https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/310fd35c-ac3b-461f-a152-c3ef05d53423
Nytkö alkaa harmittaa? Li Andersson ja Erkki Tuomioja sanovat olevansa huolissaan siitä, että Suomi ei enää uskalla arvostella Yhdysvaltoja. Että kansainvälistä oikeutta ei puolusteta, jos rikkojana on Nato-maa. Että olemme historian väärällä puolella. Samaa mieltä. Mutta missä tämä moraalinen herääminen oli silloin, kun Suomea oltiin viemässä jäseneksi sotilasliittoon, jota johtaa maailmanhistorian ylivoimaisesti aggressiivisin valtio?
Ei tätä kehitystä tarvinnut ennustaa. Riitti että avasi silmänsä ja katsoi historiaa. Silti monet poliitikot, mukaan lukien Andersson ja Tuomioja, hyväksyivät jäsenyyden hiljaa tai pehmein varauksin. Realismia, he sanoivat. Vastuunkantoa. Turvaa. Ei kuulemma ollut vaihtoehtoa. Nyt kun Naton johtomaa pommittaa ilman mandaattia, sama sakki on pettynyt. Kummallista logiikkaa.
Sotilasliitot eivät ole irrallisia turvallisuuskäytäntöjä. Ne ovat poliittisia koneistoja, joiden mukana vedetään rintamalinjat. Niissä ei ole neutraaleja tarkkailijoita eikä sivustakatsojia. Kun liityimme Natoon, liityimme myös siihen maailmankuvaan, jossa omat ovat aina oikeassa ja viholliset väärässä. Ja nyt ollaan hiljaa, kun liittolainen tekee täsmälleen sitä mitä Venäjältä on tuomittu.
Tämä ei ole pelkästään epäjohdonmukaista vaan moraalisesti säälittävää. Jos Suomi on nyt hiljaa, se osoittaa että emme puolustaneet kansainvälistä oikeutta periaatteesta vaan tilaisuuden mukaan. Venäjän rikokset kelpasivat tuomittaviksi. Yhdysvaltojen ja Israelin rikokset hautautuvat diplomaattiseen muminaan.
Miksi Li ja Erkki ette sanoneet tätä silloin kun Nato-juna oli lähdössä? Miksi ette huutaneet, että jäsenyys tarkoittaa enemmän kuin paperia ja paraateja? Miksi teitte itsestänne vastuullisen realismin kasvot, kun nyt kerran olette pettyneet siihen realismiin?
Ei voi sekä kannattaa jäsenyyttä että ihmetellä sen seurauksia. Ei voi liittyä ydinasekerhoon ja toivoa että se käyttäytyy kuin rauhankerho. Ei voi antaa valtiojohdon nuoleskella liittolaisia ja sitten irvistellä peilille. Nyt on valittava. Joko seisotte johdonmukaisesti rauhan ja oikeuden puolella tai hyväksytte sen pelin, johon astuitte.
Tätä on Naton jäsenyys. Tätä on liittolaisuus. Ja kyllä, meitä oli monia jotka sanoivat tämän etukäteen. Ei jälkiviisautta vaan ennakkonäköä. Te ette kuunnelleet. Nyt on teidän vuoronne katsoa peiliin ja kysyä: oliko tämä sen arvoista?
Jos kaduttaa, sanokaa se ääneen. Ja jos uskallatte, alkakaa toimia sen mukaan.
Nytkö alkaa harmittaa? Li Andersson ja Erkki Tuomioja sanovat olevansa huolissaan siitä, että Suomi ei enää uskalla arvostella Yhdysvaltoja. Että kansainvälistä oikeutta ei puolusteta, jos rikkojana on Nato-maa. Että olemme historian väärällä puolella. Samaa mieltä. Mutta missä tämä moraalinen herääminen oli silloin, kun Suomea oltiin viemässä jäseneksi sotilasliittoon, jota johtaa maailmanhistorian ylivoimaisesti aggressiivisin valtio?
Ei tätä kehitystä tarvinnut ennustaa. Riitti että avasi silmänsä ja katsoi historiaa. Silti monet poliitikot, mukaan lukien Andersson ja Tuomioja, hyväksyivät jäsenyyden hiljaa tai pehmein varauksin. Realismia, he sanoivat. Vastuunkantoa. Turvaa. Ei kuulemma ollut vaihtoehtoa. Nyt kun Naton johtomaa pommittaa ilman mandaattia, sama sakki on pettynyt. Kummallista logiikkaa.
Sotilasliitot eivät ole irrallisia turvallisuuskäytäntöjä. Ne ovat poliittisia koneistoja, joiden mukana vedetään rintamalinjat. Niissä ei ole neutraaleja tarkkailijoita eikä sivustakatsojia. Kun liityimme Natoon, liityimme myös siihen maailmankuvaan, jossa omat ovat aina oikeassa ja viholliset väärässä. Ja nyt ollaan hiljaa, kun liittolainen tekee täsmälleen sitä mitä Venäjältä on tuomittu.
Tämä ei ole pelkästään epäjohdonmukaista vaan moraalisesti säälittävää. Jos Suomi on nyt hiljaa, se osoittaa että emme puolustaneet kansainvälistä oikeutta periaatteesta vaan tilaisuuden mukaan. Venäjän rikokset kelpasivat tuomittaviksi. Yhdysvaltojen ja Israelin rikokset hautautuvat diplomaattiseen muminaan.
Miksi Li ja Erkki ette sanoneet tätä silloin kun Nato-juna oli lähdössä? Miksi ette huutaneet, että jäsenyys tarkoittaa enemmän kuin paperia ja paraateja? Miksi teitte itsestänne vastuullisen realismin kasvot, kun nyt kerran olette pettyneet siihen realismiin?
Ei voi sekä kannattaa jäsenyyttä että ihmetellä sen seurauksia. Ei voi liittyä ydinasekerhoon ja toivoa että se käyttäytyy kuin rauhankerho. Ei voi antaa valtiojohdon nuoleskella liittolaisia ja sitten irvistellä peilille. Nyt on valittava. Joko seisotte johdonmukaisesti rauhan ja oikeuden puolella tai hyväksytte sen pelin, johon astuitte.
Tätä on Naton jäsenyys. Tätä on liittolaisuus. Ja kyllä, meitä oli monia jotka sanoivat tämän etukäteen. Ei jälkiviisautta vaan ennakkonäköä. Te ette kuunnelleet. Nyt on teidän vuoronne katsoa peiliin ja kysyä: oliko tämä sen arvoista?
Jos kaduttaa, sanokaa se ääneen. Ja jos uskallatte, alkakaa toimia sen mukaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi Tuomioja ja Anderson eivät usko Iranin rakentavan ydinasetta, kun Iran itse kertoo vieneensä rikastetun uraanin piiloon ennen hyökkäystä?
Eikös suvereeni valtio, joka Iran käsittääkseni on, saa touhuta omalla maaperällään mitä huvittaa.
Siis omalla maaperällä.
USA:n tiedustelupalvelun johtaja kertoi hieman ennen Trumpin hyökkäystä, että ei ole mitään tiedustelutietoa, joka vahvistaa Iranin valmistelevan ydinasetta.
Tulsi muutti mieltään juuri ennen Trumpin hyökkäystä vieraalle maaperälle pommittamaan ydinvoimalaitoksia, jotka ovat tähän saakka olleet länsimaiseen sääntöpohjaiseen toimintamalliin luottavan, paremman maailmankatsomuksen omaavan yhteisön lippulaiva ja jota Suomessakin on kehuttu ja sen puutteesta moitittu erästä kestosyyllistä miltei kaikkeen pahaan mitä maailmassa tapahtuu.
Miksi Stubb sanoi, että Suomi ei hyväksy enää uusia ydinasevaltioita, vaikka itse havittelee USA:n ydinasesateenvarjoa omalle maalleen?
Tyhmyyttäänkö se tuommoisia laukoo vai kaksinaismoraalisuuttaan?
Alkoi näkyy tämä jälkiviisastelu yhdestä jos toisesta suunasta. Sanaiset arkut aukeavat ja tuodaan jos jonkinlaista tilanne katsausta että näin ja näin olisi pitänyt toimia.
Eiköhän se ole lähdettävä juurikin siitä mitä on tässä ja nyt ja toimittava sen mukaan.
Tuossa ameriikan kuin myös venäjän touhuissa ei ole mitää sellaista mikä pitäisi vielä huomena kutinsa. Samaa kaavaa näyttää mallintavan muutkin kansakunnat.
Ihan vain ja mitä aviisit ja mediat toitottavat asioiden tiimoilta.
Kun ei ymmärrä oikeasti historiasta mitään, niin voi muuta kuin jälkiviisastella. Tätä Ukrainan sotaa kun ei voi verrata 2. maailmansotaan, vaan siihen aiempaan 1800-luvulla käytyyn Krimin sotaan.
Kertoihan Erkki, että toveri Vladimir Valdimirovits liitti Suomen Natoon.