Pilkkaaminen ja yhteiskunta
Yhteiskunnalla on omat rakenteensa. Jotkut sen osista ovat merkittävämpiä kuin toiset osat. Ajatelkaamme kahta ystävää, jotka kokoontuvat jossain paikassa. Jos he eivät kunnioita toisiaan, yhteistyö heidän välillään huononee ja lopulta loppuu. Sama pätee yhteiskuntaan, jossa on paljon eri ihmisiä. Jos nämä ihmiset eivät kunnioita toisiaan, siellä ei ole rakkautta. Kun sisarukset pilkkaavat toisiaan, he eivät auta toisiaan myöhemmin, kun toinen tarvitsee apua. Nyt lukija näkee, miksi tämä on paha moraali ja synti. Pahin pilkka on se, että ihminen ei kunnioita itseään. Kun ihminen ei kunnioita edes itseään, hän ei kunnioita muitakaan.
http://www.suomenshiiamuslimit.org/phpBB2/viewtopic.php ?t=2287
Yhteiskunnalla on omat rakenteensa. Jotkut sen osista ovat merkittävämpiä kuin toiset osat. Ajatelkaamme kahta ystävää, jotka kokoontuvat jossain paikassa. Jos he eivät kunnioita toisiaan, yhteistyö heidän välillään huononee ja lopulta loppuu. Sama pätee yhteiskuntaan, jossa on paljon eri ihmisiä. Jos nämä ihmiset eivät kunnioita toisiaan, siellä ei ole rakkautta. Kun sisarukset pilkkaavat toisiaan, he eivät auta toisiaan myöhemmin, kun toinen tarvitsee apua. Nyt lukija näkee, miksi tämä on paha moraali ja synti. Pahin pilkka on se, että ihminen ei kunnioita itseään. Kun ihminen ei kunnioita edes itseään, hän ei kunnioita muitakaan.
http://www.suomenshiiamuslimit.org/phpBB2/viewtopic.php ?t=2287
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pilkkaaminen tai "mollaaminen" on useasti oman, heikon itsetunnon osoitus. On ihmisiä, jotka ovat erinomaisia esim. työssään ja saavat siitä kiitosta, mutta: ei voiolla totta, ne vaan yrittävät teettää lisää... jne. Heikko itsetunto tulee jo lapsuudesta ja aikuisena sitä on vaikea korjata.
Tiedän sen omasta kokemuksestani. Synnyin köyhään perheeseen. Isä kuoli kun olin 8 v. Äiti sanoi aina, että köyhän pentu ei opiskele, vaan töihin! 10 v alkaen olin lapsenpiikana kesät.Opettaja kävi kotona puhumassa, että pääsen vapaaoppilaaksi, mutta ei auttanut.
Sain juoksutytön paikan pankista 15 v. ja minua kehoitettiin hakeutumaan kauppakouluun, jos aijon jatkaa pankissa. Nyt jo edesmennyt mieheni, silloinen poikaystävä. sittemmin kihlattu sai äitini puhuttua ympäri. Poikaystäväni lupasi maksaa vaatetukseni jos äiti antaa minun asua kotona ilmaiseksi.(sain siis edelleenkin kauppak. vapaaoppilaspaikan).
Niinpä siis tämä köyhän pentu, joka ei ole mitään palveli yli 38 v pankiaan ollen jopa johtajan sijaisena vuosikymmenien ajan. Mutta: vaikka tiesin olevani "hyvä" ja sain arvostusta piirijohtajien ja jopa korkeammankin portaan taholta, aina jossain sisimmässä tuntui, että en kuitenkaan ole mitään. Kuitenkin sain oman konttorini esim. ilmastointihommat järjestykseen sitkeydelläni oiken pomon loman aikana. Sain myös lausua omat näkemykseni tietyistä asioista n. 11 v sitten nykyisen SUUREN pomon käydessä åpaikalla ja Hän totesi, että minun huomioni asioista ovat yhdenmukaiset muidenkin konttoreiden vast. hoitajien kanssa. Kuitenkin tuntuu, etten ole mitään. Onhan minulla kolme ihanaa lapsenlasta, jotka rakastavat minua( myös kaksi lasta) ja olen aina kiittänyt ja kannustanut heitä. Kaikesta huolimatta taas tuntuu, että en ole minkään arvoinen. Olen kaksonen ja siis persoonanikin on kai kaksijakoinen. Lukekaa saman nimimerkin alla syöpäosastoa, niin huomatte, kuinka kaksoispersoona olen.