MIKÄ SE SELLAINEN SIELUNVIHOLLINEN ON ?

Lestadiolaisissa saarnoissa toistuu tiuhaan sana sielunvihollinen, joka houkuttelee syntiin, koettaen saada luopumaan uskosta.
Onko sielunvihollisia useampi kuin yksi, koska tuntuu täysin järjen vastaiselta, että miten se kerkiää miljardeja ihmisiä houkuttelemaan syntiin ? Tosin annetaan ymmärtää, että vain lestadiolaista uskovien joukkoa se hallitsee, koska kaikki muut menevät automaattisesti helvettiin, joten heitä ei tarvitse houkutellakkaan, vaan ainostaan tässä ainoassa oikeass uskossa olevia.
Onko meihin asennettu "kuolemattoman " sielun sisään myös sielunvihollisen mikrosiru, vai onko meillä jokaisella oma sielunvihollinen asumassa sielussamme. Seurapuheissa ei esiinny mitään konkretiaa, vaan kaikkiin kysymyksiin tulee vastaukseksi lakonisesti; "se on vaan uskottava, että se on näin"! Joka ikisen saarnan pointti on vaan, että usko ja usko syntisi anteeksi, joka tarkoittaa samalla sitäkin, että pitää jaksaa uskoa näihin raamatun ihmeisiin a yliluonnollisiin asioihin. Joka kerta puhuja muistuttaakin, että epäilyksiä tulee kaiken aikaa ja että epäileminen merkitsee uskon heikkoutta, jota heikkoutta nimenomaisesti pitää uskoa anteeksi. Aika hassua muuten, sillä ihminen voi itsenäisesti uskoa, eli saada epäilyksensä anteeksi ilman, että sen joku henkilökohtaisesti julistaa käden ojennuksella. Ihmiset kuunteleekin näitä samoja kehoituksia saarna saarnan jälkeen ja ikäänkuin uskottelevat itselleen saavansa syntinsä anteeksi pelkkää saarna puhetta kuuntelemalla, koska harvapa se viittii nykyään enää julkisesti kaikkien nähden ja kuullen kirkua seurateltassa syntejään anteeksi.
Mutta vielä siitä sielun vihollisesta: eihän sitä voi nähdä, ei kuulla, ei tuntea, ei aistia mitenkään,ihan niinkuin häkäkaasu. Asuuko sielunvihollinen siis meidän sielussamme, vai paremminkin aivoissamme, koska sielua ei myöskään voi mitenkään havainnollistaa. Konkretiaa voisi noissa seurapuheissa olla, joissa puhuttaisiin vaikka Ukrainan sodasta, Israelin tekemästä kansanmurhasta, Trumbista ja Putinista. Aina vaan nämä samat jorinat joka seura puheessa, vähän eri sanoilla, mutta idea on vaan kehoittaa uskomaan ne epäilykset ja sielunvihollisen kiusaukset visusti anteeksi loputtomasti.
Eikait se mikään sielunvihollinen meitä kiusaa, vaan ne pahat tavat ja turmelukset tulevat maailman menosta, viinan ja tupakan ja seksin himoista , sekä tapa kulttuureista. Voidaanhan noita huonoja elämän tapoja tietysti kutsua synneiksikin, joista pitäisi päästä eroon ja alkaa elämään rehellistä ja kunniallista elämää. Ei meille mitään palkintoa tule kuoleman jälkeen pelkästään siitä, kun kuunneltiin vuosi tolkulla noita seura saarnoja. Maailmassa on tällä hetkellä oikeita taivas kelpoisia ihmisiä tuskin yhtä promilleakaan, joten tässä valossa on kyllä aivan turhaa kilvoitella ja kiusata itseään mokomilla uskonnollisilla rajoituksilla. Ei- uskovaisuus ei silti tarkoita sitä, että sä voit elää kuin porsas; huorata, varastaa, juopotella, tupakoida, puukottaa ulkomaalaistaustaisia, valehdella, pettää, himoita ja mitä kaikkea huonoja elämäntapoja niitä vielä onkaan ?
Sivistynyt elämäntapa ja tyyli ei siis tarvitse uskontoa, mutta joillekkin se näyttää olevan pakollinen tarve, eli ilman uskontoa ratkeaisivat rikosten poluille tai huonoille elämän tavoille. Tuo sielunvihollinen ei siis ole mikään konkreettinen olento ensinkään, vaan pelkästään mielikuvitusolento aivan kuten vanhan kansan pirukin aikoinaan, joihin uskottiin ja moniin muihinkin satu olentoihin.