Pakotteet ovat tehonneet ja Venäjä kääntynyt itään, mutta mitä sitten?

Yhteenvetona toukokuun 2025 tilanteesta on pakko todeta, että Ukrainan sota jatkuu ja osapuolten kannat ovat pahasti lukkiutuneet. Sen myötä myös ihmistappiot ja muut tuhot yhä kasvavat. Mikään osapuoli ei ole saavuttanut merkittävästi päämääriään, eikä tilanne kovin nopeasti ole muuttumassa.

Yhdysvalloissa ainakin konservatiivipiireissä käytetään yleisesti Ukrainan sodasta termiä ”proxy war” (sijaissota), joka tarkoittaa, että ”länsi” sotii Ukrainassa Venäjää vastaan käyttäen ukrainalaisia apunaan ja kärsimässä tappioita. Ottamatta kantaa nimityksen oikeutukseen, se tuntuu olevan myös presidentti Trumpin kanta, ja hän on syyttänyt suurista tappioista ja kustannuksista sekä tilanteen heikkenemisestä edeltäjäänsä presidentti Bidenia.

Läntiset johtajat uhkasivat keväällä 2022 Venäjää ennennäkemättömillä taloudellisilla ja poliittisilla pakotteilla sekä myös sotilaallisella tappiolla, kun lännen aseapu alkaa vaikuttaa. Pakotteet ovat todella vaikuttaneet mutta eivät välttämättä odotetulla tavalla. Venäjä on joutunut tukeutumaan vahvasti Kiinan taloudellisiin voimavaroihin erityisesti uusimman teknologian alalla. Toisaalta se on suunnannut vientiään Kiinaan ja muihin BRICS-maihin. Samalla tässä kaupassa on irtauduttu paljolti Yhdysvaltojen dollarista.

Venäjän sotilaallinen heikentäminen ei ole onnistunut. Useiden merkittävien analyytikkojen mukaan Venäjä on nyt sotilaallisesti selvästi vahvempi kuin vuoden 2022 alussa. Sen sotatarviketeollisuuden tuotanto on kasvanut ja kalustotappiot korvattu uusimmilla malleilla. Ukrainan armeijan johto ilmoitti 16. toukokuuta, että Venäjällä on rintamilla 640 000 sotilasta, mikä on neljä kertaa suurempi vahvuus kuin millä Venäjä aloitti hyökkäyksen helmikuussa 2022. Ehkä merkittävintä on lopulta Venäjän asevoimien koulutustason ja taistelumenetelmien voimakas kehittyminen. Näillä näkymillä läntisen Euroopan asevoimilla ei ole mitään mahdollisuuksia tukea Ukrainan sotatoimia niin paljon, että Venäjä kärsisi sotilaallisen tappion.

Voidaan siis todeta, että pakotteet ovat todella eristäneet Venäjää länsimaista, mutta samalla Venäjä on vahvistanut asemiaan laajan ”globaalin etelän” ja muiden puolueettomien maiden yhteisön osana. Pakotteet ovat toisaalta heikentäneet monen läntisen Euroopan maan taloutta ja tuottaneet siellä sisäpoliittisia ongelmia. Nato ja EU eivät ole sisäisesti kovinkaan yksimielisiä suhtautumisessa pakotteiden jatkamiseen. Niiden vaikutukset Ukrainan sodan lopputulokseen ovat kyseenalaisia, joten tässä suhteessa pakotteiden tehosta ja hyödystä aikaisemmin eri yhteyksissä saadut kielteiset kokemuksetkin ovat vahvistuneet.

Yhdysvaltojen intressit eroavat nyt tuntuvasti läntisen Euroopan eduista, ja on kyseenalaista, miten niitä jälleen yhteensovitetaan. Samalla Yhdysvaltojen tarve ylläpitää liittolaissuhteita Eurooppaan on tuntuvasti heikentynyt, kun strateginen painopiste on siirtynyt yhä selvemmin Aasian suunalle. Euroopan unionilla ja muilla läntisen Euroopan mailla on edessään pitkä tie strategisen autonomian ja taloudellisen hyvinvoinnin kehittämisessä maailman muiden voimaryhmittymien paineiden alaisina.

Espoossa 18.5.2025

Heikki Talvitie

Erikoislähettiläs