Juhannus, keskikesän juhla, on yksi vanhimmista suomalaisista perinnejuhlista, juuriltaan selvästi pakanallinen. Se on alun perin ollut luonnon, hedelmällisyyden ja auringon juhla, jolloin taikuus, ennustukset ja usko yliluonnolliseen olivat keskeisessä roolissa. Kansanuskomusten mukaan juhannusyönä luonto oli erityisen voimallinen: kasveilla uskottiin olevan parantavia voimia, ja monenlaiset lemmenloitsut sekä uniennäyt käytettiin tulevan puolison löytämiseen.
Kokon polttaminen juhannuksena on syvälle juurtunut kansanperinne. Kokko ei ole vain symbolinen valon ja auringon juhla, vaan sen uskotaan myös karkottavan pahoja henkiä ja suojelevan karjaa ja viljelyksiä. Tulen äärellä saatettiin aikoinaan lausua loitsuja tai heittää uhrilahjoja kekäleisiin, jotta sato olisi runsas ja vuodesta tulisi suotuisa.
Tuli toimi myös rajana näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Uskottiin, että juhannusyönä haltijat, vainajat ja muut yliluonnolliset olennot liikkuivat vapaasti, ja kokko piti ne loitolla. Kokon loimu oli siis sekä juhlan että suojelun väline.
Pakanallisesta taustastaan huolimatta juhannus on sulautunut osaksi luterilaista kulttuuria – juhla nimettiin Johannes Kastajan päiväksi kristillisessä kalenterissa. Silti kansanperinteet ovat säilyneet vahvoina, ja nykyinen juhannuksen vietto – kokot, juhannussauna, luonnossa oleskelu ja yhteisöllisyys – heijastavat sekä vanhaa luonnonuskontoa että suomalaisen luterilaisen yhteiskunnan kesäperinteitä.
Kokon polttaminen juhannuksena on syvälle juurtunut kansanperinne. Kokko ei ole vain symbolinen valon ja auringon juhla, vaan sen uskotaan myös karkottavan pahoja henkiä ja suojelevan karjaa ja viljelyksiä. Tulen äärellä saatettiin aikoinaan lausua loitsuja tai heittää uhrilahjoja kekäleisiin, jotta sato olisi runsas ja vuodesta tulisi suotuisa.
Tuli toimi myös rajana näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Uskottiin, että juhannusyönä haltijat, vainajat ja muut yliluonnolliset olennot liikkuivat vapaasti, ja kokko piti ne loitolla. Kokon loimu oli siis sekä juhlan että suojelun väline.
Pakanallisesta taustastaan huolimatta juhannus on sulautunut osaksi luterilaista kulttuuria – juhla nimettiin Johannes Kastajan päiväksi kristillisessä kalenterissa. Silti kansanperinteet ovat säilyneet vahvoina, ja nykyinen juhannuksen vietto – kokot, juhannussauna, luonnossa oleskelu ja yhteisöllisyys – heijastavat sekä vanhaa luonnonuskontoa että suomalaisen luterilaisen yhteiskunnan kesäperinteitä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aloittajalle yleissivistyspläjäys: Juhannus on kirkossamme Johannes Kastajan päivä ja maallisessa mielessä keskikesän päivä.
Johannes Kastaja oli henkilö, joka kastoi Jeesuksen ja saarnasi parannuksen tekoa. Juhannus on Suomessa keskeinen juhla, jolla on sekä kristillinen että pakanallinen tausta. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa Johannes Kastajan muistopäivää vietetään 24. kesäkuuta. Suomessa juhannuspäivä on kuitenkin sidottu kesäpäivänseisaukseen ja siihen lähimpään lauantaihin, mikä voi poiketa kirkollisista juhlapäivistä.
Myöhempinä aikoina juhannusta on alettu viettää maallisenakin juhlana, jolloin ihmiset humaltuvat, hukkuvat, tappelevat ja tappavat toisiaan, riitelevät jne viettäen sopimatonta, kyseenalaista elämää vastapainona kristilliselle hartaalle elämäntavalle. Juhannus lienee eniten vastakohtien juhla, jossa toisille se on Johannes Kastajan muistopäivä ja toisille taas irstauden ja humaltumisen luvallinen päivä!
Väärin.
Juhannusta vietetään keskikesän juhlana ja se on alunperin muinaisuskonnollinen juhla, joka juontaa juurensa satojen ja satojen vuosien taaksi. Juhannus liitetään kirkkoon sitä kautta, että sitä vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivän muistoksi, joka tiettävästi syntyi 6 kuukautta ennen Jeesusta.
Suomalaiset ovat juhlineet juhannusta jo esihistoriallisella ajalla pakanallisena keskikesän juhlana. Sen juuret liittyvät luonnon palvontaan, hedelmällisyysriitteihin ja aurinkoon. Kristinusko saapui Suomeen 1100–1200-luvuilla, varsin myöhään Euroopan mittakaavassa. Kun kristinusko vakiintui, kirkko pyrki tukahduttamaan pakanallisia juhlia sulauttamalla niitä omaan kalenteriinsa.
Juhannus nimettiin Johannes Kastajan syntymäpäiväksi (24.6.), koska se sijoittui sopivasti samaan ajankohtaan. Johannes Kastaja oli kristinuskon symboli valon tulosta ennen Kristusta, mikä sopi hyvin keskikesän juhlan teemaan. Tämä kristillinen nimitys antoi kirkolle mahdollisuuden liittää juhla osaksi kirkollista vuotta ja peittää sen pakanalliset juuret, vaikka vanhat tavat säilyivät kansan keskuudessa.
Kurkun ja kelteisten kastamisjuhla.
Kerro miten sauna, juhannuskoivut (joillain ruotsinkielisillä juhannussalot), kokot ja hinku päästä "luonnon äärelle" liittyy Johannes Kastajaan? Puhumattakaan tietysti juopottelusta, seksistä jne mikä juhannukseen liitetään.
Jumala ei palvo aurinkoa eikä meidänkään pitäisi.
Siksi aurinko luotiin vain koripallon kokoiseksi kiertämään Mata muutaman tuhannen kilometrin korkeudella.
Katsele aurinkoa pilviverhon läpi niin näet sen todellisen koon.
🏀🏀🏀🏀🏀
Oletko oikeasti näin tyhmä vain näytteletkö?
Humoristia ja idioottia ei erota
Miten niin? Juhannus on Johanneskastajan päivä, mutta porvarit on niin AHNEITA ettei saa juhlat olla paikallaan.
Ei vaan juhannus on pakanallinen keskikesän juhla.
Kirkko on yrittänyt väkisin peittää pakanallisia juhlia keksimällä niiden paikoille kristillisiä tapahtumia.
Johannes Kastajan syntymän ajankohtaa ei tiedetä, mutta todennäköisesti se sijoittuisi maalis-huhtikuuhun historiallisen tietomme valossa.
Jos Jumala olisi tehnyt auringosta niin suuren kuin väitetään, Jumala itse olisi tällöin syyllistynyt epäjumalanpalvontaan.
😊😊😊😊😊
>>Tuli toimi myös rajana näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Uskottiin, että juhannusyönä haltijat, vainajat ja muut yliluonnolliset olennot liikkuivat vapaasti, ja kokko piti ne loitolla. Kokon loimu oli siis sekä juhlan että suojelun väline.>>
En tiedä auttaako tuli tähän asiaan. Mutta haltioista ja menninkäisistä on näköhavaintoja joten ne luultavasti ovat todellisia.
SKS:n arkistossa on useita ihan "ku non kansalaisina" pidettyjen henkilöiden todistuksia siitä miten ovat nähneet tonttuja, miten haltiat ovat heitä auttaneet jne.
Mikä me olemme kiistämään nimettyjen henkilöiden silminnäkijäkertomuksia?
>>Kansanuskomusten mukaan juhannusyönä luonto oli erityisen voimallinen: kasveilla uskottiin olevan parantavia voimia, ja monenlaiset lemmenloitsut sekä uniennäyt käytettiin tulevan puolison löytämiseen.>>
Kasveilla on parantavia voimia.
😊😊😊😊😊