Keskivartalolihavuuden haitallisuudesta

Vyötärölihavuudesta pääsee eroon ja sitä voi ehkäistä liikunnalla ja ruokavaliolla. Vyötärölihavuuden merkki on naisilla yli 80 sentin vyötärönympärys.

Vyötärölihavuus on vaarallisempaa kuin takamusrasva. Laaja vyötärönympärys kertoo vatsaonteloon kertyneestä rasvakudoksesta eli viskeraalirasvasta.

Vatsaontelon sisällä sijaitsevat rasvasolut toimivat vilkkaammin kuin ihon alla sijaitsevat. Niistä vapautuu verenkiertoon runsaasti tulehdussoluja, jotka erittävät sytokiineiksi kutsuttuja aineita.

Sytokiinit ylläpitävät haitallista, matala-asteista tulehdusreaktiota. Matala-asteiseen tulehdukseen liittyy useita sairauksia, kuten aikuistyy­pin diabetes, verenpainetauti, metabolinen oireyhtymä, uniapnea, sydänsairaudet, astma ja eräät syövät. Vyötärölihavuus on myös yleisin rasvamaksan syy.
Kuka on vyötärölihava?

Vyötärölihavuuden merkki on naisilla yli 90 sentin vyötärönympärys.
Miehillä vyötärölihavuuden raja-arvona pidetään 100 sentin vyötärönympärystä.

Mistä vyötärölihavuus tulee?

Perimä säätelee pitkälti rasvan kertymistä. Miehillä keskivartalolihavuus on selvästi naisia yleisempää, sillä naissukuhormoni suojaa naista. Kun estrogeenin tuotanto vaihdevuosissa hiipuu, erot miesten ja naisten välillä katoavat. Runsas alkoholinkulutus ja liikkumattomuus altistavat vyötärölihavuudelle.

Tupakointi nostaa kortisolihormonin tasoja, mikä lisää rasvan varastoitumista keskikehoon.
Paljonko pitää laihtua, jotta vyötärölihavuus häviää?

Ihmisen ei tarvitse olla silminnähden tai painoindeksillä mitattuna ylipainoinen, mutta hänellä voi silti olla sairauksille altistavaa viskeraalirasvaa.

Vyötärölihavuuden voi todeta mittanauhalla. Sairauksien vaara kasvaa, kun naisilla vyötärön ympärys ylittää 80 cm ja miehillä 94 cm. Tässä vaiheessa ei välttämättä tarvitse laihduttaa, vaan huolehtia, että mittanauhan lukemat eivät tästä suurene.

Kun naisilla vyötärönympärys on 90 ja miehillä 100 cm, kyse on vyötärölihavuudesta, ja on järkevää pudottaa painoa. Muutama kilo usein riittää, sillä laihduttamisen aikana rasvakudos vähenee enemmän vatsaontelon sisältä kuin ihon alta.


Mistä metabolisen oireyhtymän tunnistaa?

Metabolisen oireyhtymässä kehon rasvamäärä lisääntyy, etenkin vatsaontelon sisälle, ja siitä syntyy omenavatsa-tyyppinen lihavuus. Jos otat mittanauhan esiin ja mittaat vatsanympäryksen, niin naisille on asetettu riskirajaksi 88 cm ja miehille 102 cm, mutta käytännössä on toisin: riskiraja on naisilla 90 ja miehillä 100 cm. Hyvä-hdl kolesteroli on alhainen ja varastorasva Trigly korkea, verenpaine on koholla, sokerin sieto alentunut.
Metabolinen oireyhtymä on riskitekijöiden rypäs, kuin ajaisi ylinopeutta kaupungissa. Välttämättä ei siihen sairastu koskaan, eikä myöskään valtimotautiin tai diabetekseen ja sen tuottamiin lisäsairauksiin.

Fyysinen passiivisuus, vähäinen liikunta ja liikkumattomuus altistavat metabolisen oireyhtymän kehittymiselle. Liikkumattomuus on yhteydessä ylipainoon ja keskivartalolihavuuteen eli vatsaontelon sisään kertyvän rasvakudoksen lisääntymiseen ja sen toiminnan muuttumiseen. Rasvakudokseen kertyy paljon tulehdussoluja, jotka erittävät tulehdusreaktioon liittyviä sytokiineja. Nämä ja vilkkaasti toimivien rasvasolujen muut tuotteet kulkeutuvat porttilaskimon kautta maksaan ja häiritsevät monia maksan toimintoja. Haitallisin seuraus on insuliiniresistenssi, joka johtaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöön ja vuosien kuluessa tyypin 2 diabetekseen sairastumiseen.

Muita häiriöitä ovat verenpaineen nousu ja veren rasva-arvojen poikkeavuudet. Niiden lisäksi kihtiarvo eli plasman uraattipitoisuus (P-Uraat) suurenee, ja veren hyytymisaineissa todetaan muutoksia.

Nämä muutokset ovat palautuvia. Jos elämätapahoito onnistuu, arvot normaalistuvat.
Metabolisen oireyhtymän seuraukset

Todettu metabolinen oireyhtymä kaksin- tai kolminkertaistaa ateroskleroottisten valtimoverisuonisairauksien riskin (mm. sepelvaltimotauti, aivoverenkiertohäiriöt), ja viisinkertaistaa diabeteksen riskin.

Sairauksien riski riippuu metabolisen oireyhtymän vaikeusasteesta. Henkilöllä, jolla vyötärön ympärys, verenpaine, veren rasva-arvot ja veren sokeriarvot ovat vain lievästi poikkeavat, riski on keskimääräistä riskilukua pienempi.

Metaboliseen oireyhtymään liittyvä rasvamaksa lisää diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien kehittymisen riskiä. Rasvamaksa voi hoitamattomana pahimmillaan johtaa maksakirroosin syntyyn.
Metabolisen oireyhtymän itsehoito

Koska metabolinen oireyhtymä johtuu rasvan kertymisestä vatsaonteloon ja maksaan, rasvakudoksen vähentäminen laihduttamalla vähentää tehokkaasti metabolisen oireyhtymän kaikkia häiriöitä. Siksi laajentuneen vyötärön kaventaminen on ensisijainen hoitokeino.

Laihduttamalla rasvakudos vähenee enemmän vatsaontelosta kuin ihon alta. Vielä tehokkaammin rasva poistuu maksasta. Vyötärön kapenemisen myötä verensokeri laskee, hyvän kolesterolinpitoisuus suurenee, veren triglyseridiarvo pienenee ja verenpaine alenee.

Myös säännöllinen liikunta yksinään ilman laihtumista auttaa korjaamaan metabolisen oireyhtymän häiriöitä. Tehokkainta on laihduttaminen siten, että samalla lisätään liikuntaa.

Keskivartalolihavuus johtaa salakavaliin sairauksiin – jo näin pieni painonpudotus auttaa

Suurimmalla osalla keskivartalolihavista suomalaisista on myös rasvamaksa. Varhainen puuttuminen kansantautiin voi säästää ihmisen vakavilta sairauksilta.

Ihminen määritellään keskivartalolihavaksi puhtaasti vyötärönympäryksen perusteella. Naisilla keskivartalolihavuudesta puhutaan, jos vyötärönympärys on yli 90 senttiä, miehillä riskiraja on 100 senttiä. Jos nämä luvut paukkuvat, on ihmisellä suurentunut riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabetekseen.

Ihmisen ruumiinrakenteeseen vaikuttavat suuresti perinnölliset tekijät, mutta myös sukupuoli.

– Miehillä vatsakkuus on yleisempi tapa lihoa ja naisilla ehkä päärynätapa. Mutta molemmissa löytyy päärynä- ja omenatyyppiä, Helsingin yliopiston professori ja HUS:n ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoi Huomenta Suomessa keskiviikkona.

Päärynämallinen vartalotyyppi, jossa rasva kertyy pakaroihin ja reisiin, ei ole terveydelle yhtä haitallista kuin omenatyypin vartalo, jossa rasva kertyy keskivartaloon. Alavartaloon istahtanut rasva kun pysyy hyvin paikoillaan.

Keskivartaloon kertynyt rasva puolestaan lähtee helposti kiertämään verenkierron mukana ympäri elimistöä, jolloin se haittaa esimerkiksi sydämen toimintaa kertymällä pieniin valtimoihin. Lisäksi keskivartalorasva pakkautuu joillain ihmisillä myös maksaan.

Varhainen puuttuminen voi säästää ennenaikaiselta kuolemalta



Aiemmin rasvamaksaa pidettiin keski-iän ylittäneiden tautina. Nykyään kuitenkin yhä nuoremmat sairastuvat. Pietiläinen nimeää ilmiön syyksi elintottumusten muutokset. Liikkumattomuus, ”höttöhiilarit”, tyydyttynyt rasva sekä ylimääräiset kalorit kerryttävät rasvaa maksaan.

Hyvä puoli rasvamaksassa on Pietiläisen mukaan se, että tauti on aluksi kiltti. Rasva menee helposti maksaan, mutta lähtee helposti myös pois, jos ihminen laihduttaa, muuttaa ruokavaliotaan terveellisemmäksi ja alkaa liikkua enemmän.

– Jos satakiloinen pudottaisi painoa 5 kiloa, jo kolmasosa maksan rasvasta poistuu. Jos taas laihtuu yli 10 kiloa, 80 prosenttia kaikesta maksan rasvasta on poistunut, Pietiläinen kertoo.

Koska rasvamaksa ei juuri oireile ennen kuin tilanne on todella vaikea, kannattaa ihmisten huolehtia, ettei heidän vyötärönympäryksensä ylitä riskirajoja.

Mikäli keskivartalolihavuuteen ja rasvamaksaan ei puutu, johtaa tilanne vähitellen tulehdukseen. Kun tulehdusprosessi on kestänyt riittävän monta vuotta tai vuosikymmentä, on uhkana maksakirroosi. Maksakirroosi on vakava sairaus, johon kuolee Suomessa vuosittain yli 500 ihmistä, kertoo Terveyskirjasto.

Lisäksi rasvamaksasta kärsivää uhkaavat aiemmin mainitut tyypin 2 diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit.

Pullottaako vyötärö? Keskivartalolihavuus keski-iässä voi ennustaa Parkinsonin tautia

Parkinsonin tauti näyttäisi kehittyvän tavallista todennäköisemmin potilaille, jotka potevat metabolista oireyhtymää. Sairastumisriski on sitä suurempi mitä useampia oireyhtymän osatekijöitä potilaalla on.

Metabolinen oireyhtymä on yhdistetty Parkinsonin tautiin aiemminkin, mutta nyt julkaistut tulokset perustuvat poikkeuksellisen suureen aineistoon, joka kattaa kaikki yli 40-vuotiaat eteläkorealaiset. Aineisto koostui yli 17 miljoonan ihmisen terveystiedoista.

Metabolinen oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa yhdistyvät vyötärölihavuus, poikkeava glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunta sekä kohonnut verenpaine. Siihen liittyy suurentunut sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen ja yleisen kuolleisuuden riski.

Viiden vuoden seurannan aikana hieman yli 44 000 osallistujaa sairastui Parkinsonin tautiin, mutta sairastumiset olivat selvästi yleisempiä metabolista oireyhtymää potevilla. Heidän riskinsä sairastua oli keskimäärin neljänneksen suurempi kuin muiden samanikäisten. Tämä havaittiin senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin osallistujien ikä, sukupuoli, tupakointi, alkoholin käyttö, painoindeksi, fyysinen aktivisuus ja monia muita taustamuuttujia, jotka olisivat voineet selittää tuloksen

geenit myös vaikuttaa mut ei kokonaan.

viestin kirjoittaja Juha pohjola