Muutama kysymys romanien autoilusta

Minun tuntemani romanit niin kyllä mies ajaa ja nainen takapenkille.

Onhan niitä monia romaneita, jotka ovat jo pitkään työskennelleet ammattikuskeina esim. bussikuskeina. Ja vuosi vuodelta tulee lisää.

Romanitaksi on tottunut ennakkoluuloihin

11.6.2010

Hattulalaisten hyvin tuntema Aarre “Taksi-Aaretti” Lindeman myhäilee tuoreen Ford Transit -invataksin puikoissa. Mies aloittaa tänään illalla ajot itse omana isäntänään. Taakse jäi parinkymmenen vuoden työura kunnan varikolla ja kenttämiehenä.

Vaikka kotikonnuilla mies on aina saanut loistavan vastaanoton kaikissa työpaikoissaan, taksin ratissa ennakkoluuloihin törmää väkisinkin.

– Mutta sellaiset ihmiset, jotka itse pärjäävät elämässä, eivät katso mustalaistakaan moittien, Aaretti hymyilee.

Lindemanilta irtoaakin ylitsevuotavia ja sydämellisiä kehuja kaikille häntä yrittäjäksi ryhtymisessä tukeneille, erityisesti entiselle “isännälle”, autoilija Pauli Vuoriselle ja hänen vaimolleen. Unohtamatta ensimmäistä työantajaa Vekan Penaa, varikon esimiestä Arto Heinoa ja kunnanjohtaja Martti Puraakaan. (HäSa)

https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/5130686

16.10.2012

Janet Stobin – romani- ja ay-aktiivi

– Bussinkuljettajan ammatti on aina ollut unelma-ammattini, sanoo Janet Stobin, joka luultavasti on edelleen ainoa bussinkuljettajana toimiva romaninainen Helsingissä. Vuosien mittaan hän on kuitenkin saanut työtovereikseen muutaman miespuolisen romanikuljettajan.

Janet Stobin kävi koulua eräässä Tukholman esikaupungissa. Kun hän kertoi luokkatovereilleen haluavansa linja-autonkuljettajaksi, nämä nauroivat. Mutta hän ei siitä piitannut. Koulun jälkeen hän hankki bussinkuljettajan pätevyyden ja oli sen jälkeen yhtä kotonaan Tukholman kuin nyt Helsingin liikenteessä.

Ammatinvalinta on saanut monen romaniyhteisön jäsenen kohottelemaan kulmiaan, mutta Janet ottaa rauhallisesti ja tyynnyttelee.

Uniformu ei oikein ole romaniperinteen mukainen asu.

– Jos bussiin tulee vanhempia romaneja, vedän univormun takin polvien päälle. Univormu ei oikein ole romaniperinteen mukainen asu. Mutta siitä olen ylpeä, että olen elättänyt itseni ja lapseni kunniallisella työllä, ja edellytän, että minua siitä kunnioitetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että väheksyisin romanitapoja. Jos niin tekisin, häpäisisin sukuni ja kieltäisin romanijuureni.

Janet Stobin on tomera, elämään realistisesti suhtautuva ihminen. Pitää olla vahva, jos haluaa päästä johonkin, hän sanoo. Mutta hän onkin kasvanut aikana, jolloin suomalaisromanit joutuivat taistelemaan elämänehtojensa parantamiseksi niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Hänen isänsä toimi aktiivisesti monissa romanijärjestöissä ja istui lukuisissa valtiollisissa komiteoissa Ruotsin eri romaniryhmien edustajana. Hän oli ylpeä tyttärestään, ja jos joku yritti arvostella, niin hän tyrmäsi kritiikin sanomalla, että ”muut voivat tehdä mitä osaavat, Janet tekee mitä tahtoo”.

Ihmisoikeus ja ay-asiat kiinnostavat

Isän kuoleman jälkeen Janet Stobin aktivoitui ja hän on toiminut Ihmisoikeusliiton hallituksessa. Hän kuuluu myös Suomen vanhimman, vuonna 1967 perustetun romanijärjestön, Suomen romaniyhdistyksen hallitukseen.

Stobin on mukana myös ay-toiminnassa ja kuuluu JHL:n Helsingin osaston no 005 hallitukseen. Jäseniä osastossa on noin 600. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat eniten työaikakysymykset, ja kuljettajien pitkiä työaikarupeamia kuvatessaan hän selvästi lämpiää. Hän on ollut Helsingin Bussiliikenne Oy:n palkkalistoilla 22 vuotta ja tietää mistä puhuu. Eikä hän ole ajanut yhtiössä vain bussia, vaan on toiminut 15 vuotta myös yrityksen työaikasuunnittelijana.

Tavatessamme hänen työpäivänsä oli epätavallisen lyhyt, 05.39–12.30, ”siis se aika josta minulle maksetaan”. Mutta töihin ehtiäkseen ylös on pitänyt nousta aamuneljältä, ja seuraavana päivä työpäivälle tulee mittaa 10 tuntia ja 21 minuuttia, johon sisältyy muutama tauko, hän kertoo ja minuutintarkasti kuten on tottunut.

Suomeen Janet Stobin päätti muuttaa perheensä kanssa, koska halusi lapsilleen paremman koulutuksen kuin mitä tukholmalaisissa esikaupunkikouluissa oli tarjolla.

Ennakkoluuloja on kaikkialla

Janet Stobin on lähes täydellisesti kaksikielinen. Vanhemmat puhuivat kotona suomea, mutta ruotsi oli hänen vahvin kielensä siihen asti, kun hän omaksui kaikki nykyaikaiset käsitteet myös suomeksi. Se että oli ruotsinkielinen ja romani, oli monen suomalaisen silmissä kaksinkertainen rasite.

– Ennakkoluuloja on kaikkialla. Me romanit tulemme aina erottumaan, olemaan erilaisia. Mutta minusta useamman kulttuurin tuntemus on rikkautta.

Gunni Nordström

https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/janet-stobin-romani-ja-ay-aktiivi/

28.9.2020

Minne ajetaan?

Lila Lindeman, 26, ajaa taksia. Mannettelevat asiakkaat saavat poistua kyydistä.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e89a51b4-baf1-4d5c-8470-0e406caa7a42

Kun pomo istui minua vastapäätä, hän oli kuin haamun nähnyt

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17949662/kun-pomo-istui-minua-vastapaata-han-oli-kuin-haamun-nahnyt

”Omassa työssäni en ole kokenut, että romanitausta aiheuttaisi ongelmia. Minulla on autokorjaamo, ja kun teen hommia työvaatteet päällä, ihmiset eivät tunnista että olen romani. Kun mulla on suorat teryleenit ja lakerikengät jalassa, se antaa ihmisille huonon kuvan, joka liittyy piilorasismiin.

Jos ihmiset näkevät, että olen romani, sitä autoa ei ehkä tuodakaan enää huoltoon, vaikka on sovittu etukäteen. Jonkun kerran on käynyt näin. En tosin tiedä, onko tämä omaa päättelyäni vai mitä.

Kun asuin Ruotsissa, siellä oli paljon ulkomaalaisia joista monet ovat jo valmiiksi romanien näköisiä. Ruotsissa me sulaudumme helpommin joukkoon, ja kyllä ruotsalaiset ovat suvaitsevaisempia.

Suomesta täytyy sanoa, että jos täällä haluaa kouluttautua, niin romanilla on yhtä hyvät mahdollisuudet kuin muilla. Minun nuoruudessani moni romanivanhempi ei panostanut lasten koulutukseen. Käskettiin mennä kouluun, mutta ei sitä painotettu samalla tavalla kuin tämän päivän romanivanhemmat. Työpaikoista taas olen kuullut, että romani joutuu todistamaan oman ammattitaitonsa.

Yksi tuttavani kävi ammattikoulun ja valmistui putkiasentajaksi huippupapereilla. Hän ei ole päässyt edes oppisopimusharjoitteluun. Tällaisesta kohtelusta nuoret menettävät innostuksensa ja pettyvät yhteiskuntaan, että mitä tämä hyödyttää, kun ei kuitenkaan saa töitä. Monia tarinoita olen kuullut, vaikka omassa elämässäni en ole tällaista kokenut.

Oma tyttäreni taas on parikymppinen ja juuri tullut työelämään. Hän haki itse työpaikkaa ja kysyi haastattelussa suoraan, miten vaikuttaa se että hän käyttää perinteisiä romanivaatteita. Työnantaja sanoi, ettei meille vaatteiden perusteella palkata. Tyttö tekee kotipalveluhommia ja hoitaa vanhuksia. Hän on saanut työstään hyvää palautetta.

Kerran tytöllä meni tosin herne nenään ja hän uhkasi lopettaa hommat. Hän kuuli, kun asiakkaat toisesta huoneesta soittivat työnantajalle, että pitikö teidän nyt mustalainen lähettää. Työnantaja sanoi tytölle, että nyt et kyllä lopeta, koeta vaan kestää, olet saanut niin hyvää palautetta. Pomo ei ole lähettänyt häntä enää vaikeisiin paikkoihin, vaan tyttö on saanut itsekin valita kohteitaan.”

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/romani-kohtaa-tyoelamassa-edelleen-piilorasismia/

romanit on invoja jo 15 vuotiiaasta lähtien

sen takii ne saa ajaa invapaikoille lääkärin määräys

et sie hyvä mies hoksaa

ja sossu ostaa vaan alle tonnin pommeja kun kunto ei riitä kuin venkuloimaan

suomalaisessa ja ruotsalaisessa yhteiskunnassa

Norjassa joutuu töihin kunnalle sinne ne ei mee

Alpo Alhgren