Ukrainan puolustus ilmoitti, että Venäjä laukaisi viimeisimmän suurhyökkäyksen aikana 477 lennokkia ja 60 erilaista ohjusta. Ukrainan asevoimien mukaan niistä saatiin alas 211 lennokkia ja 38 ohjusta. Lisäksi noin 225 lennokkia "katosi" – niiden epäillään joutuneen elektronisen häirinnän kohteeksi tai olleen pelkkiä harhautuksia ilman taistelukärkeä.
Venäjän hyökkäykset ovat osa sen jatkuvaa kampanjaa Ukrainan infrastruktuuria ja ilmatorjuntaa vastaan, ja Ukrainalla onkin ollut aikaa kehittää torjuntajärjestelmiään sekä saada merkittävää tukea lännestä – mukaan lukien Patriot-järjestelmiä, droonintorjuntakalustoa ja kattava valvonta- ja häirintäverkko.
Miten Suomi pärjäisi vastaavassa tilanteessa?
Mikäli Venäjä suuntaisi Suomea kohti samankaltaisen, useista sadoista lennokeista ja kymmenistä ohjuksista koostuvan iskun, olisi tilanne hyvin vakava. Asiantuntija-arvioiden mukaan Suomen nykyinen torjuntakyky ei riittäisi estämään laajaa tuhoa.
Suomella on käytössään NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmä, joka soveltuu keskikorkeuden torjuntaan ja pystyy tuhoamaan osan risteilyohjuksista tai korkeammalla lentävistä drooneista. Järjestelmän määrä on kuitenkin rajallinen eikä se ole suunniteltu torjumaan satoja kohteita kerralla.
– Jos hyökkäys olisi samanaikainen ja laaja, vain osa kohteista saataisiin torjuttua. Valtaosa drooneista läpäisisi puolustuksen, sanoo puolustusanalyytikko.
Lyhyen kantaman torjuntaa, kuten MANPADS-järjestelmiä ja kevyttä ilmatorjuntaa, on käytössä, mutta ei kattavana verkostona. Lisäksi Suomelta puuttuu edelleen ballististen ohjusten torjunta – esimerkiksi Iskander-ohjukset eivät olisi torjuttavissa ilman liittolaisapua.
Elektroninen häirintä avainasemassa – mutta ei vielä riittävä
Ukraina on osoittanut, että elektroninen sodankäynti voi tuhota tai eksyttää kymmeniä, jopa satoja lennokkeja. Suomella on käytössään myös häirintäkykyä, mutta sen laajuus ei ole julkista, eikä se ole toistaiseksi skaalattu vastaaviin uhkiin.
– Elektroninen sodankäynti on kriittinen osa nykyaikaista ilmapuolustusta. Suomella on osaamista, mutta ei vielä samanlaista jatkuvaa taistelukokemusta kuin Ukrainalla, toteaa eräs turvallisuuslähde.
Tukeeko NATO? Kyllä, mutta ei heti
Suomen jäsenyys Natossa ja Ruotsin liittyminen parantavat pitkällä aikavälillä tilannetta merkittävästi. Liittolaisilta voidaan saada AWACS-valvontalentokoneita, Patriot-järjestelmiä ja elektronisen sodankäynnin tukea. Nopean iskun sattuessa avun saanti voi kuitenkin kestää tunteja tai päiviä.
Suomi ei ole vielä valmis Ukrainan kaltaiseen iskuun
Ukrainan torjuntamenestys perustuu vuosien kokemukseen, ulkomaiseen tukeen ja aggressiivisesti kehitettyyn puolustukseen. Suomessa torjunta on tehokas yksittäisiä uhkia vastaan, mutta ei vielä valmis massiiviseen lennokki- ja ohjusiskuun.
Valtioneuvosto on todennut kehittävänsä droonintorjuntaa ja ilma- ja ohjuspuolustusta laaja-alaisesti. Sillä voi olla kiire.
Venäjän hyökkäykset ovat osa sen jatkuvaa kampanjaa Ukrainan infrastruktuuria ja ilmatorjuntaa vastaan, ja Ukrainalla onkin ollut aikaa kehittää torjuntajärjestelmiään sekä saada merkittävää tukea lännestä – mukaan lukien Patriot-järjestelmiä, droonintorjuntakalustoa ja kattava valvonta- ja häirintäverkko.
Miten Suomi pärjäisi vastaavassa tilanteessa?
Mikäli Venäjä suuntaisi Suomea kohti samankaltaisen, useista sadoista lennokeista ja kymmenistä ohjuksista koostuvan iskun, olisi tilanne hyvin vakava. Asiantuntija-arvioiden mukaan Suomen nykyinen torjuntakyky ei riittäisi estämään laajaa tuhoa.
Suomella on käytössään NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmä, joka soveltuu keskikorkeuden torjuntaan ja pystyy tuhoamaan osan risteilyohjuksista tai korkeammalla lentävistä drooneista. Järjestelmän määrä on kuitenkin rajallinen eikä se ole suunniteltu torjumaan satoja kohteita kerralla.
– Jos hyökkäys olisi samanaikainen ja laaja, vain osa kohteista saataisiin torjuttua. Valtaosa drooneista läpäisisi puolustuksen, sanoo puolustusanalyytikko.
Lyhyen kantaman torjuntaa, kuten MANPADS-järjestelmiä ja kevyttä ilmatorjuntaa, on käytössä, mutta ei kattavana verkostona. Lisäksi Suomelta puuttuu edelleen ballististen ohjusten torjunta – esimerkiksi Iskander-ohjukset eivät olisi torjuttavissa ilman liittolaisapua.
Elektroninen häirintä avainasemassa – mutta ei vielä riittävä
Ukraina on osoittanut, että elektroninen sodankäynti voi tuhota tai eksyttää kymmeniä, jopa satoja lennokkeja. Suomella on käytössään myös häirintäkykyä, mutta sen laajuus ei ole julkista, eikä se ole toistaiseksi skaalattu vastaaviin uhkiin.
– Elektroninen sodankäynti on kriittinen osa nykyaikaista ilmapuolustusta. Suomella on osaamista, mutta ei vielä samanlaista jatkuvaa taistelukokemusta kuin Ukrainalla, toteaa eräs turvallisuuslähde.
Tukeeko NATO? Kyllä, mutta ei heti
Suomen jäsenyys Natossa ja Ruotsin liittyminen parantavat pitkällä aikavälillä tilannetta merkittävästi. Liittolaisilta voidaan saada AWACS-valvontalentokoneita, Patriot-järjestelmiä ja elektronisen sodankäynnin tukea. Nopean iskun sattuessa avun saanti voi kuitenkin kestää tunteja tai päiviä.
Suomi ei ole vielä valmis Ukrainan kaltaiseen iskuun
Ukrainan torjuntamenestys perustuu vuosien kokemukseen, ulkomaiseen tukeen ja aggressiivisesti kehitettyyn puolustukseen. Suomessa torjunta on tehokas yksittäisiä uhkia vastaan, mutta ei vielä valmis massiiviseen lennokki- ja ohjusiskuun.
Valtioneuvosto on todennut kehittävänsä droonintorjuntaa ja ilma- ja ohjuspuolustusta laaja-alaisesti. Sillä voi olla kiire.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oi jee