Yleisiä virheitä joita nuoren maan kieltäjät tekevät

𝐘𝐥𝐞𝐢𝐬𝐢𝐚̈ 𝐯𝐢𝐫𝐡𝐞𝐢𝐭𝐚̈, 𝐣𝐨𝐢𝐭𝐚 𝐧𝐮𝐨𝐫𝐞𝐧 𝐦𝐚𝐚𝐧 𝐤𝐢𝐞𝐥𝐭𝐚̈𝐣𝐚̈𝐭 𝐭𝐞𝐤𝐞𝐯𝐚̈𝐭
Monet kristityt ovat antaneet periksi uniformitarianistiselle geologialle [uniformitarianismista sen jälkeen, kun tämä uusi ”tiedekäsitys” nousi pinnalle noin vuonna 1800. Täten he ovat hylänneet luomis- ja vedenpaisumuskertomusten perinteisen selkeän, historiallis-kieliopillisen tulkinnan. He sortuvat rutiininomaisesti virhepäätelmiin, joita he esittävät kompromisseihin valmiin uudelleentulkintansa tueksi. Seuraavassa käsitellään kolmea yleisimmin esiintyvää virhettä.
𝐕𝐞𝐭𝐨𝐚𝐦𝐢𝐧𝐞𝐧 𝐭𝐞𝐤𝐬𝐭𝐢𝐧 ”𝐭𝐚𝐫𝐤𝐨𝐢𝐭𝐮𝐤𝐬𝐞𝐞𝐧”
Vanhan maan kannattajat vetoavat usein luomiskertomuksen ”tarkoitukseen”, väittäen yleisesti sen merkityksen olevan ensisijaisesti teologinen eikä historiallinen. Esimerkiksi Bruce Waltke lainaa Charles Hummelia väittäessään, että 1. Mooseksen kirjan luvut 1–2 eivät ole pelkästään kuvailevaa kirjoitusta, joka vastaa kysymyksiin ”mitä?”, ”kuinka?” ja ”mikä on?”. Sen sijaan se on tekstiä, joka määrittää vastauksen kysymyksiin ”kuka?”, ”miksi?” ja ”miten pitäisi olla?”. Näin ollen 1. Mooseksen kirjan luomis- ja syntiinlankeemuskertomusten merkitys on yleisessä teologiassa, eivätkä ne varsinaisesti kuvaa todellisia historiallisia tapahtumia. Samoin Bernard Ramm toteaa, että Raamattu ”kertoo meille painokkaasti, että Jumala loi, mutta vaikenee siitä, miten Jumala loi… . Se kertoo meille, että tähdet ja kukat ja eläimet ja puut sekä ihminen ovat Jumalan luomuksia, mutta Raamattu ei missään selvästi vahvista, miten Jumala suoritti työnsä [korostukset alkuperäistekstissä]”.
Tämä käsitys ei kuitenkaan ole sopusoinnussa Raamatun todellisen ilmoituksen kanssa. Kuten Walter Kaiser vastaa, ”[tämä] halveksuu ilmiselvästi kymmenen kertaa toistuvaa ilmaisua ’ja Jumala sanoi’…”. Jumalan luovaa toimintaa kuvaillaan todellakin tarkasti verbeillä ”loi”, ”teki”, ”sanoi”, ”kutsui”, ”asetti”, ”muovasi”, ”vaivutti”, ”otti”, ”istutti” ja ”siunasi”. Lisäksi nämä toiminnot kuvataan alusta loppuun ja hajautetaan kuuden päivän ajanjaksoon. Luomiskertomus kuvaa toisin sanoen tarkasti, miten Jumala loi, Hänen luomisjärjestyksensä ja Hänen luomistekojensa ajoituksen – ja näin sen ymmärsivät Uuden testamentin kirjoittajat. Mikäli toisaalta kaikki, mitä kirjoittaja tahtoi ilmaista, oli: ”Jumala on kaiken luoja”, tähän olisi varmasti riittänyt Raamatun ensimmäinen jae.
Samaten Bill Arnold väittää: ”1. Mooseksen kirjan 1. luvun tärkeä opetus on siinä, että [Jumala] todellakin loi, ja että hän teki kaiken järjetelmällisesti ja joka suhteessa hyväksi.” Hän lisää: ”Mikäli olisi tärkeätä tietää, kuinka kauan Jumala käytti aikaa maailman luomiseen, Raamattu olisi ilmaissut sen selvästi.” Mutta luomiskertomus nimenomaan mainitsee, että Jumala käytti luomiseen kuusi päivää. Päivää yksi seurasi toinen, sitten kolmas, neljäs, viides ja kuudes päivä, jolloin luominen päättyi (1. Moos. 2:1-2). Toinen Mooseksen kirja (2. Moos. 20:11) vahvistaa, että Jumala loi ”kuudessa päivässä”. Mikä voisi olla selvempää?
1. Mooseksen kirjan anti on epäilemättä teologisesti perustavanlaatuista. On silti vääränlaista kahtiajakoa väittää, että sen sisältö olisi ensisijaisesti teologista olematta historiallista; historia ja teologia eivät ole toisiaan poissulkevia. ”Tosiasia on, että Raamattu esittää viestinsä teologiana historiallisissa kehyksissä.” Esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemus on perustavanlaatuinen teologinen opinkappale, mutta sellaisenaan se olisi arvoton, ellei sitä olisi tapahtunut historiassa (1. Kor. 15).
Joka tapauksessa Raamatun kirjoittajan tarkoitus ja kirjoittamisen päämäärä käyvät varmasti ilmi itse tekstistä. Miten muuten lukija voi tietää kirjoittajan tarkoituksen, ellei sen kautta mitä tämä itse oikeasti ilmaisee tekstissä? Muutenhan tekstin tarkoitus olisi löydettävä ennen kuin olisi toivettakaan päättää, mihin kirjoittaja pyrkii. Ehdotukset tarkoituksesta ja päämäärästä, joita ei voida johtaa suoraan itse tekstistä, voivat olla peräisin vain tulkitsijan mielikuvituksesta. Sentähden, mikäli Raamatun tekstille annetaan merkitys tai syy, jota ei voida johtaa siitä suoraan, tämä tarkoittaa Kirjoitusten alistamista tulkitsijan mielikuvitukselle.
Vaatimus mukautumisesta nykyisiin tiedekäsityksiin
Vanhan maan kannattajat vaativat niin ikään, että jokaisen tulkinnan on oltava sopusoinnussa nykyään hyväksyttyjen ”tieteellisten” käsitysten kanssa.
Vanhan maan kannattajat ovat kuitenkin itse valikoivia ja epäjohdonmukaisia vaatiessaan tieteellistä yhdenmukaisuutta. He ovat nopeita tuomitsemaan raamatullisen (nuoren maan) luomisen kannattajat, koska nämä puolustavat 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen ja vedenpaisumuksen tulkintoja, jotka näyttävät nykyisten tiedekäsitysten vastaisilta. Mutta monille heistä ei ole ongelma hyväksyä kirjaimellisia tulkintoja neitseestä syntymisestä, Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja ylösnousemuksesta – vaikka kaikki nämäkin näyttävät olevan vastoin nykyisiä tieteellisiä käsityksiä! Tätä heidän e