Tätähän te halusitte. Vai ette muka tienneet mitä Nato tarkoittaa?

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/310fd35c-ac3b-461f-a152-c3ef05d53423

Nytkö alkaa harmittaa? Li Andersson ja Erkki Tuomioja sanovat olevansa huolissaan siitä, että Suomi ei enää uskalla arvostella Yhdysvaltoja. Että kansainvälistä oikeutta ei puolusteta, jos rikkojana on Nato-maa. Että olemme historian väärällä puolella. Samaa mieltä. Mutta missä tämä moraalinen herääminen oli silloin, kun Suomea oltiin viemässä jäseneksi sotilasliittoon, jota johtaa maailmanhistorian ylivoimaisesti aggressiivisin valtio?

Ei tätä kehitystä tarvinnut ennustaa. Riitti että avasi silmänsä ja katsoi historiaa. Silti monet poliitikot, mukaan lukien Andersson ja Tuomioja, hyväksyivät jäsenyyden hiljaa tai pehmein varauksin. Realismia, he sanoivat. Vastuunkantoa. Turvaa. Ei kuulemma ollut vaihtoehtoa. Nyt kun Naton johtomaa pommittaa ilman mandaattia, sama sakki on pettynyt. Kummallista logiikkaa.

Sotilasliitot eivät ole irrallisia turvallisuuskäytäntöjä. Ne ovat poliittisia koneistoja, joiden mukana vedetään rintamalinjat. Niissä ei ole neutraaleja tarkkailijoita eikä sivustakatsojia. Kun liityimme Natoon, liityimme myös siihen maailmankuvaan, jossa omat ovat aina oikeassa ja viholliset väärässä. Ja nyt ollaan hiljaa, kun liittolainen tekee täsmälleen sitä mitä Venäjältä on tuomittu.

Tämä ei ole pelkästään epäjohdonmukaista vaan moraalisesti säälittävää. Jos Suomi on nyt hiljaa, se osoittaa että emme puolustaneet kansainvälistä oikeutta periaatteesta vaan tilaisuuden mukaan. Venäjän rikokset kelpasivat tuomittaviksi. Yhdysvaltojen ja Israelin rikokset hautautuvat diplomaattiseen muminaan.

Miksi Li ja Erkki ette sanoneet tätä silloin kun Nato-juna oli lähdössä? Miksi ette huutaneet, että jäsenyys tarkoittaa enemmän kuin paperia ja paraateja? Miksi teitte itsestänne vastuullisen realismin kasvot, kun nyt kerran olette pettyneet siihen realismiin?

Ei voi sekä kannattaa jäsenyyttä että ihmetellä sen seurauksia. Ei voi liittyä ydinasekerhoon ja toivoa että se käyttäytyy kuin rauhankerho. Ei voi antaa valtiojohdon nuoleskella liittolaisia ja sitten irvistellä peilille. Nyt on valittava. Joko seisotte johdonmukaisesti rauhan ja oikeuden puolella tai hyväksytte sen pelin, johon astuitte.

Tätä on Naton jäsenyys. Tätä on liittolaisuus. Ja kyllä, meitä oli monia jotka sanoivat tämän etukäteen. Ei jälkiviisautta vaan ennakkonäköä. Te ette kuunnelleet. Nyt on teidän vuoronne katsoa peiliin ja kysyä: oliko tämä sen arvoista?

Jos kaduttaa, sanokaa se ääneen. Ja jos uskallatte, alkakaa toimia sen mukaan.