Jos Antlantis oli alkujaan maapallolla yhdellä mantereella, joka hajosi moneksi mantereeksi ja muodosti nykyisen kaltaisen maailmamme, niin Antlantiksen asukkaat joutuivat hajalleen luonnonmullistusten seurauksena.
Kun Atlantiksen yhteisö hajosi, niin asukkaat menettivät aikojen kuluessa kaiken sen teknologisen tietämyksen, joka heillä oli maapalloa asuttaessaan.
Koska he olivat teknisesti edistyksellinen yhteiskunta, niin heillä oli myös tietoa siitä, että ahneus ja sodat ovat heidän loistavan tulevaisuutensa pahin uhka.
Heidän aseistuksensa oli niin ylivertaista, että maapallon tuhoaminen olisi aseilla hyvin helppoa.
Tämän välttääkseen atlantislaiset puhuivat ahneutta ja sotimista vastaan, jotta heidän yhteiskuntansa välttyisi tuholta.
Kun luonnonmullistukset lopulta ajoivat atlantislaiset erilleen toisistaan, niin heidän puheensa yhteiskunnan loistavasta tulevaisuudesta kääntyi yksilöiden pelastumisen suuntaan, kun tulevaisuutta uhkaavia aseita ei enää osattu valmistaa.
Yhteisön tulevaisuudesta tuli yksittäisten ihmisten paratiisikertomus, jossa Jumala pitää huolen ihmisistä heidän kuoltuaan.
Näin uskonto tuli osaksi ihmisten jokapäiväisessä syntymässä, elämässä ja kuolemassa.
Myöhemmin ihmisten lukumäärän kasvamisen ja kaupungistumisen seurauksena sekulaarinen laki ja politiikka alkoivat määrätä yhä enemmän ihmisten arkea uskontojen jäädessä taka-alalle.
Kuitenkaan puolueelliset poliittiset asetukset ja epäoikeudenmukaiset lait eivät estä sotien muodostumista eivätkä johda sotien loppumiseen.
Ja kun ihmiskunnan aseet kehittyvät yhä tuhovoimaisemmiksi, niin ihmiskunta on jälleen samojen ongelmien äärellä, joita atlantislaiset pohtivat maapallon alkuaikoina - miten välttää maapallon tuhoutuminen ja edistää loistavan tulevaisuuden rakentumista.
Ihmisten on estettävä ahneuden kasvaminen ja sotien eskaloituminen tulevaisuuden esteeksi puhumalla jälleen näistä vaikeista asioista ja siten manifestoimalla ihmiskunnan tulevaisuus kestävälle pohjalle.
Kun Atlantiksen yhteisö hajosi, niin asukkaat menettivät aikojen kuluessa kaiken sen teknologisen tietämyksen, joka heillä oli maapalloa asuttaessaan.
Koska he olivat teknisesti edistyksellinen yhteiskunta, niin heillä oli myös tietoa siitä, että ahneus ja sodat ovat heidän loistavan tulevaisuutensa pahin uhka.
Heidän aseistuksensa oli niin ylivertaista, että maapallon tuhoaminen olisi aseilla hyvin helppoa.
Tämän välttääkseen atlantislaiset puhuivat ahneutta ja sotimista vastaan, jotta heidän yhteiskuntansa välttyisi tuholta.
Kun luonnonmullistukset lopulta ajoivat atlantislaiset erilleen toisistaan, niin heidän puheensa yhteiskunnan loistavasta tulevaisuudesta kääntyi yksilöiden pelastumisen suuntaan, kun tulevaisuutta uhkaavia aseita ei enää osattu valmistaa.
Yhteisön tulevaisuudesta tuli yksittäisten ihmisten paratiisikertomus, jossa Jumala pitää huolen ihmisistä heidän kuoltuaan.
Näin uskonto tuli osaksi ihmisten jokapäiväisessä syntymässä, elämässä ja kuolemassa.
Myöhemmin ihmisten lukumäärän kasvamisen ja kaupungistumisen seurauksena sekulaarinen laki ja politiikka alkoivat määrätä yhä enemmän ihmisten arkea uskontojen jäädessä taka-alalle.
Kuitenkaan puolueelliset poliittiset asetukset ja epäoikeudenmukaiset lait eivät estä sotien muodostumista eivätkä johda sotien loppumiseen.
Ja kun ihmiskunnan aseet kehittyvät yhä tuhovoimaisemmiksi, niin ihmiskunta on jälleen samojen ongelmien äärellä, joita atlantislaiset pohtivat maapallon alkuaikoina - miten välttää maapallon tuhoutuminen ja edistää loistavan tulevaisuuden rakentumista.
Ihmisten on estettävä ahneuden kasvaminen ja sotien eskaloituminen tulevaisuuden esteeksi puhumalla jälleen näistä vaikeista asioista ja siten manifestoimalla ihmiskunnan tulevaisuus kestävälle pohjalle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.