Ulkoministeri vai Suomi täysin hukassa?

Revi siitä.

Fellow compatriots,

The Islamic Republic has reached its end and is in the process of collapsing. Khamenei, like a frightened rat, has gone into hiding underground and has lost control of the situation. What has begun is irreversible. The future is bright, and together we will pass through this sharp turn in history.

In these difficult days, my heart is with all the unarmed citizens who have been harmed and have become victims of Khamenei’s warmongering and delusions. For years, I have strived to prevent our homeland from being consumed by the fire of war.

The end of the Islamic Republic marks the end of its 46-year war against the Iranian nation.

The regime’s repression apparatus is falling apart. Only one united uprising is needed to end this nightmare once and for all.

Now is the time to rise. The time to reclaim Iran. Let us all come together—from Bandar Abbas to Bandar Anzali, from Shiraz to Isfahan, from Tabriz to Zahedan, from Mashhad to Ahvaz, from Shahr-e Kord to Kermanshah—and bring about the end of this regime.

Do not fear the day after the fall of the Islamic Republic. Iran will not descend into civil war or instability. We have a plan for Iran’s future and its flourishing. We are prepared for the first 100 days after the fall, for the transitional period, and for the establishment of a national and democratic government—by the people of Iran, for the people of Iran.

A message to the military, police, intelligence, and state forces—many of whom have been sending me messages in recent days:
“Do not stand against the Iranian people to preserve a regime whose fall has already begun and is inevitable. Do not sacrifice yourselves for this rotten regime. By standing with the people, you can save your lives. Play a historic role in the transition from the Islamic Republic—and take part in building Iran’s future.”

A free and prosperous Iran lies ahead. May we soon stand together.

Long live Iran!
Long live the Iranian nation!

Ei saa tappaa... No ei tietenkään saa tappaa. Paitsi tietenkin jos Israel tappaa niin sitten ollaan hiljaa, tai voidaanhan me toivoa avustusrekkojen pääsyä nälkään kuolevien tykö. Sekään ei meitä haittaa jos Israel tappaa yli 500 nälkää näkevistä perheistä ruuanhakujonoon uskaltautuneista. On siinä perheiden isillä ja äideillä valinnan vapaus, antaako lasten kuolla nälkään vai uskaltaisiko mennä jonottamaan avustuspakettia oman henkensä uhalla.

Suomi on kaukana esim. Ruotsin ja Norjan kannoista. Mikä tekee Suomesta roistovaltiotasoisen toimijan kun kyseessä on Israelin teot?

Suomen rajuin teko Israelia vastaan on ollut avustusrekkojen pääsyn toivominen Gazaan. Israelin käyttäessä noita rekkoja nykyisin tappavina ansoina olisi hyvä kuulla pitäytyykö Suomi edelleen olemaan hiljaa Israelin tekemistä joukkomurhista ja muusta joukkotuhonnasta.

"YK: Lähes 800 ruoka-apua hakevaa ihmistä tapettu Gazassa"

Suomessa nuoltiin Neuvostoliiton kommunistien pers*ttä hartaasti ja syvältä. Ei ole menneet kerääntyneet opit hukkaan kun sama toistetaan Israelin ja USA:n juutalaisahterien kanssa.