DNA:N KORJAUS - EVOLUUTIOUSKOVAISEN PAINAJAINEN

DNA:N KORJAUS - EVOLUUTIOUSKOVAISEN PAINAJAINEN
DNA:n korjausmekanismien väistämätön paradoksi – Vahva todiste luomiselle ja älykkäälle suunnittelulle
JOHDANTO
Elämä perustuu tarkkaan geneettisen informaation välittymiseen. DNA on kuitenkin luonnostaan haavoittuva molekyyli, joka vaurioituu jatkuvasti sekä aineenvaihdunnan sivutuotteista että ympäristön vaikutuksista. Selviytyäkseen jokainen elävä solu tarvitsee mekanismeja, joilla nämä vauriot havaitaan ja korjataan nopeasti ja tarkasti. Nämä korjausmekanismit koostuvat kymmenistä tai jopa sadoista monimutkaisista ja täsmällisesti toimivista proteiineista.
Tässä kohtaa kohtaamme vakavan ongelman – ehkä yhden aliarvostetuimmista haasteista naturalistiselle evoluutiolle:

Kuinka elämä olisi voinut alkaa – tai kehittyä – ilman että toimivia DNA:n korjausmekanismeja olisi ollut valmiina alusta lähtien?

DNA-VAURIOT: PÄIVITTÄINEN UHKA ELÄMÄLLE
Tutkimusten mukaan ihmisen soluissa tapahtuu kymmeniä tuhansia DNA-vaurioita joka päivä – esimerkiksi hapetusstressin, emästen spontaanin hajoamisen, kopiointivirheiden sekä UV- ja ionisoivan säteilyn seurauksena. Jopa yksinkertaisimmat bakteerit sisältävät kehittyneitä korjausjärjestelmiä.
Ilman DNA:n korjausta:
• Mutaatiot kasaantuvat nopeasti,
•
• Geenit menettävät toimintakykynsä,
•
• Proteiinisynteesi häiriintyy,
•
• Ja solu kuolee – usein tunneissa tai vuorokaudessa.
•
Tämä ei ole teoreettista: kokeellisesti on osoitettu, että tärkeiden korjausgeenien poistaminen johtaa alkion kuolemaan, nopeaan solukuolemaan tai genomiseen kaaokseen.

EVOLUUTION PARADOKSI
Evoluutioteorian mukaan monimutkaiset järjestelmät syntyvät vähitellen satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta. Mutta DNA:n korjausjärjestelmiä ei voida rakentaa vaiheittain, ellei DNA jo ole toimiva ja eheä, jotta se voi ohjata korjausproteiineja koodaavien geenien valmistuksen.
Tämä johtaa ratkaisemattomaan paradoksiin:

DNA täytyy säilyttää, jotta korjausmekanismit voisivat kehittyä,
mutta korjausmekanismien täytyy olla jo olemassa, jotta DNA säilyisi.
Kyseessä on klassinen "muna - kana" -ongelma – mutta tässä tapauksessa kyse on elämän ja kuoleman kysymyksestä.
Lisäksi nämä korjausproteiinit eivät ole yleisiä tai yksinkertaisia – vaan äärimmäisen tarkkoja, toisistaan riippuvaisia ja tarkasti säädeltyjä. Ne:
• Tunnistavat erilaisia DNA-vaurioita,
•
• Ovat vuorovaikutuksessa kymmenien muiden proteiinien kanssa,
•
• Käyttävät energiaa (ATP) hallitusti,
•
• Ja suorittavat korjaukset huikealla tarkkuudella.
•
Kyseessä on niin sanottu irreduktoivasti monimutkainen järjestelmä: jos yksikin osa puuttuu, järjestelmä ei toimi lainkaan.

AIKA EI AUTA EVOLUUTIOTA TÄSSÄ TAPAUKSESSA
Usein evoluutiota puolustetaan toteamalla: "annetaan vain riittävästi aikaa, niin kaikki kehittyy". Mutta DNA:n korjauksen kohdalla aikaa ei ole tarjolla:
• Solulla ei ole aikaa odottaa, että satunnaiset mutaatiot "kehittäisivät" korjausmekanismin.
•
• Ilman korjausta ei ole geneettistä luotettavuutta – ohjeet tuhoutuvat.
•
• Ei synny valintaa – vaurioituneet genomit ovat kuolettavia, eivät hyödyllisiä.
•
Solu kuolee ennen kuin edes alkeellinen korjausjärjestelmä ehtii muodostua.
Tämä on räikeässä ristiriidassa evoluutioteorian kanssa – mutta sopii täydellisesti siihen, että korjausjärjestelmät ovat olleet olemassa alusta lähtien.

TODISTE LUOMISESTA JA ÄLYKKÄÄSTÄ SUUNNITTELUSTA

Luomiseen uskovat ja älykkään suunnittelun puolustajat ovat pitkään esittäneet, että elämän perusjärjestelmät ovat syntyneet tarkoituksellisesti ja täysin toimivina heti alussa.
DNA:n korjausjärjestelmät ovat tästä erinomainen esimerkki. Niiden:
• Monimutkaisuus,
•
• Tarkkuus,
•
• Toisiinsa kytkeytyminen,
•
• ja välttämättömyys selviytymiselle
•
viittaavat ennalta suunniteltuun järjestelmään, eivät sattumanvaraiseen kehitykseen.
Samoin kuin ohjelmisto ei voi kirjoittaa omaa kääntäjäänsä, eikä kone voi rakentaa itseään ilman ohjeita, elämä ei voi ylläpitää itseään ilman, että se on siihen varustettu alusta asti.
Tämä sopii yhteen raamatullisen luomiskertomuksen kanssa, jonka mukaan elävät olennot luotiin valmiina ja toimintakykyisinä, "lajinsa mukaan", sisältäen valmiiksi kyvyn korjautua, lisääntyä ja elää.

YHTEENVETO
DNA:n korjausjärjestelmät ovat vakava haaste naturalistiselle evoluutiolle. Ne eivät ole mutaatioiden ja valinnan tuote – vaan elämän edellytys. Ilman niitä genomit rappeutuvat ja elämä romahtaa – välittömästi.
Siksi loogisin ja tieteellisesti uskottavin selitys on, että elämä – ja sen informaatiosisältöä ylläpitävät mekanismit – on suunniteltu.

DNA:n korjaus ei osoita hidasta evoluutiota.
Se osoittaa Luojan, joka on suunnitellut elämän säilymään.