuri merkitys oli kuolevan jumalan kärsimyksellä ja hänen ylösnousemuksellaan. Nämä kultit saivat uusia ihailijoita paitsi idässä myös valtakunnan länsiosassa.

Kehittyvä kristillinen uskonto lainasi paljon Isiksen kultista. Tunnetut kuvat Neitsyt Mariasta, jolla on vauva sylissään, ovat itse asiassa kopio paljon vanhemmista vastaavista Isiksen ja Horuksen kuvista. Kuten Isis ja Horus pakenivat aasin selässä Setin vainoja, niin Maria ja Jeesus ”aasin selässä” pakenivat Egyptiin Herodeksen vainoja. Kristillisen kultin Neitsyt on monessa suhteessa Isiksen roolinsa takana. Monet säikeet johtavat myös kuolevasta ja ylösnousseesta Osiriksesta Jeesukseen, jossa kristilliset myytintekijät yhdistivät sekä Osiriksen että Horuksen piirteitä.

Ovatko pakanalliset uskonnot vaikuttaneet Uuteen testamenttiin?
1900-luvun alkupuoliskolla monet liberaalit kirjailijat ja professorit väittivät, että Uuden testamentin opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä sekä kristillisistä kasteen ja ehtoollisen sakramenteista olivat lainattu pakanallisista mystisistä uskonnoista. Kaikkein huolestuttavimpia ovat syytökset siitä, että Uuden testamentin opetus pelastuksesta kaikui mystisissä uskonnoissa usein esiintyviä teemoja: pelastajajajumala kuolee raa'an kuoleman niiden vuoksi, jotka hänen on määrä pelastaa, minkä jälkeen hän palaa elämään.

Lue lisää

Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.

Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus

Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.

Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskossa on paljon synkretismiä eri uskontojen, niin sanottujen pakanauskontojen kanssa.
Useilla niin sanotuilla pakanallisilla uskonnoilla on paljon yhteistä keskenään, joka myöhemmin ilmeni kristinuskossa.

Myös muiden "pakanauskontojen" kanssa:
Zarathustra vs. Jeesus

Zarathustra syntyi neitsyestä ja "tahrattomasta hedelmöityksestä jumalallisen järjen säteen vaikutuksesta".
Hänet kastettiin joessa.
Nuoruudessaan hän hämmästytti viisaita miehiä viisaudellaan.
Paholainen kiusasi häntä erämaassa.
Hän aloitti palvelutehtävänsä 30-vuotiaana.
Zarathustra kastoi vedellä, tulella ja "pyhällä tuulella".
Hän ajoi ulos riivaajia ja palautti sokean miehen näön.
Hän opetti taivaasta ja helvetistä ja paljasti salaisuuksia, kuten ylösnousemuksen, tuomion, pelastuksen ja maailmanlopun.
Hänellä oli pyhä malja eli graalin malja.
Hänet surmattiin.
Hänen uskonnollaan oli eukaristia.
Hän oli "lihaksi tullut sana".
Zarathustran seuraajat odottavat "toista tulemista" neitseestä syntyneessä Saoshyantissa eli Vapahtajassa, jonka on määrä tulla vuonna 2341 jKr. ja joka aloittaa palvelutyönsä 30-vuotiaana ja aloittaa kultaisen aikakauden.

Yllättäviä yhtäläisyyksiä kristinuskon ja zarathustralaisuuden välillä

Lue lisää

Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?

Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.

Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.

Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.

Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.

Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.

Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.

Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle.

Anonyymi kirjoitti:

Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?

Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.

Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.

Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.

Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.

Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.

Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.

Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle.

Lue lisää

Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”

Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”.

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”

Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”.

KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.

Lue lisää

Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.

Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?

”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

Anonyymi kirjoitti:

Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.

Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?

”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

Lue lisää

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.

Lue lisää

KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.

Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …

Kuningas Jamesin versio on täydellinen.

Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.

Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.

korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.

Anonyymi kirjoitti:

KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.

Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …

Kuningas Jamesin versio on täydellinen.

Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.

Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.

korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.

Lue lisää

Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.

KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.

Anonyymi kirjoitti:

Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.

KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).

Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.

Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.

Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.

Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.

Lue lisää

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Anonyymi kirjoitti:

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

Lue lisää

”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"

Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:

”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.”

Anonyymi kirjoitti:

”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"

Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:

”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.”

Lue lisää

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.
_________________________________

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.
_________________________________

JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”.

Anonyymi kirjoitti:

Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.
_________________________________

Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.

Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.

Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...

Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.
_________________________________

JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”.

Lue lisää

Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.


Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi kirjoitti:

Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.


Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Lue lisää

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

_____________________

Muinaisilla persialaisilla oli myös tapana kastaa lapsensa pian syntymän jälkeen kastamalla vauva. Myös vanhoihin mitralaisiin vihkimisseremonioihin kuului kaste. Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.
Jeesuksen elämässä on myös tapahtumia ja ihmeitä, joiden tiedettiin tapahtuneen muille erityisolennoille, kuten Buddhalle useita satoja vuosia aikaisemmin. Esimerkiksi Jeesuksen väitettiin säteilevän valoa syntymänsä jälkeen. Kuitenkin muitakin persoonallisuuksia, joista myös säteili valoa syntyessään, ovat muun muassa Bacchus, Apollo, ensimmäinen Zarathustra, Mooses.

Lisäksi aivan kuten Jeesus paastosi 40 päivää ja joutui paholaisen kiusaamaksi, myös Buddha paastosi ja joutui paholainen Maran kiusaamaksi ankarammin kuin Jeesus. Ja aivan kuten Jeesus sanoi paholaiselle: "Mene taakseni, Saatana", myös Buddha sanoi Maralle: "Mene pois luotani". Kuitenkin myös muita eri kulttuurien persoonia kiusattiin samalla tavalla, kuten persialaisten Zarathustraa ja muinaisen Meksikon Quetzalcoatlia.
Paavali hyväksyi myös sunnuntain lepopäiväksi mithralaisuudesta eikä heprealaisessa perinteessä esiintyvää seitsemättä päivää, lauantaita. Paavali otti myös pääsiäisen miitralaisuudesta päiväksi, jolloin Jeesus nousi haudasta. Mithran sanotaan kuolleen taistelussa perjantaina ja haudattiin kivihautaan, josta hän kolmen päivän kuluttua nousi ylös kevätpäiväntasauksen juhlapäivänä, jota kutsuttiin nimellä Eastra, joka on latinankielinen sana Astarte-äidille, maan äidille, jumalattarelle.
_____________________________

OM ja Aamen

Omista tai Aumista tuli tiibetiläisten pyhä sana Hum, muslimien Amin ja egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, juutalaisten ja kristittyjen Amen." Tavu on käännetty monille eri kielille, kulttuureille ja uskonnollisille perinteille, mutta äänen luova ja transformatiivinen voima on pysynyt samana. Raamatussa sana Amen.,,

OM=AUM=Aamen

AUM (myös OM) on ääni ja symboli, joka edustaa kosmista värähtelyä tai maailmankaikkeuden alkuääntä.

AUM:ia pidetään perusvärähtelynä, josta kaikki luomakunta lähtee ja joka kattaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.

On erityistä, kun huomaamme, kuinka samankaltainen AUM on kuin AAMEN! joka on myös samankaltainen kuin muslimien rukouksen lopussa, kun he sanovat -AMIN.

Om Mandukya Upanishadissa - Mandukya Upanishad on omistettu yksinomaan Omin merkityksen selittämiselle. Siinä sanotaan, että Om symboloi kaikkea ilmenevää, ja kuitenkin sen alkuperä on ilmenemättömässä. Analyysissään se kirjoittaa Omin Aumiksi, ja jokaisella kolmella tavulla on erityinen merkitys.

Om ei ole vain filosofinen symboli, vaan myös käytännöllinen työkalu transformaatioon

Om on avain, joka voi avata oven äärettömään.

Katha Upanishad
Om toimii kuin alkemian tarunomainen viisasten kivi: se muuttaa epäjalon metallin kullaksi. Toisin sanoen se muuttaa täysin joogaharjoittajan havaintokyvyn ja ymmärryksen niin, että hän kykenee ymmärtämään sen, mikä aiemmin oli käsittämätöntä tai ajattelematonta.

Anonyymi kirjoitti:

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

_____________________

Muinaisilla persialaisilla oli myös tapana kastaa lapsensa pian syntymän jälkeen kastamalla vauva. Myös vanhoihin mitralaisiin vihkimisseremonioihin kuului kaste. Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.
Jeesuksen elämässä on myös tapahtumia ja ihmeitä, joiden tiedettiin tapahtuneen muille erityisolennoille, kuten Buddhalle useita satoja vuosia aikaisemmin. Esimerkiksi Jeesuksen väitettiin säteilevän valoa syntymänsä jälkeen. Kuitenkin muitakin persoonallisuuksia, joista myös säteili valoa syntyessään, ovat muun muassa Bacchus, Apollo, ensimmäinen Zarathustra, Mooses.

Lisäksi aivan kuten Jeesus paastosi 40 päivää ja joutui paholaisen kiusaamaksi, myös Buddha paastosi ja joutui paholainen Maran kiusaamaksi ankarammin kuin Jeesus. Ja aivan kuten Jeesus sanoi paholaiselle: "Mene taakseni, Saatana", myös Buddha sanoi Maralle: "Mene pois luotani". Kuitenkin myös muita eri kulttuurien persoonia kiusattiin samalla tavalla, kuten persialaisten Zarathustraa ja muinaisen Meksikon Quetzalcoatlia.
Paavali hyväksyi myös sunnuntain lepopäiväksi mithralaisuudesta eikä heprealaisessa perinteessä esiintyvää seitsemättä päivää, lauantaita. Paavali otti myös pääsiäisen miitralaisuudesta päiväksi, jolloin Jeesus nousi haudasta. Mithran sanotaan kuolleen taistelussa perjantaina ja haudattiin kivihautaan, josta hän kolmen päivän kuluttua nousi ylös kevätpäiväntasauksen juhlapäivänä, jota kutsuttiin nimellä Eastra, joka on latinankielinen sana Astarte-äidille, maan äidille, jumalattarelle.
_____________________________

OM ja Aamen

Omista tai Aumista tuli tiibetiläisten pyhä sana Hum, muslimien Amin ja egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, juutalaisten ja kristittyjen Amen." Tavu on käännetty monille eri kielille, kulttuureille ja uskonnollisille perinteille, mutta äänen luova ja transformatiivinen voima on pysynyt samana. Raamatussa sana Amen.,,

OM=AUM=Aamen

AUM (myös OM) on ääni ja symboli, joka edustaa kosmista värähtelyä tai maailmankaikkeuden alkuääntä.

AUM:ia pidetään perusvärähtelynä, josta kaikki luomakunta lähtee ja joka kattaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.

On erityistä, kun huomaamme, kuinka samankaltainen AUM on kuin AAMEN! joka on myös samankaltainen kuin muslimien rukouksen lopussa, kun he sanovat -AMIN.

Om Mandukya Upanishadissa - Mandukya Upanishad on omistettu yksinomaan Omin merkityksen selittämiselle. Siinä sanotaan, että Om symboloi kaikkea ilmenevää, ja kuitenkin sen alkuperä on ilmenemättömässä. Analyysissään se kirjoittaa Omin Aumiksi, ja jokaisella kolmella tavulla on erityinen merkitys.

Om ei ole vain filosofinen symboli, vaan myös käytännöllinen työkalu transformaatioon

Om on avain, joka voi avata oven äärettömään.

Katha Upanishad
Om toimii kuin alkemian tarunomainen viisasten kivi: se muuttaa epäjalon metallin kullaksi. Toisin sanoen se muuttaa täysin joogaharjoittajan havaintokyvyn ja ymmärryksen niin, että hän kykenee ymmärtämään sen, mikä aiemmin oli käsittämätöntä tai ajattelematonta.

Lue lisää

Om juutalaisuudessa ja kristinuskossa - Intialainen mystinen ajattelu vaikutti juutalaisuuteen monin tavoin. Tässä prosessissa Aum (Om) muuttui Ameniksi, ja sellaisena se sisällytettiin myöhemmin kristinuskoon. Aamenin sanotaan tarkoittavan "olkoon niin", vaikka tämä saattaa olla myöhempi tulkinta.

Aamen mainitaan laajalti Raamatussa. Sitä käytetään jumalanpalveluksen aikana (Ilm. 3:14), valan vahvistamiseen tai moraalilakien noudattamisen vahvistamiseen (5. Moos. 27:15-26), siunauksen ilmaisuna (1. Aikakirja 16.36), Jumalan rakkauden ilmaisemiseen (2. Kor. 1:20) tai kiitoksen merkkinä (1. Kor. 14.16).

Vaikka ei ehkä suoraan, seuraava tunnettu lausuma viittaa myös Aumiin:
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala". Aamen (Aum)" - Raamattu Joh. 1:1.

Joka tapauksessa 'Sana' (tai 'Logos' kreikaksi) tarkoittaa kosmista sykettä tai värähtelyä ja merkitsee täsmälleen samaa kuin Aum tai Om.
Om islamissa - Muutama vuosisata Kristuksen jälkeen Amen omaksuttiin islamiin nimellä Amin tai Alm.

Arabian kirjain "l" lausutaan kuten "u", kun se esiintyy konsonantin edessä, mikä tarkoittaa, että Almista tulee automaattisesti Aum.

Lisäksi, aivan samalla tavalla kuin useimmat perinteiset muinaiset tekstit, Koraani alkaa Aumilla muodossa Alm!

Tässä meillä on poikkeuksellinen rinnakkaisuus islamin ja joogan sekä Intian mystisen ajattelun välillä. Kaikki alkaa Aumilla.


Käyttivätkö keltit Omia? Irlannin kelttien muinaista mystistä kieltä kutsuttiin nimellä Ogham (lausutaan Ohm, Om tai Aum). Onko tämä vain sattumaa? Ogham ei ollut joustava, kehittynyt kieli, vaan pikemminkin joukko hieroglyfisiä sanoja, joilla kuvattiin rajallista määrää asioita, lähinnä druidien kunnioittamia esineitä.

Tämä viittaa mahdollisuuteen, että muinaiset keltit tunsivat ja käyttivät Omia druidipappiensa välityksellä.

Ogham-kielellä on kaukaiset juuret ja että se on saanut inspiraationsa Om-kielestä, joka puolestaan ilmentää sanskritin kieltä ja muinaisen Intian mystistä ajattelua.

Mayat ja Sana - Muinaisessa mayojen kirjoituksessa nimeltä Popal Vuh sanotaan:
Ensimmäiset todelliset ihmiset (tietäjät) saavat elämän ainoastaan Sanan (äänivärähtelyn) voimasta.".

Sama pätee moniin muinaisiin kulttuureihin kaikkialla maailmassa, jotka tunsivat äänen transformatiivisen voiman ja jotka ymmärsivät sen, minkä tiede on vasta hiljattain havainnut: että manifestiuniversumi perustuu energiaan, josta ääni on yksi aspekti.
Aumin ja Aamenin värähtelyerot - Kielitieteen mukaan Amen on kehittynyt Aumista (Om). Jos chanttaat jonkin aikaa Aumia ja sitten Aamenia, huomaat, että värähtelyssä on eroa: Aum on syvemmällä ja resonoi vatsassa ja itse asiassa koko kehossa, kun taas Amen värähtelee päässä ja kurkussa. Siksi Aumin värähtelyillä on taipumus viedä meidät älyllisyyden kahleiden ulkopuolelle, kun taas Aamenilla on taipumus rohkaista "ajattelua" ja älyllisiä prosesseja.

Om englanninkielisissä sanoissa - Onko sattumaa, että monet latinasta johdetut englanninkieliset sanat, joista joillakin on tärkeitä filosofisia merkityksiä, alkavat Omilla? Esimerkiksi Omniscience ja Om-nipotence.

Anonyymi kirjoitti:

Om juutalaisuudessa ja kristinuskossa - Intialainen mystinen ajattelu vaikutti juutalaisuuteen monin tavoin. Tässä prosessissa Aum (Om) muuttui Ameniksi, ja sellaisena se sisällytettiin myöhemmin kristinuskoon. Aamenin sanotaan tarkoittavan "olkoon niin", vaikka tämä saattaa olla myöhempi tulkinta.

Aamen mainitaan laajalti Raamatussa. Sitä käytetään jumalanpalveluksen aikana (Ilm. 3:14), valan vahvistamiseen tai moraalilakien noudattamisen vahvistamiseen (5. Moos. 27:15-26), siunauksen ilmaisuna (1. Aikakirja 16.36), Jumalan rakkauden ilmaisemiseen (2. Kor. 1:20) tai kiitoksen merkkinä (1. Kor. 14.16).

Vaikka ei ehkä suoraan, seuraava tunnettu lausuma viittaa myös Aumiin:
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala". Aamen (Aum)" - Raamattu Joh. 1:1.

Joka tapauksessa 'Sana' (tai 'Logos' kreikaksi) tarkoittaa kosmista sykettä tai värähtelyä ja merkitsee täsmälleen samaa kuin Aum tai Om.
Om islamissa - Muutama vuosisata Kristuksen jälkeen Amen omaksuttiin islamiin nimellä Amin tai Alm.

Arabian kirjain "l" lausutaan kuten "u", kun se esiintyy konsonantin edessä, mikä tarkoittaa, että Almista tulee automaattisesti Aum.

Lisäksi, aivan samalla tavalla kuin useimmat perinteiset muinaiset tekstit, Koraani alkaa Aumilla muodossa Alm!

Tässä meillä on poikkeuksellinen rinnakkaisuus islamin ja joogan sekä Intian mystisen ajattelun välillä. Kaikki alkaa Aumilla.


Käyttivätkö keltit Omia? Irlannin kelttien muinaista mystistä kieltä kutsuttiin nimellä Ogham (lausutaan Ohm, Om tai Aum). Onko tämä vain sattumaa? Ogham ei ollut joustava, kehittynyt kieli, vaan pikemminkin joukko hieroglyfisiä sanoja, joilla kuvattiin rajallista määrää asioita, lähinnä druidien kunnioittamia esineitä.

Tämä viittaa mahdollisuuteen, että muinaiset keltit tunsivat ja käyttivät Omia druidipappiensa välityksellä.

Ogham-kielellä on kaukaiset juuret ja että se on saanut inspiraationsa Om-kielestä, joka puolestaan ilmentää sanskritin kieltä ja muinaisen Intian mystistä ajattelua.

Mayat ja Sana - Muinaisessa mayojen kirjoituksessa nimeltä Popal Vuh sanotaan:
Ensimmäiset todelliset ihmiset (tietäjät) saavat elämän ainoastaan Sanan (äänivärähtelyn) voimasta.".

Sama pätee moniin muinaisiin kulttuureihin kaikkialla maailmassa, jotka tunsivat äänen transformatiivisen voiman ja jotka ymmärsivät sen, minkä tiede on vasta hiljattain havainnut: että manifestiuniversumi perustuu energiaan, josta ääni on yksi aspekti.
Aumin ja Aamenin värähtelyerot - Kielitieteen mukaan Amen on kehittynyt Aumista (Om). Jos chanttaat jonkin aikaa Aumia ja sitten Aamenia, huomaat, että värähtelyssä on eroa: Aum on syvemmällä ja resonoi vatsassa ja itse asiassa koko kehossa, kun taas Amen värähtelee päässä ja kurkussa. Siksi Aumin värähtelyillä on taipumus viedä meidät älyllisyyden kahleiden ulkopuolelle, kun taas Aamenilla on taipumus rohkaista "ajattelua" ja älyllisiä prosesseja.

Om englanninkielisissä sanoissa - Onko sattumaa, että monet latinasta johdetut englanninkieliset sanat, joista joillakin on tärkeitä filosofisia merkityksiä, alkavat Omilla? Esimerkiksi Omniscience ja Om-nipotence.

Lue lisää

Raamatun tarinoita ja tekstejä, joiden juuret ovat muinaisessa kirjallisuudessa

Useiden Raamatun kertomusten ja tekstien huomattava samankaltaisuus muiden, usein vanhempien kertomusten kanssa on herättänyt kiistaa tutkijoiden keskuudessa sukupolvien ajan.

Monet raamatulliset kertomukset välitettiin suullisesti sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Perinteiset raamatuntutkijat ja apologeetat puolustavat tällaisten raamatunkertomusten alkuperäisyyttä ja historiallista arvoa.


Israelilaiset kirjanoppineet ja papit perustivat usein hahmot, tarinat, rituaalit ja proosan aikaisempiin pakanallisiin myytteihin ja uskomusjärjestelmiin, ovat musertavia. Tämä on erityisen ilmeistä niin sanotuissa sankaritarinoissa, hartauksissa ja virsissä, joita esiintyy raamatullisessa ja pakanallisessa kirjallisuudessa kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä.

Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.

Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista

Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.

Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).

Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.

Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.

Mooses ja Sargon Akkadilainen
Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.

Anonyymi kirjoitti:

Raamatun tarinoita ja tekstejä, joiden juuret ovat muinaisessa kirjallisuudessa

Useiden Raamatun kertomusten ja tekstien huomattava samankaltaisuus muiden, usein vanhempien kertomusten kanssa on herättänyt kiistaa tutkijoiden keskuudessa sukupolvien ajan.

Monet raamatulliset kertomukset välitettiin suullisesti sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Perinteiset raamatuntutkijat ja apologeetat puolustavat tällaisten raamatunkertomusten alkuperäisyyttä ja historiallista arvoa.


Israelilaiset kirjanoppineet ja papit perustivat usein hahmot, tarinat, rituaalit ja proosan aikaisempiin pakanallisiin myytteihin ja uskomusjärjestelmiin, ovat musertavia. Tämä on erityisen ilmeistä niin sanotuissa sankaritarinoissa, hartauksissa ja virsissä, joita esiintyy raamatullisessa ja pakanallisessa kirjallisuudessa kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä.

Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.

Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista

Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.

Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).

Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.

Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.

Mooses ja Sargon Akkadilainen
Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.

Lue lisää

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):

Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja

Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).

Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).

Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).

Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).

Niitä ylläpidetään ehtoollisella (säännölliset pyhät ateriat, jotka toteuttavat jumalan läsnäolon).

Niihin liittyy salaisia opetuksia, jotka on varattu vain jäsenille (ja jotkin vain tietyn aseman omaaville jäsenille).

He käyttivät yhteistä sanastoa kaikkien näiden käsitteiden ja niiden roolin tunnistamiseen.

Ne ovat synkretistisiä (ne muokkaavat tätä yhteistä ajatuskokonaisuutta käsitteillä, jotka ovat ominaisia omaksuvalle kulttuurille).
Ne ovat mono- tai henoteistisia (ne saarnaavat korkeinta jumalaa, jonka toimesta ja jolle kaikki muut jumaluudet on luotu ja jolle ne ovat alisteisia).

Ne ovat individualistisia (ne liittyvät ensisijaisesti yksilön pelastukseen, eivät yhteisön pelastukseen).

Ja ne ovat kosmopoliittisia (ne ylittävät tarkoituksellisesti rotuun, kulttuuriin, kansakuntaan, varallisuuteen tai jopa sukupuoleen liittyvät sosiaaliset rajat).

Kaikilla näillä muinaisilla pakanallisilla kulteilla oli yhteinen keskeinen pelastajajumala, jolla oli useimmat tai kaikki nämä piirteet:

Ne ovat kaikki ”pelastusjumalia” (kirjaimellisesti niin nimettyjä ja niin kutsuttuja).

He ovat yleensä ylimmän jumalan ”poikia” (tai toisinaan ”tyttäriä”).

He kaikki käyvät läpi ”intohimon” (kärsimyksen tai ”kamppailun”, kirjaimellisesti sama sana kreikaksi, patheôn).

Tuo kärsimys on usein, mutta ei aina, kuolema (jota seuraa ylösnousemus ja voitto).

Tämän ”kärsimyksen” (minkälaisen tahansa) kautta he saavat voiton kuolemasta.

Tämän voiton he sitten jakavat seuraajiensa kanssa (yleensä kasteen ja ehtoollisen kautta).

Heistä kaikista kerrotaan myös tarinoita, jotka sijoittuvat maanpäälliseen ihmiskunnan historiaan.

Tämä kuulostaa entistä enemmän kristinuskolta, eikö vain?

Jotkut jättivät tyhjiä hautoja tai hautapaikkoja; tai heidän ruumiinsa katosivat.Aivan kuten Jeesus.

Jotkut palasivat elämään ”kolmantena päivänä” kuoleman jälkeen. Aivan kuten Jeesus.

Kaikki jatkoivat elämään ja hallitsemaan taivaassa (ei maan päällä). Aivan kuten Jeesus.

Jotkut jopa kävivät maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen pitämässä viestiä opetuslapsille tai seuraajille ennen taivaaseen nousemista. Aivan kuten Jeesus.


Kulttuurinen diffuusio ja synkretismi tuottavat määritelmän mukaan aina eroja alkuperäisten, olemassa olevien uskomusten ja tuloksena syntyvien uusien uskomusten välille.

Ajatukset, jotka ovat todistetusti laajalle levinneitä (monet erilaiset neitseestäsyntymiset; monet erilaiset ylösnousemukset), nähdään kulttuurisesti yhteisinä (”neitseestäsyntyminen”; ”ylösnousemus”), ja tämä yhteisyys mukautetaan sitten tiettyyn uskomusjärjestelmään, jolloin luodaan uusi uskonto.

Prosessiin liittyy aina muutos: erojen luominen.

Nämä erot ovat se, mitä alkuperäinen, omaksuva kulttuuri tuo mukanaan ja mitä sitten lisätään, jotta omaksuttu kulttuuri muuttuisi.

Nämä mukautukset eivät eroa merkittävästi siitä, että Jumala hedelmöitti Marian, jota kutsuttiin Pyhäksi Hengeksi.

Hänet ”löydettiin raskaana Pyhästä Hengestä” ...

Kuten jopa Herran enkeli sanoi Joosefille (Matt. 1:20) tai Marialle (Luuk. 1:35): ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi” ...ja siksi ‘Pyhää, jonka synnytät’, tullaan ‘kutsumaan Jumalan Pojaksi’.

Kaiken kirjaimellisen sukupuoleen liittyvän vihjauksen pakkomielteinen poistaminen on juutalainen lisäys omaksuttuun mytologiaan. Silti silläkin oli edeltäjänsä - Egyptin Raassa, mitä ilmeisimmin Juudean naapurikulttuurissa; mutta jopa Olympiassa...

... ei antiikin uskonnollisessa käsityksessä eroa mitenkään merkityksellisesti Jeesukseen lentävästä maagisesta kyyhkystä. Kummassakin tapauksessa se on vain osoitus siitä, että ”Korkeimman voima” astuu sisään muuttamaan siunattuja. Ja kun sisään astuva on neitsyt ja pysyy sellaisena jopa syntymään asti (kuten Danaën ja Nanan kohdalla), rinnastus on riittävän täydellinen.

Lähes jokainen kulttuuri loi ja popularisoi sellaisen: egyptiläisillä oli sellainen, traakialaisilla oli sellainen, syyrialaisilla oli sellainen, persialaisilla oli sellainen ja niin edelleen.

Anonyymi kirjoitti:

YLÖSNOUSSUT "PELASTUSJUMALAT" EIVÄT OLE KRISTILLINEN IDEA, VAAN SE TULEE "PAKANUUDESTA", MITÄ SE SITTEN TARKOITTAAKIN.

Yleiset piirteet, jotka useimmiten ovat yhteisiä kaikille näille kulteille, ovat (kun poistamme kaikki niiden erot ja jäljelle jää vain se, mitä yhteistä niillä on):

Ne ovat henkilökohtaisia pelastuskultteja

Ne ovat kultteja, joiden jäseneksi liitytään (toisin kuin avoimet yhteisölliset uskonnot).

Ne takaavat yksilölle hyvän paikan kuolemanjälkeisessä elämässä (huolenaihe, jota ei ollut useimmissa aiemmissa uskonnon muodoissa).

Ne luovat fiktiivisen sukulaisryhmän (jäsenet ovat nyt kaikki veljiä ja sisaria).

Niihin liitytään kasteen kautta (vesikontaktirituaalien käyttäminen vihkimisen toteuttamiseksi).

Niitä ylläpidetään ehtoollisella (säännölliset pyhät ateriat, jotka toteuttavat jumalan läsnäolon).

Niihin liittyy salaisia opetuksia, jotka on varattu vain jäsenille (ja jotkin vain tietyn aseman omaaville jäsenille).

He käyttivät yhteistä sanastoa kaikkien näiden käsitteiden ja niiden roolin tunnistamiseen.

Ne ovat synkretistisiä (ne muokkaavat tätä yhteistä ajatuskokonaisuutta käsitteillä, jotka ovat ominaisia omaksuvalle kulttuurille).
Ne ovat mono- tai henoteistisia (ne saarnaavat korkeinta jumalaa, jonka toimesta ja jolle kaikki muut jumaluudet on luotu ja jolle ne ovat alisteisia).

Ne ovat individualistisia (ne liittyvät ensisijaisesti yksilön pelastukseen, eivät yhteisön pelastukseen).

Ja ne ovat kosmopoliittisia (ne ylittävät tarkoituksellisesti rotuun, kulttuuriin, kansakuntaan, varallisuuteen tai jopa sukupuoleen liittyvät sosiaaliset rajat).

Kaikilla näillä muinaisilla pakanallisilla kulteilla oli yhteinen keskeinen pelastajajumala, jolla oli useimmat tai kaikki nämä piirteet:

Ne ovat kaikki ”pelastusjumalia” (kirjaimellisesti niin nimettyjä ja niin kutsuttuja).

He ovat yleensä ylimmän jumalan ”poikia” (tai toisinaan ”tyttäriä”).

He kaikki käyvät läpi ”intohimon” (kärsimyksen tai ”kamppailun”, kirjaimellisesti sama sana kreikaksi, patheôn).

Tuo kärsimys on usein, mutta ei aina, kuolema (jota seuraa ylösnousemus ja voitto).

Tämän ”kärsimyksen” (minkälaisen tahansa) kautta he saavat voiton kuolemasta.

Tämän voiton he sitten jakavat seuraajiensa kanssa (yleensä kasteen ja ehtoollisen kautta).

Heistä kaikista kerrotaan myös tarinoita, jotka sijoittuvat maanpäälliseen ihmiskunnan historiaan.

Tämä kuulostaa entistä enemmän kristinuskolta, eikö vain?

Jotkut jättivät tyhjiä hautoja tai hautapaikkoja; tai heidän ruumiinsa katosivat.Aivan kuten Jeesus.

Jotkut palasivat elämään ”kolmantena päivänä” kuoleman jälkeen. Aivan kuten Jeesus.

Kaikki jatkoivat elämään ja hallitsemaan taivaassa (ei maan päällä). Aivan kuten Jeesus.

Jotkut jopa kävivät maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen pitämässä viestiä opetuslapsille tai seuraajille ennen taivaaseen nousemista. Aivan kuten Jeesus.


Kulttuurinen diffuusio ja synkretismi tuottavat määritelmän mukaan aina eroja alkuperäisten, olemassa olevien uskomusten ja tuloksena syntyvien uusien uskomusten välille.

Ajatukset, jotka ovat todistetusti laajalle levinneitä (monet erilaiset neitseestäsyntymiset; monet erilaiset ylösnousemukset), nähdään kulttuurisesti yhteisinä (”neitseestäsyntyminen”; ”ylösnousemus”), ja tämä yhteisyys mukautetaan sitten tiettyyn uskomusjärjestelmään, jolloin luodaan uusi uskonto.

Prosessiin liittyy aina muutos: erojen luominen.

Nämä erot ovat se, mitä alkuperäinen, omaksuva kulttuuri tuo mukanaan ja mitä sitten lisätään, jotta omaksuttu kulttuuri muuttuisi.

Nämä mukautukset eivät eroa merkittävästi siitä, että Jumala hedelmöitti Marian, jota kutsuttiin Pyhäksi Hengeksi.

Hänet ”löydettiin raskaana Pyhästä Hengestä” ...

Kuten jopa Herran enkeli sanoi Joosefille (Matt. 1:20) tai Marialle (Luuk. 1:35): ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi” ...ja siksi ‘Pyhää, jonka synnytät’, tullaan ‘kutsumaan Jumalan Pojaksi’.

Kaiken kirjaimellisen sukupuoleen liittyvän vihjauksen pakkomielteinen poistaminen on juutalainen lisäys omaksuttuun mytologiaan. Silti silläkin oli edeltäjänsä - Egyptin Raassa, mitä ilmeisimmin Juudean naapurikulttuurissa; mutta jopa Olympiassa...

... ei antiikin uskonnollisessa käsityksessä eroa mitenkään merkityksellisesti Jeesukseen lentävästä maagisesta kyyhkystä. Kummassakin tapauksessa se on vain osoitus siitä, että ”Korkeimman voima” astuu sisään muuttamaan siunattuja. Ja kun sisään astuva on neitsyt ja pysyy sellaisena jopa syntymään asti (kuten Danaën ja Nanan kohdalla), rinnastus on riittävän täydellinen.

Lähes jokainen kulttuuri loi ja popularisoi sellaisen: egyptiläisillä oli sellainen, traakialaisilla oli sellainen, syyrialaisilla oli sellainen, persialaisilla oli sellainen ja niin edelleen.

Lue lisää

Kansanomaisessa mytologiassa kuolleista nousseet eivät siis olleet vain jumalia. Ylösnousemuksen tarinoita oli kaikkialla muinaisuudessa.

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Asklepios ei ollut ainoastaan ylösnoussut puolijumala, vaan hän oli itse ”kuolleiden ylösnousemuksen” ykkönen, mikä oli merkittävä syy siihen, että pakanat pitivät häntä niin suuressa arvossa.

Koska Justinus ei voinut kiistää tätä, hän joutui väittämään, että ”paholaisen” on täytynyt esitellä ”Asklepios kuolleiden herättäjänä” heikentääkseen kristillistä sanomaa etukäteen.

Ennen omaa ylösnousemustaan Asklepios oli herättänyt kuolleista useita ihmisiä.

Asklepioksen legendoihin liittyen oli runsaasti lukemattomia tarinoita kuolleiden ihmisten ylösnousemuksista.
Ja sitten, kuten kirjoitin vuosia sitten teoksessa Not the Impossible Faith:

Lucianus ja Apuleius kertovat molemmat, että uskomus siitä, että kuolleiden henkiin herättäminen, oli yksi velhon odotetuista kyvyistä, ja noituus oli hyvin suosittua pakanoiden enemmistön keskuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kansanomaisessa mytologiassa kuolleista nousseet eivät siis olleet vain jumalia. Ylösnousemuksen tarinoita oli kaikkialla muinaisuudessa.

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Asklepios ei ollut ainoastaan ylösnoussut puolijumala, vaan hän oli itse ”kuolleiden ylösnousemuksen” ykkönen, mikä oli merkittävä syy siihen, että pakanat pitivät häntä niin suuressa arvossa.

Koska Justinus ei voinut kiistää tätä, hän joutui väittämään, että ”paholaisen” on täytynyt esitellä ”Asklepios kuolleiden herättäjänä” heikentääkseen kristillistä sanomaa etukäteen.

Ennen omaa ylösnousemustaan Asklepios oli herättänyt kuolleista useita ihmisiä.

Asklepioksen legendoihin liittyen oli runsaasti lukemattomia tarinoita kuolleiden ihmisten ylösnousemuksista.
Ja sitten, kuten kirjoitin vuosia sitten teoksessa Not the Impossible Faith:

Lucianus ja Apuleius kertovat molemmat, että uskomus siitä, että kuolleiden henkiin herättäminen, oli yksi velhon odotetuista kyvyistä, ja noituus oli hyvin suosittua pakanoiden enemmistön keskuudessa.

Lue lisää

Kansanomaisessa mytologiassa kuolleista nousseet eivät siis olleet vain jumalia. Ylösnousemuksen tarinoita oli kaikkialla muinaisuudessa.

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Anonyymi kirjoitti:

Kansanomaisessa mytologiassa kuolleista nousseet eivät siis olleet vain jumalia. Ylösnousemuksen tarinoita oli kaikkialla muinaisuudessa.

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Lue lisää

10 käskyn alkuperä.

ON "PAKANUUDESSA"

Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.

Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.

Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.

Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.

Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.

Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.

Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

10 käskyn alkuperä.

ON "PAKANUUDESSA"

Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.

Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.

Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.

Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.

Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.

Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.

Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Lue lisää

Yksinoikeusasenteensa ja yleisten ylpeän ylivertaisuuden tunteidensa vuoksi kristinusko on pikemminkin menettänyt aikoinaan hyvin tunnettujen totuuksien tarkat selitykset ja pitää nyt hallussaan vain hämäräperäisiä heijastuksia muinaisesta viisaudesta. Niin monet Raamatun tarinat kietoutuvat yhteen naapurikulttuureista lainattujen tarinoiden kanssa, ja lukuisat kristilliset rituaalit ja symbolit on otettu aiemmista muinaisista tavoista ja perinteistä. Kristittyjen tulisi siis katsoa nykyajan kristinuskon pinnallisuutta pidemmälle.

____________________________

Risti tunnettiin myös muinaisessa Meksikossa, kuten sinne ensimmäisen kerran matkanneet espanjalaiset munkit havaitsivat. Heille kerrottiin, että Jumalan poika Quetzalcoatl kuoli ristillä ihmiskunnan syntien tähden.


Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.

__________________________

T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:

Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.

__________________________

Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät pyhää kakkua tai vohvelia sen jälkeen, kun pappi oli sen vihkinyt, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Yksinoikeusasenteensa ja yleisten ylpeän ylivertaisuuden tunteidensa vuoksi kristinusko on pikemminkin menettänyt aikoinaan hyvin tunnettujen totuuksien tarkat selitykset ja pitää nyt hallussaan vain hämäräperäisiä heijastuksia muinaisesta viisaudesta. Niin monet Raamatun tarinat kietoutuvat yhteen naapurikulttuureista lainattujen tarinoiden kanssa, ja lukuisat kristilliset rituaalit ja symbolit on otettu aiemmista muinaisista tavoista ja perinteistä. Kristittyjen tulisi siis katsoa nykyajan kristinuskon pinnallisuutta pidemmälle.

____________________________

Risti tunnettiin myös muinaisessa Meksikossa, kuten sinne ensimmäisen kerran matkanneet espanjalaiset munkit havaitsivat. Heille kerrottiin, että Jumalan poika Quetzalcoatl kuoli ristillä ihmiskunnan syntien tähden.


Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.

__________________________

T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:

Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.

__________________________

Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät pyhää kakkua tai vohvelia sen jälkeen, kun pappi oli sen vihkinyt, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.

Lue lisää

Kun nyt puhutaan kristinuskossa käytetyistä sanoista, jotka ovat peräisin sanskritista, katolinen termi ”Madonna”, toinen nimi Äiti Marialle, tulee sanskritin Mata Nahista, joka tarkoittaa ”Äitimme”. Tämäkin on johdettu suuresta vedalaisesta äitijumalattaresta. Näin ollen Äiti Maria ei viitannut pelkästään Jeesuksen äitiin, vaan se viittasi Jumalattareen, koko ihmiskunnan äitiin. Lisäksi eurooppalainen termi ”Madam” on pehmeä ääntämys hindulaisesta termistä mata tai mataji, joka tarkoittaa myös ”äitiä”.


Muita kristillisiä yhteyksiä sanskritin sanoihin löytyy nimestä Betlehem, joka on englanninkielinen virheellinen ääntäminen sanskritin Vatsaldham-sanasta, joka tarkoittaa ”rakkaan lapsen koti (kaupunki)”. Sanskritinkielinen termi Nandarath on kielellisesti yhteydessä Nasaretiin. Nandarath tarkoittaa Nandan vaunuja, ja kuningas Nanda oli vartija, jonka kylässä hän kasvatti Herra Krishnaa (joskus lausutaan Chrisn, ja myöhemmin joillakin alueilla Kristus).


Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

Kristinuskossa Pyhää Henkeä kutsutaan sanskritiksi Paramatmaksi eli Parakalate. Kreikaksi sana on Parakletos. Tämä on sen hengellisen tiedon Jumala, joka on ilmoitettu tai laskeutunut eli Veda, joka on puhuttu profeettojen (sanskritiksi purohitas) kautta . Veda on hepreaksi Yeda, sana, jota Jumala käyttää Vanhan testamentin 2. Mooseksen kirjassa itsestään ilmoittamisesta. Kreikaksi Veda on Oida ja Aidos, josta englannin sana idea on peräisin. Termiä oida käytetään Jumalan/Kristuksen itseilmoituksesta Uudessa testamentissa.


Kristinuskon, juutalaisuuden ja muiden kulttuurien välillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Yhden Raamatun ensimmäisten kertomusten alkuperä voidaan jäljittää zarathustralaisuuteen. Zarathustralaisuudessa Herra, Ahura Mazda, luo maailman kuudessa vaiheessa ja luo sitten ensimmäisen miehen ja naisen ja tuo heidät tietoisuuteen elämän henkäyksellä. Pian tämän jälkeen Ahriman, paholainen, suostuttelee miehen ja naisen syömään kiellettyä hedelmää, mikä tuo maailmaan synnin ja kuoleman.

Anonyymi kirjoitti:

Kun nyt puhutaan kristinuskossa käytetyistä sanoista, jotka ovat peräisin sanskritista, katolinen termi ”Madonna”, toinen nimi Äiti Marialle, tulee sanskritin Mata Nahista, joka tarkoittaa ”Äitimme”. Tämäkin on johdettu suuresta vedalaisesta äitijumalattaresta. Näin ollen Äiti Maria ei viitannut pelkästään Jeesuksen äitiin, vaan se viittasi Jumalattareen, koko ihmiskunnan äitiin. Lisäksi eurooppalainen termi ”Madam” on pehmeä ääntämys hindulaisesta termistä mata tai mataji, joka tarkoittaa myös ”äitiä”.


Muita kristillisiä yhteyksiä sanskritin sanoihin löytyy nimestä Betlehem, joka on englanninkielinen virheellinen ääntäminen sanskritin Vatsaldham-sanasta, joka tarkoittaa ”rakkaan lapsen koti (kaupunki)”. Sanskritinkielinen termi Nandarath on kielellisesti yhteydessä Nasaretiin. Nandarath tarkoittaa Nandan vaunuja, ja kuningas Nanda oli vartija, jonka kylässä hän kasvatti Herra Krishnaa (joskus lausutaan Chrisn, ja myöhemmin joillakin alueilla Kristus).


Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

Kristinuskossa Pyhää Henkeä kutsutaan sanskritiksi Paramatmaksi eli Parakalate. Kreikaksi sana on Parakletos. Tämä on sen hengellisen tiedon Jumala, joka on ilmoitettu tai laskeutunut eli Veda, joka on puhuttu profeettojen (sanskritiksi purohitas) kautta . Veda on hepreaksi Yeda, sana, jota Jumala käyttää Vanhan testamentin 2. Mooseksen kirjassa itsestään ilmoittamisesta. Kreikaksi Veda on Oida ja Aidos, josta englannin sana idea on peräisin. Termiä oida käytetään Jumalan/Kristuksen itseilmoituksesta Uudessa testamentissa.


Kristinuskon, juutalaisuuden ja muiden kulttuurien välillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Yhden Raamatun ensimmäisten kertomusten alkuperä voidaan jäljittää zarathustralaisuuteen. Zarathustralaisuudessa Herra, Ahura Mazda, luo maailman kuudessa vaiheessa ja luo sitten ensimmäisen miehen ja naisen ja tuo heidät tietoisuuteen elämän henkäyksellä. Pian tämän jälkeen Ahriman, paholainen, suostuttelee miehen ja naisen syömään kiellettyä hedelmää, mikä tuo maailmaan synnin ja kuoleman.

Lue lisää

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

Anonyymi kirjoitti:

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

Lue lisää

Voit tarkistaa täältä, viisaat suomalaiset tutkijat:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Tämä on vain yhteenveto, samoja johtopäätöksiä ja tekstejä on enemmänkin, ja niitä ovat laatineet monet myös eurooppalaiset ja maailmanlaajuiset pätevät tutkijat, kuten assyrologit, egyptologit jne.

Anonyymi kirjoitti:

Voit tarkistaa täältä, viisaat suomalaiset tutkijat:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Tämä on vain yhteenveto, samoja johtopäätöksiä ja tekstejä on enemmänkin, ja niitä ovat laatineet monet myös eurooppalaiset ja maailmanlaajuiset pätevät tutkijat, kuten assyrologit, egyptologit jne.

Lue lisää

Voit tarkistaa täältä, viisaat suomalaiset tutkijat:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Tämä on vain yhteenveto, samoja johtopäätöksiä ja tekstejä on enemmänkin, ja niitä ovat laatineet monet myös eurooppalaiset ja maailmanlaajuiset pätevät tutkijat, kuten assyrologit, egyptologit jne.

Paratiisi.

Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit. (Katso liite 1)

”Enkeleitä esiintyy jo kulttuurimme vanhimman tunnetun symbolin, elämänpuun, yhteydessä vartijoina. Alkujaan Indus-kulttuurissa syntynyt elämänpuu siirtyi myöhemmin Vanhaan testamenttiin, jossa se otti hyvän ja pahan tiedon puun muodon. Myös Paratiisia vartioi enkelilaji, kerubit, joiden johtaja Gabriel on paratiisin kuvernööri. Gabriel on sama enkeli, joka ilmestyi Marialle ilmoittamaan syntyvästä poikalapsesta.”

Anonyymi kirjoitti:

Voit tarkistaa täältä, viisaat suomalaiset tutkijat:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Tämä on vain yhteenveto, samoja johtopäätöksiä ja tekstejä on enemmänkin, ja niitä ovat laatineet monet myös eurooppalaiset ja maailmanlaajuiset pätevät tutkijat, kuten assyrologit, egyptologit jne.

Paratiisi.

Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit. (Katso liite 1)

”Enkeleitä esiintyy jo kulttuurimme vanhimman tunnetun symbolin, elämänpuun, yhteydessä vartijoina. Alkujaan Indus-kulttuurissa syntynyt elämänpuu siirtyi myöhemmin Vanhaan testamenttiin, jossa se otti hyvän ja pahan tiedon puun muodon. Myös Paratiisia vartioi enkelilaji, kerubit, joiden johtaja Gabriel on paratiisin kuvernööri. Gabriel on sama enkeli, joka ilmestyi Marialle ilmoittamaan syntyvästä poikalapsesta.”

Lue lisää

Vitsaus-motiivi.

Sumerilaisessa myytissä ”Inanna ja sukallituda” oli selvästi sama ”verivitsaus” (vesi muuttui vereksi 2. Moos. 4:9, 7:20,21) kuin israelilaisilla Egyptissä.

14. Kuolema ja manala.

Vanhan testamentin tuonela (hepr. se’ol), ja kreikkalaisten Haadesta, vastaa täysin sumerilaisten Kur, kuolleiden pimeä ja kauhistuttava olinpaikka, jossa muinaiset kuninkaat ja prinssit asuvat. Siellä on muun muassa jumala Dumuzi, Vanhan testamentin Tammus, jota Jerusalemin naiset itkivät vielä profeetta Hesekielin aikoina. (Tammus oli maan kasvun antava sumerilais-babylonialainen hedelmällisyydenjumala, joka kuivaksi vuodenajaksi kuoli.)

15. Uhrit.

Eläinuhrien polttamisella lepytettiin ja lähestyttiin jumalia, juutalaiset jumalaa, jumalanpalvelusmenoissa niin juutalaisten kuin sumerilaisten keskuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Vitsaus-motiivi.

Sumerilaisessa myytissä ”Inanna ja sukallituda” oli selvästi sama ”verivitsaus” (vesi muuttui vereksi 2. Moos. 4:9, 7:20,21) kuin israelilaisilla Egyptissä.

14. Kuolema ja manala.

Vanhan testamentin tuonela (hepr. se’ol), ja kreikkalaisten Haadesta, vastaa täysin sumerilaisten Kur, kuolleiden pimeä ja kauhistuttava olinpaikka, jossa muinaiset kuninkaat ja prinssit asuvat. Siellä on muun muassa jumala Dumuzi, Vanhan testamentin Tammus, jota Jerusalemin naiset itkivät vielä profeetta Hesekielin aikoina. (Tammus oli maan kasvun antava sumerilais-babylonialainen hedelmällisyydenjumala, joka kuivaksi vuodenajaksi kuoli.)

15. Uhrit.

Eläinuhrien polttamisella lepytettiin ja lähestyttiin jumalia, juutalaiset jumalaa, jumalanpalvelusmenoissa niin juutalaisten kuin sumerilaisten keskuudessa.

Lue lisää

Voit tarkistaa täältä, viisaat suomalaiset tutkijat:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Tämä on vain yhteenveto, samoja johtopäätöksiä ja tekstejä on enemmänkin, ja niitä ovat laatineet monet myös eurooppalaiset ja maailmanlaajuiset pätevät tutkijat, kuten assyrologit, egyptologit jne.

Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti

Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen.

Uskontoon liittyvää akkulturaatiota (kulttuurisiirrosta) edisti se, että muinaisen Lähi-idän kulttuurit eivät olleet erillisiä, toisiinsa jyrkästi rajautuvia saarekkeita, vaan niillä oli jo valmiiksi paljon yhteistä kulttuuriperimää, mikä teki valloittajan ideologisen kielen – sekä verbaalisen että kuvallisen – ymmärrettäväksi.

Assyrialaisten arkistotekstien ja Raamatun tekstien vertailu ei ole ensi sijassa ”täsmätekstien” metsästämistä – niitä on edelleen jokseenkin niukasti – vaan laajempien kulttuuriyhteyksien ja rinnakkaisilmiöiden kartoittamista.

Anonyymi kirjoitti:

Voit tarkistaa täältä, viisaat suomalaiset tutkijat:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Tämä on vain yhteenveto, samoja johtopäätöksiä ja tekstejä on enemmänkin, ja niitä ovat laatineet monet myös eurooppalaiset ja maailmanlaajuiset pätevät tutkijat, kuten assyrologit, egyptologit jne.

Assyrian valtionarkistot versus Vanha testamentti

Assyrian suurvalta-ajan dokumenttien yleinen merkitys Vanhan testamentin ja muinaisen Israelin kannalta ei juuri perusteluja kaipaa. Vallan vaihtuminen assyrialaisilta babylonialaisille ja näiltä edelleen persialaisille ei vähentänyt mesopotamialaista kulttuurihegemoniaa, sillä Persiakin omaksui edeltäjiensä valtaideologian olennaiset piirteet. ”Assyria” vakiintui Vanhassa testamentissa symboliseksi nimeksi, jota varsinkin profeettakirjoissa käytettiin valloittajasta vielä vuosisatoja Assyrian kukistumisen jälkeen.

Uskontoon liittyvää akkulturaatiota (kulttuurisiirrosta) edisti se, että muinaisen Lähi-idän kulttuurit eivät olleet erillisiä, toisiinsa jyrkästi rajautuvia saarekkeita, vaan niillä oli jo valmiiksi paljon yhteistä kulttuuriperimää, mikä teki valloittajan ideologisen kielen – sekä verbaalisen että kuvallisen – ymmärrettäväksi.

Assyrialaisten arkistotekstien ja Raamatun tekstien vertailu ei ole ensi sijassa ”täsmätekstien” metsästämistä – niitä on edelleen jokseenkin niukasti – vaan laajempien kulttuuriyhteyksien ja rinnakkaisilmiöiden kartoittamista.

Lue lisää

Mauro opetteli hepreaa voidakseen käyttää suoraan niitä ensisijaisia lähteitä, jotka toimivat maailman suurimman uskonnon, kristinuskon, perustana. Edizioni San Paolo tarjosi hänelle yhteistyötä Bibbia Ebraica Interlineare -kirjasarjaa varten. Lisäksi kustantaja julkaisi seitsemäntoista Vanhan testamentin kirjaa hänen käännöksenään. Yhteistyö keskeytyi vuonna 2010, kun kääntäjä alkoi pitää luentoja ja kirjoittaa omia kirjojaan. Yleensä Mauro ei pyrkinyt teologisiin kysymyksiin; hän kirjoitti kielellisistä ongelmista ja paradokseista sekä käännösmenetelmästä ja antiikin tekstien tulkinnasta, joihin hän työssään törmäsi ja jotka automaattisesti johtivat hänet ei-kanonisiin johtopäätöksiin.

Mitä vaikeuksia kääntäjä kohtaa työskennellessään antiikin asiakirjojen parissa? Asiantuntijoiden mukaan se, että tutkijat ympäri maailmaa ovat yhtä mieltä tietystä muinaisesta termistä, ei takaa tarkkuutta.

Ja monista raamatullisista termeistä käydään keskusteluja vuosisatoja.

Yhden esimerkin ei tarvitse mennä kauas: sana ”Jumala”. Joissakin tapauksissa asiantuntijat kiistelevät sekä yksittäisistä sanoista että kokonaisista jakeista.

Kyse ei ole edes yksittäisten termien kääntämisestä - joskus on oikeudenmukaisempaa jättää ne kääntämättä - vaan yleisen asiayhteyden välittämisestä - lukija näkee yhtäkkiä aivan toisenlaisen kuvan, joka poikkeaa suuresti tavanomaisista uskonnollisista perinteistä ja asenteista.

Usein nämä perinteet ovat ristiriidassa keskenään, sillä ne ovat vuosisatojen ajan kiistelleet oikeudesta ”totuuteen” Vanhaan testamenttiin koottujen hyvin erilaisten tekstien valossa.

Se on ”facciamo finta che” eli ”oletamme, että” (kirjaimellisesti: teeskentelemme, että), koska emme ole varmoja siitä, kuka nämä tekstit on kirjoittanut tai miltä ne näyttivät ensimmäisessä versiossaan. Emme edes tiedä, miten niitä luettiin alkuperäisessä muodossa, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja (muistakaa esimerkki sanoista karen ja keren, joita tarkastelimme toisessa osassa). Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena. Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa.

Emme edes tiedä, miten ne luettiin alkuperäisessä kielessä, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja.

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa. Vanhan testamentin alkuperäiset kertomukset ovat muokatut jäljennökset sumero-akkadilaisista ja todennäköisesti foinikialaisista teksteistä.


Absurdius piilee siinä, että koulutusjärjestelmämme käsittelee sumero-akkadilaisia tekstejä myytteinä ja legendoina, joiden avulla muinaiset kansat yrittivät ymmärtää maailmaa, koska heille ei ollut vielä annettu ilmestystä.


Alkuperäisiä tekstejä pidetään myytteinä ja legendoina, kun taas Genesiksen kirja, joka sisältää Gilgamesh-eepoksen ja Enuma Elishin muokatut kopiot, esitetään totuutena ja jumalallisena kaitselmuksena.

Palaamme kysymykseen kirjaimellisen käännöksen asianmukaisuudesta.


Kirjaimellinen kääntäminen tarkoittaa sitä, että vältetään tarkoituksellisia tulkintoja ja yritetään välittää termien alkuperäinen merkitys heprean kielen etymologisten sanakirjojen mukaan.

Joidenkin sanojen kohdalla keskustelu on kestänyt vuosisatoja: Elohim, Jahve, ruach, kavod jne.


Ratkaisu: lukea huolellisesti niiden eri primaarilähteiden sisältö, joissa sana esiintyy, ja vertailla niitä huolella.

Esimerkki: Elohim (monikko) käännetään sanalla ”Dio” eli ”Jumala” (yksikössä), mutta juutalainen eksegetiikka (Raamatun tulkintaa käsittelevä teologian osa-alue) toteaa, että Raamatun kielessä ei ole yhtään sanaa, joka tarkoittaisi ”Jumalaa” palvonnan kohteena.

Kreikkalaiset teologit todennäköisesti täyttivät muinaiset tekstit omalla ymmärryksellään ja itselleen läheisillä kategorioilla.

Toistamatta niitä tulkitsijoita, jotka joutuvat etsimään tekstistä vahvistusta teeseilleen; epäselvissä tapauksissa selkeästi asiayhteydessä.

Anonyymi kirjoitti:

Mauro opetteli hepreaa voidakseen käyttää suoraan niitä ensisijaisia lähteitä, jotka toimivat maailman suurimman uskonnon, kristinuskon, perustana. Edizioni San Paolo tarjosi hänelle yhteistyötä Bibbia Ebraica Interlineare -kirjasarjaa varten. Lisäksi kustantaja julkaisi seitsemäntoista Vanhan testamentin kirjaa hänen käännöksenään. Yhteistyö keskeytyi vuonna 2010, kun kääntäjä alkoi pitää luentoja ja kirjoittaa omia kirjojaan. Yleensä Mauro ei pyrkinyt teologisiin kysymyksiin; hän kirjoitti kielellisistä ongelmista ja paradokseista sekä käännösmenetelmästä ja antiikin tekstien tulkinnasta, joihin hän työssään törmäsi ja jotka automaattisesti johtivat hänet ei-kanonisiin johtopäätöksiin.

Mitä vaikeuksia kääntäjä kohtaa työskennellessään antiikin asiakirjojen parissa? Asiantuntijoiden mukaan se, että tutkijat ympäri maailmaa ovat yhtä mieltä tietystä muinaisesta termistä, ei takaa tarkkuutta.

Ja monista raamatullisista termeistä käydään keskusteluja vuosisatoja.

Yhden esimerkin ei tarvitse mennä kauas: sana ”Jumala”. Joissakin tapauksissa asiantuntijat kiistelevät sekä yksittäisistä sanoista että kokonaisista jakeista.

Kyse ei ole edes yksittäisten termien kääntämisestä - joskus on oikeudenmukaisempaa jättää ne kääntämättä - vaan yleisen asiayhteyden välittämisestä - lukija näkee yhtäkkiä aivan toisenlaisen kuvan, joka poikkeaa suuresti tavanomaisista uskonnollisista perinteistä ja asenteista.

Usein nämä perinteet ovat ristiriidassa keskenään, sillä ne ovat vuosisatojen ajan kiistelleet oikeudesta ”totuuteen” Vanhaan testamenttiin koottujen hyvin erilaisten tekstien valossa.

Se on ”facciamo finta che” eli ”oletamme, että” (kirjaimellisesti: teeskentelemme, että), koska emme ole varmoja siitä, kuka nämä tekstit on kirjoittanut tai miltä ne näyttivät ensimmäisessä versiossaan. Emme edes tiedä, miten niitä luettiin alkuperäisessä muodossa, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja (muistakaa esimerkki sanoista karen ja keren, joita tarkastelimme toisessa osassa). Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena. Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa.

Emme edes tiedä, miten ne luettiin alkuperäisessä kielessä, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja.

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa. Vanhan testamentin alkuperäiset kertomukset ovat muokatut jäljennökset sumero-akkadilaisista ja todennäköisesti foinikialaisista teksteistä.


Absurdius piilee siinä, että koulutusjärjestelmämme käsittelee sumero-akkadilaisia tekstejä myytteinä ja legendoina, joiden avulla muinaiset kansat yrittivät ymmärtää maailmaa, koska heille ei ollut vielä annettu ilmestystä.


Alkuperäisiä tekstejä pidetään myytteinä ja legendoina, kun taas Genesiksen kirja, joka sisältää Gilgamesh-eepoksen ja Enuma Elishin muokatut kopiot, esitetään totuutena ja jumalallisena kaitselmuksena.

Palaamme kysymykseen kirjaimellisen käännöksen asianmukaisuudesta.


Kirjaimellinen kääntäminen tarkoittaa sitä, että vältetään tarkoituksellisia tulkintoja ja yritetään välittää termien alkuperäinen merkitys heprean kielen etymologisten sanakirjojen mukaan.

Joidenkin sanojen kohdalla keskustelu on kestänyt vuosisatoja: Elohim, Jahve, ruach, kavod jne.


Ratkaisu: lukea huolellisesti niiden eri primaarilähteiden sisältö, joissa sana esiintyy, ja vertailla niitä huolella.

Esimerkki: Elohim (monikko) käännetään sanalla ”Dio” eli ”Jumala” (yksikössä), mutta juutalainen eksegetiikka (Raamatun tulkintaa käsittelevä teologian osa-alue) toteaa, että Raamatun kielessä ei ole yhtään sanaa, joka tarkoittaisi ”Jumalaa” palvonnan kohteena.

Kreikkalaiset teologit todennäköisesti täyttivät muinaiset tekstit omalla ymmärryksellään ja itselleen läheisillä kategorioilla.

Toistamatta niitä tulkitsijoita, jotka joutuvat etsimään tekstistä vahvistusta teeseilleen; epäselvissä tapauksissa selkeästi asiayhteydessä.

Lue lisää

Oletetaan, että kirjoitettu on totta termien kirjaimellisessa merkityksessä, tehdään kirjaimellinen käännös ja tarkkaillaan objektiivisesti, mitä siitä tulee.

Emme tietenkään voi vaatia absoluuttista totuutta tällaisessa tekstissä, mutta tällaisella metodologisella lähestymistavalla ilmenee sisällön sisäinen logiikka ja johdonmukaisuus, joka ei kaipaa lisätulkintoja ja sellaisen kategorian kuin ”mysteeri” mukanaoloa.

Käännökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä tekstiä, ja mieluiten kirjaimellista käännöstä, joka on vapaa teologien tarkoituksellisesti antamista tulkinnoista ja ohjeista, vaikka lopputulos poikkeaisi hyvin paljon vuosisatoja vanhoista muotoiluista.


Tutkija soveltaa samaa menetelmää kreikankielisiin teksteihin ja analysoi niitä rinnakkain Raamatun kanssa.
Ainoastaan kreikkalaisten tekstien osalta hän kutsuu menetelmäänsä Schliemannin nimellä, itsenäisen tutkijan, jota aikoinaan kutsuttiin hulluksi, koska hän oletti Homeroksen runojen olevan totta. Mutta Schliemann osoittautui oikeaksi!

Antiikin kirjailijat pyrkivät säilyttämään jälkipolville muiston todellisista tapahtumista, jotka määrittivät heidän kansansa historiaa.

Muinaisia tekstejä ja varsinkin ”uskonnollisia tai pyhiä” tekstejä käsittelevän kääntäjän älyllinen rehellisyys perustuu yksinkertaiseen ja uskomattoman vaikeaan valintaan: ryhtyä työhön selvin ja puolueettomin mielin ja yrittää ymmärtää, mitä todella on kirjoitettu.

Yleisesti ottaen ammattitaitoisen tutkijan esimerkki on yritys soveltaa kriittistä ajattelua silloin, kun dogman ja fanaattisuuden mukaan pitäisi luottaa ainoastaan uskoon.

Tämä lähestymistapa ei vähättele uskoa ja Jumalan käsitettä, vaan päinvastoin tekee niistä loogisempia poistamalla epäjohdonmukaisuudet, jotka voidaan selittää vain Jumalan tahdon käsittämättömyydellä.

Teologiset kysymykset ovat kuitenkin täysin erillinen aihe, jota varten on olemassa erikoistuneit tutkijoita, myös Suomessa.

Meitä kiinnostavat kummalliset esimerkit käännöksistä.

Nykyään kääntäjällä on käytössään uusia välineitä - sanakirjoja, kommentaareja, sanastoja ja avoimia tietolähteitä.

Muinaisten seemiläisten kielten asiantuntijan mielipiteen selvittämiseksi riittää, että tekee kyselyn. Vastaus tulee mahdollisimman pian perustelujen ja kuvakaappausten kanssa sanakirjamerkinnöistä. Tämä muuttaa radikaalisti kääntäjän ammatillisia mahdollisuuksia, myös muinaiskielisten tekstien osalta, joita aika ajoin ei vain kirjoiteta uudelleen vaan myös ”tulkitaan uudelleen”.

Anonyymi kirjoitti:

Oletetaan, että kirjoitettu on totta termien kirjaimellisessa merkityksessä, tehdään kirjaimellinen käännös ja tarkkaillaan objektiivisesti, mitä siitä tulee.

Emme tietenkään voi vaatia absoluuttista totuutta tällaisessa tekstissä, mutta tällaisella metodologisella lähestymistavalla ilmenee sisällön sisäinen logiikka ja johdonmukaisuus, joka ei kaipaa lisätulkintoja ja sellaisen kategorian kuin ”mysteeri” mukanaoloa.

Käännökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä tekstiä, ja mieluiten kirjaimellista käännöstä, joka on vapaa teologien tarkoituksellisesti antamista tulkinnoista ja ohjeista, vaikka lopputulos poikkeaisi hyvin paljon vuosisatoja vanhoista muotoiluista.


Tutkija soveltaa samaa menetelmää kreikankielisiin teksteihin ja analysoi niitä rinnakkain Raamatun kanssa.
Ainoastaan kreikkalaisten tekstien osalta hän kutsuu menetelmäänsä Schliemannin nimellä, itsenäisen tutkijan, jota aikoinaan kutsuttiin hulluksi, koska hän oletti Homeroksen runojen olevan totta. Mutta Schliemann osoittautui oikeaksi!

Antiikin kirjailijat pyrkivät säilyttämään jälkipolville muiston todellisista tapahtumista, jotka määrittivät heidän kansansa historiaa.

Muinaisia tekstejä ja varsinkin ”uskonnollisia tai pyhiä” tekstejä käsittelevän kääntäjän älyllinen rehellisyys perustuu yksinkertaiseen ja uskomattoman vaikeaan valintaan: ryhtyä työhön selvin ja puolueettomin mielin ja yrittää ymmärtää, mitä todella on kirjoitettu.

Yleisesti ottaen ammattitaitoisen tutkijan esimerkki on yritys soveltaa kriittistä ajattelua silloin, kun dogman ja fanaattisuuden mukaan pitäisi luottaa ainoastaan uskoon.

Tämä lähestymistapa ei vähättele uskoa ja Jumalan käsitettä, vaan päinvastoin tekee niistä loogisempia poistamalla epäjohdonmukaisuudet, jotka voidaan selittää vain Jumalan tahdon käsittämättömyydellä.

Teologiset kysymykset ovat kuitenkin täysin erillinen aihe, jota varten on olemassa erikoistuneit tutkijoita, myös Suomessa.

Meitä kiinnostavat kummalliset esimerkit käännöksistä.

Nykyään kääntäjällä on käytössään uusia välineitä - sanakirjoja, kommentaareja, sanastoja ja avoimia tietolähteitä.

Muinaisten seemiläisten kielten asiantuntijan mielipiteen selvittämiseksi riittää, että tekee kyselyn. Vastaus tulee mahdollisimman pian perustelujen ja kuvakaappausten kanssa sanakirjamerkinnöistä. Tämä muuttaa radikaalisti kääntäjän ammatillisia mahdollisuuksia, myös muinaiskielisten tekstien osalta, joita aika ajoin ei vain kirjoiteta uudelleen vaan myös ”tulkitaan uudelleen”.

Lue lisää

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

Aloitan kuvaamalla sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Anonyymi kirjoitti:

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

Aloitan kuvaamalla sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Lue lisää

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.
Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.
Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Lue lisää

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Vaikka epäilemättä Vanhan testamentin vanhimmat versiot pitäisi asettaa etusijalle, sillä ne ovat vähemmän alttiita vanhemmille tarkistuksille ja tulkinnoille, joita on tehty eri kirkkojen ja niiden hierarkkien etujen mukaisesti.
Kun otetaan huomioon kaikki tämä, voimme ymmärtää, että Vanhan testamentin erikielisä käännöksiä, jotka tehtiin vasta XIX vuosisadan jälkipuoliskolla, ei voida pitää ”oikeina” ja ”ainoina oikeina”.

Sillä niiden ero alkuperäiseen lähteeseen on hyvin suuri. Juuri tämän tosiasian tutkija todistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Vaikka epäilemättä Vanhan testamentin vanhimmat versiot pitäisi asettaa etusijalle, sillä ne ovat vähemmän alttiita vanhemmille tarkistuksille ja tulkinnoille, joita on tehty eri kirkkojen ja niiden hierarkkien etujen mukaisesti.
Kun otetaan huomioon kaikki tämä, voimme ymmärtää, että Vanhan testamentin erikielisä käännöksiä, jotka tehtiin vasta XIX vuosisadan jälkipuoliskolla, ei voida pitää ”oikeina” ja ”ainoina oikeina”.

Sillä niiden ero alkuperäiseen lähteeseen on hyvin suuri. Juuri tämän tosiasian tutkija todistaa.

Lue lisää

Kun Jahve sai tämän maan, hän oli hyvin julma, omapäinen sotilas, joka tappoi ei-toivottuja pienimmästäkin provokaatiosta.

Mutta hänet esiteltiin meille jumalana, joka rakasti kaikkia.

Mutta tämä oli vain mies. Jahven lisäksi myös Elohim-nimet ovat äänessä, kuten Kamosh. Toisin sanoen Jahve oli aivan sama Elohim, hänellä oli samat voimat kuin muillakin.

Elohimien yläpuolella seisoi Elon, ylipäällikkö, jonka tahtoa he toteuttivat. Se oli pohjimmiltaan totalitaarinen hallinto.

Elonin johtamat Elohimit hallitsivat hyvin raa'asti. He harjoittivat uhrauksia. He vaativat ihmisiltä täydellistä kuuliaisuutta, selvää kuuliaisuutta. Mutta Elohimit olivat tavallisia ihmisiä, he eivät olleet kuolemattomia.

Raamatun Vanhassa testamentissa kuvataan, että ihmiset näkivät heidät ja tunnistivat heidät kaukaa, he pelkäsivät ja pakenivat heitä sanoen: ”Tässä he ovat, Elohim, meidän on parasta kääntyä ympäri ja lähteä, emme tiedä, mitä voi olla, mitä voi tapahtua”.

Hän oli arojen jumala, eli arojen komentaja.

Jopa Raamatun kirjoituksissa on aina joku, joka taistelee jonkun kanssa, jakaa maita, joku riitelee aina jonkun kanssa, joku panettelee jotakuta. Ja tämä on asetettu meille esimerkkinä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun Jahve sai tämän maan, hän oli hyvin julma, omapäinen sotilas, joka tappoi ei-toivottuja pienimmästäkin provokaatiosta.

Mutta hänet esiteltiin meille jumalana, joka rakasti kaikkia.

Mutta tämä oli vain mies. Jahven lisäksi myös Elohim-nimet ovat äänessä, kuten Kamosh. Toisin sanoen Jahve oli aivan sama Elohim, hänellä oli samat voimat kuin muillakin.

Elohimien yläpuolella seisoi Elon, ylipäällikkö, jonka tahtoa he toteuttivat. Se oli pohjimmiltaan totalitaarinen hallinto.

Elonin johtamat Elohimit hallitsivat hyvin raa'asti. He harjoittivat uhrauksia. He vaativat ihmisiltä täydellistä kuuliaisuutta, selvää kuuliaisuutta. Mutta Elohimit olivat tavallisia ihmisiä, he eivät olleet kuolemattomia.

Raamatun Vanhassa testamentissa kuvataan, että ihmiset näkivät heidät ja tunnistivat heidät kaukaa, he pelkäsivät ja pakenivat heitä sanoen: ”Tässä he ovat, Elohim, meidän on parasta kääntyä ympäri ja lähteä, emme tiedä, mitä voi olla, mitä voi tapahtua”.

Hän oli arojen jumala, eli arojen komentaja.

Jopa Raamatun kirjoituksissa on aina joku, joka taistelee jonkun kanssa, jakaa maita, joku riitelee aina jonkun kanssa, joku panettelee jotakuta. Ja tämä on asetettu meille esimerkkinä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |

OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
Mauro Biglino

Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |

OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
Mauro Biglino

Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

Lue lisää

Kristityt sanovat, että Raamatun on pakko olla totta, koska Raamatussa on koodi.

Ivan Panin on tutkinut Raamatun numerologiaa. Joten Raamattu on totta sen takia, koska se on yliluonnollinen.

MUTTA, MUTTA:

Mutta he jättävät sujuvasti huomiotta sen, että myös Koraanissa on numerologiaa, siis koodi. Koraanin numero on 19.

Muinaisilla slaavilaisilla aakkosilla on myös numerologiaa. Sen yliluonnollinen numero on 28.

Manipuloitu Raamattu
https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.

Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

GOD YAHWEH - Shocking Truth Behind The Original Bible Story | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 3
Jumala Jahve - järkyttävä totuus alkuperäisen Raamatun tarinan takana

https://www.youtube.com/watch?v=EfsrrBqPCNw

https://www.youtube.com/@MauroBiglinoOfficialChannel/videos

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

Anonyymi kirjoitti:

Manipuloitu Raamattu
https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.

Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

GOD YAHWEH - Shocking Truth Behind The Original Bible Story | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 3
Jumala Jahve - järkyttävä totuus alkuperäisen Raamatun tarinan takana

https://www.youtube.com/watch?v=EfsrrBqPCNw

https://www.youtube.com/@MauroBiglinoOfficialChannel/videos

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

Lue lisää

JUMALAN JA SAATANAN, SAMOIN HYVÄN JA PAHAN KÄSITEET VAIHDETTU KRISTINUSKOSSA.

Anonyymi kirjoitti:

JUMALAN JA SAATANAN, SAMOIN HYVÄN JA PAHAN KÄSITEET VAIHDETTU KRISTINUSKOSSA.

PAHUUTTA SANOTAAN HYVÄKSI.

Anonyymi kirjoitti:

PAHUUTTA SANOTAAN HYVÄKSI.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Tämä kolahti: Kristinusko on jumalallinen rakkaustarina tai kosminen painajainen

Anonyymi kirjoitti:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Tämä kolahti: Kristinusko on jumalallinen rakkaustarina tai kosminen painajainen

Lue lisää

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta


Jumalan ikioma Auschwitz

On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta


Jumalan ikioma Auschwitz

On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

Lue lisää

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Anonyymi kirjoitti:

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

Anonyymi kirjoitti:

Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua".

Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää olevansa jumala) itsensä aiheuttamasta ongelmasta, johon tarjotaan "ratkaisua". Se on ihmiskunnan suurin huijaus.

Tässä ei ole kyseessä alkuperäinen kristinusko, vaan se, mitä siitä tuli kaikkien sensuurien ja lisäysten jälkeen.

Elikkä sinä itse aloitit sen ketjun.

"Jeesus pelastaa ja voi antaa synnit anteeksi. Onko sinulla uskoa, että Hän voi sen tehdä?"

Ei ole mitään sellaista, mistä pitää "pelastua".

Anonyymi kirjoitti:

"Jeesus pelastaa ja voi antaa synnit anteeksi. Onko sinulla uskoa, että Hän voi sen tehdä?"

Ei ole mitään sellaista, mistä pitää "pelastua".

"Jeesus pelastaa ja voi antaa synnit anteeksi. Onko sinulla uskoa, että Hän voi sen tehdä?"

Samoin tuhannet "pelastusjumalat" ennen häntä.

Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana noin 2000 eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.

Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.

Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.

Näin tapahtuu ilman paramparaa.

Anonyymi kirjoitti:

Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana noin 2000 eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.

Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.

Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.

Näin tapahtuu ilman paramparaa.

Lue lisää

Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua".

Anonyymi kirjoitti:

Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua".

JOS OLISI IKUINEN HELVETTI, JOHON "JUMALA" HEITTÄÄ IHMISIÄ, NIIN SE EI OLE JUMALAN PALVONTAA, SE ON SAATANAN PALVONTAA, KRISTINUSKO ON SAATANAN PALVONTAA, JOSSA SAATANAN NIMI ON VAIHDETTU JUMALAN NIMEKSI, NYKYÄÄN KRISTINUSKO ON PAHUUTTA ALUSTA LOPPUUN, SE ON SADISTIN PALVONTAA.

Anonyymi kirjoitti:

JOS OLISI IKUINEN HELVETTI, JOHON "JUMALA" HEITTÄÄ IHMISIÄ, NIIN SE EI OLE JUMALAN PALVONTAA, SE ON SAATANAN PALVONTAA, KRISTINUSKO ON SAATANAN PALVONTAA, JOSSA SAATANAN NIMI ON VAIHDETTU JUMALAN NIMEKSI, NYKYÄÄN KRISTINUSKO ON PAHUUTTA ALUSTA LOPPUUN, SE ON SADISTIN PALVONTAA.

Lue lisää

"Rukoile ääneen"
Rukoile itse sadistiaasi.

Anonyymi kirjoitti:

JOS OLISI IKUINEN HELVETTI, JOHON "JUMALA" HEITTÄÄ IHMISIÄ, NIIN SE EI OLE JUMALAN PALVONTAA, SE ON SAATANAN PALVONTAA, KRISTINUSKO ON SAATANAN PALVONTAA, JOSSA SAATANAN NIMI ON VAIHDETTU JUMALAN NIMEKSI, NYKYÄÄN KRISTINUSKO ON PAHUUTTA ALUSTA LOPPUUN, SE ON SADISTIN PALVONTAA.

Lue lisää

Uhkaukset: jos et usko oikealla tavalla ja ”oikeaan jumalaan”, ”rakastava” ”jumala” kiduttaa ja rääkkää sinua loputtomiin. Ettekö te dogmaattiset kristityt todellakaan tajua, että kyseessä on, jos mikä, kaikkein pahimman tason demonismi, eikä mikään muu paha kaikkialla maailmassa oleva julmuss voi vedä vertoja tällaiselle pahuudeelle.

Ainoastaan Saatana, jos hän olisi ollut olemassa, olisi voinut keksiä tällaisen satanistisen väitteen. ja kun tällainen suunnaton ja pöyristyttävä pahuus ja sadismi pakotetaan yksinkertaisille ihmisille ainoana ja oikeana totuutena, suurempaa petosta ei voi olla koko ihmiskunnan historian aikana. Ja kaikki tämä on ”rakkautta”, vaikka se on juuri päinvastoin - äärimmäistä raakuutta. Onkohan kristinuskossa sekoitettu rakkauden ja pahuuden käsitteet? Raakuutta kutsutaan rakkaudeksi ja helvetin pelossa, sitä ei uskalleta kyseenalaistaa, se on obskuranttiutta.