Jarmo Pelastettava, mies jonka suhde pelastukseen oli vähintäänkin haastava, oli tällä kertaa varustautunut kunnolla: hänellä oli mukana kastetodistus, uskontunnustus, Alpha-kurssin läpäisymerkki ja taskulämmintä ehtoollisviiniä.
Mutta koska jää ja kohtalo eivät katso varustetasoa, hän päätti oikaista jälleen ohuen jään yli – ja jälleen kerran molskahti jäiseen veteen.
Tällä kertaa paikalle saapui vanha, viisas Pelastaja nimeltä Karitsanpalvelija Kalle, joka kantoi kainalossaan paksua, säteilevää kirjaa. Hän käveli jäälle ja pysähtyi juuri Jarmon kohdalle. Jarmo huusi:
“Kalle! Auta nyt! Mä olen tehnyt kaiken! Liityin seurakuntaan, tilasin hengellisen uutiskirjeen ja pidin jopa hengellistä somea!”
Kalle nyökkäsi vakavasti, avasi suuren kirjan ja sanoi:
“Veljeni, minä voin auttaa vain niitä, joiden nimi on kirjoitettu Elämän kirjaan. Katsotaanpa…”
Hän selasi paksua kirjaa, sivut hohtivat kultaa. Hän mutisi:
“Aabraham… Aamos… Annikki… Jape… Jarno… Jaska…”
“Entä Jarmo?”, Jarmo huusi, nyt jo sinertävänä.
“Odota… Jarkko… Jari-Petteri… Jarmine… Hmm… Ei näy Jarmo Pelastettavaa.”
“Mutta mitä ihmettä?!”, Jarmo kähisi, “Olen käynyt herätyskokouksessa! Ja sanoin kyllä rukoukseen, vaikka vähän epävarmasti!”
Kalle sulki kirjan lempeästi mutta päättäväisesti. “Valitettavasti nimiä ei lisätä hetken paniikissa lausutuilla sanoilla. Vain aidosti uudestisyntyneet, sydämestään uskovat ja elämässään hedelmää kantaneet on kirjoitettu tähän kirjaan.”
“Entä jos kirjasin sen itse Facebookiin?” Jarmo vinkaisi.
Kalle pudisti päätään. “Elämän kirjaa ei voi editoida itse.”
“Mutta… mutta eikö voisi edes lisätä sen jälkeenpäin?!”
Kalle astui taaksepäin, taivas kajasti hänen takanaan. “Täällä ei ole 'muokkaa profiilia' -nappia. Ja tämä ei ole Googlen pilvi. Jos et ole kirjassa, et ole mukana.”
Sitten hän katosi pilveen. Kirja leijui hetken ilmassa ja hävisi.
Jarmo jäi avantoon, tällä kertaa enemmän hämmentyneenä kuin kylmissään.
Mutta koska jää ja kohtalo eivät katso varustetasoa, hän päätti oikaista jälleen ohuen jään yli – ja jälleen kerran molskahti jäiseen veteen.
Tällä kertaa paikalle saapui vanha, viisas Pelastaja nimeltä Karitsanpalvelija Kalle, joka kantoi kainalossaan paksua, säteilevää kirjaa. Hän käveli jäälle ja pysähtyi juuri Jarmon kohdalle. Jarmo huusi:
“Kalle! Auta nyt! Mä olen tehnyt kaiken! Liityin seurakuntaan, tilasin hengellisen uutiskirjeen ja pidin jopa hengellistä somea!”
Kalle nyökkäsi vakavasti, avasi suuren kirjan ja sanoi:
“Veljeni, minä voin auttaa vain niitä, joiden nimi on kirjoitettu Elämän kirjaan. Katsotaanpa…”
Hän selasi paksua kirjaa, sivut hohtivat kultaa. Hän mutisi:
“Aabraham… Aamos… Annikki… Jape… Jarno… Jaska…”
“Entä Jarmo?”, Jarmo huusi, nyt jo sinertävänä.
“Odota… Jarkko… Jari-Petteri… Jarmine… Hmm… Ei näy Jarmo Pelastettavaa.”
“Mutta mitä ihmettä?!”, Jarmo kähisi, “Olen käynyt herätyskokouksessa! Ja sanoin kyllä rukoukseen, vaikka vähän epävarmasti!”
Kalle sulki kirjan lempeästi mutta päättäväisesti. “Valitettavasti nimiä ei lisätä hetken paniikissa lausutuilla sanoilla. Vain aidosti uudestisyntyneet, sydämestään uskovat ja elämässään hedelmää kantaneet on kirjoitettu tähän kirjaan.”
“Entä jos kirjasin sen itse Facebookiin?” Jarmo vinkaisi.
Kalle pudisti päätään. “Elämän kirjaa ei voi editoida itse.”
“Mutta… mutta eikö voisi edes lisätä sen jälkeenpäin?!”
Kalle astui taaksepäin, taivas kajasti hänen takanaan. “Täällä ei ole 'muokkaa profiilia' -nappia. Ja tämä ei ole Googlen pilvi. Jos et ole kirjassa, et ole mukana.”
Sitten hän katosi pilveen. Kirja leijui hetken ilmassa ja hävisi.
Jarmo jäi avantoon, tällä kertaa enemmän hämmentyneenä kuin kylmissään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teet aloituksia liukuhihnalta. Kävin juoksemassa, mene sinäkin. Siitä on sinulle hyötyä.
Omaan uskoon luottaminen autuaaksi tekevänä asiana on pettävää laatua. Kyseessä on ns. "uskonharha".
Jeesuksen veli Jaakob varoittaa uskonharhasta.
Jaak. 2:20
Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Kenen uskoon sitä pitäisi luottaa, jos ei omaan? Tosi uskova luottaa Herraan, ei omaan uskoonsa.
Raamattu tuntee myös ennaltamääräämisopin. Pelastuvien nimet on kirjoitettu Elämänkirjaan jo maailman luomisessa. Se viittaa siihen, että kaikkien ihmisten sielut on luotu valmiiksi maailman luomisen yhteydessä.
Jes. 57:16
Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
Ilm. 17:8
"Peto, jonka näit, on ollut, mutta nyt sitä ei ole. Se tulee vielä nousemaan syvyydestä, mutta lopulta se joutuu tuhon omaksi. Ne maan asukkaat, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna elämän kirjaan, hämmästyvät pedon nähdessään, sillä vaikka se on ollut ja mennyt, se on vielä tuleva.
Vaan ei ole Jumala valinnut toiset pelastukseen, tai kadotukseen. Sen sanoo jo talonpoikaisjärkikin.
Viimeisellä tuomiolla ei kysytä ihmisen uskosta yhtään mitään.
Ilm. 20:12
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
Ilm. 20:13
Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Ilm. 22:12
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaa