Esitinkin jo yhden niistä Jumalan ristiriitaisuuksista (käsky: älä tapa), joita Raamatussa on paljon.
Minua myös kummastuttaa Paavalin ristiriitaisuudet. Tässä niistä yksi.
Room. 2:13 Paavali kirjoiti, että lain kuulijat eivät ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan ainoastaan lain noudattajat.
Sitten Paavali lukuisissa toisissa kohden kirjoittaa itsellensä ristiriitaisesti,
että ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista (esim. gal2:16 ja esim Room3:20).
Kun Paavali oli toisena päivänä sitä mieltä, että vain lain noudattajat ovat vanhurskaita
Jumalan edessä, ja toisena päivänä hän oli sitä mieltä, että lain noudattajat eivät tule
vanhurskaiksi Jumalan edessä,
niin kumpaako Paavalin mielipidettä tässä tulisi uskoa?
pitääkö uskoa kuten Paavali ja vaihdella mielipidettään ristiriitaisesti:
uskoo toisena päivänä toista ja toisena toista?
Onko samantekevää kumpaa Paavalin mielipidettä kulloinkin uskoo, vai onko sillä jokin
järjestys, että jonakin tiettynä päivänä on uskottava hänen toista mielipidettään ja
toisena päivänä on uskottava sitä Paavalin mielipidettä, jolla hän kumosi edellisen
mielipiteensä?
Miksi Paavali kumoaa omia mielipiteitään? Onko hänen aiemmin esittämänsä mielipide ns. Jumalan sanaa, vai onko hänen mielipiteistään se, jolla hän kumosi em. mielipiteen ns. Jumalan sanaa?
Kumpi näistä Paavalin mielipiteistä on Jumalan sanaa ja kumpi niistä on väärin?
Eihän nyt Jumalan sana voi olla sellaista, että se kumoaa itse itseään... Olettaen, että Paavalin kirjoitukset ovat Jumalan sanaa...
Kun Paavali kirjoittaa ristiriitaisesti ja vastakkaisesti omiin aiempiin kirjoituksiinsa nähden (kumoaa omia kirjoituksiaan vaihtuvilla mielipiteillään), niin mitä näistä ristiriitaisista lausunnoista kulloinkin on uskottava Jumalan sanaksi?
Eihän Jumalan sana voi olla itsensä kanssa ristiriitaista, joten...
Minua myös kummastuttaa Paavalin ristiriitaisuudet. Tässä niistä yksi.
Room. 2:13 Paavali kirjoiti, että lain kuulijat eivät ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan ainoastaan lain noudattajat.
Sitten Paavali lukuisissa toisissa kohden kirjoittaa itsellensä ristiriitaisesti,
että ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista (esim. gal2:16 ja esim Room3:20).
Kun Paavali oli toisena päivänä sitä mieltä, että vain lain noudattajat ovat vanhurskaita
Jumalan edessä, ja toisena päivänä hän oli sitä mieltä, että lain noudattajat eivät tule
vanhurskaiksi Jumalan edessä,
niin kumpaako Paavalin mielipidettä tässä tulisi uskoa?
pitääkö uskoa kuten Paavali ja vaihdella mielipidettään ristiriitaisesti:
uskoo toisena päivänä toista ja toisena toista?
Onko samantekevää kumpaa Paavalin mielipidettä kulloinkin uskoo, vai onko sillä jokin
järjestys, että jonakin tiettynä päivänä on uskottava hänen toista mielipidettään ja
toisena päivänä on uskottava sitä Paavalin mielipidettä, jolla hän kumosi edellisen
mielipiteensä?
Miksi Paavali kumoaa omia mielipiteitään? Onko hänen aiemmin esittämänsä mielipide ns. Jumalan sanaa, vai onko hänen mielipiteistään se, jolla hän kumosi em. mielipiteen ns. Jumalan sanaa?
Kumpi näistä Paavalin mielipiteistä on Jumalan sanaa ja kumpi niistä on väärin?
Eihän nyt Jumalan sana voi olla sellaista, että se kumoaa itse itseään... Olettaen, että Paavalin kirjoitukset ovat Jumalan sanaa...
Kun Paavali kirjoittaa ristiriitaisesti ja vastakkaisesti omiin aiempiin kirjoituksiinsa nähden (kumoaa omia kirjoituksiaan vaihtuvilla mielipiteillään), niin mitä näistä ristiriitaisista lausunnoista kulloinkin on uskottava Jumalan sanaksi?
Eihän Jumalan sana voi olla itsensä kanssa ristiriitaista, joten...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun lukee vanhaa testamenttia, joka koostuu hyvin pitkälle juutalaisten historiasta, niin sieltä löytyy paljonkin ristiriitaisuuksia...
Esittämissäsi Paavalin sanoissa niitä ei kuitenkaan ole.
>>
Room. 2:13 Paavali kirjoiti, että lain kuulijat eivät ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan ainoastaan lain noudattajat.
Sitten Paavali lukuisissa toisissa kohden kirjoittaa itsellensä ristiriitaisesti,
että ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista (esim. gal2:16 ja esim Room3:20).
>>
Mikäli lakia noudattaa täydellisesti, niin se lupaa pelastuksen. Kukaan ei kuitenkaan kykene pitämään tuota lakia täydellisesti, joten vaikka lakia noudattamalla periaatteessa tulee vanhurskaaksi, niin tuo tie on kuitenkin käytännössä mahdoton. Tämä on koko kristinuskon ydin ja syy siihen, miksi Jeesusta tarvitaan syntiemme sovittajana.
Jos kirjoittaa, että lakia seuraamalla tulee vanhurskaaksi ja sitten kirjoittaa, että lakia seuraamalla ei tule vanhurskaaksi,
niin miten niin siinä ei ole ristiriitaa?
Sillä siten Paavali kirjoittaa.
Ei hän kirjoittanut siten, kuten sinä kirjoitat tässä vastauksessasi. Kirjoitat kyllä hyvin ja hienosti, mutta Paavali ei siten kirjoittanut. Paavali kirjoitti näin:
1. lakia seuraamalla tullaan vanhurskaaksi
2. lakia seuraamalla ei tulla vanhurskaaksi
Selityksesi ei siis poista sitä, että em. ristiriita on Paavalin kirjoituksissa. Voihan sitä jälkikäteen ihmiset keksiä vaikka mitä selityksiä, että Paavali tarkoitti sitä tai tätä. Mutta kukaan selittäjistä ei tiedä mitä Paavali tarkoitti, sillä hän ei ole selittämässä tarkoituksiaan.
Tällä hetkellä samalla tavalla ranskalaiset selittelevät mediassa, mitä heidän presidenttinsä oikein tarkoitti sanoillaan, että suomalainen ja englantilainen ruoka ovat kelvottomia. ranskalaisilla on vaikka mitä selityksiä sille, mitä presidenttinsä OIKEASTI sanoillaan tarkoitti, sillä heidän mielestään presidentin sanat on tulkittu väärin...
Kaikki ei-juutalaiset, joilla Jumalan lakia ei ole, hukkuvat ilman lakia (Jumala tuomitsee heidät syntisinä kuolemaan, vaikka he eivät koskaan ole tienneet Jumalan tahtoa, ts. lakia) ja kaikki ne, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet (juutalaiset ja kristityt), ne lain mukaan tuomitaan,
sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Tämän Paavali kirjoitti Room.2:12-13. Sitten hän muutti mielipiteensä ja oli sitä mieltä, että ihminen vahurskautetaan uskon kautta Jeesukseen kristukseen, eikä ihmistä vanhurskauteta lain teoista, koska mikään liha ei tule vanhurskaaksi lain teoista.
Vaikka hän oli juuri kirjoittanut, että vain lain teoista voi vanhurskautua.
Jos vanhurskautus on saatavissa lain kautta, silloinhan on Kristus turhaan kuollut, Paavali huomasi.
Siis, pelastuvatko juutalaiset uskossaan Jumalan lakiin, vai joutuvatko he kadotukseen kaikki, kuten Paavali kirjoittaa: vanhurskautuminen tulee uskosta Jeesukseen kristukseen, eikä laki vanhurskauta?
vai, pelastuvatko juutalaiset uskossaan Jumalan lakiin, koska Paavalikin oli sitä mieltä, kirjoittaessaan, että Jumalan laki vanhurskauttaa?
Kumpi Paavalin näkemys on Jumalan Sanaa:
juutalaiset joutuvat helvettiin (laki ei vanhusrkauta)
vai
juutalaiset vanhurskautuvat lain kautta (laki vanhurskauttaa)?
Jos Jumalan antama laki ei vanhurskauta (Paavalin 1. näkemys), silloin Israel ei pelastukkaan.
Jos taas Jumalan antama laki vanhurskauttaa (Paavalin 2. mielipide), silloin Israel pelastuu, kuten Raamatussa kirjoitettu on.
Kumpi näistä Paavalin, toisilleen ristiriitaisista, näkemyksistä on Jumalan sanaa?
Toinen niistä on "kirjoitusten" mukainen, eli VT:n mukainen (juutalaiset vanhurskautuu lain kautta), mutta toinen niistä on kirjoituksille, eli VT:lle ristiriitainen (juutalaiset eivät vanhurskaudu lain kautta).
Tietysti mikä kirjoitus tahansa voidaan niin halutessaan saada näyttämään ristiriitaiselta, jos halutaan painottaa pilkkuja. Paavalin tuotanto oli hyvin laajaa ja hän käsitteli paljon asioita eri puolilta. Ristiriitaa en kyllä niissä näe. Ainakaan avauksessa mainituissa kohdissa.
>>
Ei hän kirjoittanut siten, kuten sinä kirjoitat tässä vastauksessasi. Kirjoitat kyllä hyvin ja hienosti, mutta Paavali ei siten kirjoittanut. Paavali kirjoitti näin:
1. lakia seuraamalla tullaan vanhurskaaksi
2. lakia seuraamalla ei tulla vanhurskaaksi
Selityksesi ei siis poista sitä, että em. ristiriita on Paavalin kirjoituksissa.
>>
Jos ollaan tarkkoja, niin Paavali totesi:
"lain kuulijat eivät ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan ainoastaan lain noudattajat."
Eli mikäli kykenisi lakia noudattamaan, niin olisi laista vanhurskas. Ei se poista sitä tosiasiaa ettei ihminen kykene noudattamaan lakia.
Selvennetäänpä tätä vielä esimerkillä. Jos minä esimerkiksi lupaisin tonnin kaikille niille jouksijoille, jotka juoksevat 100 netriä alle 5 sekuntiin, niin tämä ei vielä tarkoita sitä, että löytyisi ketään juoksijaa, joka kykenisi juoksemaan niin lujaa;)
...Yksin uskosta Jumalan armoon.
Ei vanhastakaan testamentista löydy kohtaa, joka lupaisi pelastuksen lain kautta, vaan hekin pelastuivat uskosta:
Job 22:30
Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."
Roomalaiskirje 4
13 Sillä se lupaus, että hänen piti maailman perilliseksi tuleman, ei ole Abrahamille eikä hänen siemenellensä lain kautta tapahtunut, vaan uskon vanhurskauden kautta.
14 Sillä jos ne, jotka laista ovat, ovat perilliset, niin usko on turha ja lupaus on hukkaan tullut.
15 Sillä laki kehoittaa vihan; sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.
16 Sentähden tulee se uskosta, että sen pitää armosta oleman: että se lupaus pitää vahva oleman kaikelle siemenelle, ei sille ainoastaan, joka lain alla on, mutta myös sille, joka Abrahamin uskosta on, joka on meidän kaikkein isämme
Admata,
sinun selitys on hyvä selitys siihen, miten uskot tuon asian olevan. Sitä en kommentoi kriittisesti.
Mutta vastauksesi on todellakin TULKINTA ko. Raamatun kohdille. Se ei ole Raamattuun itseensä perustuva selitys tuossa olevalle kirjaimelliselle ristiriidalle... Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Vähän sama juttu, mutta toisessa mittakaavassa:
Raamattu ei ilmaise, että Maria Magdalena olisi ollut huora tai huorintekijä. Kuitenkin kristityt ovat uskoneet Maria Magdalenen olleen sitä, vaikka Raamatussa ei sellaista tekstiä ole. Kristityt ovat siis vain TULKINNEET Marian olleen sellainen, mutta heidän tulkintansa ei ole perustunut Raamattuun, vaan heidän omaan mielikuvitukseensa ja omaan päättelyynsä.
(saa nähdä mitä Jumala sanoo viimeisellä tuomiolla näille miljoonille uskovaisille, jotka ovat puhuneet ja kirjoittaneet Marian olleen huora, sillä hehän ovat panetelleet Mariaa sellaiseksi, mitä Maria ei Raamatussa ole ilmoitettu olevan)
On siis ero tulkinnan ja sen välillä, mitä Raamatussa oikeasti on kirjoitettuna. Näitä on usein vaikea erottaa toisistaan. Se, mitä noissa Raamatun kohdissa on toisillensa kirjaimellisesti ristiriitaista, todellakin on niissä ristiriitaista. Ei se poistu millään tulkinnoilla sieltä.
Arvostan kyllä tulkintaasi ja pidän sitä hyvänä. Se ei vain selitä tuota ristiriitaa kuitenkaan.
hmm.. mä uskon että Raamattu on Jumalan sanaa meille joka sanalla mitä siellä on. mä uskon että Jumala ei koskaan puhu itseään pussiin ja mä uskon että niin kuin Sanassa sanotaan ei "vaikka taivas ja maa katoavat, minun sanani eivät katoa". jos lähtee lukemaan Raamattua oman ymmärryksensä varassa ei siitä mitään tuukaan. niinku paavali kirjottaa 1 korionnolais kirjeessä:
2:13-14 "siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. hän ei pysty tajuamaan sitä koska sitä on tutkittava Hengen avulla"
älä loukkaannu tästä..
mä oon lukenut Raamattua nyt jonkin verran ja oon huomannu et siel on monia paradokseja jotka ensi silmäyksellä näyttää olevan ristiriitasia muun sanoman kanssa mut edellisessä kirjeessä 1.luvussa ja 27 jakeessa sanotaan näin:
"mikä maailmassa on hulluutta sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen mikä on voimakasta"
miten kuolema voi olla elämä?
miten joku voi uudesti syntyä? mennä takaisin äitinsä kohtuun?
miten elämän kadottaminen voi olla sen löytämistä?
...
ei Raamatussa oo järkee pelkkänä kirjana.. itseasiassa se on aika tylsä romaanina luettavaksi kirjaksi jos totta puhutaan, mut jos Jumala saa Pyhän Henkensä kautta puhua ihmisen sydämelle niin se kaikki muuttuukin selkeäks.
mä en osaa selittää sitä.
ei uskovat haluais aukasta mein uskovien silmät näkeen ettei oo Jumalaa mut jos ne vaan ymmärtäis että se on TOTTA! et Jumala näkee kuulee haistaa maistaa, puhuu meille ja mein kanssa jos me vaan halutaan kuunnella ja ottaa vastaan sovitustyö. älkää tapelko ihmisten kanssa näistä asioista huutakaa Jumalaa. ensimmäisessä kuninkaidenkirjassa Jumala vastaa elialle jakeessa 18. Jumala ei oo kuollu Jumala! kristityt saattaa olla hengellisesti kuolleita mutta Jumala ei..
ja sitten itse tähän sun kysymykseen..
lain kuulija ja lain noudattaja on kaks ihan eri asiaa.. kato ympärilles "kristillisessä" maassamme. kaikki on kuullu evankeliumin, kaikki täällä tietää kuka Jeesus on ja mitä Jeesus on tehny. kaikki rippikoulun käyneet luterilaiset tietää ( ja varmaan muutkin..) Jumalan kymmenen käskyä ja kuinka sä näät niitä noudatettavan? kuinka moni kunnioittaa niitä ohjeita joita Jumala on antanut?
moni on kuullut.. mutta kuinka moni noudattaa?
huomaatko?
Jeesus ite sano: "ei jokainen joka sanoo Herra, Herra! pääse taivasten valtakuntaan, vaan sinne pääse se joka TEKEE minun taivaallisen Isäni tahdon"
lue jaakobinkirjettä 2:14-> siellä on mm. "niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja"
jos sä haluisit vaikka lähettää mulle sähköpostia niin tässä on siltä varalta mun maili osote:
[email protected]
tai jos haluut vaiks kysyä jotain.. mä voin sit yrittää vastata sillä vähäisellä ymmärryksellä mitä mulle on annettu :)
noi aikasemmat paradoksitkin joita esitin mä oon ymmärtäny sen jälkeen ku tulin uskoon (2002) ja sain tuntee Pyhän Hengen.. voin sit yrittää selittää niitäkin jos sua kiinnostaa..
siunausta! "anovalle annetaan etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan!"
Paradokseja Raamatussa todella on, kuten näitä ristiriitaisuuksiakin :)
Jumalan suhteellisuudentajusta (sen puutteesta) kertoo esim. ne kohdat, joissa kerrotaan, että mikä Jumalaa iljettää.
Jumalaa iljettää
1. simpukoiden syönti
2. kun kaksi miestä harjoittaa keskenään seksiä
Kumpaakaan näistä kodista ei tietenkään kristittyjen tarvitse ottaa tosissaan, kuten uskovaiset ovat tässä vastailleetkin: VT ei ilmaise sitä Jumalaa, mitä UT ilmaisee, eikä kristittyjen tule seurata VT:n Jumalaa.
(Tuo siis on vastanneiden mielipide - ei minun)
No, eipä siitä nyt sen enempää. Mutta Jumalan suhteellisuudentaju on melkoinen, kun Hän ilmoittaa kokevansa iljetystä, jos ihmiset syövät simpukoita tai jos kaksi miestä harjoittaa keskenään seksiä.
Mitähän se on, kun Jumalaa iljettää? Onko Jumala aineellinen olento, jota iljettää (on pahoinvointia), vai onko Jumala henkiolento, jota ei iljetä, vaan ainoastaan paria Raamatun kohdan kirjoittajaa iljetti.
Jos Jumala on henkiolento(henkeä), niin Häntä ei voi iljettää. Mutta Jumalaa voi iljettää, jos Hän ei ole henki, vaan aineellinen olento.
No, jos Jumala on henki, niin Häntä ei todellakaan iljetä ihmisten simpukoiden syönti, eikä Häntä iljetä kahden miehen seksin harjoittaminen.
Se taas tarkoittaa sitä, että nuo Raamatun kohdat eivät kerro Jumalan puhetta, ts. Jumalaa ei iljetä, vaan niiden Raamatun kohtien kirjoittavia ihmisiä iljetti. heidän iljetyksillään taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Jumala tuntee ja ajattelee, sillä he eivät olleet Jumala.
Sinänsä huvittava ajatuskin, fyysisestä Jumalasta, joka oksentelee aina, kun näkee jonkun ihmisen syövän simpukkaa... tai, kun Hän näkee kahden miehen harrastavan seksiä, niin jopa Jumalaa oksettaa...
Siis, joko Jumala on henki, ja Häntä ei iljetä, vaan raamatun kohtien kirjoittaneita ihmisiä iljetti. Tai sitten Jumala on ruumiillinen olento, jota iljettää.
Sillä ilman aineellisuutta (ruumista) ei voi iljetystä olla.
Se Jumalan suhteellisuuden tajun PUUTE on se, että häntä iljettää kahden miehen välisen seksin harjoittaminen ja ihmisten simpukoiden syönti...
Vähän sama kuin jotakin ihmistä iljettäisi murha ja jäätelön syönti - eikä mikään muu sitten iljettäisikään...
Siis, iljetääkö Jumalaa? Jos Häntä iljettää, Hän ei ole henki, vaan aineellinen olento, jolla on ruumis.
Vai, onko Jumala henki? Silloin Häntä ei voi iljetää...
mitä tekemistä syömisen ja homouden kans keskenään?
ja misät kohdassa simpukat on raamattua?
hienoa logiikkaa ja tuomitsemista, joihin hukut aikanaan tai olet jo hukkunut?
käytät väärin logiikkaan?
Monet meistä ovat kuitenkin osanneet tehdä oikeita johtopäätelmiä siitä ko. kirjasta vaikka siinä esiintyykin ristiriitausuuksia. Ei pidä takertua epäolennaisuuksiin ollenkaan, koska silloin johtaa vain itseään harhaan ja sitten jää olennaisin näkemättä ja kokematta kokonaan.
Jätä paavalin kirjeet väliin ja lue jotakin hyödyllisenpää, kuten vaikka Markusta. :)