Uskonto perheessä arjen keskellä

Anonyymi-ap

Miten luterilainen usko näkyy lapsiperheen arjessa – tai näkyykö se juuri nyt ollenkaan? Ruokarukoukset unohtuvat helposti kiireessä, ja iltarukouksillekin löytyy harvoin rauhallinen hetki. Jumalasta puhuminen pienelle lapselle tuntuu tärkeältä, mutta ei aina onnistu luonnostaan, varsinkaan jos perheessä joku, esimerkiksi vanhemmista tai isommista lapsista, ei usko samalla tavalla. Tulee helposti epäröinti: mitä sanoa, miten sanoa – ettei painosta, mutta ei myöskään vaieta. Uskosta puhuminen voi tuntua haparoivalta, joskus jopa ristiriitaiselta. Silti se jää mieleen kaihertamaan: pitäisi kai yrittää, mutta miten?

Miten te muut toimitte tällaisissa tilanteissa? Miten pidätte uskon mukana arjessa silloin, kun elämä on kaoottista tai perheen sisällä usko nähdään eri tavoin? Kuulen mielelläni, miten olette näitä asioita käsitelleet – ehkä jaettu epäröinti voi avata jotain uutta.

7

72

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei arjen keskellä ole aikaa herjata.

    • Anonyymi

      Ei se oikeastaan näy paljoa, jos vanhemmat eivät ole hurskaita. Iltarukous, pyhäkoulu, siinä se maksimissaan. Hurskaat taas järjestävät kirjon sisäisten tosiuskovaisten yhteisöjen kautta enemmänkin kristillisiä aktiviteettaja, esim. uskonnonopetuksen voi hoitaa kotona.

    • Anonyymi

      Ei oikeastaan voi tuhlata arkeaan herjaamiseen.

      Siten jää usko vähän vähemmälle.

      • Anonyymi
        UUSI

        Sinulta ei löydy uskoa sinapinsiemenen vertaa. Trollaus on ykkösasiasi elämässä.


    • Anonyymi
      UUSI

      Ei kukaan enää mitään rukoiluja harrasta kirkkojen ulkopuolella. Herätään vähän tähän päivään!

    • Anonyymi
      UUSI

      En muuten lue ruokarukousta kun alamme syömään. Ihmettelenkin nyt miksi. Lähes joka päivä kuitenkin rukoilen hiljaa itsekseni, kiitän tai pyydän voimia jollekin jolla näyttää niitä puuttuvan, olkoon sitten omassa perheessä tai muuten tuntemieni henkilöiden elämässä. Uskon esirukouksen voimaan.
      Arjessa sanon joskus, että tuo ei ole siunaukseksi. Jos näen tai kerrotaan toisen toimivan toista kohtaan selvästi väärin.
      Toisaalta sanon, että tuolle ihmiselle koituu siunaus, kun näen hänen hyvää työtään. Joskus olen kertonut perheelle myös miten itseä on kohdannut siunaus tai varjelus joltakin onnettomuudelta minkä olisi ollut mahdollisuus tapahtua.
      Taitaa olla siinä ainoat missä uskoni tulee muille kuulluksi. Oikein ihmettelen miksi, tuo aloitus vähän ravisteli.

    • Anonyymi
      UUSI

      Toisaalta kun arjen keskellä ei jää aikaa muiden herjaamiseen eikä heidän laittomuuksien jahtaamiseen, se vain pyhittää.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      46
      7655
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      33
      4243
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      57
      3725
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      50
      3200
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2886
    6. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      65
      2591
    7. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      56
      2445
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      51
      2388
    9. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      40
      2339
    10. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2286
    Aihe