VIIMEINEN SUSI JA MUITA ELÄIMIÄ
Loppiainen
Nuuttipukki kulki
Kilometrejä valkeassa
Lumisessa metsässä hangessa tarpoen
Ihaillen kaunista kirkasta kullanhohtoista auringonvaloa tykkylumisissa puissa
Kuin taivas olisi maan päällä, tuo loistavan sininen, jota varjotkin hehkuivat
Oli aivan hiljaista
Nuuttipukki näki lumessa ison koiraeläimen jäljet
Oli nähnyt aiemmin jo monta kertaasaman suuntaiset, aina johtaen samaan suuntaan
mietti, kenen koira täällä aina vapaana juoksee
Sitten joku ulvoi
Vastaan tarpoi naisia ja miehiä kirkkaissa sokaisevissa huomiovaatteissaan
aseet olalla
kännykät käsissä
70 ja ylikin
matkalla asemiin
saartamaan ulvovaa eläintä
joka oli nähty jonkun pihalla,
toisen lampolassa,
kolmannen navetan nurkilla
tekemättä mitään,
vain uteliaana
etsien ystäviä ruokaa
mitä metsästä ei enää löytynyt
kun ihminen oli tappanut tuhonnut kaiken
niin hirvet kuin metsäkauriit
kuin, villin metsäpeuran
kun tilaa eläimille ei enää missään ollut
ja kun tuulipuistot
armeijan tukikohdat
kaivokset raiskiot peittivät maan
kun kaupungit vain kasvoi
kun ihmisten väkiluku vain kasvoi
kun linnut hävinnee
tkun oravat hävinneet
kun jänikset hävinneet
kun ketut hävinneet
kun siilit hävinneet
kun hyönteiset hävinneet
kun lähes kaikki sudet tapettu
kun karhut tapettu
kun ahmat tapettu
kun ilvekset tapettu
kun supikoirat tapettu
kun villisiat tapettu
kun mäyrät tapettu
kun valaat, kalat ja kaikki merenelävät tapettu
kun jäljelle jäänyt enää vain ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä kotieläimiä, tuotantoeläimiä, lemmikkejä
autoja, taloja, teitä, tietokoneita, älypuhelimia, tehtaita, yrityksiä, rahaa, rahaa, rahaa, laivoja, ydinvoimaloita
ja tämä yksi lohdutonta yksinäisyyttään ulvova
SUSI
toki maailmassa oli vielä paikkoja, saarekkeita joissa muutakin elämää, alueita joita jotkut olivat villiinnyttäneet, palauttaneet, ennallistaneet luontoa takaisin ja joissa villejä eläimiä, jopa susia vielä eli mutta nekin olivat kuihtumassa pois
asemiehet ja -naiset hajaantuivat laajalle alueelle kauas toisistaan passiin
pitivät yhteyttä kännyköillään
ja kun heistä yksi lopulta havaitsi suden ja sana kulki
asettivat aseensa suden suuntaan, odottivat sitä kaikkein PAHINTA vihollistaan
sutta
Sitten HÄN taas ulvoi
tämä yksin jäänyt harmaa susien kuningatar
jonka puoliso oli tapettu,
lapset tapettu,
lasten isovanhemmat tapettu
tädit, sedät, enot, langot, apet, anopit, serkut tapettu
ja jonka suru oli niin kauheaa
että se herätti kaikki maailman sudet
kaukana kaikissa maissa
ULVOMAAN YHTAIKAA
KOKO METSÄ ULVOI
KOKO MAAILMA ULVOI
sitä suurta hätää ja tuskaa, minkä vain luonto tietää kun sitä lopullisesti viimeistä tippaa myöten murhataan
kun ihminen murhaa koko elämäänsä, koko elintilaansa, koko maapalloa, kaikkea ympäriltään
jättäen jälkeensä vain kuolemaa, sairautta, saasteita, roskia, roinaa, myrkkyjä, myrskyjä, tulvia, kuivuutta, metsäpaloja, maanjäristyksiä, vedenpaisumusta, sotaa, väkivaltaa
APOKALYPSIN
minkä sudet luontoa omilla toimillaan tasapainottaessaan olisivat voineet estää ja pelastaa jos vain olisi annettu mahdollisuus, opittu elämään
mutta kun ei
(jatkuu....)
Loppiainen
Nuuttipukki kulki
Kilometrejä valkeassa
Lumisessa metsässä hangessa tarpoen
Ihaillen kaunista kirkasta kullanhohtoista auringonvaloa tykkylumisissa puissa
Kuin taivas olisi maan päällä, tuo loistavan sininen, jota varjotkin hehkuivat
Oli aivan hiljaista
Nuuttipukki näki lumessa ison koiraeläimen jäljet
Oli nähnyt aiemmin jo monta kertaasaman suuntaiset, aina johtaen samaan suuntaan
mietti, kenen koira täällä aina vapaana juoksee
Sitten joku ulvoi
Vastaan tarpoi naisia ja miehiä kirkkaissa sokaisevissa huomiovaatteissaan
aseet olalla
kännykät käsissä
70 ja ylikin
matkalla asemiin
saartamaan ulvovaa eläintä
joka oli nähty jonkun pihalla,
toisen lampolassa,
kolmannen navetan nurkilla
tekemättä mitään,
vain uteliaana
etsien ystäviä ruokaa
mitä metsästä ei enää löytynyt
kun ihminen oli tappanut tuhonnut kaiken
niin hirvet kuin metsäkauriit
kuin, villin metsäpeuran
kun tilaa eläimille ei enää missään ollut
ja kun tuulipuistot
armeijan tukikohdat
kaivokset raiskiot peittivät maan
kun kaupungit vain kasvoi
kun ihmisten väkiluku vain kasvoi
kun linnut hävinnee
tkun oravat hävinneet
kun jänikset hävinneet
kun ketut hävinneet
kun siilit hävinneet
kun hyönteiset hävinneet
kun lähes kaikki sudet tapettu
kun karhut tapettu
kun ahmat tapettu
kun ilvekset tapettu
kun supikoirat tapettu
kun villisiat tapettu
kun mäyrät tapettu
kun valaat, kalat ja kaikki merenelävät tapettu
kun jäljelle jäänyt enää vain ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä kotieläimiä, tuotantoeläimiä, lemmikkejä
autoja, taloja, teitä, tietokoneita, älypuhelimia, tehtaita, yrityksiä, rahaa, rahaa, rahaa, laivoja, ydinvoimaloita
ja tämä yksi lohdutonta yksinäisyyttään ulvova
SUSI
toki maailmassa oli vielä paikkoja, saarekkeita joissa muutakin elämää, alueita joita jotkut olivat villiinnyttäneet, palauttaneet, ennallistaneet luontoa takaisin ja joissa villejä eläimiä, jopa susia vielä eli mutta nekin olivat kuihtumassa pois
asemiehet ja -naiset hajaantuivat laajalle alueelle kauas toisistaan passiin
pitivät yhteyttä kännyköillään
ja kun heistä yksi lopulta havaitsi suden ja sana kulki
asettivat aseensa suden suuntaan, odottivat sitä kaikkein PAHINTA vihollistaan
sutta
Sitten HÄN taas ulvoi
tämä yksin jäänyt harmaa susien kuningatar
jonka puoliso oli tapettu,
lapset tapettu,
lasten isovanhemmat tapettu
tädit, sedät, enot, langot, apet, anopit, serkut tapettu
ja jonka suru oli niin kauheaa
että se herätti kaikki maailman sudet
kaukana kaikissa maissa
ULVOMAAN YHTAIKAA
KOKO METSÄ ULVOI
KOKO MAAILMA ULVOI
sitä suurta hätää ja tuskaa, minkä vain luonto tietää kun sitä lopullisesti viimeistä tippaa myöten murhataan
kun ihminen murhaa koko elämäänsä, koko elintilaansa, koko maapalloa, kaikkea ympäriltään
jättäen jälkeensä vain kuolemaa, sairautta, saasteita, roskia, roinaa, myrkkyjä, myrskyjä, tulvia, kuivuutta, metsäpaloja, maanjäristyksiä, vedenpaisumusta, sotaa, väkivaltaa
APOKALYPSIN
minkä sudet luontoa omilla toimillaan tasapainottaessaan olisivat voineet estää ja pelastaa jos vain olisi annettu mahdollisuus, opittu elämään
mutta kun ei
(jatkuu....)
Vastaukset 1
Vanhimmat
(jatkoa...)
kaikki maailman sudet ulvoivat nyt kuolemaansa, ulvoivat ihmisen lyhytnäköistä typeryyttä ja ahneutta mikä oli syönyt ja tuhonnut kaiken
mutta silti
asemiehet eivät ulvontaa kuulleet
kuului ensin yksi laukaus, sitten muutama laukaus lisää, sitten useampi ja taas useampi ja ne kiihtyivät valtavaan kiihkoon 70 pyssyn voimalla kuin ilotulitus sen minkä aseista lähti
ulvonta loppui
tuli hiljaisuus
kaikki loput harvat maailman sudet kuolivat nyt sydäntensä pettäessä kun heidän kuningattarensakin oli ammuttu
säpäleiksi, veriseksi mössöksi, josta oli jäljellä enää vain muodoton kasa turkkia, korvia, silmiä, häntää, hampaita, luita, sisälmyksiä sikin sokin siellä täällä levinneenä puhtaalle tuhansia jalokiviä kimaltelevalle lumihangelle
asemiehet ja naiset ympäröivät jäännökset, heittivät aseensa ilmaan hurmiosta hihkuen, huutaen, laulaen, tanssien, levittivät suden verta ja sisälmyksiä kasvoihinsa, vaatteisiinsa, tökkivät sormillaan jäännöksiä, heittelivät niitä ilmaan niin että lopulta jokainen sai niistä edes pienenkin osansa itselleen TROFEEKSI
jolloin
Nuuttipukki itki
Ihmiskunnan kiroaminen, syyttäminen synneistään ei auttanut enää yhtään mitään
Tuli yö, mustaakin mustempi, pimeääkin pimeämpi
Tähdet eivät enää tuikkineet
Kuu ei enää loistanut
Seuraavaa aamua ei enää tullut
Aurinko ei enää koskaan paistanut
Taivasta, maata, merta, järviä,ilmaa, metsiä, soita, vuoria, jokia, mitään ei enää ollut
Navat olivat vaihtaneet paikkaa,
maapallo ylösalaisin
Maailma oli kuollut