Oletko uudestisyntynyt?

Jarmo Pelastettava, tunnettu avantosankari ja epäonnekas uskonharjoittaja, oli jälleen kerran jäällä. Tällä kertaa hän oli varautunut: hänellä oli kaulassaan krusifiksi, taskussa Uuden testamentin painos ja suussaan hengellinen virsi puoliksi laulettuna.

Mutta kuten kohtalo (tai ehkä opetustarpeet) määräsivät, jää petti taas. Plums!

Räpiköidessään vedessä hän ehti huutaa: “Ei taas! Minähän luin jopa Matteuksen evankeliumin tällä viikolla!”

Sattumalta paikalle saapui Veli Reijo Uudestisyntynyt, paikallinen teologi-pelastaja, joka oli tunnettu siitä, että käytti vedenpitävää kastetodistusta kaulassaan ja puhui rukouskielet päälle, vaikka kävi vain Siwan kassalla.

Reijo lähestyi varoen, otti pitkän koukun ja huusi: “Veljeni Jarmo! Oletko sinä uudestisyntynyt?”

Jarmo räpiköi, vedenpinta nousi jo nenän alle. “Totta kai! Olen käynyt kirkossa, luin 'Elämä Jeesuksen kanssa' -traktaatin ja kerran tunsin lämpimän tunteen, kun kuuntelin iltahartautta!”

Reijo siristi silmiään. “Se ei riitä, veljeni. Onko sinun vanha minäsi kuollut ja uusi syntynyt Kristuksessa?”

Jarmo köhi. “Vanhasta minusta ainakin 70 % jäätyy parhaillaan, eikö se jo todista jotain?!”

Reijo nyökkäsi hitaasti, mutta epäilevästi. “Mutta oletko kokenut Pyhän Hengen synnyttävän työn? Onko sinussa uusi luomus, joka janoaa Sanaa ja vihaa syntiä enemmän kuin saunakaljaa?”

“MITÄ?!”, Jarmo huusi samalla kun jääpalat kilahtelivat korvissa. “Eikö tämä nyt ole vähän liikaa paperityötä näin hukkumistilanteeseen?!”

Reijo huokaisi raskaasti. “Monet tulevat vedelle, mutta harvat pääsevät maihin. Sinun täytyy syntyä vedestä ja Hengestä, eikä pelkästään avantoon.”

Sitten hän laittoi pelastuskoukun takaisin reppuun, sulki silmänsä ja sanoi hiljaa: “Jos Herra tahtoo, sinulle tarjotaan vielä yksi tilaisuus. Mutta tämä ei ollut se.”

Jarmo vajosi hitaasti pinnan alle, kuiskaten: “Voisiko joku edes tarkistaa rippikoulutodistuksen taskustani…”