Suomi sakkaa pahasti AI

Lihavuus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma Suomessa, ja sen yleisyys on kasvanut viime vuosikymmeninä.

Lihavuuden yleisyys Suomessa
Aikuiset: Noin 1,2 miljoonan aikuisen painoindeksi ylittää lihavuuden rajan (yli 30 kg/m²). Naisista noin 30 % ja miehistä 27 % on lihavia. Lähes joka toisella aikuisella (naisista 48 % ja miehistä 44 %) on vyötärölihavuutta, joka on erityisen haitallista terveydelle. Lihavuus on yleisintä 40–64-vuotiailla, joista joka kolmannella on lihavuutta.
Lapset ja nuoret: Lihavuuden yleisyys on tytöillä noin 4 % ja pojilla 8 %. Lapsuuden lihavuus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä aikuisiässä, mutta riski pienenee merkittävästi, jos lapsena lihava henkilö saavuttaa normaalipainon aikuisiän.
Koulutuseroja: Lihavuuden esiintyvyydessä on eroja koulutusryhmien välillä. Perusasteen koulutuksen saaneista kolmannes on lihavia, kun korkea-asteen koulutuksen saaneista heitä on alle neljäsosa.
Lihavuuden terveysvaikutukset
Lihavuus altistaa monille sairauksille ja heikentää elämänlaatua merkittävästi:

Sairaudet: Se lisää riskiä tyypin 2 diabetekseen (noin 160 000 suomalaista sairastuu todennäköisesti seuraavan 10 vuoden aikana, jos riskitekijöihin ei puututa), sydän- ja verisuonitauteihin, tiettyihin syöpiin sekä rasvamaksaan.
Kuolleisuus: Lihavuus on yhteydessä ennenaikaisen kuolleisuuden riskiin, joka kasvaa selvästi, kun painoindeksi ylittää 30 kg/m².
Toimintakyky ja elämänlaatu: Lihavuus heikentää fyysistä toimintakykyä ja työkykyä sekä voi aiheuttaa psykososiaalisia ongelmia, kuten syrjintää ja ennakkoluuloja. Se on yhteydessä myös mielenterveyden häiriöihin, kuten masennukseen.
Kustannukset: Lihavuus aiheuttaa vuosittain miljardin lisäkustannukset terveydenhuollolle.
Lihavuuden ehkäisy ja hoito
Lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa korostuvat elintapamuutokset ja yhteiskunnalliset toimet:

Elintapahoito: Terveellinen ruokavalio (säännöllinen ateriarytmi, monipuolinen ja terveellinen ruoka, kasvisten, marjojen, hedelmien, kalan, siementen ja palkokasvien lisääminen), riittävä liikunta ja uni ovat ensisijaisia hoitokeinoja. Jo kohtuullinen, vähintään 5 %:n laihtuminen voi tuoda terveyshyötyjä.
Muut hoitomenetelmät: Tarvittaessa voidaan käyttää erittäin niukkaenergiaista dieettiä (ENED), lääkehoitoa tai lihavuusleikkauksia. Lihavuusleikkauksia tehdään usein henkilöille, joiden painoindeksi on vähintään 40 kg/m² ilman sairauksia tai 35 kg/m² sairauksien kanssa.
Yhteiskunnalliset toimet: Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä yhteiskunnan eri sektoreilla. Päättäjät voivat edistää lihavuuden ehkäisyä lainsäädännöllä ja suosituksilla. Terveydenhuollon ammattilaisten rooli on tunnistaa ja tukea ylipainoisia ja lihavia. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa panostetaan terveellisiin elintapoihin. Kuntien liikuntatoimi voi tarjota matalan kynnyksen liikuntapalveluita. Yhdyskuntasuunnittelulla voidaan edistää turvallisia ja terveellisiä liikkumisympäristöjä.
Lihavuuden yleistyminen on huolestuttava trendi, ja sen pysäyttäminen vaatii sekä yksilöllisiä elintapamuutoksia että laaja-alaisia yhteiskunnallisia toimia.''