Miten ateistiksi tullaan?

Ei se lukemisen määrä vaan laatu! Ala lukea Raamattua avoimin mielin ja tutki uskosi kohdetta mahdollisimman objektiivisesti. Yritä asettautua ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Ehkä se usko vähitellen katoaa, kun noin teet. Rehelliseen ihmiseen pitäisi tepsiä.

Ei ateistiksi tulla. Ateistiksi synnytään. Jos sinusta on tullut uskovainen, niin olet teisti lopun ikääsi. Pidät mahdollisena tuntemattoman jumalan. Tästä on esimerkkinä Richard Dawkins.

Valtaosa suomalaisista on syntynyt kristinuskoiseen perheeseen, ja saanut jo lapsena vahvoja vaikutteita siitä. Joten tuo "uskoon tulo" yleensä viittaa vain johonkin tiettyyn kirkkokuntaan hurahtamista. Tämä tapahtuu poikkeuksetta jonkun saarnaajan toimesta.

Toki tiedän tapauksia, jossa henkilö on ensimmäistä kertaa kuullut vaikka islamin uskosta, ja vaihtanut uskontoa sen seurauksena.
Ja toki toisin päin myös, missä islamin uskoinen kuulee ensimmäistä kertaa kristinuskosta.
Näissä on poikkeuksetta mukana sosiaalista painostusta.

En tosin tunne yhtään tapausta, missä ateisti olisi itsenäisesti alkanut opiskelemaan jumaluskoja, ja tullut uskoon.

Kysymys ateismiin tulosta on sinänsä outo, koska se on luonnollinen tila. Henkilö on joko teisti tai ei teisti, eli ateisti. Ja kukaan ei ilman ulkopuolista vaikutusta ole teisti.
Voit miettiä vaikka olevasi azirizagi, koska et ole ikinä edes kuullut zirizagista. Olisi outoa kysyä "tulitko azirizagiksi pikkuhiljaa" tai "saitko ahaa elämyksen tulla azirizagiksi".

Mutta puhutaan vähän sitten entisestä krustinuskoisesta, josta tuli ateisti. Koska se näyttää olevan kysymys.
Lapsena aivopestään kristinuskoon, ettei lapsi tiedä edes muusta, ja luottaa vanhempiinsa. Iän kanssa tieto ympäröivästä maailmasta kun lisääntyy, ja uteliaisuus ohjaa, niin henkilö alkaa tajuamaan ettei Raamattu olekaan mikään historian kirja. Pikku hiljaa alkaa usko romahtamaan, mitä enemmän ymmärtää maailmaa ympärillään, ja kuinka se ei mene yhteen pyhien kirjoitusten kanssa.

Kun tietämystä on enemmän, niin Raamatun lukeminen muuttuu suorastaan myrkyksi kristinuskolle. Samalla rupeaa näkemään myös sen absurdin tilanteen, jota on ehkä itsekin harrastanut, ettei niissä uskonnollisten jutuissa ole mitään järkeä. Voit yrittää hakea vaikka uskoa takaisin muilta uskonnollisilta, mutta hyvin nopeasti tajuat heidän olevan jopa keskenään ristiriidassa kaikesta.
Jossain vaiheessa koko touhu aiheuttaa vain myötähäpeää, ja ihmettelet, miten jotkut rämpivät koko elämänsä tajuamatta sekavia juttujaan.

Se on vapauttavaa päästä irti uskonnon kahleista. Et ole sidottu itsepetokseen ja valehteluun uskonnon nimeen. Tieteiden tutkiminen ateistina on huomattavasti helpompaa kuin teistinä.
Enkä ole ainoa, joka on näin todennut ihan omalla elämänkokemuksella.

Lue enemmän Aku Ankkaa. Huomaat, että se on yhtä totta kuin Raamattu. Siten järkesi hiljalleen kasvaa.

Minä olen tullut ateistiksi kuuntelemalla ja seuraamalla uskoon tulleita tuttuja, normaaleista ihmisistä on tullut yhtäkkiä pelottavia kiihkoilijoita. Pelkään että jos tulisin uskoon niin tulisiko minusta samanlainen. Suvaitsematon kiihkoilija.

Uskoon tulo on kuin sairauden pahentuminen. Aluksi oireet ovat lievät, mutta pahenevat järjen vähetessä ja sadut ottavat ylivallan. Lopulta ihmisestä tulee vainoharhainen, joka näkee saatanoita joka paikassa. Hänen elämänsä invalidisoituu. Hän on elävä kuollut, joka palvoo olemattomia.