Vanhoillislestadiolaisilla on ihan hyvä julkilausuma:
http://www.suviseurat.net/media-tiedotustilaisuus-lauantai-fi.html
Julkilausuma on julkaistu myös Suomen ev.lut kirkon Internet-sivuilla.
http://www.evl.fi (uutiset)
http://www.suviseurat.net/media-tiedotustilaisuus-lauantai-fi.html
Julkilausuma on julkaistu myös Suomen ev.lut kirkon Internet-sivuilla.
http://www.evl.fi (uutiset)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Raamattu ei missään vaiheessa kiellä homoseksiä, ainoastaa maksullisen homoseksin.
Room.1:
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
..olikin jeremiaadia kerrakseen.
Room.2:
1. Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tomitset, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toinen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.
Joo, näin sen on oltava kun raamattu sanoo.
"Raamatussa toki mainitaan mm. "ettei mies saa maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan" tai että "miehen kanssa makaavat miehet eivät saa periä Jumalan valtakuntaa". Ja parissa muussakin kohdassa homoseksuaalinen käyttäytyminen esitetään negatiivisessa valossa. Raamatun tekstien kirjoittamisen aikana ei naisen ja miehen yhteinen elämä alkanut rakastumisen, rakkauden, kiintymyksen ja sitä seuraavan sitoutumisen kautta, vaan lähinnä vanhempien, suvun, käytännöllisyyden ja soveliaisuussääntöjen vaatimusten kautta. Nainen siirtyi naimakaupassa isänsä tai muun miespuolisen sukulaisensa omistuksesta miehensä omaisuudeksi - miestään alempiarvoisempaan asemaan.
Tuonaikaisen tulkinnan mukaan vapaa mies oli kaikkein ylimpänä elollisten hierarkiassa. Nainen oli miehen omaisuutta, johon miehellä oli täysi määräysvalta. Mies makasi vaimonsa jos halusi, ilman että vaimolla oli siihen mitään sanomista. Toista miestä taas ei saanut maata väkisin - "kuten naisen kanssa maataan". Raamatussa kaikissa kohdissa, joissa puhutaan miesten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, viitataan yksinomaan akteihin - raiskaamiseen tai prostituutiota hipoviin tilanteisiin - toisen vapaan miehen alistamiseen tai alistumiseen naisen asemaan - mieskunnian viemiseen.
Seksi siis koettiin vallan välineeksi tuohon aikaan ja toisen samanarvoisen miehen alistuminen tai alistaminen naisen asemaan oli sopimatonta, normien vastaista. Raamatun muinaisissa kreikankielisissä teksteissä mainitulla käsitteellä "arsenokoith" - "miehen kanssa makaava mies" ei välttämättä ole mitään tekemistä nykykäsitteen "homoseksuaalinen mies" eli "miestä rakastava ja tämän kanssa mahdollisesti seksiä harrastava mies", vaan ennemminkin miesprotituoidusta. Missään kohdassa Raamatussa ei puhuta kahden miehen tai kahden naisen välisen rakkauden luonnottomuudesta tai vääryydestä.
Paavalin "homovastaisuus" sekä Daavidin ja Jonatanin rakkaustarina
Hyvin usein siteerataan yhtä jaetta Paavalin kirjeestä roomalaisille: "ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan" (1. luku, 27. jae), yleensä asiayhteydestään erotettuna. Jos tuota jaetta ja sitä kohtaa ympäröivää tekstiä tarkastellaan, huomataan, että kokonaisuuden sanoma onkin itse asiassa jotain muuta, kuin homoseksuaalisuuden tuomitseminen. Luvun keskeinen sanoma on "älkää asettuko Jumalan asemaan älkääkä tuomitko toisianne", ei edellä mainittu siteeraus.
Lisäksi Raamatun Vanhassa Testamentissa on kaunis Daavidin ja Joonatanin rakkaustarina (1 Sam. 18-20 ja 2 Sam. 1). Siinä kuvataan kahden nuoren miehen keskinäistä rakkautta ja näiden kiinteää liittoa, joka oli myös siunattu. Tuon suhteen lisäksi Daavidilla oli vaimoja, mutta hänen elämässään tärkeämpi oli kuitenkin Joonatan. Daavid rakasti Joonatania enemmän kuin omaa henkeään. Joonatanin kuoltua taistelussa Daavidin valituslaulussa oli sanat "Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.". Suhteen mahdollisesta fyysisestä ulottuvuudesta ei kerrota - paitsi sen verran, että nämä itkivät erotessaan ja suutelivat. Joka tapauksessa tämän liiton rinnalla Daavidin vaimon rooli oli lähinnä jälkikasvun hankkiminen ja Daavidin liittäminen Saulin sukuun (joka siis on Daavidin toisen vaimon Mikalin sekä Joonatanin isä).
Eikä tämänkään valossa voi naisen ja miehen avioliittoa pitää ainoana mahdollisuutena: Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän (Jeesus) sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt 19. luku, 10. - 12. jae). Jos ei mies kykene naista rakastamaan, niin miksi pitäisi syyllistyä valheen syntiin ja solmia onneton liitto?"
Ja koko satsi lainausmerkeissä.
Käypä säkin tuolla:
http://www.seta.fi/arcus/raamattu.htm
Yrität epätoivoisesti saada oikeutuksen Raamatun sanasta omalle elämäntavallesi. Vetoat siihen, että ajat ovat muuttuneet. Mutta tiedät kai, että Raamatun sana on tarkoitettu otettavaksi tosissaan kaikkina aikoina ja se on tarkoitettu kaikenlaisille ihmisille kaikenlaisissa kulttuureissa. Et siis voi keksiä Raamatun ehdottomuudelle omia porsaanreikiäsi.
Ja todella: ajat ovat muuttuneet. Tämän tiesi etukäteen jo Paavalikin kirjoittaessaan Timoteukselle: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2.Tim. 4:3,4)
- - -
Puutun tässä vain viimeisiin Raamatusta ottamiisi jakeisiin. Lainaan Jukka Norvannon raamatunselitystä tähän kohtaan, sillä siinä muutama Raamatun alkukielen sana tulee oikein käännetyksi ja ymmärretyksi. Linkki: http://www.rkk-sansa.net/
Matt.19:
12 ”Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
Jeesus kertoo kolmesta ihmisryhmästä, jotka voivat ajatella elämää ilman avioliittoa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka ovat jo kohdusta asti olleet avioon kelpaamattomia. Tällä ryhmällä tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat fyysisesti kykenemättömiä saamaan lapsia ja kokemaan seksuaalista tarvetta. Alkutekstissä heistä käytetäänkin nimitystä EUNUKOI eli eunukki. Osa ihmisistä syntyy tässä mielessä vajaina.
Toisen ryhmään, joille avioliitto ei sovi, kuuluvat ne ihmiset, jotka on kastroitu eli kuohittu. Vaikkakaan juutalaisuudessa ei sellaista tapaa ollut, sekin kohtalo tuli itämailla joidenkin osaksi. Niin oli käynyt esim. Apostolien teoissa mainitulle egyptiläiselle hoviherralle, jonka diakoni Filippus kastoi.
Näiden kahden suvun jatkamiseen kykenemättömän lisäksi Jeesus mainitsee vielä kolmannenkin ryhmän, joka voi elää naimattomana. Heitä Jeesus kuvailee sanomalla, että he ovat ”niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi.”
Jeesus itse kuului tähän ryhmään. Joillakin ihmisillä on taivasten valtakunnan eteenpäin menemiseksi sellainen tehtävä, että he sen vuoksi kieltäytyvät avioliitosta, vaikka mitään ruumiillista estettä avioliiton solmimiselle ei olisikaan. Tämän kolmannen vaihtoehdon sanottuaan Jeesus kehottaa oppilaitaan miettimään ovatko he valmiita sellaiseen elämään. - - -
Hyvä on kuitenkin huomata, ettei Jeesus tässä aseta kumpaakaan kahdesta vaihtoehdosta paremmalle sijalle. Sekä avioitumiseen että Jumalan valtakunnan tähden avioelämästä kieltäytymiseen sisältyvät omat kilvoituksensa. Kumpikaan ei ole helppo. Kumpaankin liittyy taistelu.
" Yrität epätoivoisesti saada oikeutuksen Raamatun sanasta omalle elämäntavallesi."
Mistä ihmeestä Sinä tiedät minun elämäntapani?
Tunnetko kenties minut henkilökohtaisesti?
Tärkeitä asiota sisältävä julkilausuma on ristiriitainen ja valitettavasti osaltaan hämärtää käsitystä oikeasta ja väärästä, siksi muutama kommentti:
Saarna parannuksesta on todella jätetty kaikissa kirkkokunnissa taka-alalle ja tilalle on levinnyt ymmärtämisen ilmapiiri, joka sallii synnin. Saarnaajilta puuttuu rohkeutta nostaa esille Jumalan sanan vastaiseen menettelyyn syyllistyneitten teot ja nuhdella sekä ojentaa erehtyneitä.
Samaan sortuu myös tämä julkilausuma. Siinä kyllä todetaan tilanne, mutta jätetään nimeämättä sekä tuomitsematta harhaanjohtajat ja syntiin yllyttäjät. Päinvastoin viimeisessä kohdassa vedotaan homoseksuaalisuuden suosijan ja avioliiton rikkojan tekohurskaiseen julistukseen.
Lainaanpa Lutheria hieman toisin kuin julkilausuma: "...sanaa synti ei Raamatussa ymmärretä monella tavalla, vaan yhdellä ja erittäin yksinkertaisella tavalla...Sillä synti on pimeyttä, jonka laki valaisee ja paljastaa, niin että sen voi tuntea."
Kysyn, miten ihmispolo voi tunnistaa synnin, jos lainlaatija laatii lain, jolla synti tehdään hyveeksi ja yhteiskunta vaatii sen noudattamista rangaistuksen uhalla?
Onko ihminen, joka haluaa lain avulla häväistä kristillisen, Jumalan säätämän avioliiton ja tehdä sen tasaveroiseksi kahden homosyntisen välisen liiton kanssa, sopiva esikuvaksi ja johtajaksi Suomen kansalle?
Julkilausumassa mainittu kohta ei kohdistunut Haloseen henkilönä eikä myöskään hänen näkemyksiinsä, ainoastaan hänen sanomaan lauseeseensa. Ja kyllähän se osoitus löytyy. Kirkkokunnat. Kansankirkkomme on tähän syypää. Mutta vielä tänäkin päivänä Jumalan Sanaa elävänä julistetaan. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin teille kaikki annetaan.
Luterilaisessa kirkossa on jo paljon kommentoitu tuota kannanottoa.
Kenellä on varaa vain olla huolestunut ja osoitella,että toisilla menee huonosti, mutta itse ei kuitenkaan tee mitään osoittelemiensa asioiden parantamiseksi, eikä osoittelemiensa ihmisten auttamiseksi?
Luterilaisessa kirkossa odotetaan, SRK:lta toimintasuunnitelmaa, miten he aikovat jatkossa alkaa toimia niiden yhteiskunnallisten ongemien eteen, joista he ovat huolissaan ja mitkä ovat heidän toimintasuunnitelmansa auttaakseen niitä ihmisiä, joilla on yhteiskunnassa ongelmia.
Erityisesti on kiinnitetty huomiota siihe, että julkilausumassa kehoitettiin siihen, että kirkossa tulisi kriittisesti avioida Raamatun tulkintaa. SRK on tähän asti sulkenut itsensä pois (v-lestadiolaista Raamatun tulkintaa ei ole kirkossa saanut kriittisesti arvioida) kritiikin kohteena olemiselta, muta sen sijaan he vaativat, että kirkon muiden Raamatun tulkintaa tulee arvioida kriittisesti.
Kirkossa oltaisiin erittäin halukkaita alkaa käydä keskusteluja v-lestadiolaisesta Raamatun tulkinnasta ja sen eroavaisuuksista kirkon Raamatun tulkintoihin. V-lestadiolaiset eivät vain koskaan ole halunneet (ja edelleen eivät halua), että heidän Raamatun tulkintaansa arvioidaan kriittisesti.
Kirkon ei tarvitse hoitaa maallisen vallan tehtäviä, vaan pitää huoli, että kansalaiset omaavat moraalisen ja eettisin valmiuden valita esivallan käyttäjiksi kristillisen moraalin ja raamatullisen oikeuskäsityksen omaavia johtajia (vrt. regimenttioppi).
Raamattu ei sisällä sellaista Kristuksen kutsua opetuslapsilleen, jossa meille luvattaisiin johtajan asema edes kristillisessä yhteisössä. Päinvastoin meille on luvassa kohtalo, jossa me pienenä vähemmistönä tulemme aina olemaan väärin ymmärrettyjä ja uhattuja ympäröivän sekularisoituneen enemmistön taholta. Tehtävämme on olla pimeydessä loistava valo, jota pimeys ei kuitenkaan voi sulkea sisäänsä. Kristuksen opetuslapset ovat tavallaan lupaus pelastukseen kaikille, ei kuitenkaan siten, että me voisimme milloinkaan olla enemmistö, joka käyttää yhteiskunnassa poliittista määräysvaltaa.
Vanhalestadiolaiset ovat mielestäni eräs luterilainen ryhmä, jolla on tärkeä tehtävä puhtaan Jumalan sanan julistajana. Jättäkää siis jo keskinäiset riitanne sekä oman edun tavoittelu (mm. naiset "pappeina") ja palatkaa oppi-isänne Lutherin alkuperäiseen opetukseen. Sekin on parempi, kuin nyt noudattamanne pahan vallassa vaeltaminen. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa voitte yhteisönä palata Kirkon helmaan.
Teoksessaan "Konsiileista ja kirkoista" (v.1539) Luther osoittaa seitsemän pääkohtaa, joista aito kirkko voidaan tuntea:
1.) Ensinnäkin on tämä kristillinen pyhä kansa tunnistettavissa siitä, missä on Pyhä Jumalan sana...Tämä on pääkohta ja pääpyhäkkö, jonka perusteella kristillistä kansaa kutsutaan pyhäksi; sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mitä se koskettaa...
2.) Toiseksi tunnet Jumalan kansan eli pyhän kristillisen kansan Pyhästä kasteen sakramentista...
3.) Kolmanneksi tunnet Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan pyhästä alttarin sakramentista, missä se ojennetaan, uskotaan ja vastaanotetaan oikein Kristuksen asetuksen mukaisesti...
4.) Neljänneksi tunnetaan Jumalan kansa avaimista, joita he julkisesti käyttävät...avainten käytön on tapahduttava sekä julkisesti että yksityisesti.
5.) Viidenneksi tunnetaan kirkko ulkoa käsin siitä, että se vihkii kirkon palvelijoita eli että sillä on virkoja...Sillä täytyy olla piispoja, pappeja tai saarnaajia, jotka julkisesti ja yksityisesti ojentavat ja harjoittavat yllämainittuja neljää kappaletta eli sakramenttia kirkon puolesta ja sen nimissä, mutta enemmänkin Kristuksen asetuksesta...
6.) Kuudenneksi tunnetaan kristillinen pyhä kansa julkisesti ulkonaisesta rukouksesta ja Jumalan ylistyksestä ja kiittämisestä...sillä rukous on myös yksi pyhistä sakramenteista, jonka avulla kaikki tulee pyhäksi. Ja uskontunnustus ja kymmenen käskyä ovat myös Jumalan sanaa ja kaikki pelkkää sakramenttia, jonka kautta Pyhä henki pyhittää Kristuksen pyhää kansaa.
7.) Seitsemänneksi tunnetaan pyhä kristillinen kansa pyhän ristin sakramentista, että sen täytyy kokea kaikkea onnettomuutta ja vainoa, kaikkea ahdistusta ja harmia...sillä tämän sakramentin avulla Pyhä Henki ei tee kansaa ainoastaan pyhäksi, vaan myös autuaaksi.
Luther lausuu, että nämä ovat oikeat seitsemän sakramenttia, joiden avulla Kristus tekee kristityt päivittäin eläviksi.
Sana ja sakramentit ovat mistään muusta johtamattomia kirkon tunnusmerkkejä, normin antavia normeja (norma normantes). Muut kirkon tunnusmerkit saavat niiltä arvonsa.
Tämä on myös Augustanan keskeinen määritelmä aidosta kirkosta.
Hämmästelen ulkopuolisena, miksi vanhoillislestadiolaiset ovat huolissaan sakramenttien liiallisesta painottamisesta luterilaisessa kirkossa? Lutherin opetuksen mukaanhan sakramentit kuuluvat kristityn jokapäiväisen hengenelämän perusteisiin.
Sakramenttien ylikorostamisella tarkoittaan sitä, että niille annetaan sellaisia merkityksiä, jotka eivät ole Raamatun mukaisia. Esim. ehtoollista Jeesus opettaa viettämään hänen muistokseen. Sakramentteja ei halveksuta.