Uskonto perheessä arjen keskellä

Anonyymi-ap

Miten luterilainen usko näkyy lapsiperheen arjessa – tai näkyykö se juuri nyt ollenkaan? Ruokarukoukset unohtuvat helposti kiireessä, ja iltarukouksillekin löytyy harvoin rauhallinen hetki. Jumalasta puhuminen pienelle lapselle tuntuu tärkeältä, mutta ei aina onnistu luonnostaan, varsinkaan jos perheessä joku, esimerkiksi vanhemmista tai isommista lapsista, ei usko samalla tavalla. Tulee helposti epäröinti: mitä sanoa, miten sanoa – ettei painosta, mutta ei myöskään vaieta. Uskosta puhuminen voi tuntua haparoivalta, joskus jopa ristiriitaiselta. Silti se jää mieleen kaihertamaan: pitäisi kai yrittää, mutta miten?

Miten te muut toimitte tällaisissa tilanteissa? Miten pidätte uskon mukana arjessa silloin, kun elämä on kaoottista tai perheen sisällä usko nähdään eri tavoin? Kuulen mielelläni, miten olette näitä asioita käsitelleet – ehkä jaettu epäröinti voi avata jotain uutta.

29

280

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei arjen keskellä ole aikaa herjata.

    • Anonyymi

      Ei se oikeastaan näy paljoa, jos vanhemmat eivät ole hurskaita. Iltarukous, pyhäkoulu, siinä se maksimissaan. Hurskaat taas järjestävät kirjon sisäisten tosiuskovaisten yhteisöjen kautta enemmänkin kristillisiä aktiviteettaja, esim. uskonnonopetuksen voi hoitaa kotona.

    • Anonyymi

      Ei oikeastaan voi tuhlata arkeaan herjaamiseen.

      Siten jää usko vähän vähemmälle.

      • Anonyymi

        Sinulta ei löydy uskoa sinapinsiemenen vertaa. Trollaus on ykkösasiasi elämässä.


    • Anonyymi

      Ei kukaan enää mitään rukoiluja harrasta kirkkojen ulkopuolella. Herätään vähän tähän päivään!

      • Anonyymi

        Jumala on heitetty roskakoriin, apu tulee Herralta!


    • Anonyymi

      En muuten lue ruokarukousta kun alamme syömään. Ihmettelenkin nyt miksi. Lähes joka päivä kuitenkin rukoilen hiljaa itsekseni, kiitän tai pyydän voimia jollekin jolla näyttää niitä puuttuvan, olkoon sitten omassa perheessä tai muuten tuntemieni henkilöiden elämässä. Uskon esirukouksen voimaan.
      Arjessa sanon joskus, että tuo ei ole siunaukseksi. Jos näen tai kerrotaan toisen toimivan toista kohtaan selvästi väärin.
      Toisaalta sanon, että tuolle ihmiselle koituu siunaus, kun näen hänen hyvää työtään. Joskus olen kertonut perheelle myös miten itseä on kohdannut siunaus tai varjelus joltakin onnettomuudelta minkä olisi ollut mahdollisuus tapahtua.
      Taitaa olla siinä ainoat missä uskoni tulee muille kuulluksi. Oikein ihmettelen miksi, tuo aloitus vähän ravisteli.

    • Anonyymi

      Toisaalta kun arjen keskellä ei jää aikaa muiden herjaamiseen eikä heidän laittomuuksien jahtaamiseen, se vain pyhittää.

      • Anonyymi

        Kiireen keskellä voi myös jäädä huomaamatta, että jollakin perheessä on vaikeaa tai liian raskasta. Välillä on syytä pysähtyä.


    • Anonyymi

      Rajoittuu aika lailla siihen, että uuden lapsen syntyessä pidetään kahvittelut, minkä yhteydessä lapsi liitetään kirkon jäseneksi, ja lapsuuden lopuksi sitten taas kahvitellaan kun on rippikoulu käyty.

      • Anonyymi

        Koetko olevasi kristitty eli uskot Jeesuksen tuomaan pelastukseen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koetko olevasi kristitty eli uskot Jeesuksen tuomaan pelastukseen?

        Tottakai. Jeesus pelastaa niin kotona kuin puutarhassa!


    • Anonyymi

      Päätellen siitä, että luterilaiset ovat vaatimassa koulua järjestämään joulukirkkoja ja haluavat "oman uskonnon opetusta" ja ovat muutenkin ulkoistamasta uskontokasvatusta koululle ja päiväkodeille, niin luterilaiset ovat kasvattajia täysin kykenemättömiä kertomaan edes oman uskonsa perusasioista lapsilleen.

      • Anonyymi

        Niin. Monelle uskonto on kai lähinnä näillä palstoilla riehumista ja homoseksuaalisuuden kauhistelua.


    • Anonyymi

      Olin 80-luvulla perhepäivähoidossa. Siellä luettiin ruokarukoukset täysin kysymättä asiasta lasten vanhemmilta tai muilta. Harras kristillinen perhe hakkasi poikaansa usein vyöllä rangaistuksena ja me hoidossa olevat lapset saimme kuulla pojan huutoja viereisestä huoneesta.

      Perinteinen kristillinen kasvatus...

      • Anonyymi

        Eräs toimittaja kertoi oman isänsä uskontokasvatuksesta, kun tämä jakoi kakkua lastensa lautasille kysymällä, että jaetaanko kristillisesti vai tasan?


    • ”Jumalasta puhuminen pienelle lapselle tuntuu tärkeältä, mutta ei aina onnistu luonnostaan, varsinkaan jos perheessä joku, esimerkiksi vanhemmista tai isommista lapsista, ei usko samalla tavalla.”

      Niin, jokaisessa perheessä lienee se oma tapa puhua.
      Omalta kohdaltani voin vain kertoa, että lasten ollessa pieni, olin itse ateisti. Silti koin myönteisenä kuin kävivät pyhäkouluissa tai muissa kerhoissa.
      Minulle on helppoa puhua näistä silloinkin, kun on erimielisyyksiä. Ihan asiallisesti vaikka siten, että ihmisillä on erilaisia tapoja näissä asioissa, on uskontoa ja ei uskontoa. Eikä ketään pidä sen vuoksi halveksia tai pilkata.

      • Anonyymi

        Mikä sai sinut vakuuttumaan Jumalan olemassa olosta? Ja millainen sinun Jumalasi on - miten hän sinulle ilmenee?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikä sai sinut vakuuttumaan Jumalan olemassa olosta? Ja millainen sinun Jumalasi on - miten hän sinulle ilmenee?

        Siihen tarvittiin usean vuoden aika, kun Jumala kutsui minua toistuvasti.


      • Anonyymi
        Mummomuori2 kirjoitti:

        Siihen tarvittiin usean vuoden aika, kun Jumala kutsui minua toistuvasti.

        Miten Jumala kutsuu sinua? Puhutko nyt jonkinlaisestä ääni-harhasta kuten äänestä, jonka kuulet ihan oikesti? Vai onko kyseessä enemmän jonkinlaisesta sisäisestä puhe, jonka lähde on sinulle hämärän peitossa - ja epäilet sen tulevan jostain muualta kuin omasta päästäsi? Vai koetko, että joku "muu" ohjaa ajatuksiasi - syöttäen jotain ideoita ja ajatuksia tietoisuuteesi? Vai puhtaanko nyt jonkinlaisesta synkroniasta, missä annat erilaisille tapahtumille mystisiä selityksiä? Esimerkki synkroniasta olisi, että tapasit jonkun entisen kumppanisi ja tämän tapaamisen jälkeen kuulet radiosta saman kappaleen, joka soi kun tanssitte yhdessä - synkroniaan uskova luulee, että tämä on "viesti" joltain korkeammalta.


    • Anonyymi

      Lapsiperheen arjesta uskonnon keskellä löytyy varmaan vieläkin YLE dokumentti "Ystävä sä lapsien".

    • Anonyymi

      Eikö luterilaiset tunge uskontoa päiväkoteihin ja kouluun juuri sen takia, että (nimi)luterilaiset vanhemmat eivät osaa tai halua antaa minkäänlaista uskontokasvatusta lapsilleen.

      • Anonyymi

        Mielenkiintoinen aspekti. Voit olla oikeassa!


    • Anonyymi

      Se luterilainen usko näkyy selekästi arvoissa ja valinnoissa. Ei se vaadi mitään kommervenkkejä tai tiukkoja valintoja, vaan se on juurtunut hyviä tapoja periytyen vanhemmilta ja heidän vanhemmiltaan ja ympäristöstä. Se ei ole rukous- tai julistuspakkoa, vaan tervettä elämää hyvien asioiden ja valintojen parissa, joka tapahtuu ihan automaattisestikin, erikseen ajattelematta. Sitä kutsutaan myös terveeksi uskoksi ja sen mukaisiksi valinnoiksi.

      Joskus kyllä naurattaa ihan mahtavasti ihmisten trollikirjoitukset, joilla pyritään rakentamaan sekopäisiä tulkintoja kristitystä perheestä. Mutta palstalla sen ymmärtääkin, koska sillä saa mielessään pisteitä, jos osaa trollata hyvin. Tosin se kyllä minua naurattaa makeasti, kun joku tosissaan revittelee omia kuvittelujaan ihan vakavasti. Mutta se on se trollin osa, ateistien kateudesta nouseva toisten tyhjänpäiväinen pilkkaaminen. Mutta jokaisella on oma tarkoitus elämästään, joillakin jopa tyhjänpäiväinen trollaaminen.

      Oikein hyvää kaunista päivää seuraajille

      k_v

      • "Se ei ole rukous- tai julistuspakkoa, vaan tervettä elämää hyvien asioiden ja valintojen parissa, joka tapahtuu ihan automaattisestikin, erikseen ajattelematta. Sitä kutsutaan myös terveeksi uskoksi ja sen mukaisiksi valinnoiksi."

        Näin on. Totuuden vuoksi on sanottava, että meitä kristittyjä on moneen lähtöön. Osalla voi olla piirteitä ja käsityksiä, mitä on syytäkin kritisoida.


      • Anonyymi

        Kun ihminen puhuu siitä, miten usko näkyy arvoissa, niin nostan aina hieman kulmiani.

        Yhtä hyvin voisi kai sanoa, että suomalaisuus näkyy omissa arvoissa. Mielestäni moni luterilainen ottaa monia sekulaarisia arvoja luullen, että näiden pohja on kristillisyydessä - vaikka todellisuudessa ei ole.

        Esimerkkejä sekulaarisista arvoista, joita ei perinteiseen kristillisyyteen kuulu:
        1. Ihmisiä ei saa omistaa tai myydä (suhtautuminen orjuuteen)
        2. Tasa-arvo (mies ja nainen ovat tasa-arvoisia ja nainen voi opettaa ja johtaa miestä)

        Jos olet näistä eri mieltä, niin mielelläni kuulisin Lutherin tai Paavalin sanomisen, missä he puhuivat naisen äänioikeuden puolesta - tai orjuutta vastaan.

        Nämä arvot pohjaavat nähdäkseni Valistuksen ajan ajatteluun, missä tiede ja rationalismi nostettiin kristillisyyden yläpuolelle: "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo!"


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kun ihminen puhuu siitä, miten usko näkyy arvoissa, niin nostan aina hieman kulmiani.

        Yhtä hyvin voisi kai sanoa, että suomalaisuus näkyy omissa arvoissa. Mielestäni moni luterilainen ottaa monia sekulaarisia arvoja luullen, että näiden pohja on kristillisyydessä - vaikka todellisuudessa ei ole.

        Esimerkkejä sekulaarisista arvoista, joita ei perinteiseen kristillisyyteen kuulu:
        1. Ihmisiä ei saa omistaa tai myydä (suhtautuminen orjuuteen)
        2. Tasa-arvo (mies ja nainen ovat tasa-arvoisia ja nainen voi opettaa ja johtaa miestä)

        Jos olet näistä eri mieltä, niin mielelläni kuulisin Lutherin tai Paavalin sanomisen, missä he puhuivat naisen äänioikeuden puolesta - tai orjuutta vastaan.

        Nämä arvot pohjaavat nähdäkseni Valistuksen ajan ajatteluun, missä tiede ja rationalismi nostettiin kristillisyyden yläpuolelle: "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo!"

        "Yhtä hyvin voisi kai sanoa, että suomalaisuus näkyy omissa arvoissa. Mielestäni moni luterilainen ottaa monia sekulaarisia arvoja luullen, että näiden pohja on kristillisyydessä - vaikka todellisuudessa ei ole."

        Tuo oli hyvä huomio.


    • Anonyymi

      Uskontokin näkyy kaikissa arjen valinnoissa tiedostamatta ja tietenkin tiedon tasollakin. Se on sitä normaalia arvojen valintaa. Jokainen ihminen tekee samaa valikointia jossain määrin. Se ihmisen käyttäytymistä arjessa.

      • Anonyymi

        Jos kristillinen arvovalintojen teko vastaa ateistien arvovalintojen tekoa, niin voidaanko enää puhua, että uskonto näkyy siinä mitenkään?


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Useita puukotettu Tampereella

      Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht
      Tampere
      176
      3266
    2. Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava
      Maailman menoa
      373
      2131
    3. Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?

      Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii
      Puolanka
      45
      2003
    4. Leipivaaran päällä on kuoleman hiljaista.

      Suru vai suuri helpotus...
      Puolanka
      41
      1941
    5. Meneeköhän sulla

      oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua
      Ikävä
      32
      1461
    6. Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa

      Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em
      Ikävä
      93
      1231
    7. Määpä tiijän että rakastat

      Minua nimittäin. Samoin hei! Olet mun vastakappaleeni.
      Ikävä
      54
      1193
    8. Muutama kysymys ja huomio hindulaisesta kulttuurista.

      Vedakirjoituksia pidetään historiallisina teksteinä, ei siis "julistuksena" kuten esimerkiksi Raamattua, vaan kuten koul
      Hindulaisuus
      385
      1075
    9. Jumala puhui minulle

      Hän kertoi sinusta asioita, joiden takia jaksan, uskon ja luotan. Hän kuvaili sinua minulle ja pakahduin onnesta kuulles
      Ikävä
      114
      993
    10. Koska näit kaivattusi viimeksi

      Milloin tapasit rakkaasi? Ja etenikö suhde yhtään?
      Ikävä
      42
      827
    Aihe