Koska feminismi ja sosialismi eittämättä ovat saman kolikon kaksi eri puolta, on hyvä tutkia sosialismin (=pakottamisen, verottamisen) historiaa ja sen saavutuksia.
http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2004/040423/ben.html
Uncle Benzillä on asiaa: ”Nyt näkyy taas olevan kampuksilla väkeä, josta osa kutsuu itseään kommunisteiksi ja joka haluaisi Suomeen ja koko maailmaan sosialismin ja kommunismin säilyttäen samalla – ainakin puheissa –monipuoluedemokratian ja ihmisoikeudet. Ei onnistu. Ei ole koskaan onnistunut. Eikä tule koskaan onnistumaan.”
Taistolaisajasta väitöskirjaa valmisteleva historioitsija Jukka Relander sanoo Ylioppilaslehdessä 7/04 seuraavaa: "Mielestäni taistolaisuutta ei silti kannata tarkastella siitä näkökulmasta, että heidän tavoitteenaan olisi ollut diktatorinen, omia kansalaisia vainoava järjestelmä. Kai taistolaisten pyrkimyksenä oli parempi yhteiskunta, jonka saavuttamiseksi he olivat valmiita käyttämään keinoja, jotka eivät jälkikäteen vaikuta hyväksyttäviltä. Mutta niitähän ei toisaalta käytetty."
[Ben Zyskowicz:] Mielestäni Relander on väärässä. Ei taistolaisuudessa vastustettavaa ollut pelkästään keinot, joita he olivat valmiita käyttämään ja jotka eivät Relanderin mukaan "jälkikäteen vaikuta hyväksyttäviltä", vaan myös itse päämäärä. Totta kai nämä "niitähän ei toisaalta käytetty" -keinotkin olivat tuomittavia: suomalaisen demokratian kumoaminen Neuvostoliiton tukemalla vallankaappauksella. Mutta mikä oli päämäärä? Relanderin mukaan ei siis "kannata tarkastella siitä näkökulmasta, että heidän tavoitteenaan olisi ollut diktatorinen, omia kansalaisia vainoava järjestelmä". Miten niin ei kannata? Päinvastoin nimenomaan kannattaa, jos totuutta tavoittelee. Riippumatta siitä, mitä ex-taistolaiset tänä päivänä muun muassa tutkijoille kaunistelevat ja satuilevat, liikkeen tavoitteena oli nimenomaan pystyttää Suomeen "työväenvalta" eli kommunistinen diktatuuri. Tästä Relander löytää väitöskirjaansa niin paljon evidenssiä kuin vain dokumentteja kirjaan mahtuu.
http://www.vapaasana.net/poimittuja.php3
"He eivät tienneet" on Zyskowiczin mielestä katteeton argumentti:
"Kaikkea kommunistista urkintaa, sortoa ja terroria sekä ympäristöraiskausta ei tietenkään Suomessa 1970-luvulla tunnettu. Kuitenkin jokainen taistolainenkin tiesi riittävästi. Kuka ei olisi kuullut Berliinin muurin olemassa olosta ja sen juurelle ammutuista pakolaisista? Kuka ei tiennyt, että sosialistimaissa vallitsi yhden puolueen diktatuuri ilman vapaita vaaleja? Kuka oli epätietoinen siitä, että näiden maiden kansalaisilta puuttuivat sellaiset perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet kuin sananvapaus ja yhdistymisvapaus? Ken oli tietämätön toisinajattelijoiden ahdistelusta ja vainosta? Tämän kaiken taistolaisetkin tiesivät ja tätä kaikkea he kiivaasti puolustivat ja perustelivat."
"Hyvä tavoite" ei oikeuta ihmisoikeuksien epäämistä:
"Totta kai taistolaistenkin pyrkimyksenä oli 'parempi yhteiskunta'. Minkä yhteiskunnallisen liikkeen pyrkimyksenä ei periaatteessa olisi parempi yhteiskunta? Niin oli ilmeisesti myös Leninin, Stalinin, Hitlerin, ja Pol Potin pyrkimyksenä."
http://www.lietuvos.net/istorija/communism/
http://www.lietuvos.net/istorija/communism/communism_2.htm
http://www.okay.com/dunc/gulag.htm
http://www.infoukes.com/history/famine/gregorovich/
http://stores.yahoo.com/ihf/377.html
http://markhumphrys.com/soviet.html
http://www.hawaii.edu/powerkills/COM.ART.HTM
http://www.hawaii.edu/powerkills/RM1.UKRAIN.FAM.BODIES.HTM
http://www.hawaii.edu/powerkills/RM1.UKRAIANIAN.VICTIM.HTM
http://www.hawaii.edu/powerkills/RM3.S.FACE.OF.FAM.HTM
http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2004/040423/ben.html
Uncle Benzillä on asiaa: ”Nyt näkyy taas olevan kampuksilla väkeä, josta osa kutsuu itseään kommunisteiksi ja joka haluaisi Suomeen ja koko maailmaan sosialismin ja kommunismin säilyttäen samalla – ainakin puheissa –monipuoluedemokratian ja ihmisoikeudet. Ei onnistu. Ei ole koskaan onnistunut. Eikä tule koskaan onnistumaan.”
Taistolaisajasta väitöskirjaa valmisteleva historioitsija Jukka Relander sanoo Ylioppilaslehdessä 7/04 seuraavaa: "Mielestäni taistolaisuutta ei silti kannata tarkastella siitä näkökulmasta, että heidän tavoitteenaan olisi ollut diktatorinen, omia kansalaisia vainoava järjestelmä. Kai taistolaisten pyrkimyksenä oli parempi yhteiskunta, jonka saavuttamiseksi he olivat valmiita käyttämään keinoja, jotka eivät jälkikäteen vaikuta hyväksyttäviltä. Mutta niitähän ei toisaalta käytetty."
[Ben Zyskowicz:] Mielestäni Relander on väärässä. Ei taistolaisuudessa vastustettavaa ollut pelkästään keinot, joita he olivat valmiita käyttämään ja jotka eivät Relanderin mukaan "jälkikäteen vaikuta hyväksyttäviltä", vaan myös itse päämäärä. Totta kai nämä "niitähän ei toisaalta käytetty" -keinotkin olivat tuomittavia: suomalaisen demokratian kumoaminen Neuvostoliiton tukemalla vallankaappauksella. Mutta mikä oli päämäärä? Relanderin mukaan ei siis "kannata tarkastella siitä näkökulmasta, että heidän tavoitteenaan olisi ollut diktatorinen, omia kansalaisia vainoava järjestelmä". Miten niin ei kannata? Päinvastoin nimenomaan kannattaa, jos totuutta tavoittelee. Riippumatta siitä, mitä ex-taistolaiset tänä päivänä muun muassa tutkijoille kaunistelevat ja satuilevat, liikkeen tavoitteena oli nimenomaan pystyttää Suomeen "työväenvalta" eli kommunistinen diktatuuri. Tästä Relander löytää väitöskirjaansa niin paljon evidenssiä kuin vain dokumentteja kirjaan mahtuu.
http://www.vapaasana.net/poimittuja.php3
"He eivät tienneet" on Zyskowiczin mielestä katteeton argumentti:
"Kaikkea kommunistista urkintaa, sortoa ja terroria sekä ympäristöraiskausta ei tietenkään Suomessa 1970-luvulla tunnettu. Kuitenkin jokainen taistolainenkin tiesi riittävästi. Kuka ei olisi kuullut Berliinin muurin olemassa olosta ja sen juurelle ammutuista pakolaisista? Kuka ei tiennyt, että sosialistimaissa vallitsi yhden puolueen diktatuuri ilman vapaita vaaleja? Kuka oli epätietoinen siitä, että näiden maiden kansalaisilta puuttuivat sellaiset perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet kuin sananvapaus ja yhdistymisvapaus? Ken oli tietämätön toisinajattelijoiden ahdistelusta ja vainosta? Tämän kaiken taistolaisetkin tiesivät ja tätä kaikkea he kiivaasti puolustivat ja perustelivat."
"Hyvä tavoite" ei oikeuta ihmisoikeuksien epäämistä:
"Totta kai taistolaistenkin pyrkimyksenä oli 'parempi yhteiskunta'. Minkä yhteiskunnallisen liikkeen pyrkimyksenä ei periaatteessa olisi parempi yhteiskunta? Niin oli ilmeisesti myös Leninin, Stalinin, Hitlerin, ja Pol Potin pyrkimyksenä."
http://www.lietuvos.net/istorija/communism/
http://www.lietuvos.net/istorija/communism/communism_2.htm
http://www.okay.com/dunc/gulag.htm
http://www.infoukes.com/history/famine/gregorovich/
http://stores.yahoo.com/ihf/377.html
http://markhumphrys.com/soviet.html
http://www.hawaii.edu/powerkills/COM.ART.HTM
http://www.hawaii.edu/powerkills/RM1.UKRAIN.FAM.BODIES.HTM
http://www.hawaii.edu/powerkills/RM1.UKRAIANIAN.VICTIM.HTM
http://www.hawaii.edu/powerkills/RM3.S.FACE.OF.FAM.HTM
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Koska feminismi ja sosialismi eittämättä ovat saman kolikon kaksi eri puolta"
Haluaisitko perustella? Mustamaalari Zyskowicz ei asiaa käsittele. Lyö vain helppoon maaliin.
Onnistuvatko feministit luomaan jollakinlailla paremman sosialistisen yhteiskunnan kuin NL? Mitä vastaavat 600.000 työtöntä suomessa?
Katsotaanko nyt ensiksi ajavatko feministit tuota?
Kuka uskoo rahanahnetta juutalaista?
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että olisi olemassa yhtenäinen feminismi, jolla olisi yhtenäinen taloudellis-poliittinen ohjelma? Yhtä hyvin voisimme ryhtyä keskustelemaan kristinuskosta sosialistisen yhteiskunnan tien tasoittajana.
Feminismi poliittisena liikkeenä on sosialistinen. Mitään katto-organisaatiota tms ei ole vaan ero feministiryhmittyvät edustavat sosialismin/sosiaalidemokratian eri suuntauksia, riippumatta siitä missä puolueessa tai organisaatiossa feministit vaikuttvat.
Yhdysvalloissa tosin toimii joitakin pieniä oikeisto-liberaaleja feministi suuntauksia, mutta nämä ovat todella marginaaliryhmiä.
paskat viirukset
Eiköhän mene ennemmin niin että suuri osa sosialisteista on jonkin asteisia feministejä (vaikkei aina uskoisi) mutta ei automaattisesti toisinpäin? Feminismissä harvemmin puhutaan tuotantovälineiden omistussuhteista.
80-luvulla oli aika vahva marxilainen feministinen teoria voisimissaan, mutta se kai ajautui umpikujaan.
Feminismissä puhutaan sosialistisesta "hyvinvointiyhteiskunnasta". Siinä julkinen sektori tuottaa pääosan sosiaali-palveluista (sairaanhoito, päivähoitu, koulutus yms), mikä on tuotantovälineiden valtio-omistusta (ts. kollektivismia).
Markkinataloudessa palvelujen tuotanto ei kuulu valtiolle, kunnille tai muille julkisille instituutiolle.
Feministit puhuvat myös palkkasäännöstelystä. Esimerkiksi sama palkkaisuus sukupuolten välillä on palkkasäännöstelyä, tai samapalkkaisuus samalla työnimikkeellä toimivien välillä on palkkasäännöstelyä.
Markkinataloudessa palkkataso määräytyy tarjouskilpailun mukaan, eikä samasta työstä makseta yleisesti samaa palkkaa, ei miesten kesken, eikä naisten kesken, ei sukupuoten välilllä, vaan jokainen työntekijä neuvottelee itse palkkansa ja työehtonsa.
Kaikki tuo on kyllä totta, mutta se ei silti tarkoita että se koskisi kaikkia feministejä tai olisi sisäänrakennettuna feminismiin. Iso osa nykyfeministeistä on jättänyt nuo kysymykset taakse mielenkiinnottomina, Suomessa ehkä siksi että juridisella tasolla tasa-arvo nähdään usein jo saavutetuksi.
Eli tavallaan tuo kuvailemasi on (varmastikin yhä voimissaan mutta) "vanhanaikaista" feminismiä verrattuna nykyisiin identiteettipolitiikka- ja kielipelikysymyksiin (joita aiheita täällä esim. mainos- ja lastenkasvatuskeskuteluissa on sivuttu). Itse tunnustaudun kyllä jonkinasteiseksi sosialistiksi, vaikka vierastan puoluepolitiikkaa ja valtion tunkemista kansalaisyhteiskunnan asioihin, ja pidän noita taloudellisjuridisia kysymyksiä tärkeinä feminimille yhä vieläkin.
Tähdennän vaan että eivät kuulu feminismiin jos se nähdään feminismien kattokäsitteenä. Alkuperäinen kritiikkini kohdistui siis feminismin näkemiseen monoliittisena ja feministien enemmistön (?) määritelmien kautta.
"Eli tavallaan tuo kuvailemasi on (varmastikin yhä voimissaan mutta) "vanhanaikaista" feminismiä verrattuna nykyisiin identiteettipolitiikka- ja kielipelikysymyksiin "
Kielipeli ja identiteettipolitiikka ovat feminismissä pieni sivuseikka, detalji jonka parissa feministit mielellään näpertelevät. Tosiasialliset poliittinen vaikutukset ja poliittiset päämäärät ovat täysin muualla: kollektivismissa (suuri julkinen sektori) ja säännöstelytaloudessa (palkkasäännöstely). Jos haluat uskoa siihen että feministit tyytyisivät pelkkään kielipeli-leikkiin niin usko pois, mutta älä oleta että muut uskovat. Feminismi on voimakas sosialistinen poliittinen voima Suomessa ja on ollut, varsinkin 70-luvun jälkeen, ratkaisevassa asemassa mukana sosialistisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.
Olen edelleen samaa mieltä kanssasi. Ja edelleen olen sitä mieltä ettei kaikkia feministejä voi niputtaa tähän kategoriaan.
Vasemmistolaisuus varsinkin akateemisessa feminismissä on koko ajan vähentynyt, mikä on jossain määrin sääli. Toisaalta feminismistä on samalla tullut melkeinpä sisäänrakennettu osa vasemmistolaisuutta.
Akateeminen feminismi (identiteettipolitiikkoineen) on vain pieni osa feminismiä, varsinkin verrattuna tähän hyvinvointivaltiofeminismiin, mutta se saattaa hyvinkin tehdä palveluksia enemmistölle tuomalla uusia kysymyksiä ja näkökulmia keskusteluun, joten ehkä sen asia ei olekaan puhua enää hyvinvointivaltiosta niin kauan kuin muut puhuvat (enkä nyt tarkoita että akateeminen feminismi olisi "etujoukko", tällä hetkellä se on vaan itselle tutumpaa).
Jos tarkoitat aketeemisella feminismillä feministejä joilla on akateeminen koulutustausta, niin nimenomaan juuri nämä ovat sosialistisen hyvinvointiyhteiskunnan kannattajia. Mistä muualta akateemiset feministit saisivat töitä kun kunnilta, valtiolta tai muilta julkisilta laitoksilta? Hehän ovat opettajia, lastentarhan tätejä, leimaajia KELA:ssa ja soskuissa, kaikkialla julkisella sektorilla.
Yrityselämään feministit voivat päästä palkkasäännöstelyn (tasa-palkkavaatimukset), valtion omistussuhtteiden (suurimmat yritykset suomessa ovat valtion omistuksessa) ja "pimpura"-kiintiöiden avulla.
En puhunut akateemisista feministeistä eli tietyn koulutustason saaneista feministeistä, vaan akateemisesta feminismistä, mikä olisi pitänyt tässä määritellä, käsite ei ole mistään erityisesti kotoisin.
Akateemisella feminismillä tarkoitin lähinnä yliopistoissa tehtävää feminististä teoriaa erotuksena feminismin sovellutuksista esimerkiksi politiikassa. Sinä puhuit vain jälkimmäisestä, ja siihen totesin että olen samaa mieltä.
Ei kuitenkaan ole mitään mieltä sanoa että olisi oikeaa tai väärää feminismiä. Feminismin merkityksestä käytännön politiikalle taidan olla kanssasi samaa mieltä, "identiteettipolitiikka ja
kielipelit" ovat toistaiseksi enemmän tämän "akateemisen feminismin" asioita.
Jos puhutaan koulutustaustaltaan akateemisista feministeistä, niin heitä tosiaan lienee enemmän julkisella sektorilla ja monesti varmasti tukevat hyvinvointivaltiota. En kuitenkaan näe mitään syytä miksi esimerkiksi yksityisen sektorin diplomi-insinööreissä ja markkinahenkisissä taloustieteilijöissä ei voisi olla feministejä, ja miksi heidän pitäisi olla käsityksiltään valtion roolista jotenkin stereotyyppisiä.
Akateemisen feministitutkimuksen parissa toimivat feministit ovat jo töissä julkisella sektorilla eikä mikään muu instanssi suostuisi heitä palkkaamaan. He ovat täysin "samaa pataa" muun feministisen liikkeen kanssa vaatimassa lisää virkoja, tasa-palkkaisuutta yms. On eriasia mitä feministitutkija tutkii työkseen (kieli-leikkiä) ja eri asia mitä poliittista ohjelmaa hän kannattaa (sosialismi).
Miten feministi voisi olla markkinahenkinen? Eikö feministi kaivaisi tällöin kuoppaa alleen koska vapaassa ja puolueettomassa taloudellisessa kilpailussa naissukupuoli häviää miessukupuollelle. Se on nähty kaikkialla modernissa maailmassa jossa markkinataloutta on lähestytty (USA, Japani...). Käytännössä aitoa markkinahenkisyyttä (julkinen sektori alas) et suomesta löydä ainakaan feministien keskuudesta.
"Miten feministi voisi olla markkinahenkinen? Eikö feministi kaivaisi tällöin kuoppaa alleen koska vapaassa ja puolueettomassa taloudellisessa kilpailussa naissukupuoli häviää miessukupuollelle"
- Vapaata ja puolueetonta markkinataloutta ei ole kokeiltu, joten näin ei oikein voi sanoa. En kuulu itse markkinauskovaisiin, mutta eikö voisi sellaista utopististakin feminismiä olla, joka pyrkisi vapauttamaan markkinat miehisistä perinteistä, joihin mm. hyvä veli -kerhot kuuluvat?
Olen yhä samaa mieltä kuin sinä siitä että epäilemättä suurin osa Suomen feministeistä kannattaa julkista sektoria ihan järkisyistä ja jotta tasa-arvo saavutettaisiin.
"On eriasia mitä feministitutkija tutkii työkseen (kieli-leikkiä) ja eri asia mitä poliittista ohjelmaa hän kannattaa (sosialismi)."
- Tätähän yritin sinulle selittää kun puhuin akateemisesta feminismistä. Ei kuitenkaan työn perusteella voi tietää vaikkapa tv:n kieltä tutkivasta feminististä mitä mieltä hän on sairaanhoidosta. Edes sinä et voi, vaikka esittelet arvauksia ("ovat jo töissä julkisella sektorilla eikä mikään muu instanssi suostuisi heitä palkkaamaan") ja mututuntumaa ("taloudellisessa kilpailussa naissukupuoli häviää miessukupuollelle") totuutena.
"Olen yhä samaa mieltä kuin sinä siitä että epäilemättä suurin osa Suomen feministeistä kannattaa julkista sektoria ihan järkisyistä ja jotta tasa-arvo saavutettaisiin. "
On totuudenmukaisempi, kun vaihdat "kannattaa" sanan tilalle "ei kannata".
"Vapaata ja puolueetonta markkinataloutta ei ole kokeiltu, joten näin ei oikein voi sanoa."
Itsepä oti markkinatalouden esiin. Ilmeisesti hämäysyritys kun tuossa siteeraamassasi pätkässä ei puhuta mitään siitä. Talous on sitä paitsi jo riittävän vapaata, jotta tuollaisia olettamuksia voi tehdä.
"eikö voisi sellaista utopististakin feminismiä olla, joka pyrkisi vapauttamaan markkinat miehisistä perinteistä, joihin mm. hyvä veli -kerhot kuuluvat? "
Tuota nyt kukaan ei ole alunperin pyrkinyt kieltämään. Motiivit vain feministeillä eivät ole niin altruistiset kuin he yleensä antavat ymmärtää.