Kun on niin suru, että ei ruokakaan maita

Energiajuomia tullut juotua joku 12 kahden päivän sisään, nukkumista ehkä 4-6 tuntia per päivä, yöllä ei tuu uni, kun mietin kaivattuani ja elämää. Tänään pisti mahasta ja sydämestä, sydänkipu voimistuu kun tunnen surua siitä että emme saaneet olla yhdessä tässä maailmankaikkeudessa. Toivoisin vain, että kaikki loppuisi luonnollisesti, että ei tarttisi säätää mitään enää, pääsisin olemaan kaivattuni kanssa maailmassa jossa olisimme yhdessä ja hän jäisi tänne nykyisen kumppaninsa kaikki... molemmille parempi niin, ruokahalu on mennyt kokonaan ja nukkuminenkin vaikeaa. Energiajuomilla yrittänyt nopeuttaa prosessia, mutta olen liian kestävä, johtuisiko lihaskunnosta ja työstä jota olen tehnyt salilla. Haluan olla vapaa, olla turvassa, rakastaa, aidosti, elää normaalia elämää, muodostaa perheen, käydä tapahtumissa, nähdä elämää, kokea paljon, kokea sen kaiken hänen kanssaan. Suomessa tai edes maailmalla ole hänen veroistaan naista, yhtä joka on niin hyväluontoinen, herkkä, empaattinen, mutta samaan aikaa niin tulinen, intohimoinen, voimakastahtoinen, kaunis, älykäs ja fiksu.

Ei tämä elämää ole ollut pitkään aikaa. Yritin parantua ,epävakaasta, löytää toisen naisen, nauttia elämästä, mutta aina vain palasin häneen, kukaan muu ei tuonut tunteita takaisin, kukaan muu ei täyttänyt standardejani, tai ollut veroiseni, kukaan muu ei saa minussa aikaiseksi näitä tunteita, ei vaikka yritin..

En halua edes menettää poikuuttani kenellekkään, vaikka siitäkin saisi hetken dopamiiniryöpyn ja helpotusta, mutta se tuntuisi väärältä, jollekkin muulle naiselle, jollekkin randomille, kun haluaisin kokea sen överiromanttisesti ja idealistisesti hänen kanssaan, kuten kaiken muunkin... hän on mun enkeli.

Potentiaali tuhoutuneesta rakkaudesta oli liikaa, murksaannuin, edes kylmä ja narsistinen suojeluspuoleni ei kyennyt pelastamaan minua siltä tuskalta, joku päivä olisin halunnut tulla kuorestani kokonaan ulos. Päivä jolloin se pikkuinen satutettu lapsi minussa näkisi valoa, kokisi turvaa, mutta sellainen päivä oli vain kaukainen fantasia, tässä julmassa ja kierossa maailmassa, häivähdys toivosta, jota ei ikinä ollut, unelma paremmasta, paikka jossa on hyvä olla pikkuisen pupun, niin rikkinäisen ja hauraan.