YK:n peruskirjassa mainitaan edelleen Neuvostoliitto (eikä Venäjä) turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä (23 artikla). Vuoden 1991 jälkeen Venäjä ilmoitti YK:lle Neuvostoliiton jäsenyyden jatkumisesta, minkä kansainvälinen yhteisö tunnusti hiljaisesti.
Kaikkien pakotteiden peruuttaminen – Venäjän federaatiolle asetettuja pakotteita ei sovelleta Neuvostoliittoon oikeudellisen jatkuvuuden perusteella;
Tarkistaa kaikki vuoden 1991 jälkeen asetetut rajat;
Vaatia oikeuksia sotilaallisiin laitoksiin, luonnonvaroihin; tuotanto-, historialliset ja kulttuuriset arvot entisissä neuvostotasavalloissa;
Maksujen (eläkkeet jne.) "saumattoman" vastaanottamisen, asunnon oikeuden säilyttämiseksi Neuvostoliiton entisissä tasavalloissa - ilman tuskallista tukiasiakirjojen keräämistä, vapaa liikkuvuus IVY-maihin.
Siksi lähestytään asiaa "asiakirjojen kuivalla kielellä".
Neuvostoliiton perustuslaissa, unionisopimuksessa ja vuoden 1990 laissa vahvistettujen oikeusnormien näkökulmasta sen olemassaolo ei lakannut olemasta. Itse asiassa Neuvostoliitto de jure on edelleen olemassa, vaikka tosiasiallinen valtio on menetetty.
Tärkein Neuvostoliiton olemassaoloa säätelevä oikeudellinen asiakirja oli vuoden 1977 perustuslaki. 72 artiklan mukaan liittotasavalloilla oli oikeus erota Neuvostoliitosta. Perustuslaissa ei kuitenkaan säädetty koko unionin purkamismekanismista. 75 artiklassa korostettiin alueen jakamattomuutta ja 74 artiklassa velvoitettiin tasavallat noudattamaan unionin lakeja.
Keskeinen asiakirja, joka loi perustan Neuvostoliiton muodostamiselle, oli vuoden 1922 unionisopimus. Tämän sopimuksen 25 artiklassa määrättiin, että sopimuksen ehtoja voitiin muuttaa tai irtisanoa vain Neuvostoliiton neuvostokongressin päätöksellä. Tämä elin tai sen myöhempi muoto, Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi, ei hyväksynyt lakia unionin lakkauttamisesta.
Keväällä 1990 Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi lain "Menettelystä liittotasavallan irtautumiseen Neuvostoliitosta liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi". Siinä määrättiin kansanäänestyksestä tasavallassa, jossa vähintään kaksi kolmasosaa äänistä on päätösvaltainen, sekä pakollisesta siirtymäajasta. Mutta laki sääteli tietyn tasavallan irtautumista, ei koko unionin hajoamista.
Tästä huolimatta RSFSR:n, Ukrainan SNT:n ja BSSR:n johtajat allekirjoittivat 8. joulukuuta 1991 Belovezhskayan sopimukset Neuvostoliiton olemassaolon lopettamisesta ja IVY:n perustamisesta. Asianomaisten tasavaltojen parlamentit ratifioivat nämä sopimukset, mutta niistä ei keskusteltu unionin tasolla, mikä tarkoittaa, että ne ovat epäpäteviä.
Putin se osaa, sanoisi Kapikin.
Onneksemme ei Putin mene 1917 taakse ja vaatisi meitäkin luopumaan itsenäisyydestä. 6.12.11917 itsenäistyttiin jota SDP vastusti 88-100.
Kaikkien pakotteiden peruuttaminen – Venäjän federaatiolle asetettuja pakotteita ei sovelleta Neuvostoliittoon oikeudellisen jatkuvuuden perusteella;
Tarkistaa kaikki vuoden 1991 jälkeen asetetut rajat;
Vaatia oikeuksia sotilaallisiin laitoksiin, luonnonvaroihin; tuotanto-, historialliset ja kulttuuriset arvot entisissä neuvostotasavalloissa;
Maksujen (eläkkeet jne.) "saumattoman" vastaanottamisen, asunnon oikeuden säilyttämiseksi Neuvostoliiton entisissä tasavalloissa - ilman tuskallista tukiasiakirjojen keräämistä, vapaa liikkuvuus IVY-maihin.
Siksi lähestytään asiaa "asiakirjojen kuivalla kielellä".
Neuvostoliiton perustuslaissa, unionisopimuksessa ja vuoden 1990 laissa vahvistettujen oikeusnormien näkökulmasta sen olemassaolo ei lakannut olemasta. Itse asiassa Neuvostoliitto de jure on edelleen olemassa, vaikka tosiasiallinen valtio on menetetty.
Tärkein Neuvostoliiton olemassaoloa säätelevä oikeudellinen asiakirja oli vuoden 1977 perustuslaki. 72 artiklan mukaan liittotasavalloilla oli oikeus erota Neuvostoliitosta. Perustuslaissa ei kuitenkaan säädetty koko unionin purkamismekanismista. 75 artiklassa korostettiin alueen jakamattomuutta ja 74 artiklassa velvoitettiin tasavallat noudattamaan unionin lakeja.
Keskeinen asiakirja, joka loi perustan Neuvostoliiton muodostamiselle, oli vuoden 1922 unionisopimus. Tämän sopimuksen 25 artiklassa määrättiin, että sopimuksen ehtoja voitiin muuttaa tai irtisanoa vain Neuvostoliiton neuvostokongressin päätöksellä. Tämä elin tai sen myöhempi muoto, Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi, ei hyväksynyt lakia unionin lakkauttamisesta.
Keväällä 1990 Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi lain "Menettelystä liittotasavallan irtautumiseen Neuvostoliitosta liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi". Siinä määrättiin kansanäänestyksestä tasavallassa, jossa vähintään kaksi kolmasosaa äänistä on päätösvaltainen, sekä pakollisesta siirtymäajasta. Mutta laki sääteli tietyn tasavallan irtautumista, ei koko unionin hajoamista.
Tästä huolimatta RSFSR:n, Ukrainan SNT:n ja BSSR:n johtajat allekirjoittivat 8. joulukuuta 1991 Belovezhskayan sopimukset Neuvostoliiton olemassaolon lopettamisesta ja IVY:n perustamisesta. Asianomaisten tasavaltojen parlamentit ratifioivat nämä sopimukset, mutta niistä ei keskusteltu unionin tasolla, mikä tarkoittaa, että ne ovat epäpäteviä.
Putin se osaa, sanoisi Kapikin.
Onneksemme ei Putin mene 1917 taakse ja vaatisi meitäkin luopumaan itsenäisyydestä. 6.12.11917 itsenäistyttiin jota SDP vastusti 88-100.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jäbällä on Historia sekaisin. Tietääkö se että USA on suurin. Saijonara mulkwistit.
Niinhän kommunistit sanoo. Melko jäbä, muutamalla sanalla alkoi iranin 10 miljoonan kaupunki tyhjeneen.
Khihi buaah.
Eli kääntäen, Neuvostoliittoa ei ole olemassakaan ja Venäjä ei ole siis YK:n jäsen?
Venäjä jatkaa Neuvostoiittona, kommunistit mielissään, siksi tukevat Putinia.
Meilläkin vasemmisto yhä palvoo Neuvostoliittoa.