Ikoni illuusio

𝐈𝐤𝐨𝐧𝐢-𝐢𝐥𝐥𝐮𝐮𝐬𝐢𝐨
Varmasti olet törmännyt siihen: oletettua kehitystämme apinankaltaisesta olennosta ihmiseksi kuvaavaan piirrossarjaan – heti tunnistettavaan evoluution ”ikoniin”. Se koristaa alan lehtiä ja kirjoja, mutta on myös pilapiirtäjien vakioaihe kautta maailman. Mainostajat käyttävät sitä lisätäkseen minkä tahansa tuotteen myyntiä, aina matkapuhelimista meheviin pihveihin.
Mutta perustuuko tämä ikoni lainkaan tosiasioihin? Ei perustu, toteaa arvostettu paleoantropologi Bernard Wood, joka työskentelee George Washington -yliopiston antropologian osastolla edistyksellisessä hominidien paleobiologiaa tutkivassa yksikössä. Siitäkin huolimatta, että Wood on vannoutunut evolutionisti, hän on kirjoittanut (korostus lisätty):
”Löydät tämän suositun ihmisen evoluutiota kuvaavan piirrossarjan kaikkialta, muropakkauksista alkaen aina kalliiden tutkimuslaitteiden mainoksiin asti. Piirrossarjan vasemmassa laidassa on apina – tukeva, jämäkkäleukainen, kyyryssä rystystensä varassa. Oikealla on ihminen – päättäväisesti tulevaisuutta kohti asteleva tyylikäs, korkeaotsainen ihminen. Näiden välissä on sarja hahmoja, jotka muuttuvat vähitellen yhä enemmän ihmismäisemmiksi: hartiat alkavat vetäytyä taaksepäin, keho hoikistuu, yläraajat lyhenevät, alaraajat pitenevät, pää suurenee ja leuka vetäytyy. Muuttumisemme apinasta ihmiseksi on niin sulavaa, niin siistiä. Se on niin vakuuttava kuvaus, että jopa asiantuntijat ovat vastahakoisia luopumaan siitä. Mutta se on illuusio.”
Illuusio! Eikä yksikään valtavasti kohua herättäneistä apinaihmisten ”löydöistä” ole saanut Woodia muuttamaan kantaansa New Scientist -julkaisussa myöntämänsä ongelman olemassaoloa seuranneen vuosikymmenen aikana. Hän kirjoitti äskettäin:
”Ihmissuvun alkuperä on edelleen turhauttavan epäselvä.”
Tämän johtavan evolutionistin mukaan oletettu kehitysopillinen alkuperämme on turhauttavan epäselvä. Eräs syy tähän selviää pitkästä katsausartikkelista, jonka Wood kirjoitti kollegansa Nicholas Lonerganin kanssa Journal of Anatomy -julkaisuun ”hominidien” fossiilien nimityskiistoista, joita antropologit käyvät. Kiistat liittyvät siihen, millä perusteluilla tietyt fossiilit nimitettäisiin johonkin lajiin tai sukuun. Tässä asiayhteydessä Wood ja Lonergan korostavat niitä vaikeuksia, jotka liittyvät lajintunnistukseen tapauksissa, joissa on olemassa vain luunsiruja tai hampaita:
”Tiedämme elävistä eläimistä, että kiistaton lajinmääritys on usein vaikeaa luiden ja hampaiden perusteella (esim. [vanhan maailman häntäapinoihin kuuluvaan] Cercopithecus eli marakattiapinasuvun lajien osalta).”
”Kiistattomalla lajilla” Wood ja Lonergan viittaavat eläviin eläimiin kuten sinimarakatti (Cercopithecus mitis), joiden kyseessä ollessa ei kiistellä, miltä eläin (luineen ja hampaineen) näyttää. Johtavat antropologit myöntävät, että jo elävänkin eläimen tunnistaminen on tarpeeksi vaikeaa pelkkien luiden ja hampaiden perusteella, vaikka tiedämme, miltä ne näyttävät. Mitä toivoa on siis rakentaa hampaiden perusteella uudelleen jokin tuntematon ja kiistanalainen eläin, jonka oletetaan kuolleen sukupuuttoon?
Wood ja Lonergan päättävät artikkelinsa ohjeistukseen (lihavointi lisätty), ”toivomme, että nämä suhteellisen yksinkertaiset selityksemme eräiden tärkeimpien kiistojen taustoista auttavat lukijoita suhtautumaan melkoisella epäilyksellä hominidien kehityslinjojen nimeämiseen ja luokitteluun.”
Tämä on evoluutioon uskovilta todella viisas ohjeistus. Erityisesti kun kyseessä ovat tällaiset kuvitteelliset ikonit.