Vuonna 1948 kirkolliskokous hyväksyi lähes yksimielisesti (äänin 104-7) kannan, ettei eronneita, joiden edellinen puoliso on elossa, vihitä kirkollisesti eikä heidän siviiliavioliittoaan siunata, ellei pappi katso siihen olevan erittäin painavia syitä. Kuten tunnettua, rajoitusta ei tuolloinkaan saatu kirkkolakiin, koska presidentti Paasikivi ei vienyt asiaa eduskunnalle. Presidentti oli muutenkin vihainen.
Presidentti esti avioeronneiden kirkollisen vihkimisen lopettamisen
Anonyymi-ap
7243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole kunniakas vaihe tämäkään.
Kirkkoa on laitettu oikeammalle tielle.
Siis haaremikulttuuri päättyi Jeesukseen. On yksi puoliso mistä ollaan vastuussa ja lapset jotka hoidetaan. Mies on pääelättäjä. Sitten on suku ja lapsenlapset joten oli siis järjestys. Kaikki vanhenee myös miehet sekin kuuluu elämään . Useimmat erot on vaihto nuorempaan kun mies ei huomaa itsekin vanhenevansa. Mutta sitten oli avoliittoja kuten siinä uuden testamentin kohdassa nekin mainitaan yhdessä asuvat nimellä. Tai eroavat jos toinen on eri uskontoa. Mutta monet naiset joutuu raiskauksen kohteeksi jopa kouluissa. Siksi jengit on vastuussa. Siinä pilataan elämä . Ei kukaan halua maata sellaisen kanssa josta ei pidä. Sitten ollaan ala ikäisenä raskaana. Jollekin josta ei pidetä , vain joskus sille josta pitää. On ongelmatilanteissa ja pojat on vastuussa näistä. Pojat. Se pelkkä vihkiminen ei onnea tuo vaan se että halutaan elää yhdessä.
Tietysti kaikilla tulee olla oikeus kirkolliseen vihkimiseen. Kuka nyt siviilivihkimistä haluisi.
Paasikivi taisi uhkailla kirkollisverojärjestelmän ottamisellä käsittelyyn, jos kirkko ei olisi luopunut tuosta esityksestä.
Tämä oli hirmuista.
Vaikeaa on kirkon riisua opinkappaleitaan.