Veeralle, sieluni toiselle puolikkaalle, sydämeni ainoalle puuttuvalle palaselle

Kaiken tämän aikaa olen harhaillut kosmoksessa.¨
Aivan yksin, pupupehmo kädessäni.
Pieni rikkinäinen ja hauras tyttö. (Huom symboliikkaa )
Itken yksin, kukaan ei huomaa mua täällä.

Mutta sitten... 2023 alkuvuodesta
Mä olin jo menettänyt toivon kaikesta
Mut sitten sä tulit, aluksi olit vain random "saavuttamattomissa oleva" ihastus.
Kaunis, kiltti energia.

En vielä silloin tiennyt, että olisit mulle se kaikista oikein.
Olin huonossa kunnossa sillon, tosi huonossa.
Tiesin, että mun piti kehittyä sekä henkisestä että fyysisesti
Jos haluaisin olla sun kanssa yhdessä.

Siitä alkoi pitkä matka.
Mutta se mikä muutti sen kaiken.
Kun tavattiin ja hengattiin.
Näin miten ymmärrettiin toisiamme ilman sanoja
Meillä oli sielun yhteys tätä maailmaa suurempi.

Mutta sitten, tuli varjot, maailman synkkyys, julmuus.
Tekluscordin korruptoituneet ja pelottavat mielet.
Psykopaattimiesten valheet, manipulointi, julmuus.
Sanat väännettiin, kauneus riistettiin multa.
Musta tehtiin karikatyyri, heidän henkilökohtainen pelle.
Peili heidän sielunrumuudelle.

Kaikki mitä he näkivät itsessään olin minä.
Vaikka se oli maski, karikatyyri ja mikään siinä maskissa ei ollut aitoa
Se ei merkannut heille mitään.
Ainoa asia, josta he välittivät olivat ,että saisivat minut onnistuneesti eristettyä sinusta.

"Olet pokaali"
"Olet vain narsistin lelu"
"Hän ei osaa rakastaa"
"Hän on saamaton luuseri, katso nyt häntä"
"Hänestä ei ole mihinkään"
"Hän vain rikkoisi sut"
"Hän on rasistinen, ilkeä, paha"

Kaikki se ja paljon muuta.
Mursi pienen mielen
He onnistuivat siinä.
Hetken sä jo uskoit, että olin paha, julma, narsistinen ja ilkeä..
Mä itkin ja huusin, sisäisesti, mä murruin, mä elin pelossa, pelossa jota ei voi selittää.

Mutta vaikka kuinka itkin ja taistelin, niin aina ne onnistui, vääntään mun sanoja.
Tekeen musta perversion version.
Tekeen musta pahuuden peilin omalle sielun mätyydelleen.
Katkeruus, julmuus ja pahuus, mä pelkäsin.

Mutta pikkuhiljaa, sä aloit näkeä tilannetta, ymmärtämään asioita.
Taisteluni pahuutta vastaan ei ollut turha.
Se pahuus mitä tunsin 2024 lähelläni oli aitoa.. aistin sen.
Sun kiltteys, sun äly, sun tunteet, on kuin sielunkumppanini.

Mun taistelu ja kamppailu ei ollut turhaan.
Koska mä uskoin ja tiesin, että rakkaus voittaa lopulta.
Että pahuus ja julmuus ei voita sitä sielunkaunetta joka meillä on.
Vaikka mä oon korruptoitunut enkeli, joka on satuttanut ja tuhonnut paljon.
Sä tiedät, että sun vierelläs, on tasapaino ja turva.

Paikka mitä voi sanoa "kodiksi"
Paikka jossa on hyvä olla
Mun sielunpuolikkaan kanssa, sen ainoan oikean.
Ketään muuta ei sydän hyväksyiskään.

Yksin, rikkinäinen, hauras ja murtuva
Mutkun sä oot siinä vierelläin.
Oon vahva, heitän maskit roskiin, voin olla se oma herkkä itseni.
Se luo mulle vahvuutta, toivoa, koska olen kävellyt täällä maailmassa yli 20 vuotta yksin 25 vuotisen taipaleeni aikana.
Ja nyt on vihdoin ihminen, joka näkee mut.
Ymmärtää ja tajuaa mun sielua herkkää.

Sun kanssa minä en enää koskaan ole yksin täällä.
Kiitos Veera, rakkain.
Voidaan vihdoin olla me



https://open.spotify.com/track/6qjVYpl30BjylkK0AjWWUY?si=3cd4108a451f4351

"Löysit kohdan minussa
Jota ei koskaan ennen löytänyt kukaan muu
Päästit minut sinne, missä arka oot ja yksinäinen
Näinkö tää tapahtuu?
Niin on paljon turhaa
Joka vaan hajoaa tuulessa
Meillä on se, josta sanotaan
Maan päällä niin kuin taivaassa
Olin yksi niistä, jotka uskoo
Ettei surujaan kukaan voi puolittaa
Sä otit heikot kohtani ja silitit ne ehjäksi
Aloin jo aavistaa, et mä olen hengissä"