Olemme aivopesseet itsemme uskomaan että on olemassa todisteita Jeesus Kristus -nimisen hahmon fyysisestä olemassaolosta. Viihteellisissä historiankirjoissakin lukee kaikissa vuoden "0" kohdalla "Jeesus syntyy". En nyt ala saivarrella tuosta olemattomasta vuodesta, vaan huomautan että mitään pitäviä todisteita ei ole löytynyt Jeesuksen olemassaolosta. Muutamia väärennettyjä Jeesusta koskevia mainintoja tosin on löytynyt. Herää kysymys, miksi Jeesuksen olemassaoloa on pitänyt pönkittää väärennöksillä? (Varhaiskeskiajalla tai myöhemminkin.)
Alempana joku kysyi miksi jo Jeesuksen kuoleman (oletetun sellaisen) jälkeen syntyi nopeasti useita lahkoja. Entä jos niitä lahkoja oli jo alun alkaenkin monta, ja jokaisella oli omat mysteerionsa joissa puhuttiin symbolikielellä siitä kuolemattomasta hengestä joka asuu jokaisessa ihmisessä? Tämä henki voidaan käsittää Kristukseksi (kuin myös Buddhaksikin, ja Krishnankin on sanottu olevan jokainen olemassaoleva ihminen). Kun alkuperäiset symboliset tarinat siirtyivät oppimattomille ihmisille esim. Roomassa, oli väärinkäsitys valmis ja alettiin uskoa että tarinoiden keskushahmo Kristus on tosiaankin jumalan poika, joka syntyi uhrattavaksi yms. jne.
Tällaista ei tietystikään saa sanoa ääneen, koska 2000 v aivopesu ja propaganda ja ennenkaikkea VÄÄRINYMMÄRRYS on niin valtava, että henkinen rohmahdus olisi aikamoinen jos tämä ajatus Jeesuksen olemattomuudesta voittaisi alaa.
En usko Jeesukseen, mutta en poissulje sitäkään että hän on saattanut tavalla tai toisella olla olemassa myös todellisena persoonana. Mutta jos ajatellaan vaikka Kalevalaa, niin pidämmekö esim. Väinämöistä jonakin yhtenä ainoana tiettynä ihmisenä - ja vaikka pitäisimmekin, oliko hän niin etevä kuin Kalevala antaa olettaa? Eikö yleensä olekin niin, että paljon rummutettu asia kerää ympärilleen myytin kerroksia kuin alamäkeen vyöryvä lumipallo... Onhan meillä Joulupukkikin, jonka taustalta löytyy sekä Pyhä Nikolaus että pakanallinen pukki. Mutta kumpikaan ei muistuta enää täysin nykyistä kiiltokuvan koreaa Coca Cola -hirvitystä.
Ei toivo kuolemattomuudesta, siitä että on olemassa jokin tarkoitus jne. katoa minnekään jos tutkii asioita kriittisesti, uskomatta mihinkään valmiiksi pureskeltuun. Itselleni on ollut melkoisen vapauttavaa tiedostaa vuosi vuodelta selkeämmin että minä itse päätän omista näkemyksistäni, ei kukaan muu.
Iltalukemisiksi: The Jesus Mysteries (Freke & Gandy)
Alempana joku kysyi miksi jo Jeesuksen kuoleman (oletetun sellaisen) jälkeen syntyi nopeasti useita lahkoja. Entä jos niitä lahkoja oli jo alun alkaenkin monta, ja jokaisella oli omat mysteerionsa joissa puhuttiin symbolikielellä siitä kuolemattomasta hengestä joka asuu jokaisessa ihmisessä? Tämä henki voidaan käsittää Kristukseksi (kuin myös Buddhaksikin, ja Krishnankin on sanottu olevan jokainen olemassaoleva ihminen). Kun alkuperäiset symboliset tarinat siirtyivät oppimattomille ihmisille esim. Roomassa, oli väärinkäsitys valmis ja alettiin uskoa että tarinoiden keskushahmo Kristus on tosiaankin jumalan poika, joka syntyi uhrattavaksi yms. jne.
Tällaista ei tietystikään saa sanoa ääneen, koska 2000 v aivopesu ja propaganda ja ennenkaikkea VÄÄRINYMMÄRRYS on niin valtava, että henkinen rohmahdus olisi aikamoinen jos tämä ajatus Jeesuksen olemattomuudesta voittaisi alaa.
En usko Jeesukseen, mutta en poissulje sitäkään että hän on saattanut tavalla tai toisella olla olemassa myös todellisena persoonana. Mutta jos ajatellaan vaikka Kalevalaa, niin pidämmekö esim. Väinämöistä jonakin yhtenä ainoana tiettynä ihmisenä - ja vaikka pitäisimmekin, oliko hän niin etevä kuin Kalevala antaa olettaa? Eikö yleensä olekin niin, että paljon rummutettu asia kerää ympärilleen myytin kerroksia kuin alamäkeen vyöryvä lumipallo... Onhan meillä Joulupukkikin, jonka taustalta löytyy sekä Pyhä Nikolaus että pakanallinen pukki. Mutta kumpikaan ei muistuta enää täysin nykyistä kiiltokuvan koreaa Coca Cola -hirvitystä.
Ei toivo kuolemattomuudesta, siitä että on olemassa jokin tarkoitus jne. katoa minnekään jos tutkii asioita kriittisesti, uskomatta mihinkään valmiiksi pureskeltuun. Itselleni on ollut melkoisen vapauttavaa tiedostaa vuosi vuodelta selkeämmin että minä itse päätän omista näkemyksistäni, ei kukaan muu.
Iltalukemisiksi: The Jesus Mysteries (Freke & Gandy)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näinhän se on.
Ihmisellä on tarve uskoa kuolemanjälkeiseen elämään hinnalla millä hyvänsä.
Jopa niin että uskoo mihin sattuu, kunhan vain saa pitää toivonsa ikuisesta elämästä.
Kova on hinta hulluudesta ja haluavat tehdä toisetkin yhtä hulluiksi, jotteivät itseään tuntisi niin hemmetin tyhmiksi, kun uskovatat huu-haahan.
Ajattele,jos se ikuinen elämä onkin totta?
Kummat ovat viisaampia,nekö,jotka varautuvat siihen uskomalla Jumalaan, vaiko ne, jotka ivailevat asialla ja vaarantavat iäisyytensä ?
Muistatko,että ennen vedenpaisumusta ihmiset haukkuivat Nooaa hulluksi,kun hän rakensi laivaansa kuivalle maalle ?
Sitten,kun vesi alkoi nousta,Nooa ei enää voinut
avata arkkia, koska arkin ovessa ei ollut salpoja.
Armonaika oli mennyt ohi ulkopuolella olevilta...
Minun käsitykseni jumalasta ei ole sellainen että hän olisi pirullinen ukko, joka tehtyään kehnon ihmisen päättää tappaa koko heimon yhteen läjään jollakin yhdellä rupisella planeetalla...
Uskon että vuosituhansia sitten tapahtui melkoinen katastrofi, josta useat kansat kertovat vedenpaisumuksena. Koska ihmismieli on helposti syyllistyvä, pelkääväinen yms. on helppo laittaa syy tuhosta ihmisten "pahuuden" ja "jumalan tuomion" määritteiden alle. Pitäisin toki todennäköisenä että tällä planeetalla on tallustellut nykyihmiskuntaa teknisesti (kenties henkisestikin) kehittyneempää väkeä, joka on syypää jumaltaruihin. Esim. Zecharia Sitchin (kuten lienen ennenkin mainostanut) sanoo että maapallolle asettuneen ET-väen joukossa oli "jumala" Enki, joka kehitti nykyisen ihmisen geenimanipulaatiolla, ja "jumala" Enlil, joka inhosi tätä hybridiä ja teki kaikkensa tuhotakseen puoliveriset olennot (joista puolet oli apinaihmistä ja puolet jumalihmistä). Mutta reippaahkon tuhon jälkeen tämä Enlilkin leppyi jonkinverran ihmisille, ja on epäselvää kuka jumala teki liiton minkäkin kansan kanssa. VT:ssa on kuitenkin nähtävissä jälkiä kummastakin näistä veljeksistä.
Enkin tunnus, by the way, on muinaisista ajoista lähtien ollut käärme. Sen vuoksi syntiinlankeamuksesta syytetään käärmettä, koska se oli Enki joka halusi antaa ihmisille täyden tietoisuuden - ihmisyyden.
(Lukekaa kirjoja älkääkä saako jotain taikauskoisuuskohtauksia tästä viimeisestä maininnasta!)
kyllä Buddha Kristus ja Krishna ovat mielestäni eri "henkilöitä". Mutta niin, mitenkään varman ole :) Mutta kyllä koko komean kolmikon perintö on arvokas lahja, mistä meidän jokaisen on paljon opittavaa!
vai eikö olla...?
ehkä kreikan ja eleusian mysteerit olivat myös samanlaisia ihmismielen keksintöjä kuin Jeesuksen tarina? Uskoisin, että enemmän ihmisiä vaivaa se, että jos todellakin Jeesus oli olemassa!
Jeesuksesta kertovat evankeliumit, ainakin "ihmeiden" osalta, ovat plagiaatteja muiden, vanhempien uskontojen jumalien/pyhien miesten vastaavista legendoista. Jeesus ei ole historiallinen henkilö ensinkään. Jeesuksesta ei ole olemassa ensimmäistäkään aikalaiskuvausta tms. historiallista dokumenttia.
;-)
http://webmail.nic.fi/~shn/tekstit/luotettavaut.htm
Ihmetyttää erityisesti kirjoituksessa mainitut varhaiset ajankohdat evankeliumien 1. versioille, koska tiede väittää vallan muuta.
Oma näkemykseni tosin on se, että evankeliumit saattavat olla jo oletettua Jeesustakin vanhempia. On hyvin mahdollista että ne kuvaavat tietynlaista mysteerionäytelmää, jonka tarkoitus oli muistuttaa jokaisessa ihmisessä olevasta kuolemattomasta hengestä. Voidaan muistaa esim. Egyptin Osiris-kultti, joka myös tukeutuu kuoleman voittaneeseen jumalhahmoon. (Samoin kuin lukemattomat muut Välimeren alueen myytit.) Evankeliumeista on todellakin useita eri versioita, joista vain mitätön osa huolittiin UT:iin. Varhaiset kirkkoisät mainitsevat ainakin salaisen Markuksen evankeliumin, jota kunnon kristityn ei tietenkään ollut lupa lukea (kuten ei oikeastaan koko Raamattuakaan tiettyinä vuosisatoina).
En pidä mitenkään pahana että joku uskoo Jeesukseen, mutta koska Jeesus on vain yksi lukemattomista "vapahtaja"-hahmoista, on kohtuutonta että häneen uskovat tuomitsevat ja syyllistävät niitä jotka eivät usko, tai pitävät esimerkkinään toisen nimistä "mestaria". Suosittelisin lämpimästi jokaiselle Joseph Campbellin kirjoja, erityisesti "Sankarin tuhannet kasvot" -kirjaa, koska se tutustuttaa siihen sisäiseen sankari/messias/your name it -hahmoon joka on tuttu ihmiskunnan aikojen alusta asti. Lisäksi kannattaa lukea Jungia, hänen individuaatioprosessi-teoriansa on erittäin mielenkiintoinen mietittäessä miten ihmispsyyke hakeutuu kohti täydellisempiä muotoja. Esikuvat tällaiseen kehitykseen, vaikka menevätkin uskonnollisuuden puolelle, ovat varmasti olleet hyödyllisiä kautta vuosituhansien. Mutta kovin usein niistä tulee haitta ihmiskunnan rakentavalle kehitykselle...
Ketä ja miten olen syyllistänyt?
En yleensäkään miellä näitä ketjuja nimenomaan 2 ihmisen välisiksi keskusteluiksi, vaan tilaisuudeksi puhua asioista noin yleensä. Ehkä virhe puoleltani, en tiedä?
Yleistykset ovat harmittavia, mutta toki ymmärrän, että niitä käytetään.
Uskovilla on selvät ohjeet, että syyllistäminen on väärin, koska
a) eivät ole itsekään synnittömiä.
b) syyllistäminen on Saatanan asia.
c) se ei rakenna.
Se, että julistaa totuutta Jumalasta uskonsa mukaan, saattaa toki loukata jotain eri tavalla ajattelevaa ja uskovaa. Kuinka välttää se?
Jos kerron uskoni mukaan, että olet kävelemässä kohti kallionjyrkännettä - käänny ihmeessä, niin saan siitä vihat päälleni, kun et usko jyrkännettä olevan. Melkoinen ongelma, varsinkin kun jyrkännettä ei havaitse, ellei usko Jumalaan.
onko Jeesusta ollut tai ei/Vuorisaarnan joitain oppeja voi koittaa sisäistää uskoo tai ei/ ja eikö "uskokin" toteudu ensisijaisesti tekojen kautta muutenhan se on kuollutta uskoa?
Raamatulla on sama asema kuin vaikka Kalevalalla joten kysessä on enemmän kuin hyvin markkinoitu tuote .
Ihminenhän uskoo ihan mitä vaan kun sen joku auktoriteeti tarpeeksi vakuuttavasti esittää..