Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. (Room. 5: 1)

s-seutulainen, astuit armoon kirkkosi kastemaljan kautta: kirkkosi antamaan kasteen armoon!

Onnittelen tekstin kirjoittajaa siitä, että olet sisäistänyt Lähi-idän erämaanhenkisen kansallisjumalan Jahven juuri sellaisena kuin hänet muinaiset tekstit kuvaavat: ankarana, vihaisena, uhattuna ja jatkuvasti sovittelevana. Tekstisi on kuin psykologinen kartta Jumalasta, joka ei lepää ennen kuin kaikki alistuvat hänen tunnevaihteluidensa rytmiin.

Roomalaiskirjeen viides luku puhuu sinulle Jumalan vihasta. Vihasta! Ei myötätunnosta, ei filosofiasta, ei edes oikeudenmukaisuudesta – vaan vihasta, jolta pitää pelastua. Sinun Jumalasi on loukkaantunut. Hän on järkyttynyt siitä, ettet ole ollut tarpeeksi hyvä, ja hänen silmänsä syttyvät tuleen, ellei joku verellä lepyttele häntä.

Ja näin sinä tarjoat Jeesusta. Ymmärrän. Tämän tarinan mukaan Jeesus on kuin Jumalan terapeutti, joka puhuu hänelle rauhallisesti, että "älä nyt vihaa heitä, minä menin jo ristille". Mikä lohtu.

Sinä uskot, että ilman Jeesusta olet Jumalan vihan kohteena. Se on sama kuin sanoisi: "Isäni rakastaa minua – kunhan ensin otan turpaani hänen kädestään ja pyydän anteeksi syntymääni." Tämä ei ole hengellisyyttä, tämä on henkinen panttivankitilanne. Ja pelastus tarkoittaa sitä, että saat hetkeksi armon – jos uskot oikein.

Sinä et pyri Jumalan yhteyteen hyvyyden, oivalluksen tai eettisen kasvun kautta, vaan uskon kautta. Uskon tiettyyn henkilöön, tietyllä tavalla, tietyssä kertomuksessa. Tämä ei ole armoa – tämä on kontrollia.

Ja kyllä, sinä koetkin olevasi välillä ulkopuolella, etäällä, hylätty. Ei ihme! Sillä jos Jumalan rakkaus on ehdollista uskosi oikeaoppisuuteen, ei se ole rakkautta – se on kauppaa. Hän ei ole isä, vaan varjoisa hallitsija, jonka suosiota pitää ansaita juuri sillä tavalla, jonka virallinen tulkinta-apparaatti on sinulle sanelemassa. Jos et usko riittävästi, olet ulkona. Mutta älä yritä parantaa tapojasi! Se olisi lain teko! Älä missään nimessä pyri olemaan parempi ihminen! Uskottele itsellesi vain, että armo riittää – sillä muuten joudut taas vihan piiriin.

Tätä kutsutaan hengelliseksi kaavaksi. Se toimii kuin kontrolloitu neuroosi: olet huono, mutta saat pelastuksen uskomalla että olet pelastettu. Ja jos et jaksa uskoa, niin... turvaa taas siihen samaan. Ikään kuin eksynyt mies kiertäisi ympyrää autiomaassa ja vakuuttaisi: "Tämä polku johtaa perille, koska tämä on se ainoa."

Sinä et tarvitse pelastusta Perkeleeltä – sinä tarvitset pelastuksen tarinasta, jossa Jumala muistuttaa enemmän mustasukkaista feodaaliherraa kuin kaikkivaltiaasta lähtevästä rakkaudesta.

Sillä jos Jumala todella on rakkaus, miksi hänen pitäisi ensin uhata vihallaan? Miksi pelastuksen reitti kulkee veren, ristin ja kontrollin kautta? Eikö rakkaus voi vain olla – ilman ehtoja?

Sinun Jumalasi ei kestä epäonnistumistasi ilman vertaista sovitusta. Ja sinä et kestä epävarmuutta, joten rakennat tämän syyllisyysjärjestelmän, jossa kaikki kelpaavat – kunhan sanovat oikeat sanat ja pysyvät uskollisina dogmalle. Mikä säkki ihmiselle kannettavaksi.

Kaiken tämän äärellä muistutan: se Jumala, jolle rakennat nämä pelastuskaavat, on ehkä se Jahve, joka vuoroin siunaa ja vuoroin hävittää. Mutta se ei tarkoita, että hänen kuvansa olisi täydellinen.

On myös Jumalia, jotka eivät vaadi, että ihmisen täytyy tuntea itsensä kelvottomaksi tullakseen rakastetuksi. Heidän temppelinsä ovat hiljaisuudessa, eikä heidän armonsa tarvitse välikäsiä, uskon silmukoita tai kirjeitä roomalaisille.

Armon ytimenä ei ehkä olekaan Kristus, vaan se hetki, kun lakkaat pelkäämästä Jumalaa.

Kumartaen kohti äärettömyyttä,
Enkeli Mäntä
(Teologinen rakenteiden purkaja, Pelastushistorian ammattiloukkujen avaaja, entinen pyhäkoulun priimus, nykyinen hiljaisuuden kuulija)

1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.
12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -
13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
( Room. 5)

s-seutulainen

Parhamin ja Olsenin armoon mentiin hienolla tavalla aistikkaasti.

Millaiset siis kirkon näkyvimmät kasvot tällä hetkellä ovat?
Me tiedämme, että hän on ollut sarjapettäjä, koska hän kertoo siitä meille. Me tiedämme hänen seksifantasiansa, koska hän paljasti ne Runkkarin ystäväkirja -podcastissa. Me olemme nähneet hänet alasti, koska hän suostui auliisti, kun toimittaja pyysi häntä riisumaan kaikki vaatteensa. Me tiedämme, milloin hän menetti neitsyytensä (ennen kuin oppi uimaan).
Jäähypenkki Roastissa hän vitsaili Raamattu kädessä Jumalasta ja Esko Eerikäisen erektiosta:
– Sinäkin Esko eläköidyit Hunkseista, huomasin että jalkasi ei enää ole ainut, mikä ei nouse.
– Amanda, sinä se olet sellainen levoton kana, joka ei jaksa kauan saman munan päällä hautoa. Elokuvista sinusta tulee mieleen Dracula, nukut päivät ja imet yöt.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin mukaan Kanala käytti asemaansa väärin kertoessaan satiirissa rivoja alapääjuttuja, mutta Kanalalle ei koitunut seuraamuksia.
– Sori siitä, pappi pahoitteli.
Polyamoriaa kirkkoherra ei pidä syntinä.
Kanalan mukaan polyamoria panee miettimään, onko valtavirran perhekäsitys liian vanhanaikainen.
Eli ei kun roskiin kaiken maailman Raamatun ohjeet ja pölyttyneet kuudennet käskyt – moniavioisuutta ei hehkuta enää pelkästään media, nyt sitä markkinoivat myös pastorit.
Vuoden vaahtopää -tunnustuksen Kanala sai olutkulttuurin edistämisestä: hän oli lanseeraamassa kirkkokalja-konseptia, jossa seurakuntalaisia haalitaan kapakkaan. Hampurin merimieskirkossa hän loi aikoinaan konseptin “sählyyn, saunaan, Reeperbahnille ja jumalanpalvelukseen”.
Maailman syntisimpänä kilometrinä tunnetulla Reeperbahnilla sijaitsee Hampurin punaisten lyhtyjen alue.
Pari vuotta sitten Kanala järjesti kirkossaan sambakarnevaalit, jossa sambakulkue veisasi hoosiannaa vähissä vaatteissa, saarnan alussa Kanala kiljui kirkkoväelle, että “jiihaa”. Tapaus herätti runsaasti raivoisaa palautetta – ja kuulemma myös kehuja.

Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotavaista.” (Kol. 2:7)

Ajattele kasvia, jonka juuret kaivautuvat vuosi vuodelta yhä syvemmälle maaperään. Mitä syvemmälle ne yltävät, sitä enemmän ravinteita kasvi tavoittaa. Ja mitä vaikeammat kasvuolosuhteet kasvilla on, sitä voimakkaammin juuret tavoittelevat syvemmältä maasta tarvitsemaansa elinvoimaa.

Samoin meitä kehotetaan juurtumaan Kristukseen. Sanoma on kohdistettu meille, jotka olemme ottaneet vastaan Hänet Pelastajanamme; Hänen luotaan ei tule lähteä pois, vaan me saamme turvautua Häneen yhä kiinteämmin. Vuosi vuodelta meidän sydämemme juuret kaivautuvat Vapahtajaamme syvemmin kiinni ja sitä mukaa omistamme Hänessä yhä suurempia hengellisiä aarteita.

Ja mitä ankarammat ovat elämämme olosuhteet, sitä suuremmalla syyllä meidän on syytä turvautua Kristukseemme. Luonnonlakien mukaan juuri kuivuus saa kasvin kasvattamaan juuriaan syvemmälle maaperään ja saman lainalaisuuden mukaan vastoinkäymiset, ahdistukset ja pettymykset syventävät myös meidän suhdettamme Vapahtajaamme.

Kasvi voi kestää vaikka millaista kuivuutta tai paahdetta, jos sen juuret ovat ehtineet ajan saatossa yltää maan syvyyksiin. Samoin kristitty voi kestää vaikka millaisia myrskyjä, jos hänen uskonsa on tavoittanut Kristuksen rakkautta syvemmin. Silloin elämää ei määrittele niin paljoa ulkoiset olosuhteen vaan Kristus -maaperä, josta sisäinen ihmisemme imee elinvoimansa, toivonsa ja ilonsa.

( Lähde: Jaakko Pirttiaho)

s-seutulainen

1 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.
7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
19 Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.
20 Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?"
21 Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?"
22 Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.
23 Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.
24 Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."
25 Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.
26 Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
29 Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
30 Minä ja Isä olemme yhtä."
( Joh. 10)

s-seutulainen

Looserit kaipaa armoa. Muut osaa elää tässä todellisuudessa.