Miksi meitä ahdistaa?

mt ongelmaiset tulisi työttömyys viranomaisten toimesta ohjata hoitoon

Anonyymi kirjoitti:

mt ongelmaiset tulisi työttömyys viranomaisten toimesta ohjata hoitoon

Monet varmaan yrittää ihan itsekin päästä hoitoon, mutta....
Nykyään on aika vaikeaa päästä hoitoon, ei osastoille, ei avohoitoonkaan, pitkät jonot sinnekin.

Anonyymi kirjoitti:

Monet varmaan yrittää ihan itsekin päästä hoitoon, mutta....
Nykyään on aika vaikeaa päästä hoitoon, ei osastoille, ei avohoitoonkaan, pitkät jonot sinnekin.

Pistooli kourassa meet vastaan otolle.Pääset takuullan osastolle.Ei se ole pakko olla edes oikea pistooli.

Anonyymi kirjoitti:

Monet varmaan yrittää ihan itsekin päästä hoitoon, mutta....
Nykyään on aika vaikeaa päästä hoitoon, ei osastoille, ei avohoitoonkaan, pitkät jonot sinnekin.

En ymärrä miksi sinne edes kukaan haluaa?
Ite aikoinaan olosuhteiden pakosta jouduin.Vaikka kuin pääsee hoitoon ei sielä ongelmat ratkea vaikka sitä ite haluaisikin.Ongelmat vaan pahenee.

Anonyymi kirjoitti:

Pistooli kourassa meet vastaan otolle.Pääset takuullan osastolle.Ei se ole pakko olla edes oikea pistooli.

Tuolla tavalla, jos toimisi, niin siitä ei olisi kuin itselle vaan entistä enemmän vaikeuksia.
Osastolle kyllä varmaan pääsisi, ennemminkin joutuisi.
Mutta mitä se olisi se oma tulevaisuus sen jälkeen, ei kannattaisi odotella liikoja siitä.
On helpompiakin tapoja saada itselleen apua, vaikkakin voi joutua jonottamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuolla tavalla, jos toimisi, niin siitä ei olisi kuin itselle vaan entistä enemmän vaikeuksia.
Osastolle kyllä varmaan pääsisi, ennemminkin joutuisi.
Mutta mitä se olisi se oma tulevaisuus sen jälkeen, ei kannattaisi odotella liikoja siitä.
On helpompiakin tapoja saada itselleen apua, vaikkakin voi joutua jonottamaan.

Lue lisää

Mielenterveys pulmia on lievempiäkin, kuin täysi sekoaminen. Jokainen päättää, miten toimii terveytensä kanssa. Avunsaanti voi olla joskus pitkän jonotuksen päässä.

Anonyymi kirjoitti:

En ymärrä miksi sinne edes kukaan haluaa?
Ite aikoinaan olosuhteiden pakosta jouduin.Vaikka kuin pääsee hoitoon ei sielä ongelmat ratkea vaikka sitä ite haluaisikin.Ongelmat vaan pahenee.

Lue lisää

Samaa ihmettelen minäkin. Että miksi kukaan ylipäätään sinne haluaa? Sieltä ei saa itselleen sitä, mitä pitäisi saada, eli kiinnostumista toisen ihmisen ongelmista, välittämistä, ja empatiaa.

Kaikki laitetaan termien alle ja sisälle. Vastaanotolle tuleva ei ole edes ihminen heidän silmissään, vaan edustaa jotakin sairautta. Kaikki oireet ja vaikka olisi mitä ongelmia elämässä nähdään siellä vikoina, häiriöinä ja sairauksina. Joita "yritetää" hoitaa useimmiten vain lääkkeillä.

Lisäksi kohtelu ja asennoituminen on aivan liian kliinistä.

Anonyymi kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Että miksi kukaan ylipäätään sinne haluaa? Sieltä ei saa itselleen sitä, mitä pitäisi saada, eli kiinnostumista toisen ihmisen ongelmista, välittämistä, ja empatiaa.

Kaikki laitetaan termien alle ja sisälle. Vastaanotolle tuleva ei ole edes ihminen heidän silmissään, vaan edustaa jotakin sairautta. Kaikki oireet ja vaikka olisi mitä ongelmia elämässä nähdään siellä vikoina, häiriöinä ja sairauksina. Joita "yritetää" hoitaa useimmiten vain lääkkeillä.

Lisäksi kohtelu ja asennoituminen on aivan liian kliinistä.

Lue lisää

Lisäys vielä edelliseen: kohtelu mt-palveluissa, tai psykiatrisissa sairaaloissa on paitsi aivan kliinistä, myös liian virallista.

Apua hakevalle lähtevälle ei tule sitä tunnetta, että olet arvostettu ja välitetty ihmisenä.

Mitä vahvemmin hierarkiaan pohjautuvasta systeemistä on kyse, se heijastelee myös niihin, jotka ovat, tai joita pidetään systeemissä alimpana.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys vielä edelliseen: kohtelu mt-palveluissa, tai psykiatrisissa sairaaloissa on paitsi aivan kliinistä, myös liian virallista.

Apua hakevalle lähtevälle ei tule sitä tunnetta, että olet arvostettu ja välitetty ihmisenä.

Mitä vahvemmin hierarkiaan pohjautuvasta systeemistä on kyse, se heijastelee myös niihin, jotka ovat, tai joita pidetään systeemissä alimpana.

Lue lisää

Jos itse tuntee itsensä olevan alempana/alimpana, ovat asiat aina hankalampia.
Pitääkö ne muut alempana/alimpana ihan oikeasti, vai tuntuuko se vain siltä oman voinnin takia ?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenterveys pulmia on lievempiäkin, kuin täysi sekoaminen. Jokainen päättää, miten toimii terveytensä kanssa. Avunsaanti voi olla joskus pitkän jonotuksen päässä.

Ei sekoaminenkaan tapahdu oman päätöksen mukaan.
Kuka vaan voi seota jostain syystä, vaikka sitä ei osaisi edes odottaa, ei itse eikä kukaan muukaan.
Toki elintavoilla pystyy vaikuttamaan omaan terveyteen, myös mielenterveyteen.

Ihan niin on,mutta sitä empatiaa ei nykyihminen osa kun on kasvatettu että minä ensin ja aitten vasta muut,
On olemassa sairaanhoitajia joilla on ainostaan tekniikka hoitotyössä , vaan ei empatiaa, siihen on tultu .

Anonyymi kirjoitti:

Monet varmaan yrittää ihan itsekin päästä hoitoon, mutta....
Nykyään on aika vaikeaa päästä hoitoon, ei osastoille, ei avohoitoonkaan, pitkät jonot sinnekin.

Sekin mielestän8 päin peetä Suomessa. Ahdistunut ihminen ta4bitsee avun heit , aillä jonottamisen jåvaN lisäävät ahdistusta heillä.
Psykiatrit ja psykologiåogit tietävät teoriassa. Nämä asiat vaan hoito ei muutu akuuttia paniikki potilasta laitella jonoon, siis miten oikein ajatellaan . Ei nämä asiat kärsi jonotusta vaan on saatava apu heti ennenkö se kroonistuu jonossa joka sataa olla vuodenkin pituinen .silloin on parempi laittaa kiinni kaikki psykiatriset laitokset sillä ovat jo nytkin ilman hoitoa.
Miten ajattelevat päättäjät oikein, sitä ei ymmärrä kukaan omainen jonka lapsi tarvitsisi akuuttia hoitoa eikä saa sitä.
Ennen oli sairaaloita minne potilaat pääsivät lepäämään, muista kun tätini ottolapsi sai ahdistuskohtauksia niin hän pääsi lepäämään; sairaalaan ja siellä heillä oli aktiviteetteja jokaisella e päivälle, hän sanoi tervehtiessään että se oli parasta mitä hänelle oli tapahtunut että pääsi sairaalaan muutamaksi viikoksi lepäämään
Ja mikä parasta toiset potilaat tiesivät juuri ne tunteet mitä hänellä oli . Sen jälkeen hän ei koskaan enää tullut sairaaksi sai itseluottamusta j luki hyvän ammatin itselleen . Ja pärjäilee hienosti . Kuinka paljon vähemmän olisi sairauskirjoituksia ja lääkäreissä hyppäämistä jos päättäjät tajuaisivat että sairaala antaa aina se alku turvallisuuden. Kun hoito aloitetaan . Joten nämä kaiken maailman heitteille jättö kuten sairaat kokevat hoidon tänään , maksaa paljon yhteiskunnalle kaikkien asioiden mitä heidän hyväkseen yritetään parantaa siinä onnistumatta. .
Jonot pois, ihmiset sairaalaa;tervehtymään niin ei tarvitse kotiavustajien trampata mitään sanomattomilla käynneillä eikä lääkärin terveyskeskuksessa tarvitse kirjoitella lääkkeitä joihin ei edes ole perehtynyt opiskelu aikanaan.
Tämä ihmisryhmä on jätetty kaiken ulkopuolelle. Kun niin vähin konstein voitaisiin parantaa.

Anonyymi kirjoitti:

En ymärrä miksi sinne edes kukaan haluaa?
Ite aikoinaan olosuhteiden pakosta jouduin.Vaikka kuin pääsee hoitoon ei sielä ongelmat ratkea vaikka sitä ite haluaisikin.Ongelmat vaan pahenee.

Lue lisää

Kaikki ihmiset ajattelevat sairaala hoidosta. Eri tavalla joku joutuu oåpakkohoitoin ja sanoo että onrlmst vaan pahenee. Se on vastoin mitä lukee tilastossa
Ongelmat ennen kaikkea on niitä joissa ihminen tekee ongelman ihan itse ja sitten syyttää hoitohenkilökuntaa .
Siis mikä on se hoito joka sinulle sopisi että tulisit terveeksi , kun vaan negatiivista pumppaa tekstaillessasi

Anonyymi kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Että miksi kukaan ylipäätään sinne haluaa? Sieltä ei saa itselleen sitä, mitä pitäisi saada, eli kiinnostumista toisen ihmisen ongelmista, välittämistä, ja empatiaa.

Kaikki laitetaan termien alle ja sisälle. Vastaanotolle tuleva ei ole edes ihminen heidän silmissään, vaan edustaa jotakin sairautta. Kaikki oireet ja vaikka olisi mitä ongelmia elämässä nähdään siellä vikoina, häiriöinä ja sairauksina. Joita "yritetää" hoitaa useimmiten vain lääkkeillä.

Lisäksi kohtelu ja asennoituminen on aivan liian kliinistä.

Lue lisää

Kohtelu ja asennoituminen on ihan se tavallinen muoto .ennakkoluuloissasi luulet muuta

Anonyymi kirjoitti:

mt ongelmaiset tulisi työttömyys viranomaisten toimesta ohjata hoitoon

Yhteiskunta aiheuttaa ihmisille mt ongelmia, vähemmän olisi ongelmia jos olisi työtä tarjolla kunnon palkalla. Liikaa puhetta, enemmän tekemistä.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteiskunta aiheuttaa ihmisille mt ongelmia, vähemmän olisi ongelmia jos olisi työtä tarjolla kunnon palkalla. Liikaa puhetta, enemmän tekemistä.

Jos yhteiskunta olisi ainoa ongelmien aiheuttaja, niin silloinhan ongelmia olisi ihan kaikilla.
Miksi niitä joillekin tulee, joillekin ei ? Onko se aina sen yhteiskunnan vika ?

Kumpikaan toteamuksesi ei pidä paikkansa . Tonttu

Olisikin noin helppoa, kaikki olisivat hyvässä psyykkisessä voinnissa.

Nykyään ihmiset" juoksee pakoon " muita ihmisiä.
Puhutaan somesta, kuinka sosiaalista kanssakäymistä se on...
Kun se ei ole. Sosiaalinen kanssakäyminen on sitä, että ollaan ihmisten kanssa tekemisissä face to face, eli kasvokkain.
Olisi myös hyvä huomioida muut, käyttäytyä asiallisesti muita kohtaan, sallia muille heidän mielipiteensä menettämättä omia hermoja saman tien, kunnioittaa muita ihmisiä kiusaamatta, jos toinen sattuu olemaan vähänkään erilainen, jne. jne.
Olisi hyvä ottaa kanssaihmiset huomioon samanarvoisina ihmisinä jokainen. Ihmisiä me kaikki olemme kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään ihmiset" juoksee pakoon " muita ihmisiä.
Puhutaan somesta, kuinka sosiaalista kanssakäymistä se on...
Kun se ei ole. Sosiaalinen kanssakäyminen on sitä, että ollaan ihmisten kanssa tekemisissä face to face, eli kasvokkain.
Olisi myös hyvä huomioida muut, käyttäytyä asiallisesti muita kohtaan, sallia muille heidän mielipiteensä menettämättä omia hermoja saman tien, kunnioittaa muita ihmisiä kiusaamatta, jos toinen sattuu olemaan vähänkään erilainen, jne. jne.
Olisi hyvä ottaa kanssaihmiset huomioon samanarvoisina ihmisinä jokainen. Ihmisiä me kaikki olemme kuitenkin.

Lue lisää

Eikö ole hassua että kaupungioloissa ihminen syrjäytyy helposti ja ei saa kohtaktia ihmisiin kun taasen syrjäseuduilla ihminen ei syrjäydy ja saa hyvin kontaktin niihin harvoihin kanssaihmisiin.

Kun tuohon tien toiselle puolen tulee minua huomattavasti vanhempi ihminen tekemään klapeja niin aika usein käyn juttelemassa hänen kanssaan.
En tunne häntä sen kummemmin kuin mitä jutellessa on tullut ilmi, eli sellainen hyvänpäivän tuttu.
Myös muita vastaavia kontakteja on joka puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö ole hassua että kaupungioloissa ihminen syrjäytyy helposti ja ei saa kohtaktia ihmisiin kun taasen syrjäseuduilla ihminen ei syrjäydy ja saa hyvin kontaktin niihin harvoihin kanssaihmisiin.

Kun tuohon tien toiselle puolen tulee minua huomattavasti vanhempi ihminen tekemään klapeja niin aika usein käyn juttelemassa hänen kanssaan.
En tunne häntä sen kummemmin kuin mitä jutellessa on tullut ilmi, eli sellainen hyvänpäivän tuttu.
Myös muita vastaavia kontakteja on joka puolella.

Lue lisää

On se paljon ihmisestä itsestäänkin kiinni, jääkö hän kaupungissa yksin, yksinäiseksi.
Kaupungissakin voi aivan hyvin ruveta juttelemaan ventovieraiden ihmisten kanssa, se ei maksa mitään.
Tosiasia on se, että ei ketään tunne, ennen kuin tutustuu.
Onhan toki aina sanottu, että maalla, pienessä pitäjässä kaikki tuntee toisensa, ja kaupungissa ei välttämättä tunne edes seinänaapuriaan.
Itse olen aina asunut kaupunkialueella, ja on paljon tuttuja, on hyvän päivän tuttuja vielä enemmän. Tykkään olla sosiaalinen ja menen juttelemaan myös vieraiden ihmisten kanssa.
Jos joku ei halua jutella, saa hän olla rauhassa, suurin osa alkaa ihan mielellään juttelemaan, jotkut jopa ilahtuvat.
Suosittelen kokeilemaan, voisi sanoa, että se on jopa mielenkiintoista.

Epäilen että ahdistus tulee siitä että somessa nähdään sitä keinotekoisesti luotua onnellisuutta johon ei ole mahdollista päästä.
Sitten ihmiset alkavat kuvitella että se keinotekoinen onnellisuus on se mihin pitää pyrkiä.
Totta hitossa se oma elämänkumppani näyttää tosi luuserilta kun katsoo niitä muokattuja kuvia ihanneihmisistä ja lukee siitä satuja heidän urotöistään yms.

Mielestäni koko somemaailma pitäisi räjäyttää taivaan tuuliin, ei sitä normaalit ihmiset tarvitse mihinkään.

Itse olen elänyt koko elämäni vain sähköpostin, tekstiviestin ja vatsapin varassa.
Ei ole ollut koskaan fasebokia, tvitteriä, instaa yms.
Nyt kun olen lopettanut työelämän saattaa puhelinkin jäädä lojumaan jonnekkin tai siitä on akku loppunut enkä edes huomaa sitä kun en ole siitä riippuvainen.

Niin. Vietetään nyt tämä juuri kukkiin puhjennut kesä. Iloitaan lämmöstä ja vehreydestä. Syksy tulee kyllä hoputtamatta aikanaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Vietetään nyt tämä juuri kukkiin puhjennut kesä. Iloitaan lämmöstä ja vehreydestä. Syksy tulee kyllä hoputtamatta aikanaan.

Missä päin Suomen kesässä on lämpöä? Vihreyttä kyllä löytyy.

THL ei onneksi päätä perustoimeentuloasioita, eikä kyllä muutenkaan vaikuta ihmisten rahalliseen elintasoon.
Kuka tahansa voi kehottaa yrittämään saada elämänhallintaa paremmaksi, se ei ole uhkaamista, eikä pakottamista, tai muutakaan. Enimmäkseen sillä tavalla tarkoitetaan hyvää, kun halutaan, että ihmiset pystyisivät pärjäämään paremmin elämässään.
Toki rahan puute vaikuttaa moniin asioihin, asumiseen, laskujen maksuun, vapaa-ajan viettoon, ym. ym.

Ei se tarkoita aina uhkaamista, tai millään tavalla kenenkään halventamista, jos kehotetaan tai toivotaan ihmisille jotain hyvässä tarkoituksessa. Jos asiasta on itse eri mieltä, niin ei sitä tarvitse ottaa kuitenkaan henkilökohtaisesti. Valinta jää kuitenkin ihmiselle itselleen.
Esim. tuo elämänhallinta, jokainen siitäkin valinnat tekee omassa elämässään, haluaako hallita vai ei. Jotkut sairaudetkin voivat siihen kyllä hankaluutensa aiheuttaa.

Huomio on joskus kiinnittynyt siihen, kun kovin moni mt-ongelmista kärsivä turhan usein syyllistää itseään, joka johtaa siihen, että kuvitellaan kaiken ja kaikkien olevan vain vastakarvaan, jos puhutaan itseä millään tavalla koskevista asioista. Syyt ovatkin sitten aina muka muualla, yhteiskunnassa, tai milloin missäkin.
Paremmin pärjäävät ja ammattilaiset eivät hekään voi miellyttää kaikkia, jokaisen yksilöllisiä tarpeita ja haluja.
Eikä tässä ollut mitään henkilökohtaista, ei kannata kenenkään ottaa itseensä. Usein kun sanoo niin tai näin, niin aina joku närkästyy, vaikka ei olisi aihettakaan.

Anonyymi kirjoitti:

THL ei onneksi päätä perustoimeentuloasioita, eikä kyllä muutenkaan vaikuta ihmisten rahalliseen elintasoon.
Kuka tahansa voi kehottaa yrittämään saada elämänhallintaa paremmaksi, se ei ole uhkaamista, eikä pakottamista, tai muutakaan. Enimmäkseen sillä tavalla tarkoitetaan hyvää, kun halutaan, että ihmiset pystyisivät pärjäämään paremmin elämässään.
Toki rahan puute vaikuttaa moniin asioihin, asumiseen, laskujen maksuun, vapaa-ajan viettoon, ym. ym.

Ei se tarkoita aina uhkaamista, tai millään tavalla kenenkään halventamista, jos kehotetaan tai toivotaan ihmisille jotain hyvässä tarkoituksessa. Jos asiasta on itse eri mieltä, niin ei sitä tarvitse ottaa kuitenkaan henkilökohtaisesti. Valinta jää kuitenkin ihmiselle itselleen.
Esim. tuo elämänhallinta, jokainen siitäkin valinnat tekee omassa elämässään, haluaako hallita vai ei. Jotkut sairaudetkin voivat siihen kyllä hankaluutensa aiheuttaa.

Huomio on joskus kiinnittynyt siihen, kun kovin moni mt-ongelmista kärsivä turhan usein syyllistää itseään, joka johtaa siihen, että kuvitellaan kaiken ja kaikkien olevan vain vastakarvaan, jos puhutaan itseä millään tavalla koskevista asioista. Syyt ovatkin sitten aina muka muualla, yhteiskunnassa, tai milloin missäkin.
Paremmin pärjäävät ja ammattilaiset eivät hekään voi miellyttää kaikkia, jokaisen yksilöllisiä tarpeita ja haluja.
Eikä tässä ollut mitään henkilökohtaista, ei kannata kenenkään ottaa itseensä. Usein kun sanoo niin tai näin, niin aina joku närkästyy, vaikka ei olisi aihettakaan.

Lue lisää

Tuossa kommentissa oli tosi paljon todella tyhmiä juttuja. Kuten tämä:
"tuo elämänhallinta, jokainen siitäkin valinnat tekee omassa elämässään, haluaako hallita vai ei"

Että ihan itsekö sitä valitsee että haluaako hallita elämäänsä hyvin vaiko eikö? Miksi sitten on ihmisiä joilla se elämänhallinta on niin kovin vaikeaa. Kuten esim. minulla. Ja tuhansilla muilla. Sittenhän sairauskin on samanlailla ihan oma valinta että haluaako sitä olla sairas vai eikö.


" kun kovin moni mt-ongelmista kärsivä turhan usein syyllistää itseään, joka johtaa siihen, että kuvitellaan kaiken ja kaikkien olevan vain vastakarvaan"

Miten niin kuvitellaan? Kyllä se vaan on niin että mielenterveyshenkilö on alinta roskaa mitä on olemassa, koitapa itse huviksesi kertoa jollekin että sinulla on jotain vakavia mielenterveysongelmia(vaikkei olisikaan) ja katso miten se toinen sinuun sen jälkeen suhtautuu.

Ja tottakai se henkilö syyllistää itseään siitä tilanteestaan. Kun kaikki muutkin tekevät niin, miten se yksi henkilö pystyisi olemaan niitä kaikkia muita ihmisiä vastaan, yksinään. Se on mahdotonta. Minä tiedän vallan hyvin että se vika on minussa itsessäni, tiedän että olen viallinen. Enkä pysty sitä korjaamaan vaikka miten haluaisin, ei kukaan pysty.

"yksilöllisiä tarpeita ja haluja" Tuo on taas niin p_skapuhetta kun vaan voi olla. Ei ole mitään yksilölllisiä tarpeita, kyllä ne mielenterveysongelmaiset haluaisi elää ihan sitä normaalia elämää mitä muutkin, mutta eivät vaan pysty siihen. Se on se sairaus mikä aiheuttaa sen.

Jos et halua että ihmiset närkästyvät sinun "viisauksistasi" niin sitten on vaan paras pitää se turpa kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa kommentissa oli tosi paljon todella tyhmiä juttuja. Kuten tämä:
"tuo elämänhallinta, jokainen siitäkin valinnat tekee omassa elämässään, haluaako hallita vai ei"

Että ihan itsekö sitä valitsee että haluaako hallita elämäänsä hyvin vaiko eikö? Miksi sitten on ihmisiä joilla se elämänhallinta on niin kovin vaikeaa. Kuten esim. minulla. Ja tuhansilla muilla. Sittenhän sairauskin on samanlailla ihan oma valinta että haluaako sitä olla sairas vai eikö.


" kun kovin moni mt-ongelmista kärsivä turhan usein syyllistää itseään, joka johtaa siihen, että kuvitellaan kaiken ja kaikkien olevan vain vastakarvaan"

Miten niin kuvitellaan? Kyllä se vaan on niin että mielenterveyshenkilö on alinta roskaa mitä on olemassa, koitapa itse huviksesi kertoa jollekin että sinulla on jotain vakavia mielenterveysongelmia(vaikkei olisikaan) ja katso miten se toinen sinuun sen jälkeen suhtautuu.

Ja tottakai se henkilö syyllistää itseään siitä tilanteestaan. Kun kaikki muutkin tekevät niin, miten se yksi henkilö pystyisi olemaan niitä kaikkia muita ihmisiä vastaan, yksinään. Se on mahdotonta. Minä tiedän vallan hyvin että se vika on minussa itsessäni, tiedän että olen viallinen. Enkä pysty sitä korjaamaan vaikka miten haluaisin, ei kukaan pysty.

"yksilöllisiä tarpeita ja haluja" Tuo on taas niin p_skapuhetta kun vaan voi olla. Ei ole mitään yksilölllisiä tarpeita, kyllä ne mielenterveysongelmaiset haluaisi elää ihan sitä normaalia elämää mitä muutkin, mutta eivät vaan pysty siihen. Se on se sairaus mikä aiheuttaa sen.

Jos et halua että ihmiset närkästyvät sinun "viisauksistasi" niin sitten on vaan paras pitää se turpa kiinni.

Lue lisää

Sen verran auon vielä turpaani, että jos ihminen itse pitää itseään viallisena, jos hän ajattelee olevansa alinta roskaa, niin usein hän luulee, että niin pitävät muutkin. Vaikka se ei totta olekaan.
Mistäkö tiedän ? Omasta kokemuksesta.
Ainahan on olemassa ihmisiä, jolle sinä/minä ei kelpaa, mutta on myös heitä, joita ei haittaa, onko toisella mt-ongelmia vai ei.
Ei kaikille kelpaa terveetkään ihmiset seuraksi, olemme erilaisia, ajattelemme eri tavoilla, hyväksymme erilaisia asioita, erilaisia ihmisiä, ym. omilla tavoillamme.
Ei nämä ole mitään viisauksia, vaan elämän opettamia totuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran auon vielä turpaani, että jos ihminen itse pitää itseään viallisena, jos hän ajattelee olevansa alinta roskaa, niin usein hän luulee, että niin pitävät muutkin. Vaikka se ei totta olekaan.
Mistäkö tiedän ? Omasta kokemuksesta.
Ainahan on olemassa ihmisiä, jolle sinä/minä ei kelpaa, mutta on myös heitä, joita ei haittaa, onko toisella mt-ongelmia vai ei.
Ei kaikille kelpaa terveetkään ihmiset seuraksi, olemme erilaisia, ajattelemme eri tavoilla, hyväksymme erilaisia asioita, erilaisia ihmisiä, ym. omilla tavoillamme.
Ei nämä ole mitään viisauksia, vaan elämän opettamia totuuksia.

Lue lisää

Et selvästi tiedä oikeasta todellisesta elämästä yhtään mitään.

Kaikki puheesi on täyttä soopaa, mielikuvitusjuttuja alusta loppuun asti.

Jokainen joka on joutunut yhteiskunnan tai yhteisön ulkopuolelle mielenterveydenhäiriön takia tietää kyllä tasan tarkkaan mistä puhun.

Anonyymi kirjoitti:

Et selvästi tiedä oikeasta todellisesta elämästä yhtään mitään.

Kaikki puheesi on täyttä soopaa, mielikuvitusjuttuja alusta loppuun asti.

Jokainen joka on joutunut yhteiskunnan tai yhteisön ulkopuolelle mielenterveydenhäiriön takia tietää kyllä tasan tarkkaan mistä puhun.

Lue lisää

En tiedäkään todellisesta elämästä riittävästi.
Liian nuorena alkoi alkoholiongelmat, mukaan tuli pian kannabis, psyyke heikkeni, kuvioon tuli lääkkeet.
Alkoi vuosien sekakäyttö, mielenterveydestä ei ollut mitään tervettä jäljellä. Siihen meni lähes 20 vuotta aikaa. Käytin alkoholia jatkuvasti, elin hetken kadulla, olin ajoittain katkaisuhoidossa, asuin hoitokodeissa.
Tuli käytyä pakkohoidot, vapaaehtoiset hoidot, sähköhoidot, ja varmaan n. 20 vuoden aikana pillereitäkin meni satoja tuhansia, jos edes tuo lukumäärä riittää.
Psykiatrian potilaana, loppuvaiheessa asiakkaana, olin yli 20 vuotta.
Todellisesta, tavallisesta elämästä en siksi paljoa tiennyt etenkään noiden vuosien aikana, koska olin totaalisesti yhteiskunnan ulkopuolella, syrjäytynyt, moniongelmainen.
Tässä sinulle " soopaa ", joka ei ole mielikuvituksen tuotetta.
En rupea kenenkään kanssa kilpailemaan elämänkokemuksista, meillä on jokaisella omanlaisemme kokemukset.
On tietoakin kertynyt, monenlaisia ihmiskohtaloita kerkesi näkemään vuosien varrella. Eikä kenenkään kokemuksia voi alkaa kyseenalaistamaan tai väittämään, että ne olisivat soopaa.

Jotkut selviävät takaisin todelliseen elämään, jotkut eivät. Jos/kun vuosien jälkeen selviää, saa olla todella kiitollinen, että on selvinnyt. Pääsee vielä osittain tutustumaan siihen todelliseen, tavalliseen elämään niillä voimavaroilla mitä on vielä jäljellä. Ja olla kiitollinen myös siitä, että se kaikki, voisi sanoa osittain paskakin, tai jopa helvetti, on takana päin.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedäkään todellisesta elämästä riittävästi.
Liian nuorena alkoi alkoholiongelmat, mukaan tuli pian kannabis, psyyke heikkeni, kuvioon tuli lääkkeet.
Alkoi vuosien sekakäyttö, mielenterveydestä ei ollut mitään tervettä jäljellä. Siihen meni lähes 20 vuotta aikaa. Käytin alkoholia jatkuvasti, elin hetken kadulla, olin ajoittain katkaisuhoidossa, asuin hoitokodeissa.
Tuli käytyä pakkohoidot, vapaaehtoiset hoidot, sähköhoidot, ja varmaan n. 20 vuoden aikana pillereitäkin meni satoja tuhansia, jos edes tuo lukumäärä riittää.
Psykiatrian potilaana, loppuvaiheessa asiakkaana, olin yli 20 vuotta.
Todellisesta, tavallisesta elämästä en siksi paljoa tiennyt etenkään noiden vuosien aikana, koska olin totaalisesti yhteiskunnan ulkopuolella, syrjäytynyt, moniongelmainen.
Tässä sinulle " soopaa ", joka ei ole mielikuvituksen tuotetta.
En rupea kenenkään kanssa kilpailemaan elämänkokemuksista, meillä on jokaisella omanlaisemme kokemukset.
On tietoakin kertynyt, monenlaisia ihmiskohtaloita kerkesi näkemään vuosien varrella. Eikä kenenkään kokemuksia voi alkaa kyseenalaistamaan tai väittämään, että ne olisivat soopaa.

Jotkut selviävät takaisin todelliseen elämään, jotkut eivät. Jos/kun vuosien jälkeen selviää, saa olla todella kiitollinen, että on selvinnyt. Pääsee vielä osittain tutustumaan siihen todelliseen, tavalliseen elämään niillä voimavaroilla mitä on vielä jäljellä. Ja olla kiitollinen myös siitä, että se kaikki, voisi sanoa osittain paskakin, tai jopa helvetti, on takana päin.

Lue lisää

Ok, no en ihmettele sitten enää yhtään, enkä mitään.

Ei kai kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdellä kerralla. Voi tehdä pikkuhiljaa, jos ei jaksa paljoa.
Vähänkin kun saa jotain tehtyä, tulee kuitenkin hyvä tunne, että sai kuin saikin edes jotakin aikaiseksi, ja voi olla ylpeä itsestään.

Omille asenteille voi vielä jotain tehdäkin, mutta muiden asenteille ei oikein voi mitään, valitettavasti.