Mustat, seksuaali- ja muihin vähemmistöihin kuuluvat ovat tehneet uhriutumisesta itselleen selityksen huonoon menestymiseen, koska "isoisoiso isä oli orja", koska valkoiset sitä ja tätä, jopa osa naisista uhriutuu ja etsii syytä saamattomuudelleen sukupuolestaan.
Asiaa on tutkittu laajasti ja havaittu, että tämä tekosyy uhriutuminen lannistaa, mikä on ihan loogista. Kun jatkuvasti selittää itselleen, ettei pärjää koska on transu, homo, musta tai nainen, niin sitten ei pärjää. Ne, jotka eivät uhriudu, pärjäävät aina, hankkivat koulutuksen, työtä ja elävät hyvää elämää.
"Yhdysvaltalaissosiologit Bradley Campbell ja Jason Manning kuvaavat teoksessaan The Rise of Victimhood Culture (2018) uutta uhriutumisen kulttuuria. Uhriutumiskulttuurissa loukkaantuminen koetaan herkästi, mutta kunnian palauttamisen sijaan korostetaan omaa haavoittuvuutta ja oman viiteryhmän kokemaa alistamista. Kun uhriutumisesta tulee keskeinen osa ihmisen identiteettiä, voi se lannistaa ja estää näkemästä tulevaisuuden mahdollisuuksia pelkkien rajoitteiden ja esteiden sijaan. Ja jos tai kun ympäristö palkitsee uhrin identiteetistä, on kierre valmis."
Länsimaissa lainsäädäntö on ollut jo pitkään tasa-arvoinen. Lopputuloksen "monimuotoisuuden" ja tasajakoisuuden tavoittelu vähemmistöjen erityiskohtelulla ei edistä mitään hyvää ja se on syrjivää lainsäädäntöä. Siinä syrjitään oletettua "etuoikeutettua" yksilötilanteessa ja kannustetaan uhri-identiteettiin vähemmistöjä. Heistä tulee yhtä avuttomia kuin Afrikan ruokitut köyhät, jotka eivät tule kannustetuksi auttamaan itseään, vaan odottamaan uutta riisiannosta kuin citylokki satamasta löytyviä kalnaperkeitä ja torille jääviä pullanmuruja sen sijaan, että saalistaisi itse.
Asiaa on tutkittu laajasti ja havaittu, että tämä tekosyy uhriutuminen lannistaa, mikä on ihan loogista. Kun jatkuvasti selittää itselleen, ettei pärjää koska on transu, homo, musta tai nainen, niin sitten ei pärjää. Ne, jotka eivät uhriudu, pärjäävät aina, hankkivat koulutuksen, työtä ja elävät hyvää elämää.
"Yhdysvaltalaissosiologit Bradley Campbell ja Jason Manning kuvaavat teoksessaan The Rise of Victimhood Culture (2018) uutta uhriutumisen kulttuuria. Uhriutumiskulttuurissa loukkaantuminen koetaan herkästi, mutta kunnian palauttamisen sijaan korostetaan omaa haavoittuvuutta ja oman viiteryhmän kokemaa alistamista. Kun uhriutumisesta tulee keskeinen osa ihmisen identiteettiä, voi se lannistaa ja estää näkemästä tulevaisuuden mahdollisuuksia pelkkien rajoitteiden ja esteiden sijaan. Ja jos tai kun ympäristö palkitsee uhrin identiteetistä, on kierre valmis."
Länsimaissa lainsäädäntö on ollut jo pitkään tasa-arvoinen. Lopputuloksen "monimuotoisuuden" ja tasajakoisuuden tavoittelu vähemmistöjen erityiskohtelulla ei edistä mitään hyvää ja se on syrjivää lainsäädäntöä. Siinä syrjitään oletettua "etuoikeutettua" yksilötilanteessa ja kannustetaan uhri-identiteettiin vähemmistöjä. Heistä tulee yhtä avuttomia kuin Afrikan ruokitut köyhät, jotka eivät tule kannustetuksi auttamaan itseään, vaan odottamaan uutta riisiannosta kuin citylokki satamasta löytyviä kalnaperkeitä ja torille jääviä pullanmuruja sen sijaan, että saalistaisi itse.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin , ei teidän persujen kannata uhriutua ja langeta matujen edessä . Ootte te Persut melkein yhtä hyviä kuin matut ainakin silloin ootte parempia kun ootte kännissä ..
Kenenkään ei pidä uhriutua johonkin ryhmään "kuulumisen" vuoksi. Sinulla ei sitten ollut mitään asiallista argumenttia tutkittuun tietoon. Ei taida persuissa olla paljonkaan ihmisiä, jotka selittävät huonoa menstystään sillä, että ovat persuja. Sen sijaan wokedei väellä se on yleinen selitys, minkä vuoksi he vaativat myös erityiskohtelua lain edessä.
Ei ne selittäis tuota huonoa menestymistään tuolla jos saisivat vaan turpiinsa sen johdosta.
Ovat huomanneet että niitä palkitaan esimerkiksi isommalla palkalla jos ne selittää syitä mikseivät ole niin menestyneitä kuin jotkut muut.
Uhriutuminen on terapeuttista ja sitä tehdään sen takia, että paraneminen voi alkaa. Sen jälkeen pitää työstää asioita päässä, että pääsee näiden traumojen niskan päälle. Sen jälkeen uhrin pitäisi osata seistä jaloillaan ja olla pikemminkin voittaja. Ei mikään uhri enää.
Se että jäädään "uhriin" kiinni, on jo muiden ihmisten hyväksikäyttöä. Osat vaihtuu siinä kohtaa: näin uhrista itsestään tulee HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ.
Näin se menee jos joku ei tiedä.
Hyväksikäyttäjä ON aina myös uhri. Se vain ei ole saanut sitä kierrettä poikki.
Se on hyvä ymmärtää ja olla sillä tavalla empaattinen, mutta armoa ei tarvitse antaa sen takia. Hyväksikäyttäjä on aina syyllinen.
Ihan ok, mutta pitäisi muistaa, että tuosta ei juuri kukaan tietäisi mitään, ellei globoeliitti olisi tehnyt tuosta työkaluaan länsimaiden rikkomisprojektissaan.
Näille ihmisille pitää opettaa kaikki. Sivistys on niin huono. Kaikki pitää opetella ensin ja näin opetetaan lokki.
Osaavat sentään mennä kaduille istumaan liikenteen tukoksi , heiluttaa värilippuja ja iskulausekylttejä.Ja vaatia parempaa ilmastoa.
Uhriutuminen ei ole sidottu ryhmiin tavalla, jolla aloitat. Aivan kuka hyvänsä voi uhriutua ja moni uhriutuukin. Se on kyllä aika leimallista tänä päivänä.
On hyvä myös erottaa tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen uhriutumisesta. Ei eriarvoisuuden tietäminen ole vielä uhriutumista, vaan se, jos muodostetaan uhrin identiteetti ja eletään siitä käsin.