Ja pakotti heidät toimimaan suomalaisten etujen mukaisesti. Nyt tuo paskapoppoo juoksee vapaana, nöyryyttää ja potkii suomalaisia perseelle. Hyysäri ja muu saasta työkaluinaan. Wokepellet, suvakit, ilmastohullut, natoniilot: Mennäänkö nyt hyvään suuntaan?
Aikoinaan Kekkoken nöyryytti ja potki Suomen kusipääeliittiä perseelle.
Anonyymi-ap
12167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kekkonen ei olisi ikinä antanut islamistien hyppiä silmille.
Kekkonen piti myös ryssien yli-innokkaat agitaattorit ja yhteisten sotaharjoitusten ainaiset mankujat kurissa.
Kekkonen vilkaisi simahtaneen virka-auton konepellin alle:
- Ja Tekisi mieli sanoa , että Saa.tanan TUUNARIT!
Kekkosen aikaan ei koiraslotat pitäneet Rovajärven ryyppyjuhlia.
Tuo on totta joka sana.
Ei Kekkonen potkinut muita kuin typeryksiä.
Muistan Kekkosen ajan hyvin, mutta politiikka ei vielä siihen aikaan kiinnostanut. Olen lueskellut sitten jotain myöhemmin ja ainakin se kuva välittynyt, että vaikka Kekkonen oli KGB:nkin kanssa yhteistyössä, niin Kekkonen ei kuitenkaan ollut varsinaisesti korruptoitunut. Kaikkihan muuttui sitten seuraavan presidentin myötä ja ainkin tohtori Heikki Urmas on sitä mieltä, että Kekkonen vitkutteli syrjään siirtymistäkin, koska ei pitänyt Koivistosta ja tiesi totuuden tästä.
Kekkonen pettyi kaikkiin kruununprinsseihinsä. Ensin Ahti Karjalaiseen, joka ei kestänyt alkoholia kuten Kekkonen, joka yleensä ryyppäsi venäläiset pöydän, tai saunalauteen, alle. Virolaista piti liian länsimielisenä, joten sitten tulivat harkintaan demarit, joista kansansuosiossa aina pääministeriajoistaan saakka oli Koivisto. En ole ihan varma, miksi hän lakkasi pitämässä Koivistosta, olisi ehkä halunnut Sorsan, mutta hänellä taas ei koskaan ollut tarpeellista kannatusta, vaikka pääministerin hommia hyvin hoitikin useampaan kertaankin. Yleensä vaikeina aikoina, joista on saanut kiitostakin, mutta kansan mielessä yhdistyi ankeisiin muistoihin. Sen Koiviston pääministeriajat ajoittuivat nousukausiin, joista varsinkin ensimmäinen rikastutti ihmisiä aika tavalla. Toinenkin kausi, josta hän sitten nousi presidentiksi, ajoittui juuri öljykriisien väliin, jolloin pienikin nousu nopeasti tuntui ihmisten lompakossa.
Koiviston noustua presidentiksi, Sorsa palasi hoitamaan toisen öljykriisin, jota ei oikein kunnolla huomattukaan Suomessa, koska työllisyys säilyi hyvänä ja Suomesta puhuttiinkin Euroopan Japanina. Tilanteeseen auttoivat 1970-luvulla tehdyt uudistukset, tärkeimpinä tietenkin ydinvoimaloiden hankkimiset (ensimmäisistä päätettiin jo 1970-luvun alun voimakkaan nousukauden aikana, eivätkä ne ehtineet vielä helpottamaan ensimmäisen öljykriisin aiheuttamia ongelmia, mutta silloin päätettiin tilata ydinvoimaloita lisää, sillä kertaa Ruotsista. Ne kaikki alkoiva, samoin kuin kaikki energian säästökeinot ja keinot energiankäytön tehostamiseksi, vaikuttaa 1980-luvun alkupuolella seuraavan öljykriisin aikana, joten taloudellinen kasvu jatkui, vaikka hidastui ja lievän laman kyllä huomasi.
Kekkonen ei siis ollut tyytyväinen kehenkään, joilla oli jotain mahdollisuutta nousta hänen tilalleen. Ja sillä varmasti oli vaikutusta siihen, että hän roikkui vallassa kiinni niin kauan. Ja tokihan ikä vaikutti häneenkin ja heikensi kykyä etsiä vaihtoehtoja. Ei Kekkonen enää ollut samassa iskussa 1970-luvun lopussa kuin 1950-luvulla noustessaan valtaan.
Kekkonen piti kokoomuksen oppositiossa ja sanoi että se hallitukseen päästyään tuhoaa Suomen, kuten kokoomus on tehnytkin.
Kekkonen kai kumminkin tuki nostamansa kusipääeliitin valtaa!
Kekkonen komentoisi nyky tilannetta näin.
https://www.youtube.com/watch?v=9Z1LhkTMsaM
Lumi tuli,kevät suli,takakumiko haluis...