Minkälainen käsitys sinulla on tuonpuoleisesta?

Olet kovin nuori vielä mutta terve ajattelusi on jo hyvässä vaiheessa. Tutustu tieteeseen, älä lankea ideologioihin ja uskontoihin niin löydät hyvän maailman ja menestyt.

No ei varmasti ole mitään mitä ihmiset kuvittelevat.

Minulla on käsitys Jumalasta ,että kukaan ei vois kyseenalaistaa Herraa Jeesusta
Kristusta.
Siksi kun ajattelee Ihmistä minkä Hän on luonut.
Miten käsittämättömän hieno Luomus on Ihminen , niin monimutkainen täydellinen
kokonaisuus.

On ihmisen raihnaisuutta synnynnäistä ja matkan varrella tullut sairautta
monin summan sattumia .

Ei voi kuin ihmetellä ja Uskoa Jumalaan.

Tuonpuoleista? ei sellaista ole, eikä tule.

Pölyä, tulta ja vettä.

Sanovat, että maailmoja on monia. Apina kykenee havaitsemaan vain tämän yhden.

Mitä uskontoja siellä pitäisi olla? Eihän siellä tarvita enää uskoa/uskontoa Siellä kaikki on todellisuutta. Usko on tehnyt tehtävänsä että ihminen on sinne päässyt, kuka pääsekään sinne.

-maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman

Se on ensin jatkumoa tälle elämälle, eli jonkinlainen pehmeä lasku välimaailmaan. On se fyysinen maailma kyllä, mutta ei kaikille se lopullisempi maailma kuitenkaan. Muisti on luultavasti ainakin jossain määrin pyyhitty, eikä siellä välttämättä ymmärretä sitä, että maailma on vaihtunut ja fyysinen kuolema tapahtunut edellisessä maailmassa. Myöhemmin tämän elämän väliaikainen persoona katoaa kehoineen ja pysyvämpi todellinen persoonallisuus tulee esiin. Näin ainakin itse ajattelisin tuonpuoleisesta.

Tuonpuoleinen on hölynpölyä. Kun virta loppuu vintiltä, se on siinä.

Ei voi tietää, kun ei voi tietää. Kukaan ei ole palannut takaisin kertomaan.

Kun lamppu sammuu tulee pimeys.

Luonnon kiertokulussa ihmisestä tulee kuoleman jälkeen maata tai tuhkaa, sen jälkeen kasveja tai kastematoja jne. Luonnon kiertokulku alkaa alusta.

Niin tämä ruumis maatuu, mutta sielu ja henki menee lähettäjän luo.

Kuoleman jälkeisestä ei kukaan tiedä yhtään mitään vaikka liperikaulaiset yrittävät muuta väittää.

Ei ole mitään "tuonpuoleista". Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, niin meissä ei ole mitään irrallista "sielua", joka voisi haahuilla yhtään missään sen jälkeen kun tämä keho lopettaa toimintansa.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, koska se on kaikki.

Monilla meistä on tällänen käsitys: https://www.youtube.com/watch?v=LQfJxYNHO3I

Minunkin mielestäni muinaiset kirkkoisät runoilivat omia tarkoitusperiään tuonpuolisen maailman sääntöihin.
Myös täyskopio luonnosta on siellä edustettuna. Jeesuks on siellä darvinilaisten joukoissa.
Myös kaikki eläneet lintulajit. Erittäin pitkässä juoksussa olemme niiden kanssa sukulaisia.
Huohmi tämä järjestys; ensin luontokin tuhri. Ensimmäiset planeetalle kehittyneet solut olivat lisääntymiskelvottomia.

- Oho, tulipa planeettapiirin ensimmäinen munaus todettiin.
Asiaa kokoustettiin ja anottiin luonnolta parempia alkusoluja.
Meni paljon aikaa - ja uusi yritys. Se alkoi tuottamaan uutta äpärettä hyönteis- ja eläinmaailmaan.
Kehittyi ilmassa, maassa ja vedessä viihtyvien lajimuunnokset.

Näin me ollaan sukua myös sittisontiaisille ja hapsinkakeille...ei suoraan, mutta välillisesti.
jh.

setä mies autokolarin jälkeen teho osastolla olessa käyneensä helvetissä, sen seurauksen jälkeen tuli uskoon,

Luulen että tämä aineellinen olomuoto on vain murto-osa suuremmasta systeemistä. Ihminen on paljon muutakin kuin fyysinen ruumis. Henkinen meidän aisteillemme tuntematon olomuoto on valtavan laaja. Se on paljon enemmän kuin tämä ahdas pieni aineellinen maailma joka päättyy mätänevään ruumiiseen.

Miksi joku "ihmelapsi". Soittaa esim pianoa kuin vanhat mestarit.?
Siksi että hän on soittanut edellisissä elämissäänkin.
Me viemme taipumuksemme ja himomme seuraavaan elämään.
Kahden elämän välissä on tuonpuoleinen. Kotimme ja täällä maan päällä käydään elämän koulua.

Ihminen on viiden aistin varassa kanavalla.
Se on kuitenkin vain rajallinen osa äärettömästä spektristä.

Hirveäkö tilanne?

RAKASTUMISEN KÄRSIMYS JA RIEMU?! -vai riemu ja kärsimys?!

Pyydän anteeksi jo etukäteen tätä kirjoitusta!

Tänään 8.7.2025 oli kello 10-11 hyvä keskustelu aiheesta. Mutta raapaisi aihetta vain hyvin suppeista näkökulmista. Feminismin hehku oli valloittanut akateemiset mielet. Minusta siinä ei ole sinällään mitään pahaa. Päinvastoin! Mutta… Aika iso mutta!...

Mietin mihin tai kehen tai keneen olen itse elämäni varrella erittäin voimakkaasti rakastunut. Ollen vai olenko poikkeus? Ja voiko tällaisesta aiheesta edes keskustella tai siitä uskovainen kirjoittaa? Ollako, vai eikö olla R…? -Kas siinäpä vasta kysymys?

Joskus olen miettinyt, että jos ”Taivaassa minulla on sinut” -ajatus sisäistyisi sukupuolisuuden kauttakin, millaisen puolison tai rakkausystävän toivoisin Jumalan minulle antavan. Jostakin syystä minulla on tullut elämäni matkalla vastaan lukemattomia rakkauden kohteita. Jumala on luonut minusta heteron, jolla on kammo samasukupuolista seksuaalisuutta kohtaan. Siis samasukupuolisuus iljettää ja kammoksuttaa. Fobia on väärä sana. Kammo on oikea. Mutta Jumala on luonut minulle erittäin voimakkaan kauneuden kaipuun. Kasvojen kauneuteen olen aina reagoinut, sille en voi mitään. Luonteen kauneus yhdessä kasvojen kauneuden kanssa luo onnellisuuden läsnäolon tunnetta enemmän kuin sanoilla voi kuvata. Jos siihen liittyy sielun puhtaus ja hyvyys, jonka ihminen on saanut Jumalalta lahjaksi, se yhdistelmä tuntuu kuin olisin sellaisen kanssa yhdessä kuin olisimme jo Taivaassa maan päällä. Nainen näin kauneimmillaan, on kuin Jumalan rakkaus olisi ruumiillistunut oman elämäni rakkauden superlatiiviksi. Jumalalliseen rakkauteen kuuluvat kaikki Jumalan onnen lahjat. Siitä on mahdotonta edes kirjoittaa, niin syvä on onnen tunne.


Toissa yönä näin unen, josta herättyäni kiitin Jumalaa. Näin unessa, että tapasin 18 -vuotiaana olleen ensimmäisen rakkauteni kohteen, seurustelukumppanini uudelleen. Olin jo unohtanut miltä se tuntui silloin. Emme harrastaneet seksiä, vaan henkinen tunne oli jotakin taivaallista. Unessa koin sen uudelleen. Sain häneltä myös paljon rakkauskirjeitä. Yhdessä oli teksti: ”Rakkaus on siitä raakaa, että se ei tapa, mutta se kiduttaa.” -ja paljon muuta. Koin, että ensirakkaus oli Jumalan lahja. Se orastava ikuinen rakkaus päättyi kuitenkin ja se heijastui myöhempään elämääni hyvin traagisillakin, jopa dragikoomisilla tavoilla. Viimeinen kirje sisälsi kaksi viestiä. Joista toinen oli: ”Minun tähteni on liian pieni. En voi näyttää sitä sinulle.” ja toinen oli osa minulle rakkaasta laulusta: ”…Tuo meidät yhteen uudelleen. Jos täällä ei, niin taivaaseen. Tämänkin päivän edestä, saamme siellä kiitellä.” …nuoruuden ensimmäinen rakkaustarina, kuka sen voi unohtaa.

Mutta toissa yönä näin unen. Olin eräissä isoissa seuroissa. Pohjois-pohjalainen seuratalo oli täynnä seuravieraita, niin, että mahduin seisomaan vain sisäänkäynnin portaiden tasanteella, ihmisryhmässä. Odotin häntä ja kun hän tuli tapaamaan minua sinne hiukan myöhässä, tunsin kehossani ne aidot rakkauden tunteet kuin silloin ennen. Tarvittaisiin Willbur Smith kertomaan se, miten kaunis hän oli. Kuin se olisi tapahtunut oikeassa elämässä. Vaikka herätessäni olin toisaalta helpottunut, että se oli vain unta, mietin pitkään tuota unta, sen aitoutta ja syviä rakkauden tuntemuksia, jotka olivat tulleet pintaan kuin oikeasti olisin kokemassa tuon tapaamisen ensirakkaan kanssa. Vanhempani ja kaikki siihen asti tuntemani uskovaiset perheet olivat pysyneet koko elämänsä ajan yhdessä, enkä tuntenut yhtään uskovaista parisuhdetta ja perhettä, joka olisi hajonnut. Jumalan hengen johdatuksessa perheet pysyivät koossa. Daavidin psalmi: 23:6 ”Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” huokui sitä Jumalallista ja romanttista rakkauden ilmapiiriä, jossa olin kasvanut uskovaisessa perheessä ja se oli myös oman elämäni ohjenuora.

Mutta se suhde kuitenkin päättyi, kuten niin usein ensimmäiset rakkaussuhdetarinat päättyvät. Hitaasti, mutta ajan kanssa tunteetkin laimenivat ja sammuivat. Siksi kokemani uni toissayönä oli kuin Jumala olisi muistuttanut hänen suomastaan totaalisen onnen hetkestä. Sellaisesta, jonka rakkaus yltää Taivaisiin saakka. Sellainen vallitsi myös lapsuuden kodissani uskon hedelmänä. Ensirakkaus oli kuin olisin löytänyt oman elinikäisen puolison. Kun vuosien päästä tapasimme isoissa seuroissa, tunne oli loppunut ja koin senkin hyväksi. Mutta rakastumiskokemuksesta jäi trauma ja ehkä uni, josta kerroin oli takautuma, joka piti vielä kokea.


Siitä alkoivat kuitenkin elämäni seikkailut. Aikuistumisen hyvät ja huonot kokemukset. Rakkaustarinan nimellä julkisuudessa kulkeneet elämänvaiheet. Niistä en täällä voi avoimesti kertoa. Mutta takaan, että huonompiakaan tuntemuksia ei ole puuttunut. Virheitäkin ja syntiä on tullut. Monesti on pitänyt nöystyä parannuksen askelille ja luottamus Jumalan hyvyyteen ja johdatukseen on ollut usein koetuksella. Uskoa en ole kuitenkaan koskaan kieltänyt ja olen nähnyt onnen Jumalan armon ja totuuden hengen johdatuksessa.


Kulttuurien ero on kuin juopa, joka Raamatun kertomuksessa ”Rikas mies ja Lasarus” -kuvaa kahta maailmaa. Jos kertoisin kaikesta, mitä elämä on eteen tuonut, … ei, parempi etten kerro. Kerro sinä!
Mutta itsekin tein useita virheitä, joita elämänkokemukset ovat jälkikäteen osoittautuneet suuriksi virheiksi. Puolison ottaminen toisesta kuin omasta kodissa omaksutusta kulttuuripiiristä on valtava riski. HELPOSTI käy kuin Jobin kertomuksessa. ”Agrippiinoja” paholainen voi ohjata tielle milloin vain saa siihen tilaisuuden. Olen itsekin kokenut myös raskaimmat elämän haasteet ja koettelemukset. Kun exä oli lähtenyt omille teilleen ja vienyt kasvatettavakseen myös lapset…, hain sopivaa juristiapua avioerotilanteeseen Helsingissä. Soitin asianajajalle ja sovin tapaamisen. Kun menin tapaamaan asianajajaa, oven aukaisi niin kaunis juristinainen, että sellaisia kauniita ihmisiä on vaikeaa uskoa edes olevan olemassakaan. Kerroin veljelleni siitä jälkeenpäin. En voinut ottaa tuota juristia asianajajakseni, koska en olisi voinut jutella tuon ”enkelin” kanssa vaikeista asioista. Minulla on se vika, että kauneus vaikuttaa minuun liiankin paljon. Se ei tarkoita, että en osaa sitoutua yhteen puolisoon. Se, minkä Jumala puolisoksi antaa, on minulle pyhä, eikä vain rakas. Mutta tuon toissayön unen muisto kertoo nuoruuden ajan puhtaasta luottamuksesta rakkauden puhtauteen ja tunteeseen. Tajusin, että se trauma ei ole mahdollistanut uuden luottamussuhteen kehittymistä siltä pohjalta, että hyvä, puhdas rakkaus olisi enää löydettävissä. Yllätyksekseni olen kuullut monelta mieheltä saman kokemuksen.

Olisiko tuo pitänyt jättää kertomatta? Tuo on kuitenkin todellinen ja aito kokemus. Yksi tuttu naistutkija Helsingin yliopistosta on tutkinut rakkauden olemusta. Myös Sarasvuo luonnehti, oliko se neljää vai viittä rakkauden ulottuvuutta ja muotoa. Itse olen miettinyt tuota kysymystä ja ihmisten erilaisuutta suhteessa rakkauteen. Olen sitä mieltä, että ei ilmeisesti tarvitse olla edes erityisherkkä, eikä ylihormonisoitunut havaitakseen ja löytääkseen ainakin kymmeniä eri rakkauden malleja, muotoja ja kohteita.

Kiitän Jumalaa kaikista elämänvaiheista, joissa Jumala on ohjannut minut kokemaan ja elämään rakkautta eri muodoissaan. Esimerkiksi taiteissa, niin öljyvärimaalaustaiteessa kuin musiikissakin. Niin kalastuksessa kuin metsästyksessäkin, niin matkailussa kuin vaikkapa upeissa ns. ”purkka-autoissa”. Myös rakkaudessa kauneuteen, urheiluun, innovointiin, sukulaisiin ja ystäviin, etsimiseen ja elämyksiin, työhön ja opportunistisiin mahdollisuuksiin ja näkymiin. Jumalan hyvyyteen, armoon ja totuuteen, filofian pohtijoihin, tieteentekijöihin, hyväntahtoisiin politiikoihin, maalaismaisemiin, hienoihin arkkitehtuureihin ja kulttuuridiversiteettien pukeutumisen moninaisuuksiin, positiivisiin yllätyksiin, rehellisyyteen ja hyväntahtoisuuteen, lääkäreiden uhrautuvaan työhön, armoon ja anteeksiantamukseen sekä Jumalan kaikkivoipaiseen hyvyyteen ja armoon jne. jne.

Raamatussa on kuitenkin kirjoitettu: ”…älä rakasta maailmaa, äläkä mitään mitä maailmassa on…” Laulu kertoo: ”Maailman ystävä jos tahdot olla, niin pelkään kruunus kalliin kadotat. Sun käy kui Deemaan, suuren palkkas taivaan …” Katso YouTubesta. Toisaalla Raamatussa on kirjoitettu mm. ns. Rakkauden kaksoiskäsky, jonka Jeesus itse opetti ja ”Niin säilyvät nämä kolme…mutta niistä suurin on rakkaus.”


Onko typeryyttä rakastua? Onko aina kaikissa ihmissuhteissa varauduttava kaikkein negatiivisimpiin elämänkokemuksiin? Onko oikeaa rakkautta ihmisten välillä edes olemassa? Onko rakkaussuhde aina vain hyötylaskelmointia? Onko aina rakkaussuhde oltava pinnallista, epäluottamuksen sävyttämää, joka voi päättyä milloin tahansa? - - Miksi suomalaisiin perheisiin ei haluta nykyisin lapsia? Suomalaisessa yhteiskunnassakin on olemassa valtavia tällä hetkellä avoimia kysymyksiä. Vai mitä mieltä olet? Uskovaisilla on rukous ja toivo, että kenenkään parisuhde ei särkyisi synnin ja ylitsekäymisten tai luottamuspulan tai riittämättömyyksien tähden.

Kerro sinä! Haluatko, että seuraavaksi kirjoitan sen kummitusjutun, josta …?

Mitään tuonpuoleista ei ole olemassakaan, muualla kuin hihhulien ja muiden huuhaahörhöjen lapsellisissa houreissa.

on oikein kova kuume influenssa ni näkee ihan ihme odentuntujsta unta ja hourailee

Aivot tekee kepposia ja sit ne vast varmaan käy kuumana kun kuolema lähestyy.

Minä ajattelen siten, että sielu on eräänlaista ajatteluun kykenevää energiaa, joka lopuksi palaa isoon energiamassaan, josta on tullut siihen ihmishahmoon, jossa oli.

Tuonpuolesta ei ole tietoa, mutta helvetti alkaa heti tosta itärajan jälkeen.

Olipa kerran punakhmerien hallitsema ateistinen Kambodza. Tavoite oli selvä. Kambodzasta piti tehdä agraarikommunistinen valtio ja moraalisen selkärangan tälle toiminnalle antoi ateismi. Niinpä alkoivat valtaisat kansalaisten murhat tavoitteeseen pääsemiseksi nopealla aikataululla. Lapsia murhattiin iskemällä jaloista tarttuen lasten päitä puunrunkoihin ja aikuiset murhattiin kuokilla, jotta säästettäisiin ammuksia.

Neitsyet siel odottaa

Ei ole minkäänlaista käsitystä, eikä harmaintakaan aavistusta.

muslimilla on vankkaa tietoa paratiisista .

Elämä ei ole videopeliä. Kun kuolet, niin lakkaat olemasta. Ei ole muita tasoja ja lisäelämiä.

Ei ole olemassa mitään tuonpuoleista.

Ei ainakaan uskontoja. Siellä ollaan kaikki uskonnosta riippumatta.

Sitten ollaan perillä siellä ei ole syntiä ei mitään pahaa.

Siellä on kaikki jotka on Jeesuksen Verenkautta synnit anteeksi annetut ei omilla töillä vaan
armossa on pelastus.

Eläin ei olemassaolonsa tarkoitusta mieti. Ihmisellä on kehittyneemmät aivot. Niillä tajuaa asioita. Herää kysymys kaiken tarkoituksesta. Vastaukseksi on kehitelty erinäiset tarinat tuonpuoleisesta, vaikka niitä ei pystytä todistamaan tai järjellä perustelemaan. Ne kuitenkin auttavat jaksamaan ja kestämään vaikeuksissa.

Yksilön elämä päättyy kuolemaan. Jos on lisääntynyt, niin solujen perintöaines jatkaa seuraavissa sukupolvissa.

Kaikessa tilassa on lukuisia eri kerrostumia, eri värähtelytasoja. Toisin sanoen eri maailmoja. Koko luomakunta on ihmeellinen. Jumala on ihmeellinen. Eikä ilman Jeesusta ole mitään mahdollisuutta ymmärtää laajemmin. Totta ovat Hänen sanansa, että ”ilman minua te ette voi yhtään mitään”.

Jeesuksen edessä jokaisen polven on notkistuttava. Miksikö? Koska Hän on maksanut meistä käsittämättömän hinnan ja me olemme Hänen omaisuuttaan.

Ihmiset havahtuvat todellisuuteen eri teitä. Eräässä tv-ohjelmassa venäläisnainen kertoi siirtyneensä Jumala-todellisuuteen luonnonhenkien kautta. Kun tonttu hyppäsi hänen ikkunastaan sisään, usko Jumalaan toteutui sillä silmänräpäyksellä. Kun meillä vanha kansa puhui luonnonhengistä, tontuista, maahisista, keijuista jne nykyihmiset kuvittelevat, että ihmiset puhuivat tuolloin höpöjä, eivätkä tajunneet, etteivät saata tuollaisia nähdä, kun totuus on, että tosiasiassa nykyihmiset ovat etääntyneet todella kauas luonnosta.

Harva nykyihminen enää elää esim sellaista todellisuutta, että kykenee aistimaan luonnonhenkiä. Aika kauas olemme siis etääntyneet luonnosta ja havannoimme lähinnä melko lailla karkeita elämän muotoja.

Ihmisessä oleva energia ei kuolemassakaan katoa mihinkään, koska energian häviättömyyden laki. Se, että mihin muotoon se energia sitten kuolemassa muuttuu on uskon asia.

Siellä ei ole mitään. Kun elon lyhty sammuu tulee vain pimeä tiedostomaton tyhjyys.

Kaikki uskomukset ovat enemmänkin näitä luuloihin perustuvia asioita, joista on jos mitäkin kertomuksia olemassa.