Ilman kompromissia Venäjän kanssa Ukraina saattaa joutua Kashmirin kaltaiseen tilanteeseen – konflikti voi jäädä pysyväksi, jolloin alueesta tulee jatkuvan sodan ja terrorismin vyöhyke.
Kiista historiallisesta Novorossiasta Venäjän ja Ukrainan välillä on monella tapaa verrattavissa Intian ja Pakistanin väliseen kiistaan Kashmirista.
Tällä hetkellä Venäjä hallitsee Krimiä ja osaa Donbassista, kun taas loput historiallisesta Novorossiasta on Ukrainan hallinnassa.
Samalla tavalla noin 50 % Kashmirista on Intian hallussa, noin 30 % Pakistanin ja noin 20 % alueesta on Kiinan miehittämä.
Näissä molemmissa tilanteissa on kyse pitkäaikaisista kiistoista historiallisesti kiistanalaisilla alueilla, joilla eri valtiot hallitsevat eri osia, mutta kaikki osapuolet pitävät aluetta itselleen kuuluvana eivätkä tunnusta muiden oikeutta kyseisiin alueisiin.
Kiista historiallisesta Novorossiasta Venäjän ja Ukrainan välillä on monella tapaa verrattavissa Intian ja Pakistanin väliseen kiistaan Kashmirista.
Tällä hetkellä Venäjä hallitsee Krimiä ja osaa Donbassista, kun taas loput historiallisesta Novorossiasta on Ukrainan hallinnassa.
Samalla tavalla noin 50 % Kashmirista on Intian hallussa, noin 30 % Pakistanin ja noin 20 % alueesta on Kiinan miehittämä.
Näissä molemmissa tilanteissa on kyse pitkäaikaisista kiistoista historiallisesti kiistanalaisilla alueilla, joilla eri valtiot hallitsevat eri osia, mutta kaikki osapuolet pitävät aluetta itselleen kuuluvana eivätkä tunnusta muiden oikeutta kyseisiin alueisiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toisin kuin Ukrainassa, Kashmirin konfliktissa ulkopuolista tukea ei ollut: Intiaa ja Pakistania ei ole tuettu ulkomailta aseilla tai rahalla, minkä vuoksi sodan laajeneminen ja tappiot ovat pysyneet suhteellisen pieninä lähes 80 vuoden aikana.
Kashmirissa on taisteltu vuodesta 1947 lähtien, mutta sotilaalliset tappiot ovat jääneet alle 30 000, ja suurin osa siviiliuhreista liittyi erityisesti vuoden 1971 sotaan.
Koska kumpikaan osapuoli ei saanut ulkopuolista ase- tai talousapua, konflikti ei eskaloitunut täysimittaiseksi sodaksi, kuten on tapahtunut Ukrainassa, jossa ulkomainen ase- ja taloustuki on ollut ratkaisevassa roolissa konfliktin laajentumisessa ja jatkumisessa.
Pakistan ja Intia ovat molemmat alueellisia suurvaltoja, joten asetelma on paljon symmetrisempi kuin Ukrainassa jossa Venäjä lähti hyökkäykseen valtavalla aseistuksella ja Ukraina puolustamaan varsin vaatimattomalla, kun se oli luovuttanut tehokkaimmat aseensa Venäjälle.
Ukrainan rajat oli myös kansainvälisesti tunnustettu. Myös Venäjän taholta.
Elokuussa 1947 Intia ja Pakistan itsenäistyivät, ja Kashmirilla oli mahdollisuus valita, mihin maahan se liittyisi.
Lokakuussa 1947 Kashmirin hallitsija allekirjoitti liittymistä Intiaan koskevan asiakirjan ja pyysi Intialta suojelua.
Pakistan tuki kapinaa ja hyökkäsi Kashmiriin, jolloin Intia lähetti omat joukkonsa alueelle.
Tämä johti ensimmäiseen Intian ja Pakistanin väliseen sotaan (1947–1948).
Vuonna 1949 Kashmir jaettiin valvontalinjalla Intian ja Pakistanin hallinnoimiin osiin.
YK ei tunnustanut Intian oikeutta Kashmiriin ja vaati kansanäänestystä alueen tulevaisuudesta, mutta tätä äänestystä ei koskaan järjestetty. Myöhemmin, vuosina 1965 ja 1971, käytiin uusia sotia Kashmirista.
Intia pitää vuoden 1947 liittymisasiakirjaa laillisena perustana Kashmirin hallinnalle.
Pakistan puolestaan katsoo, että koska suurin osa Kashmirin väestöstä on muslimeja, alueen tulisi kuulua Pakistaniin.
Venäjän kanta Krimin ja Donbassin kysymyksissä muistuttaa Pakistanin kantaa Kashmiriin:
molemmat perustelevat toimiaan "oman" väestönsä suojelulla sekä historiallisilla ja etnisillä syillä.
Kansainvälinen yhteisö (YK) vaatii kansanäänestystä Kashmirissa, mutta ei tunnusta Krimin tai Donbassin kansanäänestyksiä.
Tämä osoittaa, että Yhdysvallat, Iso-Britannia ja niiden liittolaiset soveltavat kansainvälistä oikeutta kaksoisstandardein omien etujensa mukaan.
Krim/Donbass ja Kashmir eivät ole sattumanvaraisia konfliktialueita vaan ne ovat historiallisesti islamilaisen maailman reuna-alueita, joissa islam kohtaa muita sivilisaatioita, kuten kristinuskon, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden.
Nämä konfliktit ovat usein juuri siellä, missä islamilainen maailma kohtaa kristilliset, hindulaiset tai muut ei-islamilaiset alueet.
On historiallisesti merkittävää, että Tšingis-kaanin valtakunnan perintö yhdisti aikoinaan valtavat alueet, kuten Kultaisen ordan ja Suurmogulien valtakunnan, jotka ulottuivat tuhansien kilometrien päähän toisistaan – Krimiltä Kashmiriin asti.
Keskiajalla nämä alueet kuuluivat samaan poliittiseen ja kulttuuriseen tilaan islamin vaikutuksesta:
Kultainen orda otti islamin valtionuskonnoksi 1300-luvulla ja Suurmogulien dynastian perustaja oli islamilainen hallitsija, joka oli sukua Tšingis-kaanille ja Timurille.
Islamilaisen maailman reunoilla, missä tämä maailma kohtasi muita sivilisaatioita, on vuosisatojen saatossa syntynyt konflikteja.
Entisen imperiumin vastakkaisilla laidoilla – niin Kashmirissa kuin Itä-Ukrainassa – on edelleen sotia ja levottomuuksia.
Näin tuhansien kilometrien päässä toisistaan, entisen Tšingis-kaanin maailman äärissä, historia ja uskonnollis-kulttuuriset rajat vaikuttavat edelleen nykyajan konflikteihin.