Miksi uskonnot oikeaoppisessa julkaisussa näyttäytyvät teeskentelyltä?

Anonyymi-ap kirjoitti:

Vartiotorni lehti, buddhalaisten nykyaikaisia julisteita, hindulaisten julisteita onnellisesta elämästä, kristittyjen pliisuja jeesus kuvia paratiisista maan päällä ja kaikki muut uskonnot perässä

mitä teeskentelyn voima todellisuudessa on?

ihmisten suhteissa on aina ristiriita, koska on oinaksen marsia
tuskin hänet koskaan saa aisaan, koska se on luonnon kanssa ristiriidassa
luonnon laissa on muitakin väkivallan tekijöitä
joita on pakko ottaa mukaan laivaan
mutta kuinka uskonnot käsittelevät ristiriitaisia aiheita?
parantaako lopussa uskonto vaikeita aiheita: rikollisuus, päihteet, petofelia, tappo, petos..
ovatko vaikeat aiheet parempia uskonnoissa tai tavanomaisia ellei huonompia?
voivatko vaikeat aiheet paremmin maallisessa yhteydessä kuin uskonnollisessa?

jos uskonnot ovat erotettuja muista ammateista - ja tänään keskustellaan ammateista myös uskontojen kohdalla, eikä ainoasta oikeasta tiestä kulkea ,
niin uskonnoilla on vaara jäädä erilliseksi onnea korostavaksi opiksi,
JOSSA TEESKENTELYLLÄ ON ISO OSA

henkilökohtainen kokemukseni uskonnollisessa yhteisössä on että en jaksa pitkään teeskennellä onnellista, koska alkaa masentaa ja tahdon oman pimeän nurkan jostakin ja oikeuden tehdä syntiä, muuten asiat pitkittyvät myöhempään

sosiologisesti, muutkin ryhmät kuin uskonnolliset, korostavat säännön, että omia jäseniä vastaan ei saa esittää kritiikkiä

tarkoitus on edetä tasapuolisesti, tasapaksusti eteenpäin kehenkään törmäämättä ja pahoja aiheita välttäen koko ajan

tavanomaisessa keskustelussa kyllä törmätään toisiinsa ja välien selvittely on sallittua

joissakin ryhmittymissä välien selvittelyä jopa edistetään ja hakeudutaan sinne, missä on huonoja välejä koko ajan

naiset itsessään sisältävät psykologiassa hermoromahduksen ja jälleen kerran välien selvittelyn

psykologiassa toinen perheen lapsi syntymäjärjestyksessä on tunteikas ihmissuhdelapsi ja juuri toisilla lapsilla ihmissuhteet ovat saippuaooppera, jossa pahuus on osa kuviota, että tokat lapset esittävät aina suoria syytteitä ja pahoja asioita toisille ihmisille
ihme jo että hyvässä ihmissuhteessa on aina väkivaltaa

kuitenkin on uskontoja, joissa ei sallita minkäänlaista väkivaltaa ja tarkoitus on jatkaa yhteisönä pitkälle

totuus että väkivalta on kaikkialla
samaan aikaan uskonnot kieltävät, että väkivaltaa on olemassa
kyse retoriikasta ja yleisistä säännöistä

mutta ketjun avaus koskikin vain, että kuinka teeskentely on mahdollista ja miten pitkään sitä voi ylläpitää?

islamissa näin aivan kristinuskon kaltaisen onnellisen perheen ja yhteisön ideaalikuvasto, jossa ihmiset barbie nukkeja eivät tee koskaan virheitä

realisti ihminen on hän, joka tajuaa sosiologian rajoitteet ja jatkaa ryhmässä olemista, ei siis pelästy ryhmän sisäistä avointa väkivaltaa ja on osa väkivaltaa ja kuitenkin kutsuu yhteisönsä täydelliseksi

pitää osata sanoa joo ja ei samaan aikaan

uskontoja ammattina tekevät he, jotka syntyessään ovat pappeja
vanha ajatus palasi, että kun ei ole syntynyt papiksi, ei uskontoja voi tehdä pitkään
uskonto voi olla tärkeä puuttuva välivaihe elämässä

minäkin opin uskontoyhteisössä jättää ongelmat taakse ja olla palaamatta uudelleen vanhaan, olla kiinnittämättä huomiota pahuuteen, mutta vain hyvyyteen, olla siis suoraan sanottuna sokea pahuudelle

nuori yksinäisenä etsii valoa ja löytää sen uskonnoista, joissa on yhteisö, jossa ajatellaan samoin vaalimalla hyvyys ja kieltämällä pahuus

voi mennä vuosia uskontoja oppimisessa kun törmää loputa kunnon väkivaltaan myös uskojien keskuudessa, josta on vaikea toipua normaaliksi

kuitenkin uskontojen opit sisäistyvät ja tasoittavat elämän vuoristoratoja paremmiksi elää

ja toisaalta paremmuuden arvailu jatkuu maalliseen elämään, että miksi joku muu ihminen on paljon minua parempi, mikä on tavanomaista yhteiskuntatiedettä, jossa paljon ammatteja

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä