Mies, katsoit minua liikennevaloissa tänään pitkään

Näinkö leveän hymyn vai kuvittelinkohan vain? Näitkö intohimoisen punaista? Tunnet minut mutta emme koskaan tervehdi.
Myöhemmin toisaalla tänään en uskaltanut katsoa sinua juurikaan mutta salaa toivoin että olisit istunut viereeni siihen punaiselle sametille. Olisin hellästi halunnut koskettaa kättäsi kun Erik Satie Gymnopédie No. 1 soi pehmeästi taustalla. Siinä on sitä samaa tunnetta jonka välillämme tunnen. Jokainen soluni kutsuu sinua. En voi näyttää sitä sinulle sillä en tiedä tilannettasi ja että olisiko se kaikki kuitenkin ei toivottua. En halua aiheuttaa sinulle epämukavaa oloa enkä tilanteita. Vain sinä voit lähestyä. Tiedätkän että se on toivottua. Pitkät katseet ja hymyt, Niitä toivoisin lisää…ehkä vielä jonain päivänä sanot jälleen moi. Ehkä kesällä näemme sinun lähimmällä uimarannalla. Ehkä vielä toistekin kuuntelemme Gymnopédie mutta niin että istut vierelläni ja pidän sinua hellästi kädestä ja lasken pääni olkapäällesi…mutta vain jos niin toivot ja vain jos elämä siihen mahdollisuuden vielä suo.
Kirjoitan sinulle vain kaunista.