Onko nimesi elämän kirjassa?

Jarmo Pelastettava, mies jonka suhde pelastukseen oli vähintäänkin haastava, oli tällä kertaa varustautunut kunnolla: hänellä oli mukana kastetodistus, uskontunnustus, Alpha-kurssin läpäisymerkki ja taskulämmintä ehtoollisviiniä.

Mutta koska jää ja kohtalo eivät katso varustetasoa, hän päätti oikaista jälleen ohuen jään yli – ja jälleen kerran molskahti jäiseen veteen.

Tällä kertaa paikalle saapui vanha, viisas Pelastaja nimeltä Karitsanpalvelija Kalle, joka kantoi kainalossaan paksua, säteilevää kirjaa. Hän käveli jäälle ja pysähtyi juuri Jarmon kohdalle. Jarmo huusi:

“Kalle! Auta nyt! Mä olen tehnyt kaiken! Liityin seurakuntaan, tilasin hengellisen uutiskirjeen ja pidin jopa hengellistä somea!”

Kalle nyökkäsi vakavasti, avasi suuren kirjan ja sanoi:

“Veljeni, minä voin auttaa vain niitä, joiden nimi on kirjoitettu Elämän kirjaan. Katsotaanpa…”

Hän selasi paksua kirjaa, sivut hohtivat kultaa. Hän mutisi:

“Aabraham… Aamos… Annikki… Jape… Jarno… Jaska…”

“Entä Jarmo?”, Jarmo huusi, nyt jo sinertävänä.

“Odota… Jarkko… Jari-Petteri… Jarmine… Hmm… Ei näy Jarmo Pelastettavaa.”

“Mutta mitä ihmettä?!”, Jarmo kähisi, “Olen käynyt herätyskokouksessa! Ja sanoin kyllä rukoukseen, vaikka vähän epävarmasti!”

Kalle sulki kirjan lempeästi mutta päättäväisesti. “Valitettavasti nimiä ei lisätä hetken paniikissa lausutuilla sanoilla. Vain aidosti uudestisyntyneet, sydämestään uskovat ja elämässään hedelmää kantaneet on kirjoitettu tähän kirjaan.”

“Entä jos kirjasin sen itse Facebookiin?” Jarmo vinkaisi.

Kalle pudisti päätään. “Elämän kirjaa ei voi editoida itse.”

“Mutta… mutta eikö voisi edes lisätä sen jälkeenpäin?!”

Kalle astui taaksepäin, taivas kajasti hänen takanaan. “Täällä ei ole 'muokkaa profiilia' -nappia. Ja tämä ei ole Googlen pilvi. Jos et ole kirjassa, et ole mukana.”

Sitten hän katosi pilveen. Kirja leijui hetken ilmassa ja hävisi.

Jarmo jäi avantoon, tällä kertaa enemmän hämmentyneenä kuin kylmissään.