Ehdoton antautuminen toisessa maailmansodassa oli Churchillin aloite

Winston Churchillilla oli keskeinen rooli liittoutuneiden politiikan muokkaamisessa vaatiessaan Saksalta, Italialta ja Japanilta ehdotonta antautumista toisen maailmansodan aikana. Tämä Casablancan konferenssissa tammikuussa 1943 päätetty politiikka pyrittiin estämään kaikki jatkoneuvottelut tai kompromissit akselivaltojen kanssa. Churchill uskoi , että oli välttämätöntä varmistaa sodan täydellinen ja lopullinen loppu.

Casablancan konferenssi:
Päätös vaatia ehdotonta antautumista tehtiin Casablancan konferenssissa, Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin ja Britannian pääministerin Winston Churchillin tapaamisessa tammikuussa 1943.
Ehdottoman antautumisen merkitys:
Churchill korosti, että "ehdoton antautuminen" ei tarkoittanut Saksan kansan orjuuttamista tai tuhoamista, vaan pikemminkin sitä, että liittoutuneita ei sido mikään sopimus tai velvoite saksalaisten kanssa.
Perustelu:
Churchill uskoi, että ehdoton antautuminen oli välttämätöntä täydellisen ja ratkaisevan voiton varmistamiseksi, estäen kaikki tulevat konfliktit tai neuvottelut akselivaltojen kanssa.
Voitto Euroopassa:
Churchill ilmoitti Saksan ehdottomasta antautumisesta Voiton Euroopassa -päivänä 8. toukokuuta 1945. Saksan ylin komento ja Saksan valtionpäämies allekirjoittivat antautumisen kenraali Eisenhowerin päämajassa.
Jälkiseuraukset:
Voitonpäivää juhliessaan Churchill tunnusti myös jatkuvan kamppailun Tyynellämerellä ja tarpeen keskittyä Japanin voittamiseen