đđ€đšđ§đą-đąđ„đ„đźđźđŹđąđš
Varmasti olet törmĂ€nnyt siihen: oletettua kehitystĂ€mme apinankaltaisesta olennosta ihmiseksi kuvaavaan piirrossarjaan â heti tunnistettavaan evoluution âikoniinâ. Se koristaa alan lehtiĂ€ ja kirjoja, mutta on myös pilapiirtĂ€jien vakioaihe kautta maailman. Mainostajat kĂ€yttĂ€vĂ€t sitĂ€ lisĂ€tĂ€kseen minkĂ€ tahansa tuotteen myyntiĂ€, aina matkapuhelimista meheviin pihveihin.
Mutta perustuuko tÀmÀ ikoni lainkaan tosiasioihin? Ei perustu, toteaa arvostettu paleoantropologi Bernard Wood, joka työskentelee George Washington -yliopiston antropologian osastolla edistyksellisessÀ hominidien paleobiologiaa tutkivassa yksikössÀ. SiitÀkin huolimatta, ettÀ Wood on vannoutunut evolutionisti, hÀn on kirjoittanut (korostus lisÀtty):
âLöydĂ€t tĂ€mĂ€n suositun ihmisen evoluutiota kuvaavan piirrossarjan kaikkialta, muropakkauksista alkaen aina kalliiden tutkimuslaitteiden mainoksiin asti. Piirrossarjan vasemmassa laidassa on apina â tukeva, jĂ€mĂ€kkĂ€leukainen, kyyryssĂ€ rystystensĂ€ varassa. Oikealla on ihminen â pÀÀttĂ€vĂ€isesti tulevaisuutta kohti asteleva tyylikĂ€s, korkeaotsainen ihminen. NĂ€iden vĂ€lissĂ€ on sarja hahmoja, jotka muuttuvat vĂ€hitellen yhĂ€ enemmĂ€n ihmismĂ€isemmiksi: hartiat alkavat vetĂ€ytyĂ€ taaksepĂ€in, keho hoikistuu, ylĂ€raajat lyhenevĂ€t, alaraajat pitenevĂ€t, pÀÀ suurenee ja leuka vetĂ€ytyy. Muuttumisemme apinasta ihmiseksi on niin sulavaa, niin siistiĂ€. Se on niin vakuuttava kuvaus, ettĂ€ jopa asiantuntijat ovat vastahakoisia luopumaan siitĂ€. Mutta se on illuusio.â
Illuusio! EikĂ€ yksikÀÀn valtavasti kohua herĂ€ttĂ€neistĂ€ apinaihmisten âlöydöistĂ€â ole saanut Woodia muuttamaan kantaansa New Scientist -julkaisussa myöntĂ€mĂ€nsĂ€ ongelman olemassaoloa seuranneen vuosikymmenen aikana. HĂ€n kirjoitti Ă€skettĂ€in:
âIhmissuvun alkuperĂ€ on edelleen turhauttavan epĂ€selvĂ€.â
TĂ€mĂ€n johtavan evolutionistin mukaan oletettu kehitysopillinen alkuperĂ€mme on turhauttavan epĂ€selvĂ€. ErĂ€s syy tĂ€hĂ€n selviÀÀ pitkĂ€stĂ€ katsausartikkelista, jonka Wood kirjoitti kollegansa Nicholas Lonerganin kanssa Journal of Anatomy -julkaisuun âhominidienâ fossiilien nimityskiistoista, joita antropologit kĂ€yvĂ€t. Kiistat liittyvĂ€t siihen, millĂ€ perusteluilla tietyt fossiilit nimitettĂ€isiin johonkin lajiin tai sukuun. TĂ€ssĂ€ asiayhteydessĂ€ Wood ja Lonergan korostavat niitĂ€ vaikeuksia, jotka liittyvĂ€t lajintunnistukseen tapauksissa, joissa on olemassa vain luunsiruja tai hampaita:
âTiedĂ€mme elĂ€vistĂ€ elĂ€imistĂ€, ettĂ€ kiistaton lajinmÀÀritys on usein vaikeaa luiden ja hampaiden perusteella (esim. [vanhan maailman hĂ€ntĂ€apinoihin kuuluvaan] Cercopithecus eli marakattiapinasuvun lajien osalta).â
âKiistattomalla lajillaâ Wood ja Lonergan viittaavat elĂ€viin elĂ€imiin kuten sinimarakatti (Cercopithecus mitis), joiden kyseessĂ€ ollessa ei kiistellĂ€, miltĂ€ elĂ€in (luineen ja hampaineen) nĂ€yttÀÀ. Johtavat antropologit myöntĂ€vĂ€t, ettĂ€ jo elĂ€vĂ€nkin elĂ€imen tunnistaminen on tarpeeksi vaikeaa pelkkien luiden ja hampaiden perusteella, vaikka tiedĂ€mme, miltĂ€ ne nĂ€yttĂ€vĂ€t. MitĂ€ toivoa on siis rakentaa hampaiden perusteella uudelleen jokin tuntematon ja kiistanalainen elĂ€in, jonka oletetaan kuolleen sukupuuttoon?
Wood ja Lonergan pÀÀttĂ€vĂ€t artikkelinsa ohjeistukseen (lihavointi lisĂ€tty), âtoivomme, ettĂ€ nĂ€mĂ€ suhteellisen yksinkertaiset selityksemme erĂ€iden tĂ€rkeimpien kiistojen taustoista auttavat lukijoita suhtautumaan melkoisella epĂ€ilyksellĂ€ hominidien kehityslinjojen nimeĂ€miseen ja luokitteluun.â
TÀmÀ on evoluutioon uskovilta todella viisas ohjeistus. Erityisesti kun kyseessÀ ovat tÀllaiset kuvitteelliset ikonit.
Varmasti olet törmĂ€nnyt siihen: oletettua kehitystĂ€mme apinankaltaisesta olennosta ihmiseksi kuvaavaan piirrossarjaan â heti tunnistettavaan evoluution âikoniinâ. Se koristaa alan lehtiĂ€ ja kirjoja, mutta on myös pilapiirtĂ€jien vakioaihe kautta maailman. Mainostajat kĂ€yttĂ€vĂ€t sitĂ€ lisĂ€tĂ€kseen minkĂ€ tahansa tuotteen myyntiĂ€, aina matkapuhelimista meheviin pihveihin.
Mutta perustuuko tÀmÀ ikoni lainkaan tosiasioihin? Ei perustu, toteaa arvostettu paleoantropologi Bernard Wood, joka työskentelee George Washington -yliopiston antropologian osastolla edistyksellisessÀ hominidien paleobiologiaa tutkivassa yksikössÀ. SiitÀkin huolimatta, ettÀ Wood on vannoutunut evolutionisti, hÀn on kirjoittanut (korostus lisÀtty):
âLöydĂ€t tĂ€mĂ€n suositun ihmisen evoluutiota kuvaavan piirrossarjan kaikkialta, muropakkauksista alkaen aina kalliiden tutkimuslaitteiden mainoksiin asti. Piirrossarjan vasemmassa laidassa on apina â tukeva, jĂ€mĂ€kkĂ€leukainen, kyyryssĂ€ rystystensĂ€ varassa. Oikealla on ihminen â pÀÀttĂ€vĂ€isesti tulevaisuutta kohti asteleva tyylikĂ€s, korkeaotsainen ihminen. NĂ€iden vĂ€lissĂ€ on sarja hahmoja, jotka muuttuvat vĂ€hitellen yhĂ€ enemmĂ€n ihmismĂ€isemmiksi: hartiat alkavat vetĂ€ytyĂ€ taaksepĂ€in, keho hoikistuu, ylĂ€raajat lyhenevĂ€t, alaraajat pitenevĂ€t, pÀÀ suurenee ja leuka vetĂ€ytyy. Muuttumisemme apinasta ihmiseksi on niin sulavaa, niin siistiĂ€. Se on niin vakuuttava kuvaus, ettĂ€ jopa asiantuntijat ovat vastahakoisia luopumaan siitĂ€. Mutta se on illuusio.â
Illuusio! EikĂ€ yksikÀÀn valtavasti kohua herĂ€ttĂ€neistĂ€ apinaihmisten âlöydöistĂ€â ole saanut Woodia muuttamaan kantaansa New Scientist -julkaisussa myöntĂ€mĂ€nsĂ€ ongelman olemassaoloa seuranneen vuosikymmenen aikana. HĂ€n kirjoitti Ă€skettĂ€in:
âIhmissuvun alkuperĂ€ on edelleen turhauttavan epĂ€selvĂ€.â
TĂ€mĂ€n johtavan evolutionistin mukaan oletettu kehitysopillinen alkuperĂ€mme on turhauttavan epĂ€selvĂ€. ErĂ€s syy tĂ€hĂ€n selviÀÀ pitkĂ€stĂ€ katsausartikkelista, jonka Wood kirjoitti kollegansa Nicholas Lonerganin kanssa Journal of Anatomy -julkaisuun âhominidienâ fossiilien nimityskiistoista, joita antropologit kĂ€yvĂ€t. Kiistat liittyvĂ€t siihen, millĂ€ perusteluilla tietyt fossiilit nimitettĂ€isiin johonkin lajiin tai sukuun. TĂ€ssĂ€ asiayhteydessĂ€ Wood ja Lonergan korostavat niitĂ€ vaikeuksia, jotka liittyvĂ€t lajintunnistukseen tapauksissa, joissa on olemassa vain luunsiruja tai hampaita:
âTiedĂ€mme elĂ€vistĂ€ elĂ€imistĂ€, ettĂ€ kiistaton lajinmÀÀritys on usein vaikeaa luiden ja hampaiden perusteella (esim. [vanhan maailman hĂ€ntĂ€apinoihin kuuluvaan] Cercopithecus eli marakattiapinasuvun lajien osalta).â
âKiistattomalla lajillaâ Wood ja Lonergan viittaavat elĂ€viin elĂ€imiin kuten sinimarakatti (Cercopithecus mitis), joiden kyseessĂ€ ollessa ei kiistellĂ€, miltĂ€ elĂ€in (luineen ja hampaineen) nĂ€yttÀÀ. Johtavat antropologit myöntĂ€vĂ€t, ettĂ€ jo elĂ€vĂ€nkin elĂ€imen tunnistaminen on tarpeeksi vaikeaa pelkkien luiden ja hampaiden perusteella, vaikka tiedĂ€mme, miltĂ€ ne nĂ€yttĂ€vĂ€t. MitĂ€ toivoa on siis rakentaa hampaiden perusteella uudelleen jokin tuntematon ja kiistanalainen elĂ€in, jonka oletetaan kuolleen sukupuuttoon?
Wood ja Lonergan pÀÀttĂ€vĂ€t artikkelinsa ohjeistukseen (lihavointi lisĂ€tty), âtoivomme, ettĂ€ nĂ€mĂ€ suhteellisen yksinkertaiset selityksemme erĂ€iden tĂ€rkeimpien kiistojen taustoista auttavat lukijoita suhtautumaan melkoisella epĂ€ilyksellĂ€ hominidien kehityslinjojen nimeĂ€miseen ja luokitteluun.â
TÀmÀ on evoluutioon uskovilta todella viisas ohjeistus. Erityisesti kun kyseessÀ ovat tÀllaiset kuvitteelliset ikonit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielÀ vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma nÀkemyksesi ensimmÀisenÀ.