VIIMEINEN SUSI

VIIMEINEN SUSI JA MUITA ELÄIMIÄ

Loppiainen

Nuuttipukki kulki
Kilometrejä valkeassa
Lumisessa metsässä hangessa tarpoen
Ihaillen kaunista kirkasta kullanhohtoista auringonvaloa tykkylumisissa puissa
Kuin taivas olisi maan päällä, tuo loistavan sininen, jota varjotkin hehkuivat

Oli aivan hiljaista

Nuuttipukki näki lumessa ison koiraeläimen jäljet
Oli nähnyt aiemmin jo monta kertaasaman suuntaiset, aina johtaen samaan suuntaan
mietti, kenen koira täällä aina vapaana juoksee

Sitten joku ulvoi

Vastaan tarpoi naisia ja miehiä kirkkaissa sokaisevissa huomiovaatteissaan
aseet olalla
kännykät käsissä
70 ja ylikin
matkalla asemiin 
saartamaan ulvovaa eläintä
joka oli nähty jonkun pihalla,
toisen lampolassa,
kolmannen navetan nurkilla
tekemättä mitään,
vain uteliaana
etsien ystäviä ruokaa 
mitä metsästä ei enää löytynyt
kun ihminen oli tappanut tuhonnut kaiken
niin hirvet kuin metsäkauriit
kuin, villin metsäpeuran
kun tilaa eläimille ei enää missään ollut

ja kun tuulipuistot
armeijan tukikohdat
kaivokset raiskiot peittivät maan
kun kaupungit vain kasvoi
kun ihmisten väkiluku vain kasvoi
kun linnut hävinnee
tkun oravat hävinneet
kun jänikset hävinneet
kun ketut hävinneet
kun siilit hävinneet
kun hyönteiset hävinneet
kun lähes kaikki sudet tapettu
kun karhut tapettu
kun ahmat tapettu
kun ilvekset tapettu
kun supikoirat tapettu
kun villisiat tapettu
kun mäyrät tapettu
kun valaat, kalat ja kaikki merenelävät tapettu


kun jäljelle jäänyt enää vain ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä ihmisiä kotieläimiä, tuotantoeläimiä, lemmikkejä
autoja, taloja, teitä, tietokoneita, älypuhelimia, tehtaita,  yrityksiä, rahaa, rahaa, rahaa, laivoja, ydinvoimaloita

ja tämä yksi lohdutonta yksinäisyyttään ulvova
 
SUSI

toki maailmassa oli vielä paikkoja, saarekkeita joissa muutakin elämää, alueita joita jotkut olivat villiinnyttäneet, palauttaneet, ennallistaneet luontoa takaisin ja joissa villejä eläimiä, jopa susia vielä eli mutta nekin olivat kuihtumassa pois


asemiehet ja -naiset hajaantuivat laajalle alueelle kauas toisistaan passiin
pitivät yhteyttä kännyköillään
ja kun heistä yksi lopulta havaitsi suden ja sana kulki
asettivat aseensa suden suuntaan, odottivat sitä kaikkein PAHINTA vihollistaan 

sutta

Sitten HÄN taas ulvoi

tämä yksin jäänyt harmaa susien kuningatar
jonka puoliso oli tapettu,
lapset tapettu, 
lasten isovanhemmat tapettu
tädit, sedät, enot, langot, apet, anopit, serkut tapettu
ja jonka suru oli niin kauheaa
että se herätti kaikki maailman sudet
kaukana kaikissa maissa

ULVOMAAN YHTAIKAA

KOKO METSÄ ULVOI

KOKO MAAILMA ULVOI

sitä suurta hätää ja tuskaa, minkä vain luonto tietää kun sitä lopullisesti viimeistä tippaa myöten murhataan

kun ihminen murhaa koko elämäänsä, koko elintilaansa, koko maapalloa, kaikkea ympäriltään

jättäen jälkeensä vain kuolemaa, sairautta, saasteita, roskia, roinaa, myrkkyjä, myrskyjä, tulvia, kuivuutta, metsäpaloja, maanjäristyksiä, vedenpaisumusta, sotaa, väkivaltaa

APOKALYPSIN

minkä sudet luontoa omilla toimillaan tasapainottaessaan olisivat voineet estää ja pelastaa jos vain olisi annettu mahdollisuus, opittu elämään

mutta kun ei

(jatkuu....)