Jeesus Kristus

Kristinuskossa Jeesusta kutsutaan kristukseksi. Miksi? Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on tuon sanan alkuperä?

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskossa Jeesusta kutsutaan kristukseksi. Miksi? Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on tuon sanan alkuperä?

Nimi Jeesus on peräisin irlantilaisesta druidismista. Muinaisirlantilaisessa mytologiassa, kauan ennen kristinuskoa, oli auringonjumala nimeltä Esus (kirjoitetaan myös muodossa Hesus, Hesu, Esa, Iesa, Yesu, Jesu). Jeesus (Jesus, Hesus) on nimenä suora kopio irlantilaisen mytologian Esus-jumalasta.



Jeesus ja Esus olivat molemmat auringonjumalia. (Aiheesta lisää kirjoituksissa Neitsyestä syntynyt, Kuolleista noussut, Lucifer, Eläinrata ja luku 12, Puuseppä ja Pyhät puut.) Mytologioiden mukaan molemmat olivat myös puuseppiä ja kuolivat ristiinnaulittuna. Mytologioiden yksityiskohtien yhteneväisyys on ilmeinen.

Anonyymi kirjoitti:

Nimi Jeesus on peräisin irlantilaisesta druidismista. Muinaisirlantilaisessa mytologiassa, kauan ennen kristinuskoa, oli auringonjumala nimeltä Esus (kirjoitetaan myös muodossa Hesus, Hesu, Esa, Iesa, Yesu, Jesu). Jeesus (Jesus, Hesus) on nimenä suora kopio irlantilaisen mytologian Esus-jumalasta.



Jeesus ja Esus olivat molemmat auringonjumalia. (Aiheesta lisää kirjoituksissa Neitsyestä syntynyt, Kuolleista noussut, Lucifer, Eläinrata ja luku 12, Puuseppä ja Pyhät puut.) Mytologioiden mukaan molemmat olivat myös puuseppiä ja kuolivat ristiinnaulittuna. Mytologioiden yksityiskohtien yhteneväisyys on ilmeinen.

Lue lisää

Sana kristus (engl. christ) on myös peräisin druidismista. Druidismin Aurinko-kultin ylipapit kantoivat titteliä christos tai crios. Jälkimmäinen oli myös Esusin "titteli". (Jeesus Kristus = Esus Crios) Sana crios tarkoittaa ympyrää ja ristiä - tuttu näky Irlannissa. (Lue myös: Ristin alkuperä.)

Anonyymi kirjoitti:

Sana kristus (engl. christ) on myös peräisin druidismista. Druidismin Aurinko-kultin ylipapit kantoivat titteliä christos tai crios. Jälkimmäinen oli myös Esusin "titteli". (Jeesus Kristus = Esus Crios) Sana crios tarkoittaa ympyrää ja ristiä - tuttu näky Irlannissa. (Lue myös: Ristin alkuperä.)

Lue lisää

Kristinuskon ja druidismin ristiinnaulitsemismyyteissä on paljon samoja yksityiskohtia. Esimerkiksi Raamatun kertomus ristillä roikkuvan Jeesuksen kyljen puhkaisusta keihäällä on suora kopio Esus-myytistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskon ja druidismin ristiinnaulitsemismyyteissä on paljon samoja yksityiskohtia. Esimerkiksi Raamatun kertomus ristillä roikkuvan Jeesuksen kyljen puhkaisusta keihäällä on suora kopio Esus-myytistä.

Lue lisää

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html
Kun atonistit loivat kristinuskon, sen teologinen pohja otettiin druidismista. Milesialaisten aatelisten valtakeskuksessa, Britteinsaarilla, uusi uskonto oli mahdollista myydä tavalliselle kansalle vain jos se muistutti sopivassa määrin heille entuudestaan tuttua druidismia. Parhain esimerkki tästä on Jeesus-myytin kopiointi druidistisesta Esus-jumalasta. Kristinuskoon vakiintunut termi aamen on toinen hyvä esimerkki.

Aamen viittaa Egyptissä vaikuttaneen druidistisen koulukunnan auringonjumala Ameniin (Amen Ra, Ammon, Amun) ja tarkoittaa aurinkoa. Vaikka amenistit olivat olleet Aton-kultin kantaisä faarao Akhenatonin aikakaudella atonistien verivihollisia, se ei estänyt myöhempiä atonisteja käyttämästä tätä aurinkoon viittaavaa termiä omassa teologiassaan. Atonisteille kristinuskon luomisen motiivit oli enemmän poliittisia kuin hengellisiä.

Anonyymi kirjoitti:

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html
Kun atonistit loivat kristinuskon, sen teologinen pohja otettiin druidismista. Milesialaisten aatelisten valtakeskuksessa, Britteinsaarilla, uusi uskonto oli mahdollista myydä tavalliselle kansalle vain jos se muistutti sopivassa määrin heille entuudestaan tuttua druidismia. Parhain esimerkki tästä on Jeesus-myytin kopiointi druidistisesta Esus-jumalasta. Kristinuskoon vakiintunut termi aamen on toinen hyvä esimerkki.

Aamen viittaa Egyptissä vaikuttaneen druidistisen koulukunnan auringonjumala Ameniin (Amen Ra, Ammon, Amun) ja tarkoittaa aurinkoa. Vaikka amenistit olivat olleet Aton-kultin kantaisä faarao Akhenatonin aikakaudella atonistien verivihollisia, se ei estänyt myöhempiä atonisteja käyttämästä tätä aurinkoon viittaavaa termiä omassa teologiassaan. Atonisteille kristinuskon luomisen motiivit oli enemmän poliittisia kuin hengellisiä.

Lue lisää

Ajatus jälleensyntymisestä oli ollut esillä myös jo vuosisatoja ennen Origenesta. Antiikin Kreikassa suuren filosofin Pythagoraan uskottiin yleisesti olleen ensimmäinen, joka levitti tai ainakin teki ajatuksen tunnetuksi. Myöhemmin sitä kannattivat sellaiset henkilöt kuin Parmenides ja Empedocles.

Alkukristityt ymmärsivät tämän hyvin varhain. Muinaisessa yhteiskunnassa usko sielunvaellukseen oli hyvin suosittu. Sen taustalla oli Pythagoraan ja Platonin kaltaisten suurten filosofien auktoriteetti, johon Plotinus myöhemmin liittyi.


Monet kristityt eivät kuitenkaan tiedä, että ajatus jälleensyntymisestä ei ole kristinuskolle uusi. Nykyään useimmat seurakunnat vastaisivat ”ei” kysymykseen: ”Voiko reinkarnaatioon uskoa ja silti olla kristitty?”. Mutta toisella vuosisadalla vastaus olisi ollut ”kyllä”.

Kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana Kristuksen tulon jälkeen kukoistivat erilaiset kristilliset lahkot, ja jotkut niistä saarnasivat jälleensyntymisoppia. Vaikka ortodoksiset teologit hyökkäsivät näitä uskomuksia vastaan jo toiselta vuosisadalta alkaen, kiista jälleensyntymisestä jatkui aina kuudennen vuosisadan puoliväliin saakka.

Kristittyjen joukossa, jotka uskoivat sielujen jälleensyntymiseen, olivat gnostikot, jotka väittivät, että heillä oli hallussaan Kristuksen sisäisimmät, hengellisimmät opetukset, jotka oli kätketty suurelta yleisöltä ja pidetty vain niille, jotka kykenivät ymmärtämään ne. Gnostilaisten uskonnonharjoitus muotoutui pikemminkin valaistuneiden hengellisten oppaiden ympärille ja heidän oman jumalakäsityksensä perusteella kuin minkään järjestäytyneen kirkon jäsenyyden perusteella.

Ortodoksit taas opettivat, että pelastuksen voi antaa vain kirkko. Tämä dogmi varmisti, että heidän tavoitteensa olivat kestäviä ja pitkäikäisiä. Kun Rooman keisari Konstantinus alkoi tukea kristinuskoa vuonna 312, hän tuki myös ortodoksisuuden ajatuksia luultavasti uskoen, että tämä johtaisi vahvempaan ja järjestäytyneempään valtioon.

Kolmannen ja kuudennen vuosisadan välisenä aikana kirkolliset ja maalliset viranomaiset taistelivat jatkuvasti reinkarnaatioon uskovia kristittyjä vastaan.

Ajatukset sielun jälleensyntymisestä levisivät aina nykyiseen Bosniaan ja Bulgariaan asti, jossa ne esiintyivät seitsemännellä vuosisadalla paviljilaisten keskuudessa ja kymmenennellä vuosisadalla bogomilien keskuudessa. Nämä uskomukset vaelsivat keskiajan Ranskaan ja Italiaan, jossa niiden ympärille muodostui katarilaislahko.

Sen jälkeen, kun kirkko kävi 1200-luvulla ristiretken katareita vastaan, jota seurasivat inkvisitio, kidutukset ja polttotulet, ajatus jälleensyntymisestä jatkui alkemistien, ruusuristiläisten, kabbalistien, hermeetikoiden ja vapaamuurareiden salaisissa perinteissä aina 1800-luvulle asti. Reinkarnaatio jatkoi itämistään itse kirkossa. 1800-luvun Puolassa arkkipiispa Passavalli (1820-1897) ”istutti” reinkarnaation katoliseen uskoon ja tunnusti sen avoimesti. Hänen vaikutuksestaan myös muut puolalaiset ja italialaiset papit hyväksyivät reinkarnaation ajatuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatus jälleensyntymisestä oli ollut esillä myös jo vuosisatoja ennen Origenesta. Antiikin Kreikassa suuren filosofin Pythagoraan uskottiin yleisesti olleen ensimmäinen, joka levitti tai ainakin teki ajatuksen tunnetuksi. Myöhemmin sitä kannattivat sellaiset henkilöt kuin Parmenides ja Empedocles.

Alkukristityt ymmärsivät tämän hyvin varhain. Muinaisessa yhteiskunnassa usko sielunvaellukseen oli hyvin suosittu. Sen taustalla oli Pythagoraan ja Platonin kaltaisten suurten filosofien auktoriteetti, johon Plotinus myöhemmin liittyi.


Monet kristityt eivät kuitenkaan tiedä, että ajatus jälleensyntymisestä ei ole kristinuskolle uusi. Nykyään useimmat seurakunnat vastaisivat ”ei” kysymykseen: ”Voiko reinkarnaatioon uskoa ja silti olla kristitty?”. Mutta toisella vuosisadalla vastaus olisi ollut ”kyllä”.

Kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana Kristuksen tulon jälkeen kukoistivat erilaiset kristilliset lahkot, ja jotkut niistä saarnasivat jälleensyntymisoppia. Vaikka ortodoksiset teologit hyökkäsivät näitä uskomuksia vastaan jo toiselta vuosisadalta alkaen, kiista jälleensyntymisestä jatkui aina kuudennen vuosisadan puoliväliin saakka.

Kristittyjen joukossa, jotka uskoivat sielujen jälleensyntymiseen, olivat gnostikot, jotka väittivät, että heillä oli hallussaan Kristuksen sisäisimmät, hengellisimmät opetukset, jotka oli kätketty suurelta yleisöltä ja pidetty vain niille, jotka kykenivät ymmärtämään ne. Gnostilaisten uskonnonharjoitus muotoutui pikemminkin valaistuneiden hengellisten oppaiden ympärille ja heidän oman jumalakäsityksensä perusteella kuin minkään järjestäytyneen kirkon jäsenyyden perusteella.

Ortodoksit taas opettivat, että pelastuksen voi antaa vain kirkko. Tämä dogmi varmisti, että heidän tavoitteensa olivat kestäviä ja pitkäikäisiä. Kun Rooman keisari Konstantinus alkoi tukea kristinuskoa vuonna 312, hän tuki myös ortodoksisuuden ajatuksia luultavasti uskoen, että tämä johtaisi vahvempaan ja järjestäytyneempään valtioon.

Kolmannen ja kuudennen vuosisadan välisenä aikana kirkolliset ja maalliset viranomaiset taistelivat jatkuvasti reinkarnaatioon uskovia kristittyjä vastaan.

Ajatukset sielun jälleensyntymisestä levisivät aina nykyiseen Bosniaan ja Bulgariaan asti, jossa ne esiintyivät seitsemännellä vuosisadalla paviljilaisten keskuudessa ja kymmenennellä vuosisadalla bogomilien keskuudessa. Nämä uskomukset vaelsivat keskiajan Ranskaan ja Italiaan, jossa niiden ympärille muodostui katarilaislahko.

Sen jälkeen, kun kirkko kävi 1200-luvulla ristiretken katareita vastaan, jota seurasivat inkvisitio, kidutukset ja polttotulet, ajatus jälleensyntymisestä jatkui alkemistien, ruusuristiläisten, kabbalistien, hermeetikoiden ja vapaamuurareiden salaisissa perinteissä aina 1800-luvulle asti. Reinkarnaatio jatkoi itämistään itse kirkossa. 1800-luvun Puolassa arkkipiispa Passavalli (1820-1897) ”istutti” reinkarnaation katoliseen uskoon ja tunnusti sen avoimesti. Hänen vaikutuksestaan myös muut puolalaiset ja italialaiset papit hyväksyivät reinkarnaation ajatuksen.

Lue lisää

TOTUUS EI KOSKAAN SAA KETÄÄN TUNTEMAAN OLOAAN EPÄVARMAKSI TAI KYLVÄMÄÄN PELKOA YMPÄRILLEEN. TOTUUS EI LEVITÄ PELKOA.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.


Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita, kopioitu sumerilaisilta ja muualta, vain nimet ja paikannimet muutettu. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.

Kaikki muinaisista suurista saavutuksista kertovat asiakirjat ovat kuulopuheiden perusteella kirjoitettuja vaikutelmia, joita on monta kertaa vääristelty hetken vaatimusten mukaan

Ja kuitenkin näiden tarinoiden ja uudelleenkertomusten pohjalta on rakennettu laaja filosofinen ja ontologinen käsite, jonka väitetään tulleen itse Jumalan käsistä. Mikään ei kuitenkaan voi muuttaa sitä tosiasiaa, että kristinuskonnon perustana on usko, ei tieto.

Tässä yhteydessä on tehtävä varauma, että kristillisen kirkon helmassa on kaikkina aikoina ollut todella pyhiä ihmisiä. He eivät ole pyhiä siksi, että he ovat selvästi ja koko sydämestään noudattaneet kaikkia uskonnon periaatteita, vaan siksi, että he ovat tehneet siirtymän uskomisesta Jumalan tuntemiseen.


He eivät enää usko, mutta nyt he tietävät. Ja se, että he käyttävät kristillistä terminologiaa kuvaillessaan kokemuksiaan, johtuu tavasta ja tarpeesta löytää sanoja kuvaamaan sanoinkuvaamattomia ilmestyksiään.

Hurskaan tilan saavuttaminen ei ole kristillisen opetuksen ansiota eikä vanhurskaan elämän tulos.

Ihmiset ovat päässeet samaan tilaan ilman uskonnollisten opetusten välittämistä.

KAIKISSA MAAILMAN USKONNOISSA ON SELLAISIA IHMISIÄ, IHAN KAIKISSA POIKKEUKSETTA.


Valaistuminen, yhteyden palauttaminen Jumalaan, on seurausta rehellisyydestä itseään kohtaan ja tuen etsimisestä sisältä, omasta psykologisesta kokemuksesta, ei ulkoisista opetuksista ja säännöistä. Kristinusko väittää, että vain ne, jotka tottelevat sitä, pelastuvat ja kaikkia muita rangaistaan.

KRISTINUSKO ON PAAVALILAISUUS.

"Pelastuksen"ja sen uskonnollisen instituution todellisten arvojen välillä, jollaiseksi kristinuskon nykyään tunnemme, on siis valtava kuilu.

Ja jos uskonto parhaissa aikomuksissaan todella haluaa auttaa tämän kuilun ylittämisessä, käytännössä se osoittautuu aivan päinvastaiseksi - se vain estää ihmisen pelastumisen.

Kuten kaikki muutkin mysteerit, varhaiskristinusko oli käytännöllinen opetus. Se ei ollut uskoa uskon vuoksi, vaan käytännön tiedon järjestelmä, jolla oli oma kielensä ja omat tekniikkansa "herättämiseksi unesta". Ja vain koulutetuilla ja arvokkailla oli pääsy tähän mystiseen tietoon. Henkisten totuuksien hienovaraisuuksien paljastamista profaaneille pidettiin vaarallisena, mitä kuvaa ihmeellisesti tarina itse Jeesuksesta.

Myöhemmin, kun kristinusko alkoi yleistyä, kristinuskon pääkomponentti kaiverrettiin siitä väkisin pois. Mysteerinä kristillisellä opetuksella pyrittiin saavuttamaan sama mielentila kuin Jeesuksella. Mutta muutama vuosisata Jeesuksen kuoleman jälkeen alkuperäisestä kristinuskosta oli jäljellä vain turmeltunut usko anteeksiantoon ja vanhurskaille luvattuun "pelastukseen."

Uusi kristinusko tarjosi rentoutumista ja luottamusta - "pelastamiseksi" riitti nyt, että uskoi "Jumalaan". Kristinusko tarjosi ilmaista apua niille, joita ei olisi päästetty lähellekään pyhää tietoa mysteereissä. Ei ole yllättävää, että näin kätevä uskonto saavutti suosiota hyvin nopeasti.
Kristinuskon alkuperäinen mystinen puoli säilyi gnostilaisissa opetuksissa, jotka olivat linkki varhaisen kristinuskon ja vanhempien mysteerien välillä.

Gnostilaisuus julistettiin kuitenkin pian harhaopiksi, ja kirkko teki suuria ponnisteluja sen hävittämiseksi. Lähes kaikki asiakirjatodisteet hävitettiin, ja vasta vuonna 1945 Egyptistä löydettiin gnostilaisia tekstejä, jotka paljastivat esoteerisen näkemyksen kristillisestä opetuksesta.


Varhaisessa kristinuskossa on tietoa jälleensyntymisestä.

Myös Juudaksen rooli on tärkeää tässä näytelmässä.


Alussa kristinuskossa oli paljon gnostilaisuutta, jota nyt vihataan, mutta se oli alun perin läsnä siinä opetuksissa.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

Anonyymi kirjoitti:

TOTUUS EI KOSKAAN SAA KETÄÄN TUNTEMAAN OLOAAN EPÄVARMAKSI TAI KYLVÄMÄÄN PELKOA YMPÄRILLEEN. TOTUUS EI LEVITÄ PELKOA.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.


Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita, kopioitu sumerilaisilta ja muualta, vain nimet ja paikannimet muutettu. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.

Kaikki muinaisista suurista saavutuksista kertovat asiakirjat ovat kuulopuheiden perusteella kirjoitettuja vaikutelmia, joita on monta kertaa vääristelty hetken vaatimusten mukaan

Ja kuitenkin näiden tarinoiden ja uudelleenkertomusten pohjalta on rakennettu laaja filosofinen ja ontologinen käsite, jonka väitetään tulleen itse Jumalan käsistä. Mikään ei kuitenkaan voi muuttaa sitä tosiasiaa, että kristinuskonnon perustana on usko, ei tieto.

Tässä yhteydessä on tehtävä varauma, että kristillisen kirkon helmassa on kaikkina aikoina ollut todella pyhiä ihmisiä. He eivät ole pyhiä siksi, että he ovat selvästi ja koko sydämestään noudattaneet kaikkia uskonnon periaatteita, vaan siksi, että he ovat tehneet siirtymän uskomisesta Jumalan tuntemiseen.


He eivät enää usko, mutta nyt he tietävät. Ja se, että he käyttävät kristillistä terminologiaa kuvaillessaan kokemuksiaan, johtuu tavasta ja tarpeesta löytää sanoja kuvaamaan sanoinkuvaamattomia ilmestyksiään.

Hurskaan tilan saavuttaminen ei ole kristillisen opetuksen ansiota eikä vanhurskaan elämän tulos.

Ihmiset ovat päässeet samaan tilaan ilman uskonnollisten opetusten välittämistä.

KAIKISSA MAAILMAN USKONNOISSA ON SELLAISIA IHMISIÄ, IHAN KAIKISSA POIKKEUKSETTA.


Valaistuminen, yhteyden palauttaminen Jumalaan, on seurausta rehellisyydestä itseään kohtaan ja tuen etsimisestä sisältä, omasta psykologisesta kokemuksesta, ei ulkoisista opetuksista ja säännöistä. Kristinusko väittää, että vain ne, jotka tottelevat sitä, pelastuvat ja kaikkia muita rangaistaan.

KRISTINUSKO ON PAAVALILAISUUS.

"Pelastuksen"ja sen uskonnollisen instituution todellisten arvojen välillä, jollaiseksi kristinuskon nykyään tunnemme, on siis valtava kuilu.

Ja jos uskonto parhaissa aikomuksissaan todella haluaa auttaa tämän kuilun ylittämisessä, käytännössä se osoittautuu aivan päinvastaiseksi - se vain estää ihmisen pelastumisen.

Kuten kaikki muutkin mysteerit, varhaiskristinusko oli käytännöllinen opetus. Se ei ollut uskoa uskon vuoksi, vaan käytännön tiedon järjestelmä, jolla oli oma kielensä ja omat tekniikkansa "herättämiseksi unesta". Ja vain koulutetuilla ja arvokkailla oli pääsy tähän mystiseen tietoon. Henkisten totuuksien hienovaraisuuksien paljastamista profaaneille pidettiin vaarallisena, mitä kuvaa ihmeellisesti tarina itse Jeesuksesta.

Myöhemmin, kun kristinusko alkoi yleistyä, kristinuskon pääkomponentti kaiverrettiin siitä väkisin pois. Mysteerinä kristillisellä opetuksella pyrittiin saavuttamaan sama mielentila kuin Jeesuksella. Mutta muutama vuosisata Jeesuksen kuoleman jälkeen alkuperäisestä kristinuskosta oli jäljellä vain turmeltunut usko anteeksiantoon ja vanhurskaille luvattuun "pelastukseen."

Uusi kristinusko tarjosi rentoutumista ja luottamusta - "pelastamiseksi" riitti nyt, että uskoi "Jumalaan". Kristinusko tarjosi ilmaista apua niille, joita ei olisi päästetty lähellekään pyhää tietoa mysteereissä. Ei ole yllättävää, että näin kätevä uskonto saavutti suosiota hyvin nopeasti.
Kristinuskon alkuperäinen mystinen puoli säilyi gnostilaisissa opetuksissa, jotka olivat linkki varhaisen kristinuskon ja vanhempien mysteerien välillä.

Gnostilaisuus julistettiin kuitenkin pian harhaopiksi, ja kirkko teki suuria ponnisteluja sen hävittämiseksi. Lähes kaikki asiakirjatodisteet hävitettiin, ja vasta vuonna 1945 Egyptistä löydettiin gnostilaisia tekstejä, jotka paljastivat esoteerisen näkemyksen kristillisestä opetuksesta.


Varhaisessa kristinuskossa on tietoa jälleensyntymisestä.

Myös Juudaksen rooli on tärkeää tässä näytelmässä.


Alussa kristinuskossa oli paljon gnostilaisuutta, jota nyt vihataan, mutta se oli alun perin läsnä siinä opetuksissa.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

Lue lisää

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.
Kristityt puhuvat nykyään kovasti rakkaudesta, joka todellisuudessa on suunnatonta vihaa, inhoa ja raivoa muita uskontoja kohtaan, kristityt ovat muuttuneet tyranneiksi ja despooteiksi, pakkokäännyttämällä "oikeaan uskontoon" aikaisemman todellisen rakkauden uskonnon, raunioilla.

Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.


Neljännellä vuosisadalla jKr. alkaa kristinuskon historia täysivaltaisena uskontona. Rooman keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon tasavertaiseksi muiden tuolloin vallinneiden uskontojen kanssa. Hän itse pysyi kuitenkin lähes kuolemaansa asti pakanana ja joidenkin kertomusten mukaan hän vietti elämäntapaa, joka ei ollut edes keisarin eikä kristityn arvoinen.

Saman vuosisadan lopulla keisari Theodosius I vakiinnutti lopulta kristinuskon Rooman valtionuskonnoksi. Hieman myöhemmin pakanuus kiellettiin virallisesti, ja alkoi pakanoiden joukkokäännyttäminen ja pakkokäännyttäminen uuteen uskontoon.

On aivan ilmeistä, että kristinusko ei saanut valtiollista tukea sen totuudellisuuden vuoksi eikä siksi, että Rooman keisarit löysivät siitä sopusoinnun omien hengellisten pyrkimystensä kanssa. Se oli alusta alkaen sosiaalipoliittinen kysymys.

Massoja oli hallittava, ja kristinusko sopi siihen parhaiten. Sitä paitsi se oli jo saanut laajaa kansan tunnustusta. Valtion oli vain otettava ohjakset käsiinsä ja päästettävä vaunut oikeaan suuntaan. Kristinuskon etuna oli myös se, että se sisälsi selkeän hierarkian, jonka ansiosta koko uskonnollinen instituutio voitiin pitää selkeän valvonnan alaisena.

Kristinuskon tavoin Raamattu ei syntynyt yhdessä yössä. Pyhän kirjoituksen teksti muotoutui useiden vuosisatojen ajan, mutta myös sen lopullinen muoto oli jossain kolmannella tai neljännellä vuosisadalla jKr.

Kukaan ei kirjoittanut Raamattua. Tuntemamme paksu kirja on kokoelma hajallaan olevia kertomuksia, jotka on järjestetty historialliseen ja semanttiseen järjestykseen. Näiden tarinoiden kirjoittajia ei tunne kukaan - yksi kertoi ne, toinen välitti niitä eteenpäin, kolmas kirjoitti ne muistiin. Mutta suurin vaikutus oli viimeisellä - hänellä, joka sisällytti tarinan liiton tekstiin.

Raamatun kanonisen tekstin muodostuminen ei tapahtunut jumalallisella määräyksellä, vaan tiettyjen elävien ihmisten tahdosta, jotka päättivät, mitä he tunnustavat jumalalliseksi totuudeksi ja mitä he pitävät vaarallisena harhaoppina.

Raamattu on tulosta tietoisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta, jossa valittiin tekstejä, jotka olivat hyväksyttäviä kehittyvälle kirkolle, ja jätettiin pois sellaiset tekstit, jotka kyseenalaistivat kirkon välttämättömyyden.

Raamattu ja sen asema jumalallisena totuutena tekivät lopullisesti lopun varhaisen kristinuskon ihanteista ja arvoista ja saattoivat päätökseen siirtymän suorasta Jumalan tuntemisesta uskoon häneen.

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.


Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.
Kristityt puhuvat nykyään kovasti rakkaudesta, joka todellisuudessa on suunnatonta vihaa, inhoa ja raivoa muita uskontoja kohtaan, kristityt ovat muuttuneet tyranneiksi ja despooteiksi, pakkokäännyttämällä "oikeaan uskontoon" aikaisemman todellisen rakkauden uskonnon, raunioilla.

Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.


Neljännellä vuosisadalla jKr. alkaa kristinuskon historia täysivaltaisena uskontona. Rooman keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon tasavertaiseksi muiden tuolloin vallinneiden uskontojen kanssa. Hän itse pysyi kuitenkin lähes kuolemaansa asti pakanana ja joidenkin kertomusten mukaan hän vietti elämäntapaa, joka ei ollut edes keisarin eikä kristityn arvoinen.

Saman vuosisadan lopulla keisari Theodosius I vakiinnutti lopulta kristinuskon Rooman valtionuskonnoksi. Hieman myöhemmin pakanuus kiellettiin virallisesti, ja alkoi pakanoiden joukkokäännyttäminen ja pakkokäännyttäminen uuteen uskontoon.

On aivan ilmeistä, että kristinusko ei saanut valtiollista tukea sen totuudellisuuden vuoksi eikä siksi, että Rooman keisarit löysivät siitä sopusoinnun omien hengellisten pyrkimystensä kanssa. Se oli alusta alkaen sosiaalipoliittinen kysymys.

Massoja oli hallittava, ja kristinusko sopi siihen parhaiten. Sitä paitsi se oli jo saanut laajaa kansan tunnustusta. Valtion oli vain otettava ohjakset käsiinsä ja päästettävä vaunut oikeaan suuntaan. Kristinuskon etuna oli myös se, että se sisälsi selkeän hierarkian, jonka ansiosta koko uskonnollinen instituutio voitiin pitää selkeän valvonnan alaisena.

Kristinuskon tavoin Raamattu ei syntynyt yhdessä yössä. Pyhän kirjoituksen teksti muotoutui useiden vuosisatojen ajan, mutta myös sen lopullinen muoto oli jossain kolmannella tai neljännellä vuosisadalla jKr.

Kukaan ei kirjoittanut Raamattua. Tuntemamme paksu kirja on kokoelma hajallaan olevia kertomuksia, jotka on järjestetty historialliseen ja semanttiseen järjestykseen. Näiden tarinoiden kirjoittajia ei tunne kukaan - yksi kertoi ne, toinen välitti niitä eteenpäin, kolmas kirjoitti ne muistiin. Mutta suurin vaikutus oli viimeisellä - hänellä, joka sisällytti tarinan liiton tekstiin.

Raamatun kanonisen tekstin muodostuminen ei tapahtunut jumalallisella määräyksellä, vaan tiettyjen elävien ihmisten tahdosta, jotka päättivät, mitä he tunnustavat jumalalliseksi totuudeksi ja mitä he pitävät vaarallisena harhaoppina.

Raamattu on tulosta tietoisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta, jossa valittiin tekstejä, jotka olivat hyväksyttäviä kehittyvälle kirkolle, ja jätettiin pois sellaiset tekstit, jotka kyseenalaistivat kirkon välttämättömyyden.

Raamattu ja sen asema jumalallisena totuutena tekivät lopullisesti lopun varhaisen kristinuskon ihanteista ja arvoista ja saattoivat päätökseen siirtymän suorasta Jumalan tuntemisesta uskoon häneen.

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.


Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

Lue lisää

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.


Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

He [juutalaiset] ovat vääristäneet arvot keksimällä moraalisia ihanteita, jotka - niin kauan kuin niihin uskotaan - tekevät heikkoudestaan voimaa ja olemattomuudestaan arvoa.

Kristinusko houkuttelee heikkoa sielua kahdella tavalla. Ensinnäkin, vastoin omia sääntöjään, se tyydyttää ylpeyttä ja luo tunteen jumalallisen maailmaan kuulumisesta - eräänlaisen tivolihenkisyyden. Toiseksi kristinusko julistaa aineellisten arvojen maailman, jota orja ei voi saavuttaa, paheelliseksi ja syntiseksi - se halventaa sitä.

Silloin syntyy jokaiselle neuroottiselle suloinen tunne itseriittoisuudesta: ”Olen heikko ja köyhä vain siksi, että olen aineellisten arvojen yläpuolella. Olen hengellinen!” Osoittautuu, että vapaus, voima ja usko itseen devalvoituvat täysin, ja infantiilin psyyken ominaisuudet - alistuminen, epäily, vastuuttomuus, korkeaksi hengellisyydeksi naamioitu itsesääli - tulevat etusijalle.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Mooseksen sanotaan saaneen nämä käskyt suoraan Jumalalta. Vaikka tätä ei otettaisikaan kirjaimellisesti ja oletettaisiin, että kyseessä on ”tavallinen” mystinen oivallus, yksi perustavanlaatuinen kysymys jää jäljelle - mitä tekemistä nykyajan Raamattuun kirjatuilla sanoilla on sen kanssa, mitä Mooses todella sai Jumalalta?

Meille perille tulleet käskyt ovat käyneet läpi muutokset täynnä vääristäviä tekijöitä.

Ensinnäkin sanat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niillä voida ilmaista mitään syvällistä oivallusta.

Toiseksi, uudelleenkertomukset, käännökset ja uudelleenkäännökset - rikkinäinen puhelinmekanismi, jossa kertoja sijoittaa korostuksia mielensä mukaan ja jättää alkuperäisestä informaatiosta vain vähän jäljelle. Kolmanneksi poliittinen tekijä - Raamatun lopullisessa tekstissä käskyt muotoiltiin siten, että uuden uskonnon yleinen sosiaalipoliittinen linja voitiin säilyttää.

Voiko kristillisiin käskyihin luottaa tämän jälkeen? Sisältävätkö ne todella Jumalan äänen, vai sisältävätkö ne vain kristillisen papiston ”hyviä” aikomuksia? Viittaan käskyjen tekstiin, jotta en toistaisi niitä tässä: Kymmenen käskyä.

Katso, ainakin puolet käskyistä on puhtaasti sosiaalisia asenteita. Sääntöjä, joiden avulla voi elää mukavasti yhteisössä. Ja toinen puoli on itse uskonnon etujen puolustamista ja olemassa olevien perinteiden ylläpitämiseen liittyvää leikkiä.

Jos kaivaa syvälle, voi arvata joidenkin käskyjen esoteerisen perustan, mutta harva tekee niin. Yleensä käskyt ymmärretään kirjaimellisesti. Edistyneemmät uskovat menevät pidemmälle ja ymmärtävät käskyt laajemmin, mutta sekään ei muuta mitään. Pointti pysyy samana: käskyt ovat sosiaalisen koneiston voiteluaine, eivät väline pelastamiseksi.

Käskyt ovat kieltojen järjestelmä. Ne eivät kerro, mitä pitää tehdä, vaan ainoastaan, mitä ei pidä tehdä. Ne ovat vanhempien ohjeita, jotka on jätetty lapsille, jotka muutoin kääntävät kaiken päälaelleen.

Tällaisia kieltoja tarvitaan silloin, kun ihmisiin ei ole luottamusta - ja tästä pääsemme taas vanhaan logiikkaan - orja, joka jätetään ilman valvontaa, riehuu.

Siksi tarvitsemme käskyjen ja "Jumalan" vihan kapulaa, joka roikkuu aina näkyvällä paikalla.

Näin muodostuu ja vahvistuu sosiaalisen painostuksen tärkein väline. Vain kristinusko menee tavallista psykologiaa pidemmälle. Kristinusko vaatii noudattamaan niitä liittoja, joita se on omasta vapaasta tahdostaan pitänyt tärkeinä.

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Anonyymi kirjoitti:

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.


Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

He [juutalaiset] ovat vääristäneet arvot keksimällä moraalisia ihanteita, jotka - niin kauan kuin niihin uskotaan - tekevät heikkoudestaan voimaa ja olemattomuudestaan arvoa.

Kristinusko houkuttelee heikkoa sielua kahdella tavalla. Ensinnäkin, vastoin omia sääntöjään, se tyydyttää ylpeyttä ja luo tunteen jumalallisen maailmaan kuulumisesta - eräänlaisen tivolihenkisyyden. Toiseksi kristinusko julistaa aineellisten arvojen maailman, jota orja ei voi saavuttaa, paheelliseksi ja syntiseksi - se halventaa sitä.

Silloin syntyy jokaiselle neuroottiselle suloinen tunne itseriittoisuudesta: ”Olen heikko ja köyhä vain siksi, että olen aineellisten arvojen yläpuolella. Olen hengellinen!” Osoittautuu, että vapaus, voima ja usko itseen devalvoituvat täysin, ja infantiilin psyyken ominaisuudet - alistuminen, epäily, vastuuttomuus, korkeaksi hengellisyydeksi naamioitu itsesääli - tulevat etusijalle.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Mooseksen sanotaan saaneen nämä käskyt suoraan Jumalalta. Vaikka tätä ei otettaisikaan kirjaimellisesti ja oletettaisiin, että kyseessä on ”tavallinen” mystinen oivallus, yksi perustavanlaatuinen kysymys jää jäljelle - mitä tekemistä nykyajan Raamattuun kirjatuilla sanoilla on sen kanssa, mitä Mooses todella sai Jumalalta?

Meille perille tulleet käskyt ovat käyneet läpi muutokset täynnä vääristäviä tekijöitä.

Ensinnäkin sanat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niillä voida ilmaista mitään syvällistä oivallusta.

Toiseksi, uudelleenkertomukset, käännökset ja uudelleenkäännökset - rikkinäinen puhelinmekanismi, jossa kertoja sijoittaa korostuksia mielensä mukaan ja jättää alkuperäisestä informaatiosta vain vähän jäljelle. Kolmanneksi poliittinen tekijä - Raamatun lopullisessa tekstissä käskyt muotoiltiin siten, että uuden uskonnon yleinen sosiaalipoliittinen linja voitiin säilyttää.

Voiko kristillisiin käskyihin luottaa tämän jälkeen? Sisältävätkö ne todella Jumalan äänen, vai sisältävätkö ne vain kristillisen papiston ”hyviä” aikomuksia? Viittaan käskyjen tekstiin, jotta en toistaisi niitä tässä: Kymmenen käskyä.

Katso, ainakin puolet käskyistä on puhtaasti sosiaalisia asenteita. Sääntöjä, joiden avulla voi elää mukavasti yhteisössä. Ja toinen puoli on itse uskonnon etujen puolustamista ja olemassa olevien perinteiden ylläpitämiseen liittyvää leikkiä.

Jos kaivaa syvälle, voi arvata joidenkin käskyjen esoteerisen perustan, mutta harva tekee niin. Yleensä käskyt ymmärretään kirjaimellisesti. Edistyneemmät uskovat menevät pidemmälle ja ymmärtävät käskyt laajemmin, mutta sekään ei muuta mitään. Pointti pysyy samana: käskyt ovat sosiaalisen koneiston voiteluaine, eivät väline pelastamiseksi.

Käskyt ovat kieltojen järjestelmä. Ne eivät kerro, mitä pitää tehdä, vaan ainoastaan, mitä ei pidä tehdä. Ne ovat vanhempien ohjeita, jotka on jätetty lapsille, jotka muutoin kääntävät kaiken päälaelleen.

Tällaisia kieltoja tarvitaan silloin, kun ihmisiin ei ole luottamusta - ja tästä pääsemme taas vanhaan logiikkaan - orja, joka jätetään ilman valvontaa, riehuu.

Siksi tarvitsemme käskyjen ja "Jumalan" vihan kapulaa, joka roikkuu aina näkyvällä paikalla.

Näin muodostuu ja vahvistuu sosiaalisen painostuksen tärkein väline. Vain kristinusko menee tavallista psykologiaa pidemmälle. Kristinusko vaatii noudattamaan niitä liittoja, joita se on omasta vapaasta tahdostaan pitänyt tärkeinä.

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Lue lisää

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Tässäkin toimii tunnettu ansa. Jos valistunutta ihmistä tarkkaillaan pitkään, voidaan jäljittää joitakin tyypillisiä reaktiomalleja. Voi esimerkiksi huomata, että hän ei halua tappaa ketään, että hän ei yritä tehdä aviorikosta, ei varasta, ei kadehdi, ei valehtele... - yleisesti ottaen hän elää vanhurskaasti.

Sitten voimme päätellä, että kyse on vain näiden yksinkertaisten sääntöjen noudattamisesta. Älkää tappako, älkää valehdelko, älkää varastako - ja kaikki on hyvin, teistä tulee yhtä hengellisiä ja onnellisia. Mutta tämä on hyvin suuri virhe, koska syy ja seuraus ovat tässä sekaisin.

Henkisen kehityksen taso on aina etusijalla - tämä taso muokkaa käyttäytymistä. Tätä mekanismia on mahdotonta kääntää päinvastaiseksi. Vaikka kuinka teeskentelisit olevasi valaistunut ihminen, henkisyys ei lisäänny, vaan pikemminkin jopa katoaa.

Valaistunut ihminen ei näytä vanhurskaalta siksi, että hänellä olisi tarpeeksi lujuutta ja tahdonvoimaa noudattaa kaikkia kuviteltavissa olevia käskyjä. Eikä syntisestä tule vähemmän syntistä siksi, että hän puristaa hampaansa yhteen eikä anna itselleen lupaa rikkoa vakiintunutta lakia.

Todellinen vanhurskas ihminen elää täysin ilman sääntöjä - hänellä ei ole enää motivaatiota, joka syntipukkien tekoihin synnyttää, joten hän näyttää vanhurskaalta. Mutta samaan aikaan hän voi tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat täysin ristiriidassa kristillisten käskyjen kanssa, eikä se silti ole hänelle syntiä, koska jokaisen hänen tekonsa takana on Jumala itse (Itse).

No, ja syntinen on syntinen, koska hän elää vain sääntöjen mukaan, eikä voi itse päättää, mikä on pahaa ja mikä hyvää. Vaikka hän kuinka yrittäisi, vaikka hän teeskentelisi, niin kauan kuin hän noudattaa muiden ihmisten käskyjä, hän pysyy syntisenä.

Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.

Kristinuskosta tulee usein heikkojen lapsellisten turvapaikka, ja siksi se tekee kompromisseja joka käänteessä. Se lupaa antaa hengellisiä etuja kaikille, jotka liittyvät uskovien joukkoon.

Ja "pelastumiseen" ilman ponnisteluja ja yleensä ”ilmaiseksi” uskovat ne, jotka ovat vielä hyvin kaukana valaistuneesta tilasta.

Henkinen kasvu vaati kaikkina aikoina suurta rohkeutta ja kohtuuttomia ponnisteluja, joihin harvalla on varaa. Jotta voi todella ottaa askeleen henkisyyden suuntaan...


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

Klassinen myytti sankarin syntymästä, joka kristillisessä perinteessä esitetään samoilla symboleilla ja kuvilla kuin monissa muissa kulttuureissa ja uskonnoissa, opettaa sielun heräämistä unesta.


Raamatussa niin värikkäästi kuvattu Jeesuksen elämänmatka on symbolinen heijastus valon ja pimeyden välisestä taistelusta, joka käydään meissä jokaisessa.


Kristinusko sen sijaan on kaikkein vaarallisin, koska se on vakaumuksen puute ja alisteinen yhteiskunnan eduille.

Olipa asia miten tahansa, valistus ja yhteiskunnalliset arvot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan barrikadin vastakkaisilla puolilla.

Tässä eturistiriidassa moderni kristinusko pettää tarkoituksensa ja valitsee yhteiskunnan puolen - se pettää itsensä ja ihmiset, jotka ovat luottaneet siihen.

Kristinusko ei enää johda ihmisiä heidän pelastukseensa, vaan sillä on liian kiire pelastaa itsensä.


Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.



Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.


On hämmästyttävää, miten dogmaattisuus ja kyseenalaistamattomuus toimii. Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, ja ateistit ymmärsivät sen luultavasti vahvistukseksi omalle mielipiteelleen kristinuskon arvottomuudesta sellaisenaan.

Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, totuus kirpaisee.

Nykyajan kristinuskossa ei ole enää mitään alkupräistä jäljellä.

Anonyymi kirjoitti:

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Tässäkin toimii tunnettu ansa. Jos valistunutta ihmistä tarkkaillaan pitkään, voidaan jäljittää joitakin tyypillisiä reaktiomalleja. Voi esimerkiksi huomata, että hän ei halua tappaa ketään, että hän ei yritä tehdä aviorikosta, ei varasta, ei kadehdi, ei valehtele... - yleisesti ottaen hän elää vanhurskaasti.

Sitten voimme päätellä, että kyse on vain näiden yksinkertaisten sääntöjen noudattamisesta. Älkää tappako, älkää valehdelko, älkää varastako - ja kaikki on hyvin, teistä tulee yhtä hengellisiä ja onnellisia. Mutta tämä on hyvin suuri virhe, koska syy ja seuraus ovat tässä sekaisin.

Henkisen kehityksen taso on aina etusijalla - tämä taso muokkaa käyttäytymistä. Tätä mekanismia on mahdotonta kääntää päinvastaiseksi. Vaikka kuinka teeskentelisit olevasi valaistunut ihminen, henkisyys ei lisäänny, vaan pikemminkin jopa katoaa.

Valaistunut ihminen ei näytä vanhurskaalta siksi, että hänellä olisi tarpeeksi lujuutta ja tahdonvoimaa noudattaa kaikkia kuviteltavissa olevia käskyjä. Eikä syntisestä tule vähemmän syntistä siksi, että hän puristaa hampaansa yhteen eikä anna itselleen lupaa rikkoa vakiintunutta lakia.

Todellinen vanhurskas ihminen elää täysin ilman sääntöjä - hänellä ei ole enää motivaatiota, joka syntipukkien tekoihin synnyttää, joten hän näyttää vanhurskaalta. Mutta samaan aikaan hän voi tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat täysin ristiriidassa kristillisten käskyjen kanssa, eikä se silti ole hänelle syntiä, koska jokaisen hänen tekonsa takana on Jumala itse (Itse).

No, ja syntinen on syntinen, koska hän elää vain sääntöjen mukaan, eikä voi itse päättää, mikä on pahaa ja mikä hyvää. Vaikka hän kuinka yrittäisi, vaikka hän teeskentelisi, niin kauan kuin hän noudattaa muiden ihmisten käskyjä, hän pysyy syntisenä.

Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.

Kristinuskosta tulee usein heikkojen lapsellisten turvapaikka, ja siksi se tekee kompromisseja joka käänteessä. Se lupaa antaa hengellisiä etuja kaikille, jotka liittyvät uskovien joukkoon.

Ja "pelastumiseen" ilman ponnisteluja ja yleensä ”ilmaiseksi” uskovat ne, jotka ovat vielä hyvin kaukana valaistuneesta tilasta.

Henkinen kasvu vaati kaikkina aikoina suurta rohkeutta ja kohtuuttomia ponnisteluja, joihin harvalla on varaa. Jotta voi todella ottaa askeleen henkisyyden suuntaan...


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

Klassinen myytti sankarin syntymästä, joka kristillisessä perinteessä esitetään samoilla symboleilla ja kuvilla kuin monissa muissa kulttuureissa ja uskonnoissa, opettaa sielun heräämistä unesta.


Raamatussa niin värikkäästi kuvattu Jeesuksen elämänmatka on symbolinen heijastus valon ja pimeyden välisestä taistelusta, joka käydään meissä jokaisessa.


Kristinusko sen sijaan on kaikkein vaarallisin, koska se on vakaumuksen puute ja alisteinen yhteiskunnan eduille.

Olipa asia miten tahansa, valistus ja yhteiskunnalliset arvot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan barrikadin vastakkaisilla puolilla.

Tässä eturistiriidassa moderni kristinusko pettää tarkoituksensa ja valitsee yhteiskunnan puolen - se pettää itsensä ja ihmiset, jotka ovat luottaneet siihen.

Kristinusko ei enää johda ihmisiä heidän pelastukseensa, vaan sillä on liian kiire pelastaa itsensä.


Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.



Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.


On hämmästyttävää, miten dogmaattisuus ja kyseenalaistamattomuus toimii. Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, ja ateistit ymmärsivät sen luultavasti vahvistukseksi omalle mielipiteelleen kristinuskon arvottomuudesta sellaisenaan.

Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, totuus kirpaisee.

Nykyajan kristinuskossa ei ole enää mitään alkupräistä jäljellä.

Lue lisää

Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Mitä tahansa välinettä voi käyttää sekä hyvään että pahaan, kristityt käyttävät sitä pahaan, hindujen terrorisoimiseen.
Verta, vääräuskoisten teurastamista, hindujen tappamista, sitä, mistä kristityt haaveilevat hindujen palstoilla - onko tämä se jumala, jota kristinuskossa palvotaan? Tätäkö heidän jumalansa haluaa. Tutkikaa historiaa, tutkikaa nykyajan kristillisiä ja terroristijärjestöjä.

Kielletyn hedelmän dogmin on tarkoitus muodostaa elämän tutkimisen pelko.

Nykyisen kristinuskon tehtävä (mitä alkuperäisestä ja hyvästä on jäljellä) on luoda ansa ja zombisoida ihmiset.

On sellainen termi - ”harha, viettely”. Termi tarkoittaa petollista pyhyyttä, johon liittyy ylin ja hyvin hienovarainen itsensä imartelun, itsepetoksen, haaveilun, ylpeyden ja omasta arvokkuudesta ja täydellisyydestä vallitsevan käsityksen muoto.

Kristinusko on piilevää ylpeyttä, joka on kätketty ylivertaisuuteen teeskennellyn nöyryyden varjolla.
Jumala on rakkaus. Rakkaudessa ei voi olla pahaa. Rakkaudessa ei myöskään voi olla kaksinaisuutta, joten miksi kristittyjen keskuudessa on niin paljon murhanhimoisia, jos he noudattavat "oikeaa" uskontoa?

Ja kristittyjen tunne ylivertaisuudesta muihin uskontoihin ja ateisteihin nähden sekä halu tuhota hindut ja muut on itsessään uskonnollinen käsite.

Kysymys ei ole siitä, keneen uskoa, vaan

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Mitä tahansa välinettä voi käyttää sekä hyvään että pahaan, kristityt käyttävät sitä pahaan, hindujen terrorisoimiseen.
Verta, vääräuskoisten teurastamista, hindujen tappamista, sitä, mistä kristityt haaveilevat hindujen palstoilla - onko tämä se jumala, jota kristinuskossa palvotaan? Tätäkö heidän jumalansa haluaa. Tutkikaa historiaa, tutkikaa nykyajan kristillisiä ja terroristijärjestöjä.

Kielletyn hedelmän dogmin on tarkoitus muodostaa elämän tutkimisen pelko.

Nykyisen kristinuskon tehtävä (mitä alkuperäisestä ja hyvästä on jäljellä) on luoda ansa ja zombisoida ihmiset.

On sellainen termi - ”harha, viettely”. Termi tarkoittaa petollista pyhyyttä, johon liittyy ylin ja hyvin hienovarainen itsensä imartelun, itsepetoksen, haaveilun, ylpeyden ja omasta arvokkuudesta ja täydellisyydestä vallitsevan käsityksen muoto.

Kristinusko on piilevää ylpeyttä, joka on kätketty ylivertaisuuteen teeskennellyn nöyryyden varjolla.
Jumala on rakkaus. Rakkaudessa ei voi olla pahaa. Rakkaudessa ei myöskään voi olla kaksinaisuutta, joten miksi kristittyjen keskuudessa on niin paljon murhanhimoisia, jos he noudattavat "oikeaa" uskontoa?

Ja kristittyjen tunne ylivertaisuudesta muihin uskontoihin ja ateisteihin nähden sekä halu tuhota hindut ja muut on itsessään uskonnollinen käsite.

Kysymys ei ole siitä, keneen uskoa, vaan

Lue lisää

Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua

Muutamia katkelmia A. Maharajan tekstistä, vain katkelmia.

Erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.

***************
A. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math

***************

”Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua.”

...
... ”elämästä toiseen haluan seurata täydellisyyden polkua.”


Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta katsottuna nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen taivas.

Mutta niin ei ole. Kaikessa on asteita - emme voi sanoa, että joku maallikko, joka uskoi Kristukseen eilen ja alkoi ottaa ehtoollisen tänään, on yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Se ei ole niin.


Hengellisessä elämässä on suurin syvin porrastus. Hengellisen elämän asteittaisuuden varaan Vedat ja Upanishadit on rakennettu. Asteittaisuus on hyvin hienovarainen asia.

Vain asiantuntija voi ymmärtää kullan tai timanttien, jalokivien, porrastuksen.

Ero on kuitenkin silmiinpistävä. Kivi, jossa on joitakin puutteita, voi olla halpa, vaikka se olisikin rubiini tai smaragdi.

Pienikin mutta puhdas kivi voi olla valtavan rahan arvoinen.


Myös Vedat sanoo, että henkilö, jolla on tiettyjä puutteita, voi olla jossain määrin henkinen.

Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja, suurimpia tietäjiä, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen kautta.


Näin he ovat päässeet pois aistien vaikutuksen alta ja saavuttaneet asemansa ...
...
...
Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Vedat kertovat meille myös, että henkimaailmasta tulee tuhansia avatareita ja opettajia. Tällaiset persoonallisuudet tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.

Kun tapaamme Buddhan, Gautaman, Chaitanyan ja monien muiden pyhimysten ja opettajien kaltaisia persoonallisuuksia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä?

Vedat sanovat: koska he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.

Vaikka he ovat ulkoisesti tavallisten ihmisten roolissa, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, ja sitten he luopuvat aineellisesta maailmasta. Tämä on kuitenkin vain eräänlaista näytelmää, jolla osoitetaan, että myös tavallinen ihminen voi saavuttaa valaistumisen.


Kuitenkin nämä suuret pyhimykset, nämä suuret avatarit ovat henkisen tiedon tukipilareita. He tuovat mukanaan kokonaisia uskonnollisia henkisiä järjestelmiä ja luovat uusia periaatteita.

Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu aina.

Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu siten, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme huomenna täydellisenä, on ylihuomenna vanhentunutta. Kaikki muuttuu - joka vuosi näyteikkunat, muodit, vempaimet, tietokoneet.

Mutta jostain syystä ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdestä näkökulmasta katsottuna henkisyys on todellakin muuttumatonta, se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän käsityksensä henkisyydestä muuttuvat.

Siksi Vedat kuvaavat eräänlaista jatkuvaa ilmestystä, kuten internet verkossa.


Todellinen opettaja, todellinen profeetta on sellainen, joka on jatkuvassa internetissä, hän pumppaa jatkuvasti totuutta, ja tarjoajana hän välittää sitä muille...tai muilla menetelmillä, kirjoittamalla, mutta todellinen opettaja on todellinen tarjoaja.

****************
A. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math
***************

Anonyymi kirjoitti:

Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua

Muutamia katkelmia A. Maharajan tekstistä, vain katkelmia.

Erittäin paljon käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.

***************
A. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math

***************

”Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua.”

...
... ”elämästä toiseen haluan seurata täydellisyyden polkua.”


Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta katsottuna nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen taivas.

Mutta niin ei ole. Kaikessa on asteita - emme voi sanoa, että joku maallikko, joka uskoi Kristukseen eilen ja alkoi ottaa ehtoollisen tänään, on yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Se ei ole niin.


Hengellisessä elämässä on suurin syvin porrastus. Hengellisen elämän asteittaisuuden varaan Vedat ja Upanishadit on rakennettu. Asteittaisuus on hyvin hienovarainen asia.

Vain asiantuntija voi ymmärtää kullan tai timanttien, jalokivien, porrastuksen.

Ero on kuitenkin silmiinpistävä. Kivi, jossa on joitakin puutteita, voi olla halpa, vaikka se olisikin rubiini tai smaragdi.

Pienikin mutta puhdas kivi voi olla valtavan rahan arvoinen.


Myös Vedat sanoo, että henkilö, jolla on tiettyjä puutteita, voi olla jossain määrin henkinen.

Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja, suurimpia tietäjiä, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen kautta.


Näin he ovat päässeet pois aistien vaikutuksen alta ja saavuttaneet asemansa ...
...
...
Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Vedat kertovat meille myös, että henkimaailmasta tulee tuhansia avatareita ja opettajia. Tällaiset persoonallisuudet tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.

Kun tapaamme Buddhan, Gautaman, Chaitanyan ja monien muiden pyhimysten ja opettajien kaltaisia persoonallisuuksia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä?

Vedat sanovat: koska he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.

Vaikka he ovat ulkoisesti tavallisten ihmisten roolissa, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, ja sitten he luopuvat aineellisesta maailmasta. Tämä on kuitenkin vain eräänlaista näytelmää, jolla osoitetaan, että myös tavallinen ihminen voi saavuttaa valaistumisen.


Kuitenkin nämä suuret pyhimykset, nämä suuret avatarit ovat henkisen tiedon tukipilareita. He tuovat mukanaan kokonaisia uskonnollisia henkisiä järjestelmiä ja luovat uusia periaatteita.

Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu aina.

Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu siten, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme huomenna täydellisenä, on ylihuomenna vanhentunutta. Kaikki muuttuu - joka vuosi näyteikkunat, muodit, vempaimet, tietokoneet.

Mutta jostain syystä ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdestä näkökulmasta katsottuna henkisyys on todellakin muuttumatonta, se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän käsityksensä henkisyydestä muuttuvat.

Siksi Vedat kuvaavat eräänlaista jatkuvaa ilmestystä, kuten internet verkossa.


Todellinen opettaja, todellinen profeetta on sellainen, joka on jatkuvassa internetissä, hän pumppaa jatkuvasti totuutta, ja tarjoajana hän välittää sitä muille...tai muilla menetelmillä, kirjoittamalla, mutta todellinen opettaja on todellinen tarjoaja.

****************
A. Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math
***************

Lue lisää

Nyt muusta.

Ainutlaatuisuus on siinä, että tieto on kulkenut opetuslapseusketjussa opettajalta oppilaalle, joten niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Yhdistävän voimansa, kaiken kattavan luonteensa ja universaalin lähestymistapansa vuoksi se on ainultlaatuinen.

Länsimaiset oppineet ja filosofit ovat usein tunnustaneet sen suuruuden ja kuvailleet sitä mitä innostavimmalla tavalla. He ovat aina korostaneet sekä tämän monimutkaisuutta että yksinkertaisuutta ja sitä, että se sulautuu täydellisesti jokaisen elämään aina hedelmöityshetkestä siirtymiseen tuonpuoleiseen. Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko ihminen vilpittömästi uskovainen vai ei, oppinut tai lukutaidoton.


Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin vaan ihmisen käyttäytymiseen ja elämäntapaan. Tämä selittää myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Sen kannattajat uskovat, että kaikki uskonnot ovat erilaisia tapoja palvoa samaa Jumalaa (tai puolijumalaa).

Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Nykyään uskonnon ja tieteen välillä on suuri ero, mitä ei ollut muinoin. Uskonnosta on tullut uskomus, koska se perustuu todistamattomiin postulaatteihin, joita pidetään epätieteellisinä. Tiede sen sijaan perustuu siihen, mitä voidaan havaita ja todistaa kokemuksen avulla.

Mutta silti Vedoissa jäljitetään tiedon kokonaisuutta, ja niissä mainitaan ja jopa kuvataan se, mitä tiede ei vieläkään voi todistaa.

Pyhien tekstien jokaisella sanalla on sekä yleinen että erityinen merkitys, ja lisäksi kaikki sanan muodostavat tavut ovat hyvin toiminnallisia. Äänteellä, kieliopillisella muodolla, tavuihin jakamisella, osilla, sijalla lauseessa, ajan ja mahdollisen toiminnan merkityksellä on suuri semanttinen merkitys.

Vedojen tieteellinen arvo ihmiskunnan hyväksi voidaan helposti todentaa.

Ensiksikin meillä on runsaasti tietoa, jonka vedalaiset tietäjät ovat tallentaneet Pyhiin kirjoituksiin.

Toiseksi jokainen Vedojen osa voidaan todentaa nykyaikaisen tieteen tulosten perusteella ja kolmanneksi se voidaan todentaa välittömällä kokemuksella ihmisen havaintokyvyn tasolla.

Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.

Juuri tämä lähestymistapa tutkimukseen tekee vedalaisesta tieteestä täydellisen ja täysin ainutlaatuisen.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengelliseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Ja sen takia.

Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, p

Anonyymi kirjoitti:

Nyt muusta.

Ainutlaatuisuus on siinä, että tieto on kulkenut opetuslapseusketjussa opettajalta oppilaalle, joten niissä ei ole tapahtunut muutoksia. Yhdistävän voimansa, kaiken kattavan luonteensa ja universaalin lähestymistapansa vuoksi se on ainultlaatuinen.

Länsimaiset oppineet ja filosofit ovat usein tunnustaneet sen suuruuden ja kuvailleet sitä mitä innostavimmalla tavalla. He ovat aina korostaneet sekä tämän monimutkaisuutta että yksinkertaisuutta ja sitä, että se sulautuu täydellisesti jokaisen elämään aina hedelmöityshetkestä siirtymiseen tuonpuoleiseen. Sillä ei ole juurikaan merkitystä, onko ihminen vilpittömästi uskovainen vai ei, oppinut tai lukutaidoton.


Vedalaisuus ei perustu uskoon ja uskonnolliseen dogmiin vaan ihmisen käyttäytymiseen ja elämäntapaan. Tämä selittää myös suvaitsevaisuuden muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Sen kannattajat uskovat, että kaikki uskonnot ovat erilaisia tapoja palvoa samaa Jumalaa (tai puolijumalaa).

Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Nykyään uskonnon ja tieteen välillä on suuri ero, mitä ei ollut muinoin. Uskonnosta on tullut uskomus, koska se perustuu todistamattomiin postulaatteihin, joita pidetään epätieteellisinä. Tiede sen sijaan perustuu siihen, mitä voidaan havaita ja todistaa kokemuksen avulla.

Mutta silti Vedoissa jäljitetään tiedon kokonaisuutta, ja niissä mainitaan ja jopa kuvataan se, mitä tiede ei vieläkään voi todistaa.

Pyhien tekstien jokaisella sanalla on sekä yleinen että erityinen merkitys, ja lisäksi kaikki sanan muodostavat tavut ovat hyvin toiminnallisia. Äänteellä, kieliopillisella muodolla, tavuihin jakamisella, osilla, sijalla lauseessa, ajan ja mahdollisen toiminnan merkityksellä on suuri semanttinen merkitys.

Vedojen tieteellinen arvo ihmiskunnan hyväksi voidaan helposti todentaa.

Ensiksikin meillä on runsaasti tietoa, jonka vedalaiset tietäjät ovat tallentaneet Pyhiin kirjoituksiin.

Toiseksi jokainen Vedojen osa voidaan todentaa nykyaikaisen tieteen tulosten perusteella ja kolmanneksi se voidaan todentaa välittömällä kokemuksella ihmisen havaintokyvyn tasolla.

Vedat eivät rajoitu aineellisen maailman tutkimiseen, vaan ne koskevat myös ihmistä itseään tutkimuskohteena ja hänen suhdettaan aineelliseen ja henkiseen maailmaan.

Juuri tämä lähestymistapa tutkimukseen tekee vedalaisesta tieteestä täydellisen ja täysin ainutlaatuisen.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengelliseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Ja sen takia.

Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, p

Lue lisää

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Jos joku puhuu taivaista ja paratiiseista, joissa kadut on tehty kullasta, ja jos se on kaikki, mihin ihminen kykenee, ja jos se on hänen motiivinsa yläraja, se on silloin niin.

Itsekkyyden motiivi on Ilmeisesti myös tärkeää ennen kuin ottaa seuraavan askelman, hieman korkeamman.

Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.

Lue lisää

"Jumala tietää, että me emme ole tehneet oikein, ja siksi hän lähetti ainosyntyisen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, kuolemaan meidän puolestamme"

Ei ole mitään sellaista, mistä pitää "pelastua".

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

PATOLOGISTA.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

Anonyymi kirjoitti:

"Jumala tietää, että me emme ole tehneet oikein, ja siksi hän lähetti ainosyntyisen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, kuolemaan meidän puolestamme"

Ei ole mitään sellaista, mistä pitää "pelastua".

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

PATOLOGISTA.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

Lue lisää

Nykyään kristillisyyttä ei ole edes tarkoitettu ihmisille, vaan kaksijalkaisille eläimille,

Koska se on infantiilinen.

KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

PATOLOGISTA.


Ette palvoo jumalaa, vaan saatanaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään kristillisyyttä ei ole edes tarkoitettu ihmisille, vaan kaksijalkaisille eläimille,

Koska se on infantiilinen.

KRISTINUSKO - IHMISET PITÄÄ PELASTAA JUMALALTA.

PATOLOGISTA.


Ette palvoo jumalaa, vaan saatanaa.

Lue lisää

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Lue lisää

PALVOTTE SAATANAA, MUTTA KUTSUTTE HÄNTÄ JUMALAKSI. MUTTA ETTE YMMÄRRÄ SITÄ ITSE.

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on SADISMIA.

SE, JOKA VÄITTÄÄ OLEVANSA "JUMALA" KRISTINUSKOSSA ON AIHEUTTANUT ONGELMAN, JA NYT TEIDÄN ON PELASTETTAVA IHMISET "JUMALAN" AIHEUTTAMALTA ONGELMALTA.

JA TÄMÄ SAATANALLINEN JULMA DOKTRIINI PAKOTETAAN YKSINKERTAISILLE IHMISILLE VÄKISIN.

Anonyymi kirjoitti:

PALVOTTE SAATANAA, MUTTA KUTSUTTE HÄNTÄ JUMALAKSI. MUTTA ETTE YMMÄRRÄ SITÄ ITSE.

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on SADISMIA.

SE, JOKA VÄITTÄÄ OLEVANSA "JUMALA" KRISTINUSKOSSA ON AIHEUTTANUT ONGELMAN, JA NYT TEIDÄN ON PELASTETTAVA IHMISET "JUMALAN" AIHEUTTAMALTA ONGELMALTA.

JA TÄMÄ SAATANALLINEN JULMA DOKTRIINI PAKOTETAAN YKSINKERTAISILLE IHMISILLE VÄKISIN.

Lue lisää

RAAMATULLA EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ JUMALAN KANSSA.

Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

VASTAAVIA VILAUKSIA UNIVERSAALISTA VIISAUDESTA LÖYTYY MUIDENKIN MAAILMANUSKONTOJEN TEKSTEISTÄ, JOPA AVESTASTA, SEKÄ MUINAISISTA ASSYRIALAISISTA JA SUMERILAISISTA TEKSTEISTÄ.
TOISAALTA RAAMATULLISET TEKSTIT ON KOPIOITU SUMERILAISISTA TEKSTEISTÄ JNE.

KUINKA PALJON TÄMÄ SADISTINEN OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON TUHONNUT IHMISTEN ELÄMIÄ KAUTTA HISTORIAN. KUINKA PALJON VÄKIVALTAA KRISTITYT TEKEVÄT TOISILLE.

Anonyymi kirjoitti:

RAAMATULLA EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ JUMALAN KANSSA.

Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

VASTAAVIA VILAUKSIA UNIVERSAALISTA VIISAUDESTA LÖYTYY MUIDENKIN MAAILMANUSKONTOJEN TEKSTEISTÄ, JOPA AVESTASTA, SEKÄ MUINAISISTA ASSYRIALAISISTA JA SUMERILAISISTA TEKSTEISTÄ.
TOISAALTA RAAMATULLISET TEKSTIT ON KOPIOITU SUMERILAISISTA TEKSTEISTÄ JNE.

KUINKA PALJON TÄMÄ SADISTINEN OPPI IKUISESTA HELVETISTÄ ON TUHONNUT IHMISTEN ELÄMIÄ KAUTTA HISTORIAN. KUINKA PALJON VÄKIVALTAA KRISTITYT TEKEVÄT TOISILLE.

Lue lisää

EN VOI RAKASTAA SITÄ, JOTA PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ SITÄ, JOTA RAKASTAN.

JOS OLISI OLEMASSA IKUINEN HELVETTI, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO SAATANAA VAI JUMALAA. MUTTA SAATANA EI LÄHETÄ KETÄÄN SINNE, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA.

JOTEN KRISTITYT, JOTKA USKOVAT TUOHON JULMAAN OPPIIN, JA KRISTITYT, JOTKA HALUAVAT TEHDÄ MUISTAKIN IHMISISTÄ ITSENSÄ KALTAISIA SADISTEJA JA ZOMBEJA, OVAT TEHNEET JUMALASTAAN KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAN HIRVIÖN.

Anonyymi kirjoitti:

EN VOI RAKASTAA SITÄ, JOTA PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ SITÄ, JOTA RAKASTAN.

JOS OLISI OLEMASSA IKUINEN HELVETTI, OLISI LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOTAANKO SAATANAA VAI JUMALAA. MUTTA SAATANA EI LÄHETÄ KETÄÄN SINNE, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA.

JOTEN KRISTITYT, JOTKA USKOVAT TUOHON JULMAAN OPPIIN, JA KRISTITYT, JOTKA HALUAVAT TEHDÄ MUISTAKIN IHMISISTÄ ITSENSÄ KALTAISIA SADISTEJA JA ZOMBEJA, OVAT TEHNEET JUMALASTAAN KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAN HIRVIÖN.

Lue lisää

Nimi Jeesus on peräisin irlantilaisesta druidismista. Muinaisirlantilaisessa mytologiassa, kauan ennen kristinuskoa, oli auringonjumala nimeltä Esus (kirjoitetaan myös muodossa Hesus, Hesu, Esa, Iesa, Yesu, Jesu). Jeesus (Jesus, Hesus) on nimenä suora kopio irlantilaisen mytologian Esus-jumalasta.



Jeesus ja Esus olivat molemmat auringonjumalia.

Anonyymi kirjoitti:

Nimi Jeesus on peräisin irlantilaisesta druidismista. Muinaisirlantilaisessa mytologiassa, kauan ennen kristinuskoa, oli auringonjumala nimeltä Esus (kirjoitetaan myös muodossa Hesus, Hesu, Esa, Iesa, Yesu, Jesu). Jeesus (Jesus, Hesus) on nimenä suora kopio irlantilaisen mytologian Esus-jumalasta.



Jeesus ja Esus olivat molemmat auringonjumalia.

Lue lisää

Raamatun kertomus ristillä roikkuvan Jeesuksen kyljen puhkaisusta keihäällä on suora kopio Esus-myytistä.

Anonyymi kirjoitti:

Raamatun kertomus ristillä roikkuvan Jeesuksen kyljen puhkaisusta keihäällä on suora kopio Esus-myytistä.

Emme edes tiedä, miten ne luettiin alkuperäisessä kielessä, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja.

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa. Vanhan testamentin alkuperäiset kertomukset ovat muokatut jäljennökset sumero-akkadilaisista ja todennäköisesti foinikialaisista teksteistä.


Absurdius piilee siinä, että koulutusjärjestelmämme käsittelee sumero-akkadilaisia tekstejä myytteinä ja legendoina, joiden avulla muinaiset kansat yrittivät ymmärtää maailmaa, koska heille ei ollut vielä annettu ilmestystä.


Alkuperäisiä tekstejä pidetään myytteinä ja legendoina, kun taas Genesiksen kirja, joka sisältää Gilgamesh-eepoksen ja Enuma Elishin muokatut kopiot, esitetään totuutena ja jumalallisena kaitselmuksena.

Palaamme kysymykseen kirjaimellisen käännöksen asianmukaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Emme edes tiedä, miten ne luettiin alkuperäisessä kielessä, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja.

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa. Vanhan testamentin alkuperäiset kertomukset ovat muokatut jäljennökset sumero-akkadilaisista ja todennäköisesti foinikialaisista teksteistä.


Absurdius piilee siinä, että koulutusjärjestelmämme käsittelee sumero-akkadilaisia tekstejä myytteinä ja legendoina, joiden avulla muinaiset kansat yrittivät ymmärtää maailmaa, koska heille ei ollut vielä annettu ilmestystä.


Alkuperäisiä tekstejä pidetään myytteinä ja legendoina, kun taas Genesiksen kirja, joka sisältää Gilgamesh-eepoksen ja Enuma Elishin muokatut kopiot, esitetään totuutena ja jumalallisena kaitselmuksena.

Palaamme kysymykseen kirjaimellisen käännöksen asianmukaisuudesta.

Lue lisää

Kirjaimellinen kääntäminen tarkoittaa sitä, että vältetään tarkoituksellisia tulkintoja ja yritetään välittää termien alkuperäinen merkitys heprean kielen etymologisten sanakirjojen mukaan.

Joidenkin sanojen kohdalla keskustelu on kestänyt vuosisatoja: Elohim, Jahve, ruach, kavod jne.


Ratkaisu: lukea huolellisesti niiden eri primaarilähteiden sisältö, joissa sana esiintyy, ja vertailla niitä huolella.

Esimerkki: Elohim (monikko) käännetään sanalla ”Dio” eli ”Jumala” (yksikössä), mutta juutalainen eksegetiikka (Raamatun tulkintaa käsittelevä teologian osa-alue) toteaa, että Raamatun kielessä ei ole yhtään sanaa, joka tarkoittaisi ”Jumalaa” palvonnan kohteena.

Kreikkalaiset teologit todennäköisesti täyttivät muinaiset tekstit omalla ymmärryksellään ja itselleen läheisillä kategorioilla.

Toistamatta niitä tulkitsijoita, jotka joutuvat etsimään tekstistä vahvistusta teeseilleen; epäselvissä tapauksissa selkeästi asiayhteydessä.

Oletetaan, että kirjoitettu on totta termien kirjaimellisessa merkityksessä, tehdään kirjaimellinen käännös ja tarkkaillaan objektiivisesti, mitä siitä tulee.

Emme tietenkään voi vaatia absoluuttista totuutta tällaisessa tekstissä, mutta tällaisella metodologisella lähestymistavalla ilmenee sisällön sisäinen logiikka ja johdonmukaisuus, joka ei kaipaa lisätulkintoja ja sellaisen kategorian kuin ”mysteeri” mukanaoloa.

Käännökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä tekstiä, ja mieluiten kirjaimellista käännöstä, joka on vapaa teologien tarkoituksellisesti antamista tulkinnoista ja ohjeista, vaikka lopputulos poikkeaisi hyvin paljon vuosisatoja vanhoista muotoiluista.


Tutkija soveltaa samaa menetelmää kreikankielisiin teksteihin ja analysoi niitä rinnakkain Raamatun kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjaimellinen kääntäminen tarkoittaa sitä, että vältetään tarkoituksellisia tulkintoja ja yritetään välittää termien alkuperäinen merkitys heprean kielen etymologisten sanakirjojen mukaan.

Joidenkin sanojen kohdalla keskustelu on kestänyt vuosisatoja: Elohim, Jahve, ruach, kavod jne.


Ratkaisu: lukea huolellisesti niiden eri primaarilähteiden sisältö, joissa sana esiintyy, ja vertailla niitä huolella.

Esimerkki: Elohim (monikko) käännetään sanalla ”Dio” eli ”Jumala” (yksikössä), mutta juutalainen eksegetiikka (Raamatun tulkintaa käsittelevä teologian osa-alue) toteaa, että Raamatun kielessä ei ole yhtään sanaa, joka tarkoittaisi ”Jumalaa” palvonnan kohteena.

Kreikkalaiset teologit todennäköisesti täyttivät muinaiset tekstit omalla ymmärryksellään ja itselleen läheisillä kategorioilla.

Toistamatta niitä tulkitsijoita, jotka joutuvat etsimään tekstistä vahvistusta teeseilleen; epäselvissä tapauksissa selkeästi asiayhteydessä.

Oletetaan, että kirjoitettu on totta termien kirjaimellisessa merkityksessä, tehdään kirjaimellinen käännös ja tarkkaillaan objektiivisesti, mitä siitä tulee.

Emme tietenkään voi vaatia absoluuttista totuutta tällaisessa tekstissä, mutta tällaisella metodologisella lähestymistavalla ilmenee sisällön sisäinen logiikka ja johdonmukaisuus, joka ei kaipaa lisätulkintoja ja sellaisen kategorian kuin ”mysteeri” mukanaoloa.

Käännökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä tekstiä, ja mieluiten kirjaimellista käännöstä, joka on vapaa teologien tarkoituksellisesti antamista tulkinnoista ja ohjeista, vaikka lopputulos poikkeaisi hyvin paljon vuosisatoja vanhoista muotoiluista.


Tutkija soveltaa samaa menetelmää kreikankielisiin teksteihin ja analysoi niitä rinnakkain Raamatun kanssa.

Lue lisää

Ainoastaan kreikkalaisten tekstien osalta hän kutsuu menetelmäänsä Schliemannin nimellä, itsenäisen tutkijan, jota aikoinaan kutsuttiin hulluksi, koska hän oletti Homeroksen runojen olevan totta. Mutta Schliemann osoittautui oikeaksi!

Antiikin kirjailijat pyrkivät säilyttämään jälkipolville muiston todellisista tapahtumista, jotka määrittivät heidän kansansa historiaa.

Muinaisia tekstejä ja varsinkin ”uskonnollisia tai pyhiä” tekstejä käsittelevän kääntäjän älyllinen rehellisyys perustuu yksinkertaiseen ja uskomattoman vaikeaan valintaan: ryhtyä työhön selvin ja puolueettomin mielin ja yrittää ymmärtää, mitä todella on kirjoitettu.

Yleisesti ottaen ammattitaitoisen tutkijan esimerkki on yritys soveltaa kriittistä ajattelua silloin, kun dogman ja fanaattisuuden mukaan pitäisi luottaa ainoastaan uskoon.

Tämä lähestymistapa ei vähättele uskoa ja Jumalan käsitettä, vaan päinvastoin tekee niistä loogisempia poistamalla epäjohdonmukaisuudet, jotka voidaan selittää vain Jumalan tahdon käsittämättömyydellä.

Teologiset kysymykset ovat kuitenkin täysin erillinen aihe, jota varten on olemassa erikoistuneit tutkijoita, myös Suomessa.

Meitä kiinnostavat kummalliset esimerkit käännöksistä.

Nykyään kääntäjällä on käytössään uusia välineitä - sanakirjoja, kommentaareja, sanastoja ja avoimia tietolähteitä.

Muinaisten seemiläisten kielten asiantuntijan mielipiteen selvittämiseksi riittää, että tekee kyselyn. Vastaus tulee mahdollisimman pian perustelujen ja kuvakaappausten kanssa sanakirjamerkinnöistä. Tämä muuttaa radikaalisti kääntäjän ammatillisia mahdollisuuksia, myös muinaiskielisten tekstien osalta, joita aika ajoin ei vain kirjoiteta uudelleen vaan myös ”tulkitaan uudelleen”.


Onko Raamattu uskottavaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ainoastaan kreikkalaisten tekstien osalta hän kutsuu menetelmäänsä Schliemannin nimellä, itsenäisen tutkijan, jota aikoinaan kutsuttiin hulluksi, koska hän oletti Homeroksen runojen olevan totta. Mutta Schliemann osoittautui oikeaksi!

Antiikin kirjailijat pyrkivät säilyttämään jälkipolville muiston todellisista tapahtumista, jotka määrittivät heidän kansansa historiaa.

Muinaisia tekstejä ja varsinkin ”uskonnollisia tai pyhiä” tekstejä käsittelevän kääntäjän älyllinen rehellisyys perustuu yksinkertaiseen ja uskomattoman vaikeaan valintaan: ryhtyä työhön selvin ja puolueettomin mielin ja yrittää ymmärtää, mitä todella on kirjoitettu.

Yleisesti ottaen ammattitaitoisen tutkijan esimerkki on yritys soveltaa kriittistä ajattelua silloin, kun dogman ja fanaattisuuden mukaan pitäisi luottaa ainoastaan uskoon.

Tämä lähestymistapa ei vähättele uskoa ja Jumalan käsitettä, vaan päinvastoin tekee niistä loogisempia poistamalla epäjohdonmukaisuudet, jotka voidaan selittää vain Jumalan tahdon käsittämättömyydellä.

Teologiset kysymykset ovat kuitenkin täysin erillinen aihe, jota varten on olemassa erikoistuneit tutkijoita, myös Suomessa.

Meitä kiinnostavat kummalliset esimerkit käännöksistä.

Nykyään kääntäjällä on käytössään uusia välineitä - sanakirjoja, kommentaareja, sanastoja ja avoimia tietolähteitä.

Muinaisten seemiläisten kielten asiantuntijan mielipiteen selvittämiseksi riittää, että tekee kyselyn. Vastaus tulee mahdollisimman pian perustelujen ja kuvakaappausten kanssa sanakirjamerkinnöistä. Tämä muuttaa radikaalisti kääntäjän ammatillisia mahdollisuuksia, myös muinaiskielisten tekstien osalta, joita aika ajoin ei vain kirjoiteta uudelleen vaan myös ”tulkitaan uudelleen”.


Onko Raamattu uskottavaa?

Lue lisää

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

Aloitan kuvaamalla sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein

Anonyymi kirjoitti:

Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

Aloitan kuvaamalla sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein

Lue lisää

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.
Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.
Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Lue lisää

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Anonyymi kirjoitti:

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Lue lisää

Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Vaikka epäilemättä Vanhan testamentin vanhimmat versiot pitäisi asettaa etusijalle, sillä ne ovat vähemmän alttiita vanhemmille tarkistuksille ja tulkinnoille, joita on tehty eri kirkkojen ja niiden hierarkkien etujen mukaisesti.
Kun otetaan huomioon kaikki tämä, voimme ymmärtää, että Vanhan testamentin erikielisä käännöksiä, jotka tehtiin vasta XIX vuosisadan jälkipuoliskolla, ei voida pitää ”oikeina” ja ”ainoina oikeina”.

Sillä niiden ero alkuperäiseen lähteeseen on hyvin suuri. Juuri tämän tosiasian tutkija todistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Vaikka epäilemättä Vanhan testamentin vanhimmat versiot pitäisi asettaa etusijalle, sillä ne ovat vähemmän alttiita vanhemmille tarkistuksille ja tulkinnoille, joita on tehty eri kirkkojen ja niiden hierarkkien etujen mukaisesti.
Kun otetaan huomioon kaikki tämä, voimme ymmärtää, että Vanhan testamentin erikielisä käännöksiä, jotka tehtiin vasta XIX vuosisadan jälkipuoliskolla, ei voida pitää ”oikeina” ja ”ainoina oikeina”.

Sillä niiden ero alkuperäiseen lähteeseen on hyvin suuri. Juuri tämän tosiasian tutkija todistaa.

Lue lisää

Kun Jahve sai tämän maan, hän oli hyvin julma, omapäinen sotilas, joka tappoi ei-toivottuja pienimmästäkin provokaatiosta.

Mutta hänet esiteltiin meille jumalana, joka rakasti kaikkia.

Mutta tämä oli vain mies. Jahven lisäksi myös Elohim-nimet ovat äänessä, kuten Kamosh. Toisin sanoen Jahve oli aivan sama Elohim, hänellä oli samat voimat kuin muillakin.

Elohimien yläpuolella seisoi Elon, ylipäällikkö, jonka tahtoa he toteuttivat. Se oli pohjimmiltaan totalitaarinen hallinto.

Elonin johtamat Elohimit hallitsivat hyvin raa'asti. He harjoittivat uhrauksia. He vaativat ihmisiltä täydellistä kuuliaisuutta, selvää kuuliaisuutta. Mutta Elohimit olivat tavallisia ihmisiä, he eivät olleet kuolemattomia.

Raamatun Vanhassa testamentissa kuvataan, että ihmiset näkivät heidät ja tunnistivat heidät kaukaa, he pelkäsivät ja pakenivat heitä sanoen: ”Tässä he ovat, Elohim, meidän on parasta kääntyä ympäri ja lähteä, emme tiedä, mitä voi olla, mitä voi tapahtua”.

Hän oli arojen jumala, eli arojen komentaja.

Jopa Raamatun kirjoituksissa on aina joku, joka taistelee jonkun kanssa, jakaa maita, joku riitelee aina jonkun kanssa, joku panettelee jotakuta. Ja tämä on asetettu meille esimerkkinä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun Jahve sai tämän maan, hän oli hyvin julma, omapäinen sotilas, joka tappoi ei-toivottuja pienimmästäkin provokaatiosta.

Mutta hänet esiteltiin meille jumalana, joka rakasti kaikkia.

Mutta tämä oli vain mies. Jahven lisäksi myös Elohim-nimet ovat äänessä, kuten Kamosh. Toisin sanoen Jahve oli aivan sama Elohim, hänellä oli samat voimat kuin muillakin.

Elohimien yläpuolella seisoi Elon, ylipäällikkö, jonka tahtoa he toteuttivat. Se oli pohjimmiltaan totalitaarinen hallinto.

Elonin johtamat Elohimit hallitsivat hyvin raa'asti. He harjoittivat uhrauksia. He vaativat ihmisiltä täydellistä kuuliaisuutta, selvää kuuliaisuutta. Mutta Elohimit olivat tavallisia ihmisiä, he eivät olleet kuolemattomia.

Raamatun Vanhassa testamentissa kuvataan, että ihmiset näkivät heidät ja tunnistivat heidät kaukaa, he pelkäsivät ja pakenivat heitä sanoen: ”Tässä he ovat, Elohim, meidän on parasta kääntyä ympäri ja lähteä, emme tiedä, mitä voi olla, mitä voi tapahtua”.

Hän oli arojen jumala, eli arojen komentaja.

Jopa Raamatun kirjoituksissa on aina joku, joka taistelee jonkun kanssa, jakaa maita, joku riitelee aina jonkun kanssa, joku panettelee jotakuta. Ja tämä on asetettu meille esimerkkinä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |

OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
Mauro Biglino

Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |

OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
Mauro Biglino

Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

Lue lisää

Manipuloitu Raamattu
https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.

Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

Anonyymi kirjoitti:

Manipuloitu Raamattu
https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.

Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

Lue lisää

GOD YAHWEH - Shocking Truth Behind The Original Bible Story | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 3
Jumala Jahve - järkyttävä totuus alkuperäisen Raamatun tarinan takana

https://www.youtube.com/watch?v=EfsrrBqPCNw

https://www.youtube.com/@MauroBiglinoOfficialChannel/videos

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskossa Jeesusta kutsutaan kristukseksi. Miksi? Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on tuon sanan alkuperä?

Kristus on peräisin kreikkalaisesta sanasta "khristos", joka tarkoittaa voideltua. Se taasen on
käännös hepreankielisestä sanasta "mashiach", tarkoittaen yhtälailla voideltua - tutummin siis messias. Kyse on arvonimestä, joka juutalaisessa kulttuurissa viittaa lähinnä kuninkaaseen tai profetoituun pelastajahahmoon.

Jos sanoo "Jeesus Kristus" on täsmälleen sama, jos sanoisi "Jeesus Messias".

-DeadManWalks

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Anonyymi kirjoitti:

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Lue lisää

Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?

Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.

Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).

Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.

Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?

Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.

Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).

Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.

Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Lue lisää

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?

Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.

Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.

Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.

Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.

Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.

Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.

Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle.

Anonyymi kirjoitti:

Jumalten syntymäpäivä. Miksi kaikkien muinaisten uskontojen jumalat syntyivät samana päivänä?

Mitä yhteistä on muinaisegyptiläisellä Horuksella, kreikkalaisella Adoniksella, persialaisella Mithrasilla, babylonialaisella Tammuzilla ja Kristuksella? Kävi ilmi, että paljon.

Mithra - Syntyi 25. joulukuuta tahrattoman sikiämisen seurauksena. Aka persialainen auringonjumala, aka Messias, jolla oli 12 opetuslasta. Otti ihmisten synnit itselleen. Hänet tapettiin ja herätettiin sitten henkiin, jolloin hänestä tuli Jumalan ruumiillistuma ja palvonnan kohde. Mithrasin kulttiin kuuluu ehtoollinen, kaste jne.

Adonis - Syntynyt 25. joulukuuta. Kreikkalainen ja foinikialainen hedelmällisyyden jumala, myös Babylonian Tammuz, myös Syyrian Vapahtaja. Tapettiin ja haudattiin, herätettiin henkiin kolme päivää myöhemmin.

Attis - Sama kuin Adonis, mutta fryygialainen. Syntyi neitsyenä. Tapettiin männyn juurella 24. maaliskuuta, haudattiin kallioon ja herätettiin henkiin 25. maaliskuuta. Kultin pakolliset elementit ovat ehtoollinen ja kaste.

Dionysos - Syntyi 25. joulukuuta ylijumala Zeusin itsensä tekemän tahrattoman hedelmöityksen kautta kuningatar Semelelle. Kreikkalainen viininvalmistuksen jumala. Aka Bacchus, eli ihmiskunnan pelastaja ja vapauttaja. Vuosittaisiin bakkanaaleihin liittyi kuvia kuolemasta, helvettiin laskeutumisesta ja Dionysoksen myöhemmästä ylösnousemuksesta. No, tietysti hyvän viinin kanssa.

Osiris - syntyi joulukuun lopussa neitsyelle. Egyptiläinen auringon ja manalan jumala, eli kuolleiden tuomari, eli yksi Egyptin kolminaisuudesta. Kreikkalaiset pitivät häntä Dionysoksena (ks. edellä). Hallitsi kahtatoista kuningasta. Petettiin, tapettiin ja haudattiin. Jäi helvettiin kolmeksi päiväksi ja herätettiin henkiin. Hän ruumiillisti ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Ialun paratiisikentillä.

Miksi kaikilla ylösnousseilla jumalilla on syntymäpäivä 25. joulukuuta? Ehkä siksi, että noin tähän aikaan (kolmen tai neljän päivän virheellä, jonka muinaiset tähtitieteilijät voivat antaa anteeksi) on talvipäivänseisaus. Näin ollen heidän tahraton, jumalallinen hedelmöittymisensä tapahtuu maaliskuussa ja osuu kevätpäiväntasauksen päivälle.

Lue lisää

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Lue lisää

Kristinuskossa Pyhää Henkeä kutsutaan sanskritiksi Paramatmaksi eli Parakalate. Kreikaksi sana on Parakletos. Tämä on sen hengellisen tiedon Jumala, joka on ilmoitettu tai laskeutunut eli Veda, joka on puhuttu profeettojen (sanskritiksi purohitas) kautta . Veda on hepreaksi Yeda, sana, jota Jumala käyttää Vanhan testamentin 2. Mooseksen kirjassa itsestään ilmoittamisesta. Kreikaksi Veda on Oida ja Aidos, josta englannin sana idea on peräisin. Termiä oida käytetään Jumalan/Kristuksen itseilmoituksesta Uudessa testamentissa.


Kristinuskon, juutalaisuuden ja muiden kulttuurien välillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Yhden Raamatun ensimmäisten kertomusten alkuperä voidaan jäljittää zarathustralaisuuteen. Zarathustralaisuudessa Herra, Ahura Mazda, luo maailman kuudessa vaiheessa ja luo sitten ensimmäisen miehen ja naisen ja tuo heidät tietoisuuteen elämän henkäyksellä. Pian tämän jälkeen Ahriman, paholainen, suostuttelee miehen ja naisen syömään kiellettyä hedelmää, mikä tuo maailmaan synnin ja kuoleman.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskossa Pyhää Henkeä kutsutaan sanskritiksi Paramatmaksi eli Parakalate. Kreikaksi sana on Parakletos. Tämä on sen hengellisen tiedon Jumala, joka on ilmoitettu tai laskeutunut eli Veda, joka on puhuttu profeettojen (sanskritiksi purohitas) kautta . Veda on hepreaksi Yeda, sana, jota Jumala käyttää Vanhan testamentin 2. Mooseksen kirjassa itsestään ilmoittamisesta. Kreikaksi Veda on Oida ja Aidos, josta englannin sana idea on peräisin. Termiä oida käytetään Jumalan/Kristuksen itseilmoituksesta Uudessa testamentissa.


Kristinuskon, juutalaisuuden ja muiden kulttuurien välillä on paljon muitakin yhtäläisyyksiä. Yhden Raamatun ensimmäisten kertomusten alkuperä voidaan jäljittää zarathustralaisuuteen. Zarathustralaisuudessa Herra, Ahura Mazda, luo maailman kuudessa vaiheessa ja luo sitten ensimmäisen miehen ja naisen ja tuo heidät tietoisuuteen elämän henkäyksellä. Pian tämän jälkeen Ahriman, paholainen, suostuttelee miehen ja naisen syömään kiellettyä hedelmää, mikä tuo maailmaan synnin ja kuoleman.

Lue lisää

Muita kristillisiä yhteyksiä sanskritin sanoihin löytyy nimestä Betlehem, joka on englanninkielinen virheellinen ääntäminen sanskritin Vatsaldham-sanasta, joka tarkoittaa ”rakkaan lapsen koti (kaupunki)”. Sanskritinkielinen termi Nandarath on kielellisesti yhteydessä Nasaretiin. Nandarath tarkoittaa Nandan vaunuja, ja kuningas Nanda oli vartija, jonka kylässä hän kasvatti Herra Krishnaa (joskus lausutaan Chrisn, ja myöhemmin joillakin alueilla Kristus).


Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

Anonyymi kirjoitti:

Muita kristillisiä yhteyksiä sanskritin sanoihin löytyy nimestä Betlehem, joka on englanninkielinen virheellinen ääntäminen sanskritin Vatsaldham-sanasta, joka tarkoittaa ”rakkaan lapsen koti (kaupunki)”. Sanskritinkielinen termi Nandarath on kielellisesti yhteydessä Nasaretiin. Nandarath tarkoittaa Nandan vaunuja, ja kuningas Nanda oli vartija, jonka kylässä hän kasvatti Herra Krishnaa (joskus lausutaan Chrisn, ja myöhemmin joillakin alueilla Kristus).


Kristillinen termi ”Saatana” ja islamilainen termi ”Shaitan” ovat molemmat peräisin sanskritin kielen termistä Sat-na, joka tarkoittaa ei-totuutta, valhetta tai petosta. Kristittyjen, jotka selittävät termin ”Paholainen” langenneeksi enkeliksi, tulisi ymmärtää, että sana on johdettu sanskritin terminologiasta, joka tarkoittaa langennutta devaa.

Uuden testamentin Johanneksen kirjan alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Tämä on itse asiassa sanatarkka käännös vedalaisesta sanskritinkielisestä mantrasta: ”Prajapatirvai idamagraasit, tasya vag dvitiyaa asit, vag vai paramam Brahma”.

Lue lisää

Kun nyt puhutaan kristinuskossa käytetyistä sanoista, jotka ovat peräisin sanskritista, katolinen termi ”Madonna”, toinen nimi Äiti Marialle, tulee sanskritin Mata Nahista, joka tarkoittaa ”Äitimme”. Tämäkin on johdettu suuresta vedalaisesta äitijumalattaresta. Näin ollen Äiti Maria ei viitannut pelkästään Jeesuksen äitiin, vaan se viittasi Jumalattareen, koko ihmiskunnan äitiin. Lisäksi eurooppalainen termi ”Madam” on pehmeä ääntämys hindulaisesta termistä mata tai mataji, joka tarkoittaa myös ”äitiä”.

Anonyymi kirjoitti:

Kun nyt puhutaan kristinuskossa käytetyistä sanoista, jotka ovat peräisin sanskritista, katolinen termi ”Madonna”, toinen nimi Äiti Marialle, tulee sanskritin Mata Nahista, joka tarkoittaa ”Äitimme”. Tämäkin on johdettu suuresta vedalaisesta äitijumalattaresta. Näin ollen Äiti Maria ei viitannut pelkästään Jeesuksen äitiin, vaan se viittasi Jumalattareen, koko ihmiskunnan äitiin. Lisäksi eurooppalainen termi ”Madam” on pehmeä ääntämys hindulaisesta termistä mata tai mataji, joka tarkoittaa myös ”äitiä”.

Lue lisää

T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:

Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.

__________________________

Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät pyhää kakkua tai vohvelia sen jälkeen, kun pappi oli sen vihkinyt, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.

Anonyymi kirjoitti:

T. W. Doane, hänen kirjastaan Bible Myths and Their Parallels in Other Religions, (sivu 413), hän tiivistää asian seuraavasti:

Olemme siis nähneet, että ainoa ero kristinuskon ja pakanuuden välillä on se, että Brahmaa, Ormuzdia (Ahura Mazda), Zeusta, Jupiteria jne. kutsutaan toisella nimellä; Krishna, Buddha, Bacchus, Adonis, Mithras jne. on muutettu Kristukseksi Jeesukseksi: Venuksen kyyhkynen Pyhäksi Hengeksi, Diana, Isis, Devaki jne. Neitsyt Mariaksi ja puolijumalat ja sankarit pyhimyksiksi. Yhden urotekoja esitettiin toisen ihmetekoina. Pakanallisista juhlista tuli kristillisiä juhlapyhiä ja pakanatemppeleistä kristillisiä kirkkoja.

__________________________

Kristinuskon eukaristia oli myös muinaisten egyptiläisten käytäntö Osiriksen kuoleman muistoksi. He söivät pyhää kakkua tai vohvelia sen jälkeen, kun pappi oli sen vihkinyt, minkä jälkeen siitä tuli todellista hänen lihaansa. Myös persialaiset maagit antoivat leipää ja viiniä palvellessaan Mithraa. Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset viettivät Herran ehtoollisen sakramenttia viinin jumalan Bacchuksen kunniaksi.

Lue lisää

Risti tunnettiin myös muinaisessa Meksikossa, kuten sinne ensimmäisen kerran matkanneet espanjalaiset munkit havaitsivat. Heille kerrottiin, että Jumalan poika Quetzalcoatl kuoli ristillä ihmiskunnan syntien tähden.


Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.

Anonyymi kirjoitti:

Risti tunnettiin myös muinaisessa Meksikossa, kuten sinne ensimmäisen kerran matkanneet espanjalaiset munkit havaitsivat. Heille kerrottiin, että Jumalan poika Quetzalcoatl kuoli ristillä ihmiskunnan syntien tähden.


Egyptiläiset käyttivät kastetta henkisen uudistumisen symbolina ja riittinä. Myös pakanalliset kreikkalaiset, roomalaiset, mayat, inkat ja tietysti eessalaiset ja juutalaiset suorittivat kastetta upottamalla, kauan ennen kuin siitä tuli kristillinen tapa.

Lue lisää

Yksinoikeusasenteensa ja yleisten ylpeän ylivertaisuuden tunteidensa vuoksi kristinusko on pikemminkin menettänyt aikoinaan hyvin tunnettujen totuuksien tarkat selitykset ja pitää nyt hallussaan vain hämäräperäisiä heijastuksia muinaisesta viisaudesta. Niin monet Raamatun tarinat kietoutuvat yhteen naapurikulttuureista lainattujen tarinoiden kanssa, ja lukuisat kristilliset rituaalit ja symbolit on otettu aiemmista muinaisista tavoista ja perinteistä. Kristittyjen tulisi siis katsoa nykyajan kristinuskon pinnallisuutta pidemmälle.

Anonyymi kirjoitti:

Yksinoikeusasenteensa ja yleisten ylpeän ylivertaisuuden tunteidensa vuoksi kristinusko on pikemminkin menettänyt aikoinaan hyvin tunnettujen totuuksien tarkat selitykset ja pitää nyt hallussaan vain hämäräperäisiä heijastuksia muinaisesta viisaudesta. Niin monet Raamatun tarinat kietoutuvat yhteen naapurikulttuureista lainattujen tarinoiden kanssa, ja lukuisat kristilliset rituaalit ja symbolit on otettu aiemmista muinaisista tavoista ja perinteistä. Kristittyjen tulisi siis katsoa nykyajan kristinuskon pinnallisuutta pidemmälle.

Lue lisää

Muinaisen juutalaisen perinteen mukaisesti Jeesuksesta Kristuksesta tuli vapaaehtoinen syntipukki koko planeetan mittakaavassa.

Kristittyjen rituaalinen kannibalismi.

Kristillinen kaksinaismoraali.

Ihmine on jo syntinen syntyessääån - Aatamin ja Eevan synnistä -kosmisen lain vastaista.

Se, mistä aiomme puhua, on jotain, mistä kristityt eivät todellakaan pidä. Kyse on kristillisestä rituaalikannibalismista.
Kristityt eivät tunnusta, että heidän ehtoollisensa leivän ja viinin muuttumisen kautta Kristuksen vereksi ja lihaksi ei ole mitään muuta kuin ihmislihan henkistä syömistä ja ihmisveren juomista. Ilmeisesti ilman tätä henkistä kannibalismia he eivät voi saavuttaa pelastusta.

Mistä tämä kannibalistinen riitti on tullut kristinuskoon Sieltä, mistä kaikki muutkin rituaalisen kannibalismin riitit tulevat - Afrikasta. Se, kuten juutalaisuudessa esikoisten veren käyttö, on täysin maagista ja sen tarkoituksena on hallita lihan ja veren avulla (ei ole väliä, että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaali.

Anonyymi kirjoitti:

Muinaisen juutalaisen perinteen mukaisesti Jeesuksesta Kristuksesta tuli vapaaehtoinen syntipukki koko planeetan mittakaavassa.

Kristittyjen rituaalinen kannibalismi.

Kristillinen kaksinaismoraali.

Ihmine on jo syntinen syntyessääån - Aatamin ja Eevan synnistä -kosmisen lain vastaista.

Se, mistä aiomme puhua, on jotain, mistä kristityt eivät todellakaan pidä. Kyse on kristillisestä rituaalikannibalismista.
Kristityt eivät tunnusta, että heidän ehtoollisensa leivän ja viinin muuttumisen kautta Kristuksen vereksi ja lihaksi ei ole mitään muuta kuin ihmislihan henkistä syömistä ja ihmisveren juomista. Ilmeisesti ilman tätä henkistä kannibalismia he eivät voi saavuttaa pelastusta.

Mistä tämä kannibalistinen riitti on tullut kristinuskoon Sieltä, mistä kaikki muutkin rituaalisen kannibalismin riitit tulevat - Afrikasta. Se, kuten juutalaisuudessa esikoisten veren käyttö, on täysin maagista ja sen tarkoituksena on hallita lihan ja veren avulla (ei ole väliä, että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaali.

Lue lisää

Älkööt kristityt lohduttako itseään ajatuksella, että näin ei ole. Kabbalistit, voodoo-taikurit ja kaikkien maanosien shamaanit tietävät hyvin, että ”ehtoollinen” on todellista rituaalista kannibalismia, ja se, että se on henkistä, on vielä hienostuneempaa ja saatanallisempaa. Vaikeissa epätoivoisissa olosuhteissa tai tietämättömyyttään ihmiset syövät joskus oman lajitoverinsa lihaa ja verta, mutta henkisesti he aina vastustavat sitä ja katuvat sitä koko elämänsä ajan.


Kristityt sen sijaan käyvät ehtoollisella kuin se olisi juhlaa eivätkä ymmärrä, että tämä mystinen teko tekee heistä kaikista satanisteja.

Anonyymi kirjoitti:

Älkööt kristityt lohduttako itseään ajatuksella, että näin ei ole. Kabbalistit, voodoo-taikurit ja kaikkien maanosien shamaanit tietävät hyvin, että ”ehtoollinen” on todellista rituaalista kannibalismia, ja se, että se on henkistä, on vielä hienostuneempaa ja saatanallisempaa. Vaikeissa epätoivoisissa olosuhteissa tai tietämättömyyttään ihmiset syövät joskus oman lajitoverinsa lihaa ja verta, mutta henkisesti he aina vastustavat sitä ja katuvat sitä koko elämänsä ajan.


Kristityt sen sijaan käyvät ehtoollisella kuin se olisi juhlaa eivätkä ymmärrä, että tämä mystinen teko tekee heistä kaikista satanisteja.

Lue lisää

Kielletty vieraille, muta luvattu omille.

Tässä kohtaa kohtaamme juuri sen moraalisen mekanismin, joka antaa kristityille oikeuden olla raiskaajia ja teloittajia maiden ja maanosien mittakaavassa.

Tarvittaessa nämä ihmiset unohtivat, että kaikki kansat ovat veljiä Kristuksessa, että murha on synti jne.

Ja ilman minkäänlaista häpeää he vuodattivat jokia ja meriä verta - riittää, kun muistaa kuuluisat ristiretket.

Näiden veristen yritysten järjestäjänä ei ollut muslimimaailma tai ”pakanamaailma”.

Anonyymi kirjoitti:

Kielletty vieraille, muta luvattu omille.

Tässä kohtaa kohtaamme juuri sen moraalisen mekanismin, joka antaa kristityille oikeuden olla raiskaajia ja teloittajia maiden ja maanosien mittakaavassa.

Tarvittaessa nämä ihmiset unohtivat, että kaikki kansat ovat veljiä Kristuksessa, että murha on synti jne.

Ja ilman minkäänlaista häpeää he vuodattivat jokia ja meriä verta - riittää, kun muistaa kuuluisat ristiretket.

Näiden veristen yritysten järjestäjänä ei ollut muslimimaailma tai ”pakanamaailma”.

Lue lisää

Ja kuinka monta ”harhaoppista” poltettiin elävältä kristittyjen omantunnon tähden! Saksalaisten tutkijoiden mukaan pelkästään ”pyhän” inkvisition käsissä sen valtakauden aikana Euroopassa poltettiin ja kuoli kidutuksen alla 20 000 000 viatonta kansalaista.


Eikä näiden julmuuksien tekijöiden omatunto, kiitos Kristuksen opetusten, kärsinyt.

Siinä se on, kaksinkertaisen moraalin hedelmä!

Ja muistakaamme nyt, kuka on inhimillisen kärsimyksen energian kuluttaja?
Tietenkin pimeyden ja tuhon korkeammat voimat.