Pikkusielut

Ap täällä: Ilmaus "saatanan tunari" on Kekkosen myllykirjeistä, eli en tarkoita sillä mitään erityisen pahaa. Vain ihmistä, joka on huono työssään. Ja kai sinun mielestäsi niitä kaikilla aloilla löytyy? Vai oletko puolustamassa ihan kaikkia, jotka minua ovat kohdelleet huonosti, sillä perusteella, ettei kukaan nyt ketään kohtelisi huonosti, ellei tämä olisi sitä itse ansainnut?

Olin asiallinen kun apua hain, enkä ole edes näille työntekijöille kertonut heidän minulle aiheuttamaansa vahinkoa, tiesivät sen itsekin sitä tehdessään. Kokivat tehneensä oikein, koska yksi uskoo mielenterveyshäiriöiden olevan geneettisiä. Toinen ei ota minua tosissaan, koska en paljoa tunteitani ilmeile, jotta minua kohdeltaisiin arkielämässä masennuksesta huolimatta hyvin. Ja siksi minun sanallisella väkivallalla vahingoittaminen hiljaiseksi ja lääkitseminen hiljaiseksi oli heidän mielestä ok.

On perusteeton oletus sinulta, että olisin heitä kohdellut huonosti. Höyryjen päästäminen nettikommenteissa vuosien päästä niin, etteivät nämä ihmiset lähes varmasti koskaan saa tietää, on eri asia. Jos sen lukeminen sinusta tuntuu pahalta, niin sinun ei tarvitse lukea.

Myönnän, että kristinusko on tehnyt mua vähemmän herkäksi, kun pyrin myöntämään omia virheitä eli syntejä, että osaisin kohdella ihmisiä mahdollisimman hyvin. Niin kuin meidän kaikkien olisi muiden näkökulmasta hyvä pyrkiä. Eli mä pystyisin myöntämään itselleni, jos toimintani olisi jotakuta vahingoittanut ja muuttamaan toimintatapaani. Ikävää, että sä et kestä kuunnella edes muiden työmokista.

Kommentissasi näkyy mielenterveystyön perusasenne, että keskustelu siirtyy itse asiasta eli sen ihmisen sinne tuomasta ongelmasta siihen, miltä työntekijästä tuntuu keskustella kanssani. Eli yleisellä tasolla psykiatriassa pahaa oloa ei tarvitse helpottaa, mutta sitä viestivä käytös on huonoa käytöstä, joka täytyy saada loppumaan keinolla millä hyvänsä. Jätetään ihminen yksin, opetetaan palkkiolla ja rangaistuksella peittämään tunteensa myös siinä ainoassa paikassa jossa hän luuli, että niitä saa ilmaista. Jotta olisi liian peloissaan enää kertomaan kellekkään sitä alkuperäistä traumahistoriaa, jonka takia ne oireet ovat olemassa.

En tule käyttämään terveydenhuollon palveluita juurikaan enää, joten sinun ei tarvitse pelätä juuri kenenkään terveydenhuollon työntekijän joutuvan minun kanssa tekemisiin. Ja kun käytän, olen kohtelias, niin kuin aina tähänkin asti. Toivottavasti mun palvelujen karttamisella apua riittää sellaisille ihmisille, joihin ei suhtauduta toivottomina tapauksina, joita kohdellaan siksi hyvin. Ja oman avun olen löytänyt googlettamalla tutkimuksia siitä, miten ihmiskeho toimii ja syitä, mistä paha olo saattaisi johtua ja biohakkeroin kohti parempaa oloa.

En oleta, että edellinen kommentoija lukee, hänhän ilmaisi jo, ettei pidä minusta. Kirjoitin tämän muita varten, jos joku saa siitä jonkun hyödyllisen tiedonpalasen omaan elämäänsä sovellettavaksi. Oma apu paras apu. Ja yleisohjeena: terveydenhuollon työntekijät eivät tiedä itsetuhoisuudesta muuta kuin sairaalaan/ ei sairaalaan pohdinnan. Filosofiassa itsemurha taas on todella käsitelty aihe, joten filosofian lukeminen on ainoa paikka, jolla asiaa voi nykymaailmassa varsinaisesti käsitellä.

Anonyymi kirjoitti:

Ap täällä: Ilmaus "saatanan tunari" on Kekkosen myllykirjeistä, eli en tarkoita sillä mitään erityisen pahaa. Vain ihmistä, joka on huono työssään. Ja kai sinun mielestäsi niitä kaikilla aloilla löytyy? Vai oletko puolustamassa ihan kaikkia, jotka minua ovat kohdelleet huonosti, sillä perusteella, ettei kukaan nyt ketään kohtelisi huonosti, ellei tämä olisi sitä itse ansainnut?

Olin asiallinen kun apua hain, enkä ole edes näille työntekijöille kertonut heidän minulle aiheuttamaansa vahinkoa, tiesivät sen itsekin sitä tehdessään. Kokivat tehneensä oikein, koska yksi uskoo mielenterveyshäiriöiden olevan geneettisiä. Toinen ei ota minua tosissaan, koska en paljoa tunteitani ilmeile, jotta minua kohdeltaisiin arkielämässä masennuksesta huolimatta hyvin. Ja siksi minun sanallisella väkivallalla vahingoittaminen hiljaiseksi ja lääkitseminen hiljaiseksi oli heidän mielestä ok.

On perusteeton oletus sinulta, että olisin heitä kohdellut huonosti. Höyryjen päästäminen nettikommenteissa vuosien päästä niin, etteivät nämä ihmiset lähes varmasti koskaan saa tietää, on eri asia. Jos sen lukeminen sinusta tuntuu pahalta, niin sinun ei tarvitse lukea.

Myönnän, että kristinusko on tehnyt mua vähemmän herkäksi, kun pyrin myöntämään omia virheitä eli syntejä, että osaisin kohdella ihmisiä mahdollisimman hyvin. Niin kuin meidän kaikkien olisi muiden näkökulmasta hyvä pyrkiä. Eli mä pystyisin myöntämään itselleni, jos toimintani olisi jotakuta vahingoittanut ja muuttamaan toimintatapaani. Ikävää, että sä et kestä kuunnella edes muiden työmokista.

Kommentissasi näkyy mielenterveystyön perusasenne, että keskustelu siirtyy itse asiasta eli sen ihmisen sinne tuomasta ongelmasta siihen, miltä työntekijästä tuntuu keskustella kanssani. Eli yleisellä tasolla psykiatriassa pahaa oloa ei tarvitse helpottaa, mutta sitä viestivä käytös on huonoa käytöstä, joka täytyy saada loppumaan keinolla millä hyvänsä. Jätetään ihminen yksin, opetetaan palkkiolla ja rangaistuksella peittämään tunteensa myös siinä ainoassa paikassa jossa hän luuli, että niitä saa ilmaista. Jotta olisi liian peloissaan enää kertomaan kellekkään sitä alkuperäistä traumahistoriaa, jonka takia ne oireet ovat olemassa.

En tule käyttämään terveydenhuollon palveluita juurikaan enää, joten sinun ei tarvitse pelätä juuri kenenkään terveydenhuollon työntekijän joutuvan minun kanssa tekemisiin. Ja kun käytän, olen kohtelias, niin kuin aina tähänkin asti. Toivottavasti mun palvelujen karttamisella apua riittää sellaisille ihmisille, joihin ei suhtauduta toivottomina tapauksina, joita kohdellaan siksi hyvin. Ja oman avun olen löytänyt googlettamalla tutkimuksia siitä, miten ihmiskeho toimii ja syitä, mistä paha olo saattaisi johtua ja biohakkeroin kohti parempaa oloa.

En oleta, että edellinen kommentoija lukee, hänhän ilmaisi jo, ettei pidä minusta. Kirjoitin tämän muita varten, jos joku saa siitä jonkun hyödyllisen tiedonpalasen omaan elämäänsä sovellettavaksi. Oma apu paras apu. Ja yleisohjeena: terveydenhuollon työntekijät eivät tiedä itsetuhoisuudesta muuta kuin sairaalaan/ ei sairaalaan pohdinnan. Filosofiassa itsemurha taas on todella käsitelty aihe, joten filosofian lukeminen on ainoa paikka, jolla asiaa voi nykymaailmassa varsinaisesti käsitellä.

Lue lisää

Ala myös itse pitämään itsestäsi, niin ei tarvitse miettiä, tykkääkö muut vai ei.
Ja hyvä, jos olet avun löytänyt muuta kautta. Ehkäpä jonkinlainen itseen tehty tutustumismatka auttaa eniten. Ei tule tarvetta haukkua muita, joista suurin osa kuitenkin haluaa vain auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ala myös itse pitämään itsestäsi, niin ei tarvitse miettiä, tykkääkö muut vai ei.
Ja hyvä, jos olet avun löytänyt muuta kautta. Ehkäpä jonkinlainen itseen tehty tutustumismatka auttaa eniten. Ei tule tarvetta haukkua muita, joista suurin osa kuitenkin haluaa vain auttaa.

Lue lisää

Juu siis kiva. Jos joku tekee työssään virheitä jotka ovat mua fyysisesti ja psyykkisesti vahingoittaneet, niin minunko ainoa syy haluta puhua siitä olisi huono itsetunto? Primum non nocere, ensiksi älä vahingoita on tainnut sinulta unohtua. Eli olet se koira, johon kalikka kalahti, kiitos myöntämisestä. Et vaadi itseltäsi, että et vahingoittaisi, riittää, kunhan "yrität auttaa", mitä ikinä teetkin. Ja tähän mennessä olet yrittänyt auttaa mua ymmärtämään, ettet halua mun puhuvan tästä aiheesta, koska sinun tunteet. Kaikkien muidenkin tunteilla on väliä, ei vain sinun. Ja koska olettelit liikaa, minä vihaan sinua kunnes unohdan sinut.

- Ap

Anonyymi kirjoitti:

Juu siis kiva. Jos joku tekee työssään virheitä jotka ovat mua fyysisesti ja psyykkisesti vahingoittaneet, niin minunko ainoa syy haluta puhua siitä olisi huono itsetunto? Primum non nocere, ensiksi älä vahingoita on tainnut sinulta unohtua. Eli olet se koira, johon kalikka kalahti, kiitos myöntämisestä. Et vaadi itseltäsi, että et vahingoittaisi, riittää, kunhan "yrität auttaa", mitä ikinä teetkin. Ja tähän mennessä olet yrittänyt auttaa mua ymmärtämään, ettet halua mun puhuvan tästä aiheesta, koska sinun tunteet. Kaikkien muidenkin tunteilla on väliä, ei vain sinun. Ja koska olettelit liikaa, minä vihaan sinua kunnes unohdan sinut.

- Ap

Lue lisää

No jos tuollaisesta täytyy herneet vetää nenään, niin annetaan olla.
Muista, että vika ei kuitenkaan ole sinun itsesi/sinussa itsessäsi, ei tässä, eikä monissa muissakaan asioissa.

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: alalla olevilla ei ole sitä tarvittavaa ja riittävää kiinnostusta palveluihin hakeuvia ja elämässään vaikeuksissa olevia kohtaan. Edelliseen tekstiin tuli vahingossa väärä sana.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: alalla olevilla ei ole sitä tarvittavaa ja riittävää kiinnostusta palveluihin hakeuvia ja elämässään vaikeuksissa olevia kohtaan. Edelliseen tekstiin tuli vahingossa väärä sana.

Lue lisää

Kiitos ihanasta kommentista, mulle tuli tästä parempi olo. Toivon, että nää kommentit mitä kaikki ovat lähettäneet, auttavat mua käsittelemään tämän palvelukokemuksen ainakin lähes loppuun. Mulle vaan tuli tarve purkaa tämä asia. Ihanaa, että empaattisia kommentteja tuli näinkin paljon. Halusin tarkistaa, että maailmassa on mukavastikin itsetuhoisuuteen suhtautuvia ihmisiä. Kun musta tuntui, että mun psyyken yhtä keskeisimmistä asioista ei hyväksy kukaan. Kiitos. Nyt tuntuu, että kestän jäädä tälle pallolle hengaamaan niin pitkään kuin Jumala on tarkoittanut.

- Ap

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos ihanasta kommentista, mulle tuli tästä parempi olo. Toivon, että nää kommentit mitä kaikki ovat lähettäneet, auttavat mua käsittelemään tämän palvelukokemuksen ainakin lähes loppuun. Mulle vaan tuli tarve purkaa tämä asia. Ihanaa, että empaattisia kommentteja tuli näinkin paljon. Halusin tarkistaa, että maailmassa on mukavastikin itsetuhoisuuteen suhtautuvia ihmisiä. Kun musta tuntui, että mun psyyken yhtä keskeisimmistä asioista ei hyväksy kukaan. Kiitos. Nyt tuntuu, että kestän jäädä tälle pallolle hengaamaan niin pitkään kuin Jumala on tarkoittanut.

- Ap

Lue lisää

Itsetuhoisuuteen ei koskaan voida suhtautua "mukavasti". Sehän vain tukisi itsetuhoisuutta.

Voisit alkaa hyväksyä sen julman tosiasian, että kaikkien ei tarvitse hyväksyä sinun touhujasi. Ethän sinäkään kaikkia muiden ajatuksia ja tekemisiä hyväksy. Vähintään loukkaanut.

Anonyymi kirjoitti:

Itsetuhoisuuteen ei koskaan voida suhtautua "mukavasti". Sehän vain tukisi itsetuhoisuutta.

Voisit alkaa hyväksyä sen julman tosiasian, että kaikkien ei tarvitse hyväksyä sinun touhujasi. Ethän sinäkään kaikkia muiden ajatuksia ja tekemisiä hyväksy. Vähintään loukkaanut.

Lue lisää

Minusta juuri päinvastoin. Jos joku olisi valmis kärsimään mun puolesta, niin mun olisi helpompi kärsiä, joka on väistämätön seuraus siitä, että olen täällå. Mutta ehkä kohta on niin, että minä olen ainoa, joka haluaa mun olevan olemassa. Edistystä sekin. :D

- Ap

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: alalla olevilla ei ole sitä tarvittavaa ja riittävää kiinnostusta palveluihin hakeuvia ja elämässään vaikeuksissa olevia kohtaan. Edelliseen tekstiin tuli vahingossa väärä sana.

Lue lisää

Teki niin tai näin, aina on väärinpäin. Osa asiakkaista kokee kaiken heihin kohdistuvan kiinnostuksen tunkeiluna ja asiattomana puuttumisena.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta juuri päinvastoin. Jos joku olisi valmis kärsimään mun puolesta, niin mun olisi helpompi kärsiä, joka on väistämätön seuraus siitä, että olen täällå. Mutta ehkä kohta on niin, että minä olen ainoa, joka haluaa mun olevan olemassa. Edistystä sekin. :D

- Ap

Lue lisää

Tärkeintä onkin, että itse haluat olla olemassa. Se auttaa muitakin haluamaan sinun olevan olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Itsetuhoisuuteen ei koskaan voida suhtautua "mukavasti". Sehän vain tukisi itsetuhoisuutta.

Voisit alkaa hyväksyä sen julman tosiasian, että kaikkien ei tarvitse hyväksyä sinun touhujasi. Ethän sinäkään kaikkia muiden ajatuksia ja tekemisiä hyväksy. Vähintään loukkaanut.

Lue lisää

Taisit saada eri käsityksen kuin mitä tarkoitin. Anteeksi, että lähdin selittämään eri ajatuskulkua kuin mistä olin puhunut aiemmin. Ja anteeksi, että jatkan selittämistä, tiedän, että mun pitäisi jäädä näiden ajatusten kanssa yksin. Kukaan ei ainakaan anna mun näitä puhua, jos ette halua lukea, niin älkää lukeko.

En tarkoita, että pitäisi hyväksyä, että tekisin sen asian. Tarkoitan, että en olisi kuin spitaalinen muille ihmiselle, jota täytyy koko ajan syyllistää muiden potentiaalisella surulla olemaan täällä. Koska silloin musta tuntuu, että olen ainoa ihminen koko maailmassa, jonka paha olo ei merkitse kenellekään mitään. Eli muut ansaitsevat tulla suojelluksi kärsimykseltä, mutta minä en. Mun täytyy kantaa sitä osaa maailman kärsimyksistä, vaikka muut ihmiset ne on minuun latonut, enkä saa antaa muiden kannettavaksi. Koska muut ei niitä halua. Mutta mun pitää haluta.

Mutta en olekaan ainoa ihminen, vaan onkin kaksi luokkaa ihmisiä: itsetuhoisten paha olo on ihan se ja sama, mutta normaali suru kuolemasta, vaikka vain uutinen jostakusta tuntemattomasta, merkitsee valtavasti. Ja kuka tahansa voi ilmiantaa mut viranomaisille ja mulle voidaan tehdä vaikka mitä jos kerron ystävälle, mutta kukaan ei ikinä tule puhumaan mun kanssa näitä ajatuksia läpi. Sähköä aivoihin, kunnes ajattelen eri tavalla. Mutta kun ei se sitä muuttaisi. Mikään ei muuta, paitsi kuulla, mitä toinen ihminen oikeasti ajattelee.

Joka tapauksessa haluan kysyä, minkä verran ihmisille merkkaa muiden tunteet? Onko itsemurha nollasummapeli, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, eli toinen kärsii ja toinen ei? Onko se automaattista, että kukaan ei halua kärsiä mun kanssa yhtään, eli puhua mun kanssa näitä auki? Onko ainoa oikea vastaus, että olen huono ihminen, joka ikinen hetki, kun en halua olla täällä? Itsekäs, lapsellinen, narsisti nyt esimerkiksi. Eikö muut ole itsekkäitä myös? Vai onko elämän arvo kaikkein korkein arvo, kuinka pahalta tahansa se tuntuisi?

Mulle iso juttu oli tajuta, että voin olla itsetuhoinen ja pysyä elossa. Mun ei tarvitse "parantua", koska se ei ole pitkään aikaan mahdollista, mutta voin pysyä täällä silti. Pitääkö sitä hävetä ja piilottaa? Minusta tuntuu, että ystävänikin vihaisivat oikeaa minua vain sen perusteella, jos kertoisin. Eli oikeasti jokainen ystävä vihaa minua, mutta ollaan nyt pintapuolisesti väleissä, kunhan jutellaan vaan mukavia. Ja ystäväkin lakkaisi olemasta ystävä sen jälkeen, kun kertoisin, kuka oikeasti olen.

- Ap

Anonyymi kirjoitti:

Taisit saada eri käsityksen kuin mitä tarkoitin. Anteeksi, että lähdin selittämään eri ajatuskulkua kuin mistä olin puhunut aiemmin. Ja anteeksi, että jatkan selittämistä, tiedän, että mun pitäisi jäädä näiden ajatusten kanssa yksin. Kukaan ei ainakaan anna mun näitä puhua, jos ette halua lukea, niin älkää lukeko.

En tarkoita, että pitäisi hyväksyä, että tekisin sen asian. Tarkoitan, että en olisi kuin spitaalinen muille ihmiselle, jota täytyy koko ajan syyllistää muiden potentiaalisella surulla olemaan täällä. Koska silloin musta tuntuu, että olen ainoa ihminen koko maailmassa, jonka paha olo ei merkitse kenellekään mitään. Eli muut ansaitsevat tulla suojelluksi kärsimykseltä, mutta minä en. Mun täytyy kantaa sitä osaa maailman kärsimyksistä, vaikka muut ihmiset ne on minuun latonut, enkä saa antaa muiden kannettavaksi. Koska muut ei niitä halua. Mutta mun pitää haluta.

Mutta en olekaan ainoa ihminen, vaan onkin kaksi luokkaa ihmisiä: itsetuhoisten paha olo on ihan se ja sama, mutta normaali suru kuolemasta, vaikka vain uutinen jostakusta tuntemattomasta, merkitsee valtavasti. Ja kuka tahansa voi ilmiantaa mut viranomaisille ja mulle voidaan tehdä vaikka mitä jos kerron ystävälle, mutta kukaan ei ikinä tule puhumaan mun kanssa näitä ajatuksia läpi. Sähköä aivoihin, kunnes ajattelen eri tavalla. Mutta kun ei se sitä muuttaisi. Mikään ei muuta, paitsi kuulla, mitä toinen ihminen oikeasti ajattelee.

Joka tapauksessa haluan kysyä, minkä verran ihmisille merkkaa muiden tunteet? Onko itsemurha nollasummapeli, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, eli toinen kärsii ja toinen ei? Onko se automaattista, että kukaan ei halua kärsiä mun kanssa yhtään, eli puhua mun kanssa näitä auki? Onko ainoa oikea vastaus, että olen huono ihminen, joka ikinen hetki, kun en halua olla täällä? Itsekäs, lapsellinen, narsisti nyt esimerkiksi. Eikö muut ole itsekkäitä myös? Vai onko elämän arvo kaikkein korkein arvo, kuinka pahalta tahansa se tuntuisi?

Mulle iso juttu oli tajuta, että voin olla itsetuhoinen ja pysyä elossa. Mun ei tarvitse "parantua", koska se ei ole pitkään aikaan mahdollista, mutta voin pysyä täällä silti. Pitääkö sitä hävetä ja piilottaa? Minusta tuntuu, että ystävänikin vihaisivat oikeaa minua vain sen perusteella, jos kertoisin. Eli oikeasti jokainen ystävä vihaa minua, mutta ollaan nyt pintapuolisesti väleissä, kunhan jutellaan vaan mukavia. Ja ystäväkin lakkaisi olemasta ystävä sen jälkeen, kun kertoisin, kuka oikeasti olen.

- Ap

Lue lisää

Miksi ajattelet olevasi huono ?
Miksi luulet, etteivät ystäväsi pidä sinusta ?
Miksi luulet, ettet voi parantua pitkään aikaan, onko joku sanonut niin ?
Miksi et tykkää itsestäsi ?
Et sinä ole mitenkään huono ihminen. Ehkä et ole tällä hetkellä hyvässä psyykkisessä kunnossa, mutta sekin voi muuttua paremmaksi milloin vain.
Kirjoituksesi kertoo, että sinulla on heikko itsetunto. Ja se aiheuttaa sen, että moni asia tuntuu vaikealta, etenkin käsitys omasta itsestäsi.
Mitä enemmän alat tykkäämään itsestäsi, etkä huononna mielessäsi itseäsi, huomaat, että kyllä muutkin sinusta välittävät ihan sellaisena kuin olet.
Ja jos ystävä on hyvä ystävä, hän ei hylkää, vaikka hänelle kertoisi omia tuntemuksiaan, ajatuksiaan, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Tärkeintä onkin, että itse haluat olla olemassa. Se auttaa muitakin haluamaan sinun olevan olemassa.

Tää kommentti auttoi mua tosi paljon. Tuntuu kivalta, että mun ja muiden intressit eivät ole päinvastaiset (nollasummapeli), vaan vähän niin kuin suoraan verrannolliset. Ja niin se kai onkin.

- Ap

Anonyymi kirjoitti:

Miksi ajattelet olevasi huono ?
Miksi luulet, etteivät ystäväsi pidä sinusta ?
Miksi luulet, ettet voi parantua pitkään aikaan, onko joku sanonut niin ?
Miksi et tykkää itsestäsi ?
Et sinä ole mitenkään huono ihminen. Ehkä et ole tällä hetkellä hyvässä psyykkisessä kunnossa, mutta sekin voi muuttua paremmaksi milloin vain.
Kirjoituksesi kertoo, että sinulla on heikko itsetunto. Ja se aiheuttaa sen, että moni asia tuntuu vaikealta, etenkin käsitys omasta itsestäsi.
Mitä enemmän alat tykkäämään itsestäsi, etkä huononna mielessäsi itseäsi, huomaat, että kyllä muutkin sinusta välittävät ihan sellaisena kuin olet.
Ja jos ystävä on hyvä ystävä, hän ei hylkää, vaikka hänelle kertoisi omia tuntemuksiaan, ajatuksiaan, jne.

Lue lisää

Kiitos viestistä, josta oli apua. Ihmisillä on erilaisia asenteita itsetuhoisuutta kohtaan. Oon nähnyt pari kertaa, kun läheisen ihmisen silmät menee kylmäksi, kun tästä olen kertonut. Yksi katkaisi välit ja "hankki mulle apua". Toinen oli oma äitini. Joka sitten sen jälkeen kutsui mua vaikka millä haukkumasanoilla itsekkäästä alkaen aina, kun halusin puhua tästä. Samat asenteet on monilla ammattilaisilla, ellei jopa pahempina. Niistä juuri yritin tässä ketjussa puhua. Pelkään, että rakkaus muuttuu vihaksi, kun tästä kerron. Pelkään, että sen verran kuin rakasti, sen verran vihaa. "Miten saatat kuvitella voivasi tehdä mulle/muille niin, että aiheuttaisit mulle/muille surua?" Mutta hyvä, jos asia voi olla muutakin kuin nollasummapeli. Viestisi on mulle todistusaineistoa siitä, että muullakin tavalla suhtautuvia ihmisiä on. Joten oletan, että ne ystävät suhtautuisi hyvin, ja jätän kertomatta. Tai jonkun hyvin typistetyn version, jos on jostain syystä tarve.

Tää introvertti ei jaksa vähään aikaan vastailla kommentteihin. Varmaan en koskaan saa kerrottua selkeästi mitä tapahtui, mutta ei se mitään, auttaa tämäkin kuitenkin. Kiitos kaikille kommentoineille minun puolesta ja toivottavasti teillekin on tästä ketjusta hyötyä.

- Ap

Anonyymi kirjoitti:

Minusta juuri päinvastoin. Jos joku olisi valmis kärsimään mun puolesta, niin mun olisi helpompi kärsiä, joka on väistämätön seuraus siitä, että olen täällå. Mutta ehkä kohta on niin, että minä olen ainoa, joka haluaa mun olevan olemassa. Edistystä sekin. :D

- Ap

Lue lisää

Miksi jonkun muun pitäisi kärsiä sinun kärsimyksesi? Tai sinun kanssasi?

Siihen saattaa vaikuttaa potilas itsekin!

Anonyymi kirjoitti:

Siihen saattaa vaikuttaa potilas itsekin!

Olen usein miettinyt, että se onkin aika jännä, kuinka oma asenne ammattilaisia kohtaan muuttuu, kun alkaa itse kuntoutumaan.
Parempaan kuntoon tullessaan vähenee negatiivinen asennoituminen, ja kuvitteleminen, että kaikki psykiatrian puolella olisi muka vain huonoa ja kamalaa.
Omalta kohdaltani huomasin tuon asian, toipumisen jälkeen ajatusmaailma on ollut huomattavasti toisenlainen, kuin mitä se oli aikoinaan sairastuttuani ja ollessani huonossa kunnossa psyykkisesti.
Mistäköhän lienee johtuu, sitä on aina hyvä vähän pohdiskella.

Kiitos mukavasta kommentista. Selitän vähän lisää.

Selitin traumahistoriani eri työntekijöille moneen kertaan kun menin hakemaan apua, mutta sitä ei koskaan kirjattu tietoihini ja keskityttiin siihen, miten tunneilmaisuni saattaisi häiritä muita, jos viettäisin aikaa ihmisten ilmoilla. Mutta kun en vietä. Jotenkin asiat muotoutuivat niin, että olen pelkkä kasa epäiltyjä diagnooseja. Kun näitä traumoja selitin, niin yleisin vastaus oli, että olin varmasti kuvitellut kaiken masennuksen takia ja minua ei ole koskaan kaltoinkohdeltu lapsena tai kiusattu jne. Ilman perusteita tällaisia väitteitä. Ei mitään syrjintää vamman perusteella, tai siis sehän on ihan oikein. Ja jos kiusattiin, niin oma syy. Ja hyvä mun tässä selittää, kun tästä ihmisestä ei ole jäljellä enää juuri mitään. Vaihtoehtoisten totuuksien antaminen muistoilleni, jossa kaikki viat tiivistyvät minuun, on pyyhkinyt aika paljon oikeasta minusta pois.

Joka tapauksessa nämä ihmiset tulivat siihen tulokseen, että olen autisti. Joita on ihan ok kohdella huonosti ja syrjiä. Oma syy. Ja se, mitä mun historiassa oikeasti on, on hapenpuutteesta johtunut aivovamma kohdussa. Jonka perusteella oon ollut vähän erilainen, ja siksi mua on täysin ok kiusata ja kohdella huonosti muiden mielestä. Ja se historia on pitkä. Yläasteen loppuun pärjäsin koulussa erinomaisesti, mutta lukiossa tahti oli liikaa ja uuvuin tavalla, joka ei palaudu enää. Ja mulle annettiin sellainen käsitys, että olen vaikea kiukutteleva kakara, joka voisi hyvin tulla kouluun, jos viitsisi. Ja siinä vaiheessa menin itsellenikin huomattavasti palasiksi tyyliin DID. Ja kaksi näistä palasista on itsetuhoisia, muut ihan tyytyväisiä elämään. Lyhyesti sanottuna näitä DID hajoiluja on tapahtunut myöhemminkin, juuri näiden työntekijöiden asenteellisten käsitysten takia.

Kunpa rikkinäiset ihmiset hyväksyttäisiin sen sijaan, että kaiken alku ja loppu olisi pyrkimys saada pahasta olosta huolimatta olemaan näyttämättä tunteita. Mutta näitä terveitä ja traumattomia vartenhan sitä tehdään. Oon ihan ok, kunhan oon yksin. Ja aion pysyä siinä mielipiteessä, että vammaisten ja erilaisten kiusaaminen ei ole ok ja mielenterveysongelmaiset tarvitsee empatiaa. Kai tää keho alkaa pikkuhiljaa kulahtaa tästä pois, kun kuitenkin kohdussa vahingoittuneet kuolee muita aikaisemmin, niin pääsen pois.

- Ap

No niin siinä taas ei teikäläinen ole edes tajunnut asiaa,hoitajat tekevät työnsä isistä et oikein ole jyvällä .
Jos seuraneitiä tarvitaan niin se ei ole heidän työnsä mitenkään , sillä silloin on otettava psykoloogiin yhteyttä jos haluaa puhua puhumasta päästyään.
Sinä et tiedä tapauksesta mitään mutta kovasti kommetoit .
Ketään ei kohdella alentavasti ainoastaan asiallisesti. Ne asiat riippuu ihmisen; kyvystä tulkita asiaa ja omaa tilaansa .
Jos menee hoitoa hakemaan ja pitää siellä pitkiä monologeja niin hoito alalla kartoitetaan ainoastaan mikä sairaus on kyseessä, ja mikä hoitomuoto siihen on paras. He eivät hauku ketään, mutta sanovat asian totuuden mukaisesti

Joskus voi käydä niin, etteivät ne läheisetkään jaksa loputtomiin. Sitä varten on ammattilaiset olemassa.

Ei se olisi mikään sairaus, jos kaikki olisi noin yksinkertaista.
Eikä kaikki sairastuneet ole itseään täynnä, moni asia voi johtua juurikin sairaudesta.

> Kuuntele mitä sanovat ja poimi niistä sanoista se tieteellinen ajatus asiasta josta sinulla on ero käsitys kun ; muilla....

Mutta jos onkin niin, että sinulla on se TIETEELLINEN ajatus, josta haluat pitää kiinni, ja että toiminta tapahtuisi sen mukaan, mutta sinulle kaupataan aivan jotain muuta näkemystä, joka ei ole kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta.
Potilaan toivomaa tulosta!

Entä sitten?

Anonyymi kirjoitti:

> Kuuntele mitä sanovat ja poimi niistä sanoista se tieteellinen ajatus asiasta josta sinulla on ero käsitys kun ; muilla....

Mutta jos onkin niin, että sinulla on se TIETEELLINEN ajatus, josta haluat pitää kiinni, ja että toiminta tapahtuisi sen mukaan, mutta sinulle kaupataan aivan jotain muuta näkemystä, joka ei ole kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta.
Potilaan toivomaa tulosta!

Entä sitten?

Lue lisää

Ei kaiken tarvitse olla niin tieteellistä.
Kumpi on parempi lääkäri potilaan näkökulmasta ?
Onko se sellainen, joka hoitaa potilasta suunnalta " minä olen lukenut näin..", vai onko parempi, että lääkäri käyttäisi ns. maalaisjärkeä, vaikka ei nyt varsinaisesti voisi sanoa " minä olen kokenut näin ".
Maalaisjärjellä, ja kokemusten tasolta katsova lääkäri toimii paremmin potilaan kanssa, koska potilas on se, joka on asiat kokenut.
Kokemuksiin ei voi olla selityksenä se, että " eihän se nyt noin voi olla, kun kirjassa on lukenut niin ja näin ".
Onhan kirjaviisaus ja tieto hyvä olla olemassa, mutta hoitosysteemi voisi toimia myös potilasläheisemmin.
Toivottavasti tuosta nyt jotenkin ymmärsi tarkoituksen.

Onpa outoa että _ei mitään hyötyä "
Minun kokemukseni mukaan on ollut hyötyä. TC

Omaiset, läheiset ja ystävät ovat yleensä niitä, joilta ensimmäiseksi tulee empatia ja välittäminen. Toki jos sellaisia ihmisiä ei ole ympärillä, se voi muodostua hankalammaksi.
Ja jos tilanne muodostuu hankalaksi, on ammattilaiset sitä varten olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Onpa outoa että _ei mitään hyötyä "
Minun kokemukseni mukaan on ollut hyötyä. TC

Sama täällä.
Alkuun luulin, ettei ole mitään hyötyä, vasta vuosien jälkeen tajusin, että hyöty kyllä löytyy, kun alkaa itsekin osallistumaan hoitoon.

Silloin kun ihminen on valmis maksamaan hän ottaa sitä vastuuta omasta hoidostaan...

Tukea ja apua saa myös mt-toimistoista.Lääkkeetkin on hyviä oikein käytettynä.

Olen aika pitkälti samaa mieltä. Onhan olemassa sanonta " metsä vastaa niin kuin sinne huutaa ".
Jos asiakas/potilas on vähemmän vastaanottavainen, negatiivisesti suhtautuva, ei kuuntele, eikä tahdo ottaa neuvoja ja mahdollisia " työkaluja " vastaan, niin ei siinä varmaan pitkään jaksa ammattilainenkaan olla empaattinen, eikä aina aurinkoinen.
On olemassa myös asiakkaita/potilaita, jotka eivät osaa käyttäytyä asiallisesti edes puhuessaan, vaan sanovat melkein mitä sylki suuhun tuo, ja saattavat antaa jopa aggressiivisenkin vaikutelman.
En nyt tarkoita ketään yksilöllisesti, vaan yleisemmin, ei tarvitse kenenkään ottaa tätä itseensä.

Ennen oli ennen.
Ihmiset on olleet takavuosina jollain tavalla henkisesti vahvempia. Toki aiemmin on otettu muutkin ihmiset huomioon, ei olla oltu niin itsekeskeisiä kuin nykyään.
Ja mitä somekin on saanut aikaan, mahdollistanut kiusaamisen lisääntymistä, ihmiset antavat harhakuvaa omasta " upeasta " elämästä, jota toiset saattavat kadehtia, kuvia muokkaillaan ja näytetään kovin kauniilta, ja toiset saattavat kadehtia, vertaillaan liikaa itseämme muihin, jne. jne.
Monet sanovat edelleen, että ennen kaikki oli paremmin. Jotkut asiat olikin, ei kaikki.
Ennen sanottiin " kaveria ei jätetä ", nykyään se on ennemminkin " kaverille ei jätetä ".

Toisaalta, se on myös yksi tapa ilmaista, että " nyt on liian paha olla, ja tarvitsen apua ".

Sehän on ainoastaan hyvä asia, ettei vyö kestänyt, olet edelleen olemassa.

Me olemme kaikki omalla tavallamme älykkäitä. Kunpa vaan osaisimme käyttää sen kaiken älyn järkevällä tavalla helpottaaksemme omaa ja kanssaihmisten elämää.