Erkki Tuomioja vuoti vuonna 1972 Urho Kekkosen käymistä tärkeistä ns. Zavidovo-neuvotteluista lehdistölle salaisen muistion. Tapaus herätti tuolloin suurta huomiota ja sai Kekkosen jopa harkitsemaan eroamista. Tuomiojan tavoitteena lienee ollut EEC-sopimuksen torjuminen ja vuoto ilmeisesti ainakin viivästytti sopimusta jonkin verran.
Mikähän olisi ollut nuoren poliitikko Tuomiojan tulevaisuus Kekkosen tasavallassa, jos hän olisi tehnyt temppunsa omalla nimellään? Vasta 20 vuotta myöhemmin hän uskalsi tunnustaa asian julkisesti, kun UKK oli jo ollut pitkään haudassa.
Tällainen mies vaatii nyt poliittisen johdon arvostelijoita toimimaan vain omalla nimellään. Tekopyhyydellä ei näytä olevan mitään rajaa. Älä tee niin kuin minä teen...
Tuomioija on sosdemien viimeinen kaksipäinen käärme Halosen ohella.
Tämä "passinpolttaja" laukoo niin paljon älyttömyyksiä, että kylän koiratkin nauraa !
Tuomioja , tämä stalinisti ei nauti minkäänlaista arvonantoa muiden maiden ulkominstereiden silmissä !
Jenkit hymähtelee tälle pöljälle risuparralle.
Tuskin istuu isojen poikien pöydässä, kun asioita hoidetaan. Stubb olisi ollut paljon parempi ulkoministerin paikalle.
Tuomioja on katkeroitumut siitä, että punikit kokivat valtaisan tappion 1918 kahinoissa.
Kaikki aseenomistajat ovat tämän lättähatun mielestä valkoista käsivarsinauhaa kantavia "valkolahtareita", joilta on heti kerättävä aseet pois.
Erkki ja Tarja ovat ihan kivoja. Persut vain nsrskuttavat hampaitaan. Purrakin oli mennyt kirjoittelemaan turkkilaisista pöljyyksiä, joita on jälkikäteen täytynyt valtiotasolla pyytää anteeksi.
Tuomioja pysyy vaitonaisena
Skandaaliin liittyy myös kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.). Hän paljasti vuonna 1993 kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, että hän toimi välikätenä muistion antamisessa jutun kirjoittaneelle toimittajalle. Tuomioja ei ole kertonut, kuka antoi hänelle tiedot.
Tuomioja ei suostunut kommentoimaan Ylelle asiaa vielä vuosikymmenten jälkeenkään.
– Sen mitä tästä olen voinut sanoa, olen kertonut kohta 30 vuotta sitten eikä minulla tänäänkään ole enempää kommentoitavaa, Tuomioja kertoo viestissään.
Zavidovo-muistiossa kerrottiin, miten Neuvostoliitto oli painostanut Kekkosta lykkäämään Suomen ja Euroopan talousyhteisön välisen EEC-vapaakauppasopimuksen lopullista hyväksymistä.
Aunesluoman mukaan uusi tieto Zavidovo-skandaalissa ei kuitenkaan muuta isoja historiantulkintoja, jotka liittyvät Kekkosen toimintaan, Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin tai EEC-vapaakauppasopimukseen.
li andersson ja erkki tuomioja ovat väärässä
32
194
Vastaukset
- Anonyymi
Li Andersson esiintyi äärivasemmiston katuväkivaltaa tukevassa tilaisuudessa
Politiikka
12.12.2024
|
17:15
Jaa
Vasemmiston meppi Li Andersson puhui äärivasemmistolaista katuväkivaltaa normalisoivassa tilaisuudessa keskiviikkona. Europarlamentin vasemmistoryhmän tapahtuma oli järjestetty Budapestin katupahoinpitelyistä epäiltyjen äärivasemmistolaisten tukemiseksi. Puheessaan Andersson oli erityisen tuohtunut siitä, että kansanedustaja Teemu Keskisarja piti puheen Suomen itsenäisyyspäivän 612-soihtukulkueessa.
Vasemmistoliiton meppi Li Andersson puhui keskiviikkona europarlamentin tiloissa järjestetyssä tilaisuudessa, jonka tarkoituksena oli äärivasemmistolaisen katuväkivallan puolusteleminen ja normalisointi. Tapahtumassa keskusteltiin erityisesti Budapestissa vuonna 2023 tapahtuneista ”antifasistisista” joukkopahoinpitelyistä.
Budapestissa tapahtui 9.-11.2.2023 useita joukkopahoinpitelyitä, joissa joukko naamioituneita henkilöitä hyökkäsi kadulla kävelevien ihmisten kimppuun raukkamaisesti takaapäin. Hyökkääjät löivät uhrejaan päähän vasaroilla, teleskooppipampuilla ja muilla lyömäaseilla. Yhdeksästä uhrista neljä sai vakavia vammoja. Kaikki päähän kohdistuneet lyönnit olisivat voineet olla tappavia.
Uhrit valittiin vaatetuksen perusteella
Uhrien joukossa oli sekä unkarilaisia että ulkomaalaisia. Kohteiksi oli ilmeisesti valittu vaatetuksen ja ulkonäön perusteella sellaisia henkilöitä, joita hyökkääjät pitivät ”fasisteina”. Suomen Uutiset raportoi tapahtuneesta heti tuoreeltaan.
Hyökkäyksiin osallistui viitisentoista henkilöä eri rooleissa. Kyseessä oli monikansallinen äärivasemmistolaisten iskuryhmä, jolla on yhteyksiä Saksassa toimivaan ”vasarajengiin”, joka on viime vuosina suorittanut useita vastaavanlaisia hyökkäyksiä äärioikeistolaisiksi luokittelemiaan henkilöitä kohtaan.
Monet hyökkääjistä naisia
Poliisin mukaan Budapestin hyökkäysten erityispiirteenä oli naisten suuri osuus. Eräässä iskussa puolet hyökkääjistä näyttää olleen naisia. Naiset eivät ainoastaan katselleet vaan osallistuivat aktiivisesti pahoinpitelyihin lyömäaseita käyttäen.
Unkarin poliisi otti paikan päällä kiinni useita epäiltyjä. Yksi heistä oli italialainen Ilaria Salis, josta tuli myöhemmin vasemmiston meppi. Myös hän oli mukana europarlamentissa pidetyssä tapahtumassa yhdessä Li Anderssonin kanssa.
Ilaria Salis asetettiin Unkarissa syytteeseen avunannosta pahoinpitelyihin. Raskauttavana asianhaarana pidettiin sitä, että teot oli tehty osana ääriryhmän rikollista toimintaa. Salis kiisti syyllistyneensä mihinkään.
Rikosepäillystä mepiksi
Kun oikeudenkäynti alkoi tammikuussa 2024, Salis tuotiin oikeuteen kahleissa, kuten Unkarissa on väkivaltarikollisten kohdalla tapana. Tämä herätti suurta huomiota ja Italiassa hänen kohteluaan pidettiin barbaarisena.
Huhtikuussa Italian vihreiden ja vasemmiston vaaliliitto ilmoitti ottavansa Ilaria Salisin eurovaalilistalleen, jotta hän voisi vapautua tutkintavankeudesta meppien nauttiman syytesuojan ansiosta, kertoo Politico-lehti. Hän sai vaaleissa peräti 178 000 ääntä ja pääsi europarlamenttiin. Merkittävä määrä italialaisia oli siis valmis äänestämään äärivasemmistolaisesta katuväkivallasta epäiltyä henkilöä.
– Uskon, että monet äänestivät minua siksi, että he ovat aidosti huolestuneita äärioikeiston noususta, ja osaksi ilmaistakseen tukensa ehdokkaalle, joka on avoimesti antifasistinen, Ilaria Salis kertoi Guardian-lehden haastattelussa.
Europarlamenttiin pääsyn myötä Salis vapautettiin tutkintavankeudesta, jossa hän oli ollut 15 kuukautta. Häntä ei ole julistettu syyttömäksi, vaan oikeudenkäynti on ainoastaan keskeytetty viisivuotisen meppikauden ajaksi. Unkarin viranomaiset ovat jo vaatineet europarlamenttia poistamaan Salisin syytesuojan.
Vasemmisto huolissaan ”antifasismin kriminalisoinnista”
Europarlamentin vasemmistoryhmän järjestämässä tilaisuudessa Budapestin tapahtumia käsiteltiin siitä näkökulmasta, että vangituiksi joutuneet äärivasemmistolaiset ovat kaikki viattomia uhreja ja että ongelmana on Unkarin valtio, joka pyrkii ”kriminalisoimaan antifasismin”.- Anonyymi
Tuomioja tapasi sittenkin Rusin - Mistä tapaamisessa puhuttiin?
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) tapasi sittenkin Alpo - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuomioja tapasi sittenkin Rusin - Mistä tapaamisessa puhuttiin?
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) tapasi sittenkin AlpoValtiotieteen tohtori Alpo Rusi kirjoittaa eilen ilmestyneessään kirjassaan Etupiirin ote - Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700-2014 pyrkineensä kauppa- ja teollisuusministerin tehtävistä ulkoministeriksi siirtymässä olleen Tuomiojan puheille välittääkseen tälle tärkeän viestin Jugoslavian oppositiojohtajilta Kosovon sodan jälkeen. Länsi-Balkanin vapaussopimuksen varajohtajana toiminut Rusi kertoo kuulleensa diktaattori Slobodan Miloševicin turvallisuuspalvelun laatimasta tappolistasta, ja luvanneensa toimittaa siihen liittyvän vetoomuksen EU-ulkoministereille Tuomiojan välityksellä. Rusi kertoo kuitenkin tyrmistyksekseen kuulleensa Tuomiojalta Suomen tukevan Miloševicia. - Tämä on ihan totaalista valhetta ja roskaa, Tuomioja kommentoi Rusin kertomusta eilen IS:lle. - En usko että meillä olisi ollut koskaan mitään sellaista kahdenkeskistä tai muuta tapaamista, jossa minulle olisi esitetty tällaista, Tuomioja sanoi.
Olennainen asia on, että minä tapasin hänet, minä järkytyin tapaamisesta.
Tänään IS:n tavoittama Rusi korjasi kertomustaan kertomalla, että hänen kalenterimerkintöjensä perusteella tapaaminen on saattanut olla jo helmikuun 22. päivä. Tuomiojan esikunnasta vahvistettiin iltapäivällä, että myös Tuomiojan kalenterin mukaan tapaaminen Rusin kanssa on todella järjestetty tuona päivänä. Sen sijaan keskustelun sisältö poikkeaa Tuomiojan esikunnan mukaan Rusin kertomasta. - Tuomiojan kirjauksessa ei tulee esiin asioita, joiden Rusi väittää olleen keskustelussa esillä, IS:lle todetaan. Rusi taas pitää edelleen kiinni kertomastaan. Hän sanoo eronneensa lopulta ulkoministeriön palveluksesta tapaamisen jälkeen, koska koki ettei saa tarvittavaa tukea Suomen ulkopoliittiselta johdolta. - Olennainen asia on, että minä tapasin hänet, minä järkytyin tapaamisesta, ja että hän ei vienyt EU-ulkoministereille erittäin vakavaa asiaa, Rusi sanoo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valtiotieteen tohtori Alpo Rusi kirjoittaa eilen ilmestyneessään kirjassaan Etupiirin ote - Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700-2014 pyrkineensä kauppa- ja teollisuusministerin tehtävistä ulkoministeriksi siirtymässä olleen Tuomiojan puheille välittääkseen tälle tärkeän viestin Jugoslavian oppositiojohtajilta Kosovon sodan jälkeen. Länsi-Balkanin vapaussopimuksen varajohtajana toiminut Rusi kertoo kuulleensa diktaattori Slobodan Miloševicin turvallisuuspalvelun laatimasta tappolistasta, ja luvanneensa toimittaa siihen liittyvän vetoomuksen EU-ulkoministereille Tuomiojan välityksellä. Rusi kertoo kuitenkin tyrmistyksekseen kuulleensa Tuomiojalta Suomen tukevan Miloševicia. - Tämä on ihan totaalista valhetta ja roskaa, Tuomioja kommentoi Rusin kertomusta eilen IS:lle. - En usko että meillä olisi ollut koskaan mitään sellaista kahdenkeskistä tai muuta tapaamista, jossa minulle olisi esitetty tällaista, Tuomioja sanoi.
Olennainen asia on, että minä tapasin hänet, minä järkytyin tapaamisesta.
Tänään IS:n tavoittama Rusi korjasi kertomustaan kertomalla, että hänen kalenterimerkintöjensä perusteella tapaaminen on saattanut olla jo helmikuun 22. päivä. Tuomiojan esikunnasta vahvistettiin iltapäivällä, että myös Tuomiojan kalenterin mukaan tapaaminen Rusin kanssa on todella järjestetty tuona päivänä. Sen sijaan keskustelun sisältö poikkeaa Tuomiojan esikunnan mukaan Rusin kertomasta. - Tuomiojan kirjauksessa ei tulee esiin asioita, joiden Rusi väittää olleen keskustelussa esillä, IS:lle todetaan. Rusi taas pitää edelleen kiinni kertomastaan. Hän sanoo eronneensa lopulta ulkoministeriön palveluksesta tapaamisen jälkeen, koska koki ettei saa tarvittavaa tukea Suomen ulkopoliittiselta johdolta. - Olennainen asia on, että minä tapasin hänet, minä järkytyin tapaamisesta, ja että hän ei vienyt EU-ulkoministereille erittäin vakavaa asiaa, Rusi sanoo.Rusi: Tuomioja valehteli Zavidovo kuulusteluissa - päätyi ministeriksi
Kremlin jalanjäljet -kirjan mukaan kansanedustaja Erkki Tuomioja syyllistyi vuonna 1972 vakavaan rikokseen vuotamalla salaisen muistion ja valehtelemalla kuulusteluissa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rusi: Tuomioja valehteli Zavidovo kuulusteluissa - päätyi ministeriksi
Kremlin jalanjäljet -kirjan mukaan kansanedustaja Erkki Tuomioja syyllistyi vuonna 1972 vakavaan rikokseen vuotamalla salaisen muistion ja valehtelemalla kuulusteluissa.Uutuuskirja: Erkki Tuomioja on Venäjän tiedustelun operatiivi
Artikkelit
25.11.2017
Pekka Virkki
Professori, suurlähettiläs emeritus ja Vuoden sotilas 2017 -tunnustuksen saaja Alpo Rusi valottaa yhdessä keskustan entisen puoluesihteerin, tietokirjailija Jarmo Korhosen kanssa kirjoittamassaan teoksessa paitsi häneen kohdistuneen, perättömäksi osoitetun vakoilukohun, myös todellisen itävaikutuksen taustoja Suomessa.
Kremlin jalanjäljet – Suomettuminen ja vuoden 2002 vakoilukohun tausta on hyödyllistä luettavaa kaikille tiedustelun lähihistoriasta, Venäjän vaikuttamisesta sekä Balkanin konfliktin ratkaisuvaiheista kiinnostuneille. Kirja osoittaa Alpo Rusin olleen puhtaasti mustamaalauksen kohde, joka tarvittiin todellisen vakoilun sekä presidentti Martti Ahtisaaren kaatamisen taustojen peittämiseksi.
Tarve vyöryttää suomettumisen perintö silloisen valtionjohdon harteilta yksittäisen syntipukin kannettavaksi antaa myös vihjeitä siitä, miksi maanpuolustuksemme tilalle ja Suomen kansainväliselle asemalle kävi vuoden 2000 jälkeen kuten kävi.
Mitä tapahtui?
Kirjan keskeisimmät väitteet voi tiivistää seuraaviin:
Vuonna 1972 tapahtuneen ns. Zavidovo-vuodon seurauksena syyllistettiin syyttömät ja harhautettiin paitsi julkisuutta, myös tasavallan presidenttiä.
Urho Kekkosen Neuvostoliiton johdon kanssa käymien keskustelujen sisältöä selostaneen muistion vuotamisen tarkoituksena oli estää Suomen lähentyminen länteen EEC-assosiaatiosopimuksen kautta sekä vahvistaa vasemmistososialidemokraattien valtaa.
Muistion toimittaja Tor Högnäsille antanut silloinen kansanedustaja Erkki Tuomioja saattoi syyllistyä törkeään maanpetokseen näin menetellessään. Joka tapauksessa häntä voidaan kirjoittajien mukaan pitää “Venäjän tiedustelun “operatiivina” Zavidovo-vuodon jälkeen kannanottojensa ja avoimesti kertomansa Marejev-yhteydenpidon seurauksena”.
KGB oli saanut “niskaotteen” Suposta, mistä paitsi vaikutusvaltainen länsitiedustelu, myös Viron Suojelupoliisi oli varoittanut. Kirjoittajien mukaan muun muassa Suojelupoliisin päällikkönä ja eduskunnan pääsihteerinä toimineesta Seppo Tiitisestä brittitiedustelu oli tiettävästi varoittanut tämän olevan Venäjän tiedustelun kiristettävissä.
Kahdeksantoista Stasi-yhteyksistä epäillyn nimen sisältänyt Tiitisen/(Raino) Hassisen lista oli ensimmäisen kerran presidentin kansliassa jo syksyllä 1999. Listassa oli muun muassa Kalevi Sorsan sekä useiden ulkoministeriön huippuvirkamiesten nimi. Presidentti Martti Ahtisaari vaati “kovien nimien” salaamista.
Stasi-haaran lisäksi Rusin syyllistämisessä oli julkisuudelta piilossa toinen, Jugoslavian rauhanprosessiin liittynyt tutkintalinja. Tämä koski tuolloisen tasavallan presidentin neuvonantajan yhteydenpitoa ruotsalaispankkiiri Peter Castenfeltin kanssa.
Castenfelt oli läheisissä yhteyksissä Venäjän vallanpitäjien kanssa, mutta toisaalta häntä on epäilty myös CIA:n agentiksi. Hänen roolinsa serbidiktaattori Slobodan Miloševićin pehmittämisessä on arvioitu merkittäväksi. Rusi kirjoittaa pitäneensä yhteyttä yllä tasavallan presidentin pyynnöstä ja esittää myös eräästä Castenfelt-tapaamisesta hänelle toimittamansa muistion.
Läheisen KGB-yhteyden omanneen Kalevi Sorsan entinen avustaja Seppo Nevala kärsi Supon johtajana tiettävästi Yhdysvaltain epäluottamuksesta sekä alkoholiongelmista. Lisäksi hän oli hyvin vakaumuksellinen sosialidemokraatti. Edes yhden itävakoilua koskeneen – vaikka tyhjästä repäistynkin – tapauksen vieminen loppuun olisi auttanut paitsi omien itäyhteyksiensä kanssa ryvettyineitä puoluetovereita, myös Nevalaa parantaen hänen julkisuuskuvaansa lännessä.
Vuotoja sekä juonittelua
Kirjoittajat sanovat heti esipuheessaan, että he ovat valmiita kohtaamaan “totuuden sellaisena kuin se tulee” ja toivovat samaa heiltä, joiden toimintaa teoksessa arvioidaan kriittisesti. Itätiedustelun ja sitä lähellä olevien tahojen toiminta Suomessa on juuri niin bysanttilaista kuin olettaa saattaa, eikä asia juuri muuttunut 1970-luvun alun ja 1990-2000 -lukujen välillä, vaikka Suomen kansainvälinen asema muuttuikin.
“Kohun käynnistäneen poliittisten päättäjien ryppäästä eräät avainhenkilöt olivat sotkeutuneet vuonna 1972 tapahtuneeseen Zavidovo-vuotoon ja oppineet valehtelemaan ja puhumaan muunnettua totuutta julkisuudessa ja poliisikuulusteluissa. Zavidovo-vuodolla on kirjan tekijöiden mielestä merkitystä vuoden 2002 tapahtumien arvioinnissa”, Rusi ja Korhonen kirjoittavat.
“Presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki (SDP) menetti virkansa ja sai sakkotuomion, kuten myöskin Seppo Lindblom (SDP), joka oli näyttänyt oikeudettomasti muistiota SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toimineelle Paavo Lipposelle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uutuuskirja: Erkki Tuomioja on Venäjän tiedustelun operatiivi
Artikkelit
25.11.2017
Pekka Virkki
Professori, suurlähettiläs emeritus ja Vuoden sotilas 2017 -tunnustuksen saaja Alpo Rusi valottaa yhdessä keskustan entisen puoluesihteerin, tietokirjailija Jarmo Korhosen kanssa kirjoittamassaan teoksessa paitsi häneen kohdistuneen, perättömäksi osoitetun vakoilukohun, myös todellisen itävaikutuksen taustoja Suomessa.
Kremlin jalanjäljet – Suomettuminen ja vuoden 2002 vakoilukohun tausta on hyödyllistä luettavaa kaikille tiedustelun lähihistoriasta, Venäjän vaikuttamisesta sekä Balkanin konfliktin ratkaisuvaiheista kiinnostuneille. Kirja osoittaa Alpo Rusin olleen puhtaasti mustamaalauksen kohde, joka tarvittiin todellisen vakoilun sekä presidentti Martti Ahtisaaren kaatamisen taustojen peittämiseksi.
Tarve vyöryttää suomettumisen perintö silloisen valtionjohdon harteilta yksittäisen syntipukin kannettavaksi antaa myös vihjeitä siitä, miksi maanpuolustuksemme tilalle ja Suomen kansainväliselle asemalle kävi vuoden 2000 jälkeen kuten kävi.
Mitä tapahtui?
Kirjan keskeisimmät väitteet voi tiivistää seuraaviin:
Vuonna 1972 tapahtuneen ns. Zavidovo-vuodon seurauksena syyllistettiin syyttömät ja harhautettiin paitsi julkisuutta, myös tasavallan presidenttiä.
Urho Kekkosen Neuvostoliiton johdon kanssa käymien keskustelujen sisältöä selostaneen muistion vuotamisen tarkoituksena oli estää Suomen lähentyminen länteen EEC-assosiaatiosopimuksen kautta sekä vahvistaa vasemmistososialidemokraattien valtaa.
Muistion toimittaja Tor Högnäsille antanut silloinen kansanedustaja Erkki Tuomioja saattoi syyllistyä törkeään maanpetokseen näin menetellessään. Joka tapauksessa häntä voidaan kirjoittajien mukaan pitää “Venäjän tiedustelun “operatiivina” Zavidovo-vuodon jälkeen kannanottojensa ja avoimesti kertomansa Marejev-yhteydenpidon seurauksena”.
KGB oli saanut “niskaotteen” Suposta, mistä paitsi vaikutusvaltainen länsitiedustelu, myös Viron Suojelupoliisi oli varoittanut. Kirjoittajien mukaan muun muassa Suojelupoliisin päällikkönä ja eduskunnan pääsihteerinä toimineesta Seppo Tiitisestä brittitiedustelu oli tiettävästi varoittanut tämän olevan Venäjän tiedustelun kiristettävissä.
Kahdeksantoista Stasi-yhteyksistä epäillyn nimen sisältänyt Tiitisen/(Raino) Hassisen lista oli ensimmäisen kerran presidentin kansliassa jo syksyllä 1999. Listassa oli muun muassa Kalevi Sorsan sekä useiden ulkoministeriön huippuvirkamiesten nimi. Presidentti Martti Ahtisaari vaati “kovien nimien” salaamista.
Stasi-haaran lisäksi Rusin syyllistämisessä oli julkisuudelta piilossa toinen, Jugoslavian rauhanprosessiin liittynyt tutkintalinja. Tämä koski tuolloisen tasavallan presidentin neuvonantajan yhteydenpitoa ruotsalaispankkiiri Peter Castenfeltin kanssa.
Castenfelt oli läheisissä yhteyksissä Venäjän vallanpitäjien kanssa, mutta toisaalta häntä on epäilty myös CIA:n agentiksi. Hänen roolinsa serbidiktaattori Slobodan Miloševićin pehmittämisessä on arvioitu merkittäväksi. Rusi kirjoittaa pitäneensä yhteyttä yllä tasavallan presidentin pyynnöstä ja esittää myös eräästä Castenfelt-tapaamisesta hänelle toimittamansa muistion.
Läheisen KGB-yhteyden omanneen Kalevi Sorsan entinen avustaja Seppo Nevala kärsi Supon johtajana tiettävästi Yhdysvaltain epäluottamuksesta sekä alkoholiongelmista. Lisäksi hän oli hyvin vakaumuksellinen sosialidemokraatti. Edes yhden itävakoilua koskeneen – vaikka tyhjästä repäistynkin – tapauksen vieminen loppuun olisi auttanut paitsi omien itäyhteyksiensä kanssa ryvettyineitä puoluetovereita, myös Nevalaa parantaen hänen julkisuuskuvaansa lännessä.
Vuotoja sekä juonittelua
Kirjoittajat sanovat heti esipuheessaan, että he ovat valmiita kohtaamaan “totuuden sellaisena kuin se tulee” ja toivovat samaa heiltä, joiden toimintaa teoksessa arvioidaan kriittisesti. Itätiedustelun ja sitä lähellä olevien tahojen toiminta Suomessa on juuri niin bysanttilaista kuin olettaa saattaa, eikä asia juuri muuttunut 1970-luvun alun ja 1990-2000 -lukujen välillä, vaikka Suomen kansainvälinen asema muuttuikin.
“Kohun käynnistäneen poliittisten päättäjien ryppäästä eräät avainhenkilöt olivat sotkeutuneet vuonna 1972 tapahtuneeseen Zavidovo-vuotoon ja oppineet valehtelemaan ja puhumaan muunnettua totuutta julkisuudessa ja poliisikuulusteluissa. Zavidovo-vuodolla on kirjan tekijöiden mielestä merkitystä vuoden 2002 tapahtumien arvioinnissa”, Rusi ja Korhonen kirjoittavat.
“Presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki (SDP) menetti virkansa ja sai sakkotuomion, kuten myöskin Seppo Lindblom (SDP), joka oli näyttänyt oikeudettomasti muistiota SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toimineelle Paavo Lipposelle.Poliisikuulusteluissa annettiin virheellisiä ja ristiin menneitä lausuntoja, valehdeltiin ja johdettiin viranomaisia tarkoituksella harhaan. Keskeisimmin muunneltua totuutta kertoivat ainakin Jussi Linnamo, Seppo Lindblom, Eino S. Repo, Kalevi Sorsa, Kari Tapiola ja Mauno Koivisto, mutta ennen muuta Erkki Tuomioja ja Bo Ahlfors, jotka johtivat harhaan kuulustelijoita ja oikeuslaitosta. Tämä kasvatti muiden syyllisyystaakkaa ja vapautti Tuomiojan itsensä kaikista epäilyistä. Näin luotiin pohjaa poliittisessa kulttuurissa menestykselliselle harhauttamiselle ja syyttömien syyllistämiselle.”
Vaikka vuodon takana oli sosialidemokraattinen länsivastainen ja neuvostomyönteinen vasemmisto, syyllisyyttä pyrittiin vierittämään presidentti Urho Kekkosen puoluetoveri Ahti Karjalaisen harteille. Ilmeisesti tästä syystä vuotajatoimittajaksi valittiin Tor Högnäs, jolla katsottiin olevan demarikriittinen maine, mutta joka toisaalta osaisi säilyttää lähteensä omana tietonaan.
Tuomioja paljasti itse osuutensa vuonna 1993 kirjassaan Kukkaisvallasta kekkosvaltaan, ilmeisesti uskoen, ettei törkeä tekomuoto tulisi vuodon käsittelyssä kyseeseen ja teko olisi näin rikosoikeudellisesti vanhentunut. Tuomiojan voi perustellusti arvioida olleen ainakin tähän saakka altis itätiedustelun kiristykselle, sikäli kun se on asioiden oikeasta laidasta ollut tietoinen. Lukija jää pohtimaan, mikä vaikutus tällä on ollut Suomen turvallisuuteen ja kansainväliseen asemaan esimerkiksi Tuomiojan ulkoministerikausilla tai hänen tehtyään niiden jälkeen yksityiseksi kuvattuja matkoja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin luokse. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Poliisikuulusteluissa annettiin virheellisiä ja ristiin menneitä lausuntoja, valehdeltiin ja johdettiin viranomaisia tarkoituksella harhaan. Keskeisimmin muunneltua totuutta kertoivat ainakin Jussi Linnamo, Seppo Lindblom, Eino S. Repo, Kalevi Sorsa, Kari Tapiola ja Mauno Koivisto, mutta ennen muuta Erkki Tuomioja ja Bo Ahlfors, jotka johtivat harhaan kuulustelijoita ja oikeuslaitosta. Tämä kasvatti muiden syyllisyystaakkaa ja vapautti Tuomiojan itsensä kaikista epäilyistä. Näin luotiin pohjaa poliittisessa kulttuurissa menestykselliselle harhauttamiselle ja syyttömien syyllistämiselle.”
Vaikka vuodon takana oli sosialidemokraattinen länsivastainen ja neuvostomyönteinen vasemmisto, syyllisyyttä pyrittiin vierittämään presidentti Urho Kekkosen puoluetoveri Ahti Karjalaisen harteille. Ilmeisesti tästä syystä vuotajatoimittajaksi valittiin Tor Högnäs, jolla katsottiin olevan demarikriittinen maine, mutta joka toisaalta osaisi säilyttää lähteensä omana tietonaan.
Tuomioja paljasti itse osuutensa vuonna 1993 kirjassaan Kukkaisvallasta kekkosvaltaan, ilmeisesti uskoen, ettei törkeä tekomuoto tulisi vuodon käsittelyssä kyseeseen ja teko olisi näin rikosoikeudellisesti vanhentunut. Tuomiojan voi perustellusti arvioida olleen ainakin tähän saakka altis itätiedustelun kiristykselle, sikäli kun se on asioiden oikeasta laidasta ollut tietoinen. Lukija jää pohtimaan, mikä vaikutus tällä on ollut Suomen turvallisuuteen ja kansainväliseen asemaan esimerkiksi Tuomiojan ulkoministerikausilla tai hänen tehtyään niiden jälkeen yksityiseksi kuvattuja matkoja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin luokse.Ahtisaari “armahti” puoluetoverinsa
Tasavallan presidentin neuvonantajana toimiessaan Rusi oli mukana myös Balkanin rauhanprosessiin liittyvissä tehtävissä, mihin liittyen hän piti yhteyttä ruotsalaispankkiiri Peter Castenfeltin kanssa. Tähän yhteydenpitoon liittyvien – mitä ilmeisimmin valikoitujen tai jopa väärien – tietojen avulla Ahtisaari onnistuttiin kääntämään avustajaansa vastaan.
Asialla olivat paljolti samat henkilöt kuin Zavidovo-vuodon aikana. Presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela ja Erkki Tuomioja olivat varsin tiiviissä yhteydessä keskenään, mistä viimeksi mainittu on myös kertonut päiväkirjoissaan.
Siinä, missä Kekkonen kaatui vain henkisesti itseään voimakkaamman neuvostovaikutuksen piirissä olleiden vasemmistodemareiden syliin, Ahtisaari lopulta jätti presidentin tehtävät. Puoluetoverinsa ja uransa alkuvaiheen takuumiehen hän kuitenkin ehti “armahtaa”.
“– Ahtisaaren erityisavustaja Raino Hassinen oli vahvistanut, että kesällä tai keväällä 1999 Suposta tuli tasavallan presidentin kansliaan asiakirja, jonka otsikko oli ”Seuraavia henkilöitä epäillään yhteistyöstä DDR:n Stasin kanssa”.
Erityisavustaja Raino Hassisen mukaan Supon listalla oli ollut aakkosjärjestyksessä noin 18 nimeä, joista Hassinen muisti neljä nimeä.”
- Anonyymi
ddd
- Anonyymi
Antikainen: Vasemmistoliiton Honkasalo puolustaa Irania, joka vainoaa naisia, tappaa toisinajattelijoita ja havittelee ydinasetta
- Anonyymi
Li Andersson haluaa ilmastotoimet laskettavaksi osaksi puolustusmenoja – Antikainen: ”Onko vasemmisto menettänyt viimeisetkin järjenrippeensä?”
- Anonyymi
Siinä säästettäisiin pitkä penni, tai centti, mutta sellainen ei oikeistolle käy, haluavat törsätä rahaa, mandaatti sille kun on kerran saatu, tosin vilpillisesti persujen toimesta, mutta sellaisia ei mietitä kun velkaa otetaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinä säästettäisiin pitkä penni, tai centti, mutta sellainen ei oikeistolle käy, haluavat törsätä rahaa, mandaatti sille kun on kerran saatu, tosin vilpillisesti persujen toimesta, mutta sellaisia ei mietitä kun velkaa otetaan.
sulla on jalkojen välissä centti liia lyhyt sannoo akkas ahaheheh
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sulla on jalkojen välissä centti liia lyhyt sannoo akkas ahaheheh
Säästöä sekin.
- Anonyymi
Antikainen muistuttaa, että Naton puolustusmenotavoite on määritelty nimenomaan sotilaalliseen suorituskykyyn, ei energiapolitiikkaan tai kehitysyhteistyöhön.
– Jos jäsenmaat alkavat kirjata budjettiinsa mitä tahansa, koko tavoite menettää merkityksensä. Emmekö me jo oppineet 30-luvulla, mitä tapahtuu, kun puolustukseen ei panosteta ajoissa? Kannattaisiko Anderssonin kerrata, miten meille kävi vuonna 1939, kun varsinkin vasemmistopoliitikot vastustivat puolustuksen vahvistamista. Anderssonin linja vie meitä juuri samaan harhaan ja pahimmillaan sen hintaa maksetaan myöhemmin ihmishengissä.
– Jos joku uskoo, että ilmastokokouksilla torjutaan hybridisodankäyntiä tai että tuulivoimalla estetään kyberhyökkäys, niin ollaan todella vaarallisilla vesillä. Kyse ei ole enää idealismista vaan suoranaisesta turvallisuusriskistä.
Loukkaus suomalaisia sotilaita kohtaan
Antikaisen mukaan ehdotus on myös loukkaus suomalaisia sotilaita ja reserviläisiä kohtaan. He ovat valmiita puolustamaan maatamme, vapauttamme ja kansalaisiamme oikeilla välineillä, ei liturgialla ja ideologialla.
– Jos meitä vastaan hyökätään, on Puolustusvoimillamme ja reservillä oltava tarpeellinen varustus ja aseistus puolustaa maatamme. Nämä kaikki yhdessä suojelevat niin heidän kuin suomalaistenkin henkeä.
Maavoimien uudistus on ottanut tällä hallituskaudella ison harppauksen eteenpäin.
– Suomi uudistaa Maavoimia ja hankkii runsaasti uusia asejärjestelmiä tulevina vuosina, kun puolustuksen määräraha kasvaa ja Suomen puolustusmenot nostetaan vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä. Hallitus on laskenut, että tämä merkitsee yhteensä noin 3,7 miljardia euroa lisärahaa seuraavien neljän vuoden aikana. Suunnitelmana on käyttää rahasta suurin osa kalustoon ja pienempi osa puolustuksen toimintamenoihin. Tämä tarkoittaa, että Suomen maanpuolustusta uudistetaan merkittävillä ja isoilla kalustohankinnoilla. Andersson pistäisi nämä rahat sähköpolkupyöriin, sähköautoihin tai kenties tuulivoimapuistoihin.
Ensin rajalain vastustaminen, nyt tämä…
Antikainen peräänkuuluttaa järkeä vasemmistoliitolta.
– Vasemmistoliitto on ollut rajalakia vastaan ja nyt se näyttää olevan Ottawan miinakieltosopimuksen irtisanomista vastaan. Sen riveistä on jo ehdotettu puolustusmenojen leikkaamista edustaja Johannes Yrttiahon suulla. Kaiken jälkeen nykyinen vasemmistoliiton puheenjohtaja haukkui kaikki rajalain puolesta äänestäneet edustajat perustuslainvastaisuudesta ja kuin kirsikkana kakun päälle entinen puheenjohtaja Andersson täräyttää pähkähullun idean, jolla ei torjuta Venäjän uhkaa, saati tositilanteessa hyökkäystä.
– Herää aito epäilys siitä, arvostaako vasemmisto itsenäisen Suomen puolustuskykyä, Puolustusvoimia, saati reserviämme ja haluaako se suojella suomalaisia. - Anonyymi
vasemmistoliitto suomen syöjät li andersson ja erkki tuomioja sdp
- Anonyymi
Kumma kun oikeisto on hallinnut Suomea parikymmentä vuotta putkeen, silti ollaan kusessa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kumma kun oikeisto on hallinnut Suomea parikymmentä vuotta putkeen, silti ollaan kusessa.
sdp korruptoi ulkmaille rahat idiootti
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sdp korruptoi ulkmaille rahat idiootti
Oppositiosta käsinkö näin tekivät?
- Anonyymi
333
- Anonyymi
Rusi kertoo Kremlin kortissa Treholt-vetoomuksesta:
22.3.1991, 25 suomalaista nuorta poliitikkoa, oikeusoppinutta ja kirjailijaa vetosi kirjelmällä Norjan uuteen pääministeriin Gro Harlem Brundtlandiin (työväenpuolue), jotta törkeästä vakoilusta elinkautista vuodesta 1985 istunut Arne Treholt vapautettaisiin. Vetoomus oli siis jo kolmas vuoden sisällä. Allekirjoittajina olivat Erkki Tuomioja, kansanedustaja Pekka Haavisto, professorit Raimo Väyrynen, Osmo Apunen ja P. O. Träskman sekä kirjailijat Marja-Leena Mikkola, Erno Paasilinna, Jutta Zilliacus ja Bengt Ahlfors. Vetoomuksessa todettiin Treholtin tuomion annetun ”kylmän sodan ilmapiirissä, eikä hän ole enää turvallisuusriski”. Vihreiden nuoren polven kansanedustaja Pekka Haaviston mukaan ”kyse on yleishumaanista asiasta. Minun on vaikea nähdä rikkomusta niin suureksi, että siitä pitäisi langettaa niin pitkä tuomio. Olemme sentään Euroopassa”.
Alpo Rusi on jakanut saatteeksi alla näkyvän otteen kirjasta, jossa kerrataan KGB:n roolia Treholt-kampanjoinnissa.
Toimittaja, työväenpuolueen poliitikko ja diplomaatti Arne Treholt pidätettiin vuonna 1984 epäiltynä vakoilusta Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n ja Irakin tiedustelun lukuun. Hän sai vakoilusta ja maanpetoksesta 20 vuoden vankeustuomion vuotta myöhemmin.
Vastavalittu vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto keväällä 1987. LEHTIKUVA
Treholt antoi KGB:lle arkaa materiaalia. Neuvostoliiton tiedustelun kerrotaan saaneen muun muassa tietoja Pohjois-Norjan puolustussuunnitelmista Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan, Norjan asevoimien puutteista, liikekannallepanosuunnitelmista ja maahan varastoidun Nato-materiaalin sijoituspaikoista.
Aiempi suomalainen vetoomus Treholtin armahtamisen puolesta luovutettiin Norjan pääministeri Jan P. Syselle toukokuussa 1990. Vakoojan vapautusta ajaneet vetosivat tuolloin muun muassa siihen, että Treholt oli tuomittu kylmän sodan ilmapiirissä, joka on sittemmin antanut sijaa jännitystä lieventävälle kehitykselle.
Vastaavia vetoomuksia koottiin tuolloin Suomen lisäksi myös Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Vetoomusten takana oli pohjoismainen Treholt-komitea. Suomalaisen 1990-vetoomuksen allekirjoitti muun muassa vasemmistoliiton silloinen puheenjohtaja Claes Andersson.
Treholt vapautettiin vain seitsemän vuoden vankeuden jälkeen terveyssyistä. Treholt muutti pian vapautumisensa jälkeen Moskovaan ja vietti myös runsaasti aikaa Kyproksella. 2000-luvulla Suomessakin uutisoitiin Treholtin nousseen Venäjällä miljoonia tahkonneeksi suursijoittajaksi.
Arne Treholt menehtyi Moskovassa 80-vuotiaana tämän vuoden helmikuussa.
KE Pekka Haavisto johtaa TP-kyselyissä. Miten hän selittäisi rooliaan KGB:n Nato-vakoilijan, 🇳🇴diplomaatin Arne Treholtin vapautuskampanjassa 1991? "Kremlin kortti" (2022)ei vielä paljastanut kampanjan olleen myös KGB:n ohjeistusta. Toki myös mm. Tuomioja & 23 muuta mukana. pic.twitter.com/S5RuGcsx9b - Anonyymi
Suomen harjoittaman ulkopolitiikan rasitteena on aina 1970-luvulta asti ollut demareiden yliote. Jo 1973 pääministeri Kalevi Sorsa kirjoitti presidentti Urho Kekkoselle muistion – ulkoministeri Ahti Karjalaisen ohittaen. Hän ehdotti 20 sosiaalidemokraattia ulkoministeriön avaintehtäviin. Näin alkoi ”pienten SDP-sotilaiden marssi läpi virastojen”. Neuvostoliiton suhteiden hyväksikäyttö sisäpolitiikassa kärjistyi suomettaen jopa kokoomuksen ja sen nuorisosiiven.
Martti Ahtisaari oli yksi noista kahdestakymmenestä. Vuosikymmentä myöhemmin hän oli Sorsan pääehdokas UM:n valtiosihteeriksi. Ahtisaaren valinta presidentiksi oli kuitenkin demareiden ja Sorsan karmea nyrjähdys, jossa kansansuosio tyrmäsi ukkopuolueen ja KGB:n suosikin.
Syntyi hitaasti kytevä juopa puolueen vasemmistosiiven ja Ahtisaaren välille, vaikka tämä antoikin myönnytyksiä Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen, Erkki Liikanen, Tarja Halonen -suuntaan. Sen oli kokeva myös Alpo Rusi, joka ei lukeutunut tuohon aatesiipeen.
Painostus ilmeni henkilö- ja virkatasolla. Se sai julmimman valtiokiusaamisen tunnusmerkit, kun vielä Tarja Halosen aikana henkisesti rajoitteinen Supon johtaja Pentti Nevala lähti perusteetta Rusi-ajojahtiin ja leimaamaan tämän vakoilijaksi.
Maan sosialidemokraattinen eliitti tuki vaikenemalla ja syöttämällä valtamedioita, Helsingin Sanomia ja Yleä. Ne söivät Nevalan kädestä. Niin toimi ulkoministeriön Olli Mattilaa koskenut Supon levittämä vakoiluepäily, jonka suhteen Rusi vaatii nyt asian läpikäyntiä uudelleen, mutta pelastaakseen Suomen nololta prosessilta, aineisto julistettiin salaiseksi 30 vuodeksi.
Euroopan kaasuputkimiehet heräävät
Rusin yksi keskeinen kuvaus Putinin ulkopolitiikan perusperiaatteista liittyy termiin ”pohjoinen ulottuvuus”, joka oli ansa. Sehän oli yksi pääministeri Paavo Lipposen suurista ideoista, jonka Venäjä otti työkalukseen. Jo tätä ennen Lipposen YYA-politiikan jatkamisen ”vakauspolitiikan” merkeissä saattoi ymmärtää halusta pitää kiinni vanhasta suomettuneisuuteen nojanneesta toimintakuvasta.
Yhdessä saksalaisen virka- ja aateveljensä kanssa Lipponen alkoi hivuttautua lähelle venäläistä energia-ajattelua. Eurooppa aloitti oman hyväuskoisen suomettumisensa. Tappiot toisesta idänkaupan romahduksesta ovat 20-25 miljardia euroa, mutta ex-pääministerit Gerhard Schröder ja Lipponen kirjasivat prosessin omalta osaltaan voitokkaana.
Rusin kuvaukset Ahtisaaren aikaisesta työtavasta ovat osin dokumentteihin nojaavia mutta ymmärrettävistä syistä myös henkilökohtaisia. Luonnehdinta Paavo Lipposesta lienee totta:
”Lipponen tiedettiin tyrannimaiseksi johtajaksi, jota toimittajakunnassa pelättiin, etenkin jos sattui tapaamaan hänet pimeällä kadulla. Nyt häntä pelkäsi ei vain presidentti vaan myös hänen neuvonantajansa. Erkki Tuomiojan päiväkirjoista voi lukea, miten Lipponen käytti kovia otteita myös puolueensa sisäpiirissä”.
Eräässä toisessa yhteydessä Martti Ahtisaari pyysi Rusia unohtamaan Lipposen öykkäröinnin, kun tämä oli ottanut asian esille hiukan tuskaisena: ”Pääministerin tulisi ottaa lomaa. Käy liian usein kierroksilla”. - Anonyymi
Ei tästä kirjasta Kalevi Sorsan, Mauno Koiviston tai Tarja Halosen suojelijat tohdi nostaa kunnianloukkausjuttua. Silti se on kirjan kanssa eri mieltä olevien helppo tuomita kaunaisena, solvaavana ja yksisilmäisenä. Kirja vahvistaa Haloseen kriittisesti suhtautuvien ennakkoluuloja ja korostaa tämän julistusten (799 puhetta) ja käytännön toiminnan välisiä ristiriitoja.
Kirja Tarza tarjoaa värikkäitä henkilöluonnehdintoja. Tarja Halosesta: kaikkea muuta kuin muumimamma, management by perkele –johtaja, kaikkien käkien äiti (punamunat valkopesiin), Erkki Liikanen: Hakaniemen satakieli. Erkki Tuomioja: mannertenvälinen monikärkinahjus. Kalevi Sorsa: tanakka, hanakka ja punakka.
Learn more
Tarza on dokumenteiltaan julma kirja. Samanlaiseen käsittelyyn on joutunut suurin osa presidenteistämme aina C.G.E. Mannerheimia, Urho Kekkosta ja Mauno Koivistoa myöten. Kirjan kirjoittaja, sotahistorian dosentti Markku Salomaa on väitellyt Neuvostoliitossa opiskelleista suomalaisista punaupseereista ja heidän kohtaloistaan. Hänen asenteensa niin Venäjään kuin sitä myötäilevään SDP:nkin ulkopolitiikkaan on tuomitseva. Hän syyttää Halosen moralismia kaksinaamaiseksi.
Uusi ja vanha maailmanjärjestys – molemmat rinnakkain käytössä
Markku Salomaa tarkastelee Halosen puheita ja tekoja niin Suomen kuin maailmankin mittakaavassa näkökulminaan vanha maailmanjärjestys (OWO) tai uusi maailman järjestys (NWO) sekä vielä liberaalin maailmanjärjestyksen (LWO) ismit. Näitä eri katsantokantoja suomalainen sosialidemokratia soveltaa hyvin tarkoitushakuisesti. Välillä liikutaan liberaaliunelmien piirissä.
Sumeaan logiikkaan ajaudutaan, kun keskustellaan Natosta, Suomesta ja Venäjästä. Siinäpä SDP-Suomi onkin ajatteluhautojineen vanhoilla Kekkosen ajan liturgisten mietteiden askartelija. USA:n ja Naton ohjukset ovat hyökkäys- ja tuhovälineitä, Venäjä nähdään liki uhrina.
Venäjän ja DDR:n suhteen Halonen selvisi verrattain vähin haavoin, vaikka hän puhuikin maailmatasolla ihmisoikeuksista, naisten asemasta, tasa-arvosta ja köyhyydestä. Eivätkä ns. kotiryssät saaneet aluksi kunnon otetta Halosesta, tämän henkilökuvaan kuului yksinhuoltajuus, pasifismi, ammattiyhdistysliike. Outoja asioita niin edes menneelle Neuvostoliitolle kuin Venäjällekin.
Mutta tuohon logiikkaan kuuluikin se, että Sorsa-Koivisto-Halonen-akselisto kirskui, kun puhe oli edellä olevista vaatimuksista lännen suunnalla. Kun katseet kohdistuivat puolestaan Venäjän suuntaan, pakolaiset ja lentokonekaapparit luovutettiin Halosen ulkoministeriöaikoina kiltisti sinne, mistä olivat paenneet. Berliinin muurilla ammutuista puhumattakaan.
Rakkaus itätyranniaan
Kaiken huippu oli norjalaisen vakoilijan Arne Treholtin vangitseminen 1984. Suomessa perustettiin liki puolesta sadasta ”älymystöstä” ja poliitikoista koostunut Treholt-komitea, joukossa tietenkin tuttuja: Tuomioja, Antero Jyränki, nykyinen ulkoministeri Pekka Haavisto, Raimo Väyrynen etc. He vaativat tuon KGB-agentin vapauttamista, mikä toteutuikin Norjan saatua demaripääministerin. Nopsaan Treholt livahti itäisille maille.
Tarzaa lukiessa kokee paikoin voimakasta puistatusta, onhan kyse vielä tänäänkin tasavaltalaisen tunkion kukkuloilla olevien vallankäyttäjien sokeasta suomettuneisuudesta. DDR ja itäblokki olivat erityisen suojelun kohteita. Vaikka kyse on historian lokasangon analysoinnista, mieleen tulee ihmetellä samaa, minkä Suomen Kuvalehden ex-päätoimittaja Tapani Ruokanen esittää kirjassaan Hauki salkussa (Kirjapaja 2010):
”… Tarja Halonen on päästänyt KGB:n lapsiasiamiehen linnaan – ei tosin ottanut itse vastaan, mutta antanut tulla sisään tapaamaan asiantuntijoitaan. Luotettava lähde kertoo, että presidentti kuitenkin tapasi hänet ’sattumalta’. Uskomaton limbo. Millä Venäjä kiristää Halosta? Ei kai tämä olisi muuten mahdollista. Ymmärrän hyvin, että 1960-luvun idealistit erehtyivät monissa asioissa, mutta miksi tämä jatkaa? Myöntyväisyyslinja voittaa. En ihmettele, että Saksa ja Yhdysvallat boikotoivat presidenttiämme.”
Ahtisaaresta trauma SDP:lle
Suomea demokratisoineelle Kalevi Sorsan ohjeistuksessa toimineille Martti Ahtisaaren valinta Mauno Koiviston seuraajaksi oli tragedia. Vaikka Ahtisaari olikin SDP:n ehdokas, hän ilmensi uutta, vapaampaa aikaa. Jopa Sorsa-henkiselle Helsingin Sanomille Ahtisaari oli kummajainen, tämä kun ei päästänyt HS:n toimitusta enää suosituimmuusasemaan. Sorsan katras ryhtyi kostoon: - Anonyymi
sdp lakkautettava
- Anonyymi
, koska kertoo ääneen miten tyhmiä kokoomuslaiset ja persut ovat.
- Anonyymi
ddd
- Anonyymi
Kaksi imbesilliä. Kaksi idioottia. Kaksi tyhjäpäätä. Kaksi venäjän mielistelijää. Suomen vihollisia.
- Anonyymi
Persuja on kyllä enemmän kuin kaksi.
- Anonyymi
444
- Anonyymi
Harvoin tunnen sympatiaa vasemmistolaisia kohtaan, mutta tällä kerralla täydet pisteet Andersonille ja Tuomiojalle. He ilmaisivat hyvin selkeästi, että Suomi on asettumassa historian väärälle puolelle. Näin tässä näyttäisi käyvän. Vielä jokin aika sitten irvailtiin suomettumisesta ja sellaista varmasti on esiintynytkin. Nyt on ajauduttu vielä pahempaan tilanteeseen. Selviäkään kansainvälisen lain rikkomuksiakaan ei uskalleta tuomita, jos tekijänä on Yhdysvallat ja myös Israel ja Ukraina. Koko EU on kauhusta jähmeänä eikä tiedä miten reagoisi, jotta ei suututtaisi sotilaallisia kumppaneita. Onko Suomen valtiojohto todellakin näin munaton, että räikeisiin rikoksiin ei voi ottaa kantaa? Tämä vasta on suomettumista jos mikään.
- Anonyymi
Pekka Toveri oli tänään aamu-tv:ssä ja sanoi, että selvästikään mitään lakeja ei ole rikottu. Kun Toveri näin sanoo, niin jokaisen on sitä uskottava :). No, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, myös Toverin kaltaisilla fanaatikoilla.
- Anonyymi
xxx
- Anonyymi
rrr
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t826251- 353421
- 443028
Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402252Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin282161- 1202043
- 1901972
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?291969Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..241588Askanmäessä Huippu esitys
Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna171468